tag:blogger.com,1999:blog-72678116740627801862024-03-18T14:43:21.099+02:00LasisipulissaMielikuvitusmaailmoissaan elävän tytön kirjoituksia elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.comBlogger557125tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-68587905176443760632024-03-04T16:30:00.001+02:002024-03-04T16:30:12.901+02:00Helmikuun luetut 2024<div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Helmikuussa 2024 luin viisi kirjaa (907 sivua, 8 h 43 min), joista kaksi oli spefiä, yksi runokirja, kaksi non-fictionia, kaksi uusintaa, yksi äänikirja ja yksi englanniksi luettu.</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Meriluoto, Aila</b>: <i>Lasimaalaus</i> 115 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Salmi, Hannu</b>: <i>Tunteiden palo. Turku liekeissä 1827</i> 240 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Harma, Heikki & Kousa, Tuula</b>: <i>Hector – Asfalttihippi </i>8 h 43 min [K]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Stiefvater, Maggie</b>: <i>Shiver (Wolves of Mercy Falls #1) </i>392 s. [U]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Lewis, C. S.</b>: <i>Taikurin sisarenpoika (Narnian tarinat #6) </i>160 s. [U] <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span><br /><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kotimaisia: 3</span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">käännöskirjoja/englanniksi luettuja: 2</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">omasta hyllystä: 2</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kirjastosta: 1</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">muualta: 2</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuten taisin jo viime vuoden kirjakoosteessa sanoa, tällä hetkellä runot kiinnostavat minua kovasti. Aila Meriluodon esikoisteos <i>Lasimaalaus </i>on klassikko, ja kotikotona käydessäni päätinkin lukaista sen. Meriluoto kirjoitti teoksen 22-vuotiaana, eli vain vähän nuorempana kuin mitä itse olen nyt. Tätä arvostan suuresti! Tuntuu, että kirjaa on kehuttu todella paljon, mutta en ole aivan yhtä mieltä kehujien kanssa. Odotin kirjalta nimittäin enemmän. Jotkut runot puhuttelivat kovastikin, mutta suurin osa sujahti aivoista läpi jättämättä muistijälkiä. Mieleeni jäi lähinnä tunnelmia tyttönä olosta ja kasvamisesta, luonnosta, uskonnosta, sodasta ja toivosta. Uskon, että Meriluoto on sanoittanut omia tuntemuksiaan tilanteessa, jossa hän on joutunut kasvamaan aikuiseksi sodan varjossa. Toivon ja selviytymisen sanoma onkin vahva ja koskettava: tuhotun kaupungin raunioistakin noustaan käsi kädessä. Mielestäni tämä keskusteli hyvin tammikuussa lukemani Vilja-Tuulia Huotarisen <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/02/tammikuun-luetut-2024.html">Sakset kädessä ei saa juosta</a></i> -teoksen kanssa, sillä Meriluodolla ja Huotarisella on molemmilla runoissaan tyttöysteemoja, toki niitä käsitellään melko eri tavoin. Luulen, että Huotarisen teoksessa on jopa (ainakin) yksi intertekstuaalinen viittaus erääseen <i>Lasimaalauksen </i>runoon. Ehkä pettymykseni <i>Lasimaalaukseen </i>liittyy osittain siihen, että odotin runojen olevan jotenkin maata mullistavia, mutta ne olivatkin melko perinteistä runoutta. Vaikka olen mieltänyt Meriluodon modernismin ajan runoilijaksi, tämä teos pysytteli ainakin vielä aika turvallisella maaperällä. Siinä