keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Sieluni hymyt -haaste

(Tämä on roikkunut luonnoksissa ihan liian pitkän aikaa. Koeviikko vei mehut ja motovaation suunnilleen kaikkeen, mutta nyt sain tämän tehtyä. Postauksen kuvituksena erittäin randomeja juttuja, jotka liittyvät tai ovat liittymättä listattuihin asioihin. )

Kiitos Pearl Cloverille ihanasta haasteesta!

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen. Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)

1. Lukeminen
2. Kirjojen haistelu
4. Kivannäköinen kirjahylly
5. Se tunne, kun löytää jonkun vanhan biisin uudestaan
6. Euroviisut
7. Musikaalit
8. Onnistumisen tunne
9. Inside-vitsit
10. Kaukana asuvien ystävien ääni


11. Halaukset
12. Ystävällliset kasat
13. Nauru
14. Se kun saa vauhkoamisellaan jonkun tutustumaan johnkin (kirjaan, bändiin, elokuvaan jne)
15. Eeppiset lautapelimaratonit
16. Itsensä ylittäminen
17. Koko kaupungin (ellei peräti koko maailman) paras bussikuski
18. Kirjoittamisesta aiheutuva euforia
19. Flow-tila
20. Kun saa neuletyön valmiiksi


21. Vapaapäivät
22. Nukkuminen
23. Hyvä ruoka
24. Sukeltaminen
25. Sade
26. Kehuminen
27. Onnistunut piirros
28. Pörröiset ja/tai muuten söpöt eläimet
29. Metsät
30. Valokuvat


31. Positiiviset flashbackit
32. Tanssiminen
33. Sumu
34. Lumisade
35. Joulu
36. Kun löytää samanhenkisiä ihmisiä
37. Teatteriesitykset
38. Laulaminen
39. Esityksen jälkeinen tunne
40. Kun pääsee pätemään


41. Suklaa
42. Numero 42
43. Tee
44. Mukavat unet
45. Vuodenaikojen vaihtelu
46. Käsin kirjoittaminen
47. Mekot ja hameet
48. Leipominen
49. Pyöräilykeli
50. Rakkaat ihmiset


Haastan seuraavat blogit: 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Musikaalitohtori auttaa, osa 2

Kevät lähestyy ja sen myötä myös kiireet, deadlinet, stressi, allergiat, kiire, katupöly ja ahdistus. Tässä tilanteessa voi musikaalinpuutostilakin iskeä salakavalasti, jopa potilaan sitä itse huomaamatta. Älkää kuitenkaan hätäilkö! Musikaalitohtoriliiton sydämenasia on auttaa musikaalipuutostilaan joutuneita ihmisparkoja kaikin mahdollisin keinoin, joten siksi minäkin, liiton arvostettu jäsen autan teitä löytämään juuri teidän musikaalinpuutostilanne muotoa parantavan musikaalin! Mikäli et löydä sinun oireitasi vastaavaa kuvausta listalta, kurkistathan myös tohtoripalstan ensimmäisen osan tästä

Oireet: Vaihtelevat säät ja loska masentaa. Haluat nollata aivot. 
Ratkaisu: Mamma mia! (2008)
Kreikkalaisen värikkäät maisemat ja turkoosinsininen meri kuljettavat ajatukset pois loskasta. Huumori, höperyys sekä laulut, jotka kaikki osaavat laulaa. Ei vaadi aivotyöskentelyä, hattaraa ja iloa parhaimmillaan. Korvamatovaroitus. Näyte

Oireet: Tahdot rosoisuutta etkä ainaista höttöhattaraa. 
Ratkaisu: West side story (1961)
Vaikkei tämä kuulukaan musikaalitohtorin suosikkehin, hän osaa silti arvostaa sen huimia koregrafoita, kauniita lauluja sekä hyviä näyttelijöitä (joiden lauluosuudet ovat suurimmaksi osaksi dubattuja). Vähän erilainen musikaali, Shakespearelta napattu ja 1950-luvun New Yorkiin siirretty tarina, rosoa ja rähinää. Mielenkiintoinen katsomiskokemus, suositellaan kokeilunhaluisille. Tarjoaa pureskeltavaa ja jää pyörimään mieleen vielä pitkäksi aikaa katsomisen jälkeenkin. Korvamatovaroitus. Varoitus. Ei suositella katsottavaksi itkuherkässä ja kurjassa mielentilassa. Ei tule hyvä mieli. Näyte

Oireet: Olosi on kuin katujyrän alle jääneellä ja kärsit stressistä.
Ratkaisu: Grease (1978)
Grease tarjoaa tarttuvia lauluja ja amerikkalaista kouluelämää, jossa kukaan ei koskaan opiskele. Vakaviakin aiheita sivutaan, mutta pääpiirteissään tämä(kin) musikaali on hattarainen ja hauska. Ja John Travolta on komea. Korvamatovaroitus. Näyte