ei toki ole mitään pahaa, ennakko-oletukseni vain oli väärä. Ehkä <i>Lasimaalaus </i>jäi kädenlämpöiseksi kokemukseksi ylisuurien odotusteni myötä, mutta tulipahan ainakin luettua. Ja löytyi sieltä kuitenkin sellaisiakin runoja, jotka koskettivat sydäntä! Jos jollakulla on suosituksia Meriluodon tuotannosta, otan niitä vastaan :) </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">(Sivuhuomiona sanottakoon, että lukemassani painoksessa oli joitain ärsyttäviä virheitä ja outoja taittoratkaisuja. Kannestakaan en pidä, alkuperäinen kansi on paljon kauniimpi!) <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">En tiedä, selviääkö kulttuurihistorian opinnoista ilman, että törmää Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Hannu Salmen teksteihin ja tutkimuksiin. Itse en ole ainakaan selvinnyt :D Salmi on tutkimusartikkeleiden lisäksi kirjoittanut myös populaaria tietokirjallisuutta, ja hänen uusin teoksensa, Turun paloa käsittelevä <i>Tunteiden palo</i> oli Tieto-Finlandia -ehdokkaanakin! Kirja kiinnostikin todella paljon sen saaman mediahuomion takia. Miten kulttuurihistoriallista näkökulmaa tuodaan populaarille yleisölle esiin? En ollut tosin ainoa, jota kirja kiinnosti: en ole eläissäni ollut niin pitkässä varausjonossa kirjastossa! Varasin kirjan viime kesänä, vajaa vuosi sen ilmestymisen jälkeen, ja edelläni oli yli 400 ihmistä jonossa... Mutta kirjan luettuani en yhtään ihmettele pitkiä jonoja, sillä se on vallan mainio! Syyskuun neljäntenä päivänä vuonna 1827 Turun Aninkaistenmäellä syttyy tulipalo. Monien epäonnisten seikkojen seurauksena tulipalo leviää koko kaupunkiin, ylittää Aurajoen ja tuhoaa suurimman osan Turun nykyisestä keskustasta. Vaikka Turku onkin historiansa aikana ehtinyt palaa monta kertaa, vuoden 1827 palo oli tietyssä mielessä kaikkein tuhoisin. Sen vaikutukset historian kulkuun olivat suuret, niin paikallisesti kuin maanlaajuisestikin. Tätä kaikkea Salmi pyrkii kirjassaan valottamaan. Turun palosta on opinnoissanikin puhuttu jonkin verran, mutta kirjassa oli silti paljon asioita, joita en etukäteen tiennyt. Esimerkiksi se, miten uutinen palosta levisi sanomalehdissä, oli minulle aivan uutta tietoa, ja ilmeisesti sitä ei ole aiemmin kauheasti tutkittukaan. Lähes 194 vuotta myöhemmin on vaikea käsittää sitä tuhoa, minkä tulipalo aikaan sai. Nykypäivän Turussa vieraillessa on vaikea kuvitella sitä tulihelvettiä, joka syyskuisena yönä valtasi ja tuhosi kaupungin. Hannu Salmi on tehnyt mielestäni hyvän näkökulmavalinnan ja keskittynyt ihmisiin tuhon keskellä. Näin 2020-luvun lukijakin on helppo sujahtaa 1800-luvun turkulaisen nahkoihin. Tällaisessa kerrontatavassa olisi helppo luiskahtaa jopa kaunokirjalliseen tyyliin, jossa lähdeviitteet ovat jokseenkin epäselviä (näin kävi esimerkiksi Diane Ducretin <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2022/01/joulukuun-luetut-2021.html">Diktaattorien naisissa</a></i>), mutta Salmi tekee selväksi, milloin nojataan lähteisiin ja milloin Salmen omiin päätelmiin. Arvostan laajaa lähdeluetteloa ja viitteitä populaarissakin tietokirjassa, se nimittäin ei ole itsestäänselvyys (riittää, kun katsoo <i>Suomen historian jännistä naisista </i>syntynyttä kohua). Pelkästään palosta ja ihmisistä sen keskellä riittää juttua, mutta pidin todella paljon siitä, että Salmi käsitteli laajasti myös palon jälkipyykkiä ja sen merkitystä historiankirjoituksessa. Esimerkkinä tästä on selvitys palon syistä, ja siitä, miten nämä syyt ovat myöhemmin kansakunnan muistiin syöpyneet. Palo on monesti laitettu kauppias Hellmannin piikatytön syyksi, mutta Salmi tekee selväksi, että piika on viaton. Muistamisen ja unohtamisen teemat ovat loputtoman kiehtovia. Kun ei ole enää ihmisiä, jotka palon omakohtaisesti muistaisivat, olemme pelkästään historiallisten dokumenttien varassa. Salmi kiinnittää huomion kuitenkin siihen, että jäljelle jääneissä aikalaisdokumenteissa kuuluu lähinnä yläluokan ääni: köyhempi kansanosa ei ole päässyt kertomaan omia kokemuksiaan, ja palon myötä monet heitä koskevat dokumentitkin ovat kadonneet. Hieman teoksessa on toistoa, mutta muuten <i>Tunteiden palo</i> on kaikin puolin mainio kirja, ja loistoesimerkki populaarista historiateoksesta! Nautin sen lukemisesta todella paljon. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Pari vuotta sitten heilautin itseni Hector-kuoppaan, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Vaikka miehen laajassa tuotannossa on vielä kuuntelemattomiakin levyjä, osa albumeista ja kappaleista on muodostunut minulle todella merkittäviksi ja tärkeiksi. Siksi päädyinkin kuuntelemaan Hectorin omaelämäkerran, kun Bookbeat sitä minulle suositteli. <i>Asfalttihippi </i>kuvaa Hectorin elämää lapsuudesta 1970-luvun loppuun. Se on hyvin perinteinen taiteilijaelämäkerta, mutta myös hyvä sellainen! Hectorilla riittää juttuja ja muistelmia niin lapsuudesta 1950-luvun Töölössä kuin 1970-luvun bänditouhuista. Yksityiselämääkin vilautetaan, mutta sillä ei kuitenkaan mässäillä, se oli mukavaa. Paljon puhutaan tietenkin myös Hectorin omasta musiikista. Hän kertoo ajatuksista ja inspiraatiosta levyjen ja yksittäisten kappaleiden taustalla, ja tämä on todella kiehtovaa: minua ei lakkaa inspiroimasta muiden inspiraatiot heidän taiteensa takana. Vaikka kirja eteneekin ihan joutuisasti, välillä mietin, olisiko sitä pitänyt editoida hieman tiukemmalla kädellä. Kun äänikirjaa oli kulunut kaksi tuntia, eikä vieläkään ollut päästy Hectorin 1960-luvun lopussa tehtyyn ensilevytykseen, myönnän hieman huokailleeni. Periaatteessa ymmärrän, miksi kirjassa luetellaan kirjoja, biisejä ja elokuvia, jotka olivat tehneet Hectoriin vaikutuksen lapsena ja nuorena, mutta ehkä ne olisi voinut jättää poiskin. Toisaalta äänikirjaa kuunnellessa tuli monta kertaa sellainen olo, että olisi kuunnellut isovanhemman jutustelua nuoruudestaan, ja se tuntui kivalta, eikä silloin kirja tuntunut jaarittelevalta. Hector on taitava välittämään ajankuvaa, niin hyvässä kuin pahassa. Kiinnitin huomiota varsinkin siihen, että vaikka kirjassa vilahteleekin useita naisartisteja (kuten Anki, jonka kanssa Hector oli paljonkin tekemisissä ja yhteisessä Cumulus-bändissäkin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa), suurin osa bändijutuista ja -matkoista on ns. poikien välistä puuhastelua, eikä tätä oikeastaan kyseenalaisteta. En voinut olla miettimättä, miten erilainen naisartistin rooli oli tuona aikana. Hector kuvaa, kuinka hän kahden pienen lapsen isänä lähtee New Yorkiin tekemään Yleisradiolle juttua paikallisesta musiikkiskenestä ja jättää perheensä siksi aikaa Suomeen. En usko, että kahden pienen lapsen äiti olisi voinut samoihin aikoihin tehdä samaaa temppua, ainakaan saamatta valtavaa vihaa niskaansa! (Tai edelleenkään, jos totta