Oireet: Sinulla on kuolettavan tylsää. 
Ratkaisu: Grease 2 (1982)
Kyllä, myös Greasen jatko-osa on päässyt listalle. Jatko-osa ei ole niin kökkö kuin voisi pelätä, vaan tiiviimpi paketti kuin ensimmäinen elokuva (vähemmän sivujuonia siis). Musikaali on hyvätuulinen ja värikäs. Ei voita ensimmäistä elokuvaa, mutta tylsyydenkarkoityajana toimii mainiosti. Ja tässä sentään opiskellaan! Näyte

Oireet: Elämäsi näyttää harmaalta. 
Ratkaisu: Across the universe (2007)
Vähän samanlainen elokuva kuin Mamma Mia!, nyt vain Beatles-musiikilla. Toisin kuin suhtkoht realistinen Mamma Mia!, Across the universe heittää realismin romukoppaan ja lisää sekaan muutamia hyvin psykedeelisiä kohtauksia. Kokonaisuus jää vähän sekavaksi liiallisten sivujuonien takia, mutta rakkaustarina on söpö ja musiikkikohtaukset upeita. Erittäin värikäs ja musiikillisesti mainio elokuva. (Olenko puolueellinen? En.) Näyte

Oireet: Ihmiset ympärilläsi ovat aivan liian normaaleja. 
Ratkaisu: The Muppets (2011)
Musikaalitohtori on viettänyt useamman maaliskuisen illan katselemalla aitoa ja alkuperäistä Muppet Showta, jonka tämä elokuva tuo 2010-luvulle. Jännitystä ei elokuvasta puutu: saadaanko alkuperäiset Muppetit kokoon? Saadaanko studio pelastettua ilkeältä öljyparonilta? Elokuva on todella hauska ja kummallinen, näyttelijät ovat hyviä ja laulut erittäin mukavia. Musikaali on sopivasti outo. Muppetit ovat hienoa porukkaa ja elokuva on varsin onnistunut.  (Musikaalitohtori kieltäytyy ottamasta kantaa elokuvan "olet hyvä sellaisena kuin olet, usko itseesi" -mantraan. Onneksi se ei hallitse koko elokuvaa.) Näyte

Huom. Musikaaleja voi katsoa, vaikkei kärsisikään musikaalinpuutostilasta. (Lainatakseni Musikaalitohtoriliiton kultaista mietelmäkirjaa: "Musikaali päivässä pitää lääkärin loitolla.") Huomaathan kuitenkn, että musikaaliyliannostus saattaa aiheuttaa spontaaneja tanssi- ja laulukohtauksia, myös julkisella paikalla. Sivuvaikutuksena saattaa olla tuntemattomille ihmisille puhumista ja jopa hymyilyä.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Maaliskuun luetut

Maaliskuussa luin neljä kirjaa (2128 s.), joista kolme oli spefiä ja yksi uusinta.

Postaus sisältää erittäin suurella todennäköisyydellä spoilereita, olethan siis varovainen! 

Hugo, Victor: Pariisin Notre-Dame 434 s.
Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Harry Potter #7) 828 s. [U]
Enoranta, Siiri: Surunhauras, lasinterävä  473 s.
Roth, Veronica: Uskollinen (Outolintu #3) 393 s. 

Aloitin kuukauden "kevyesti" koulua varten luettavalla klassikolla. Kirjaan pohjautuva Disney-piirretty kuuluu suosikkeihini Disneyltä, joten perusidea muotopuolesta kellonsoittajasta on tuttu, olkoonkin, että Disney sokeroi tarinan aika reippaalla kädellä. Kirja alkaa hieman hitaasti, pääsee sitten hyvään vauhtiin ja tökkää kuin seinään Hugon alkaessa kuvailla lukijoilleen keskiaikaista Pariisia linnun näkökulmasta ja oikeusjärjestelmän historiaa. Kun näistä asioista sitten lopulta päästään eroon, tarina vie mukanaan. Kiehtovia henkilöitä ja jännittävä tarina, vaikka olinkin spoilaantunut lopusta. Lempikirjakseni tämä ei noussut, mutta oli kuitenkin melko positiivinen lukukokemus. (Ja nyt tahtoisin päästä Pariisiin...) 