puhutaan.) Toisaalta kuvaukset esimerkiksi 1960-luvun folkiltamista olivat niin kiinnostavasti kuvattuja, että harmittaa oikein olan takaa, että synnyin vasta vuosikymmeniä myöhemmin! Ystäväni tosin totesi, että olisi pitänyt olla mies, että 1960-70-luvun muusikkopiireissä olisi ollut kivaa :D Hector päättää muistelmansa 1970-luvun loppuun, ja kirjan lopetus tuntuukin vähän kiirehdityltä. Kovasti hän lopussa lupailee palaavansa uransa seuraaviin vaiheisiin myöhemmin, mutta vuonna 2017 ilmestyneelle kirjalle ei ole vielä tullut jatkoa. Toivottavasti jatkoa joskus tulee! Esimerkiksi lempilevyni <i>Varjot ja lakanat</i> jäi nyt kokonaan käsittelemättä. Äänikirjaa kuunnellessa en voinut olla pohtimatta sitä, miksi Hector ei lukenut koko äänikirjaa itse. Hän nimittäin lukee kirjan esipuheen, mutta sitten lukijaksi hyppää Ville Tiihonen. Tiihonen lukee oikein hyvin, mutta vaihdos tuntuu kummalliselta. Vanhana radiotyöläisenä Hectorilta olisi varmasti sujunut äänikirjankin lukeminen, ja hänen ääntään olisi kuunnellut mielellään. Aluksi tuntui todella omituiselta, että yhtäkkiä joku toinen kertookin minä-muodossa kirjoitettua kirjaa. Olisiko Tiihonen voinut lukea koko kirjan, mikä oli perustelu kahden lukijan käyttöön? <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Luin <i>Väristys</i>-trilogian vuonna 2014, jolloin rakastuin tähän surumieliseen ihmissusitarinaan päätä pahkaa. Pari vuotta sitten löysin ensimmäisen osan suomeksi halvalla kirpparilta, ja päätin, että kerään sarjan omaan hyllyyni. Muita osia on kuitenkin löytynyt (suomeksi, pokkareina) sen verran kehnosti, että epäilin, että en välttämättä löytäisi haluamaani. Sitten olin vierailemassa Tampereella vuodenvaihteen jälkeen, ja kävin ensimmäistä kertaa Lukulaari-antikvariaatissa (sivumennen sanoen aivan mahtava paikka!). Alakerran perällä olevasta hyllystä silmilleni hyppäsi koko <i>Väristys</i>-trilogia alkukielellä, yhteishintaan 12 €. Ei tarvinnut kovinkaan kauaa harkita ostopäätöstä! Koska minulle oli jäänyt mielikuva <i>Väristyksestä</i>/S<i>hiveristä </i>talvisena kirjana, päätin aloittaa uusintaluvun heti. Kirjan päähenkilö on lukioikäinen Grace, joka asuu Mercy Fallsin pikkukaupungissa. Hän on lapsesta asti ollut pakkomielteisen kiinnostunut kotitalonsa takana liikkuvista susista, varsinkin eräästä tietystä yksilöstä. Sam puolestaan elää kesää odottaen ja talvea peläten: hänen päivänsä ihmisenä ovat käymässä vähiin. Yllättävän sattuman kautta Grace ja Sam törmäävät toisiinsa. Heidän välilleen syntyy rakkaustarina, jota uhkavat vääjäämättä lähestyvä talvi ja pikkukaupungissa lukiolaispojan kuoleman vuoksi leimahtanut susiviha. Löysin tästä sen saman surumielisen ja kaihoisan tunnelman, johon 15-vuotiaana rakastuin. Siinä on syvää tunnetta ja paatoksellisuutta, joka vetosi teini-Celestineen voimakkaasti. Grace ja Sam tietävät, että heidän yhteinen aikansa on rajallista, mutta he yrittävät löytää keinon olla toistensa luona mahdollisimman paljon. Rakkaustarina on kuitenkin paljon epäuskottavampi kuin muistin. Olin aivan vuorenvarma siitä, että kyseessä olisi ollut herkkä ja haparoiva slow burn -romanssi, mutta aika vilkkaasti ja kyseenalaistamatta tässä edettiin. (Enkä pääse millään yli siitä, että Sam käytti Gracen hammasharjaa kertomatta siitä Gracelle, eikä asiaan koskaan palattu! Ällöttävää!!) Kirjan ihmissusimyytti on kiehtova ja uniikki, siitä