Kuoleman varjelukset on aina ollut suosikkini Harry Potterista Azkabanin vangin ohella. Kyseessä on myös kirja, jota en pysty arvostelemaan asiallisesti ja sekoittamatta omia tunteitani peliin. (Lähinnä tekisi mieli vain huutaa IIHIHIHIHIGISNALSNAHQHFKDK ja itkeä.) Kirja nimittäin vetää sydänparan sata kertaa tehosekoittimen läpi, nuijii sitä ja hyppii sen päällä ja sitten kuitenkin lopulta korjaa sen parhaansa mukaan. Kirjan lukeminen sattuu, mutta se on nautinnollista kipua. Kirja on alusta loppuun täyttä rakkautta: Billin ja Fleurin häät, Kalmahanaukio, ministeriökeikka, metsässä piilottelu, Godrickin notko, Malfoyn kartano, Tylypahkan taistelu ja jopa mielipiteitä kovasti jakava Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin. (Minä pidän siitä. Erittäin paljon.) En ole varmaan millään lukukerralla itkenyt yhtä paljon kuin nyt kirjaa lukiessani, tiedä sitten, mistä johtuu. Tajusin taas kerran, miten tärkeitä Potterit minulle ovat. En tiedä, voinko kliseisesti sanoa niiden muuttaneen minua ihmisenä, mutta ainakin ne ovat tarjonneet minulle lukuisia hienoja hetkiä, kiinnostavia keskusteluita ja portin muuhun kirjallisuuteen. Ehkä päätän vuodatukseni lainaukseen kirjasta (ja totta kai englanniksi, koska se on coolimpaa): "After all this time?" "Always." 

Enorannan uutuus oli erittäin odotettu kirja ja hihkuinkin riemusta, kun sain sen joululahjaksi. Vielä vähän enemmän riemuissani olin, kun odotukset palkittiin. Rakastin kirjaa aina sen ensimmäiseltä sivulta loppusanoihin asti. Tarina on kaunis ja miljööt lumoavia. Henkilöt ovat inhimillisiä ja samaistuttavia, jopa Sadeia. Tarinan hienouden lisäksi kirja on esineenä erittäin kaunis: pidän kannesta ja fontista sekä rakastan ihania karttoja (jotka ovat hämmästyttävän samanlaiset kuin Maria Turtschaninoffin Maresissa! Mahtaakohan karttojen taustalla olla sama henkilö?). Ja sitten on tietty kieli: lumoavan kaunis ja omanlainen. Kirja sai aikaan itkua useaan otteeseen ja varsinkin kirjan loppua lukiessani itkin kuin vesiputous. Enoranta on kyllä ehdottomasti Suomen nykykirjailjoiden parhaimmistoa, ihan omaa luokkaansa. 

En ole Outolintu-trilogian fani, mutta päätin lukea Uskollisenkin, koska Kapinallinen loppui plot-twistiin. -Ja no, pienoinen pettymyshän sieltä sitten tuli. (Tosin odotukstkaan eivät olleet kovin korkealla.) Kirja ei tuntunut lähteävän liikkeelle millään ja sitten kun alkoi tapahtua, ruvettiin selittämään kummallisuuksia geeneistä ja se meni erittäin pahasti yli hilseen. Lisäksi henkilöt käyttäytyvät hölmösti ja draamailevat keskenään. Tämä on ehdottomasti trilogian tylsin osa. Trilogialla on omat faninsa, mutta itse olen lähinnä helpottunut luku-urakan ollessa ohi. Loppupuolella alkaa sitten lopulta rytisemään. Olin spoilaantunut eräästä lopun käänteestä, joten kyseinen asia ei tullut minulle yllätyksenä (kirjan lukeneet tietänevät, mitä tarkoitan). Vuodatin kyllä muutaman kyyneleen asian tapahtuessa, mutta mitään hirvittävää itkukohtausta se ei aiheuttanut. Pidän sinäänsä Rothin ratkaisusta. Eipähän ainakaan ollut kliseinen YA-romanssi. 

Maaliskuu on ollut vähän hämärä kuukausi. Olen ollut suunnattoman väsynyt, enkä muista pääsiäislomaa kaukaisempaa aikaa. Kouluista on elämä ainakin ollut, koeviikkokin alkaa ensi viikolla. JL on edistynyt huimasti ja olen tyytyväinen maaliskuuhuni, vaikka se olikin erittäin kehno lukukuukausi. Maailma näyttää keväiseltä, polkupyöräkin pääsee pois varastosta! 

Postauksen kuvituksena sänkyni yläpuolelle ilmestynyt Audrey-juliste, jonka sain joululahjaksi pari vuotta sitten. Huoneen uuden järjestyksen myötä kuitenkin Audreykin pääsi esille ja katselee minua nyt tuolta katosta. (Tai katselisi, ellei se olisi pudonnut lattialle puoli tuntia sitten. Tarvitsen lisää sinitarraa.) 



Hauskaa huhtikuuta!