kirja saa pisteitä. Hahmojen puolelta pisteitä ropisee sitten hieman vähemmän. Samista pidän todella paljon, hän on kokonainen ja epätäydellinen. Sen sijaan Grace on lähinnä rasittava. Hänen pakkomielteensä susiin tuntuu useassa kohdassa todella epäkunnioittavalta Samia kohtaan, ja lisäksi hänen <i>en ole kuin muut tytöt </i>-asenteensa rasauttelee rusinoita pahasti. Monet sivuhenkilöt, kuten Rachel ja Olivia, jäävät todella paperinukeiksi. Kiinnostavia sivuhenkilöitä ovat esimerkiksi Isabel ja Beck, mutta molemmat jäävät ainakin tässä osassa melko pieneen rooliin. Isabelia kohdellaan mielestäni kerronnan puolelta aika ikävästi. Ei hän ole helpoin tai mukavin mahdollinen tyyppi, mutta varsinkin Gracen suhtautuminen häneen on mielestäni inhottavaa (vaikka sinänsä sopiikin Gracen luonteeseen). Myöskään Isabelin koiran tapaturmainen kuolema vitsien aiheena ei ollut mielestäni hyvä veto. Stiefvaterin kieli on kaunista, jäänhaurasta. Talvitunnelmaa en tosin tästä juurikaan tavoittanut, sillä tarina sijoittuukin syksyyn :D Alkuperäiskielellä lukiessa törmäsi heti ongelmaan: kaikki lämpötilat olivat fahrenheiteina. Lämpötilat ja niiden vaihtelut ovat tärkeä osa kirjaa, joten olin aika pihalla suurimman osan ajasta :D Onneksi en ollut vielä kiikuttanut suomenkielistä <i>Väristystä </i>vaihtohyllyyn, ja pystyin sieltä tarkistamaan, missä lämpötilassa milloinkin mentiin. Seuraavissa osissa ei muistaakseni ole tätä ongelmaa. Luulen, että jos olisin lukenut tämän nyt ensimmäisen kerran, en olisi ihmeemmin lumoutunut. Nyt kuitenkin nostalgialasit antoivat paljon anteeksi. Eikä <i>Shiver </i>ole missään nimessä huono lajinsa edustaja! Olen lukenut paljon kyseenalaisempiakin paranormaaleja romansseja. Odotan innolla, että pääsen lukemaan trilogian seuraavatkin osat, niistä en nimittäin muista oikeastaan mitään. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Narnioiden </i>uudelleenlukuprojekti eteni kuudenteen osaansa, kun vuorossa oli <i>Taikurin sisarenpoika</i>. Kronologisesti kirja sijoittuu aivan saagan alkuun, se nimittäin kertoo siitä, miten Narnia sai alkunsa. Kirja sijoittuu 1900-luvun alun Lontooseen, jonne Digory Kirke on saapunut sairaan äitinsä kanssa. He asuvat Digoryn enon ja tädin luona, ja varsinkin Andrew-eno on kammottava hahmo. Digory tapaa naapurissa asuvan Polly-tytön, ja yhdessä he päätyvät vahingossa keskelle Andrew-enon kauhistuttavia kokeita. Taikasormusten avulla he päätyvät toiseen ulottuvuuteen, jossa he herättävät tuhoutuvan maailman uumenissa nukkuvan pahan Jadis-kuningattaren. En muistanut kirjasta oikeastaan mitään, joten yllätyin positiivisesti, kun se olikin parempi kuin muistelin! Kirjasssa on paljon kiinnostavia maailmoja (monikossa!) ja kutkuttavia yksityiskohtia. Esimerkiksi kuvaus Narnian luomisesta on suorastaan lumoava. Huumoriakaan ei ole unohdettu: jos nyt en aivan ääneen nauranut, niin tuhauttelimpa useamman kerran ilmaa nenästä. Kirjassa oli jopa ihan hyvin kirjoitettuja naishahmoja! Tällainen kehu tuntuu vähän hölmöltä, kun heidän aktiivisuutensa jää yhä mieshahmojen varjoon, Jadista lukuun ottamatta, mutta rima onkin tämän suhteen todella matalalla :D <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Hopeisen tuolin </a></i>lailla tämä lukemani painos on ilmeisesti kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos, joten jotkut oudot käännösvalinnat (esimerkiksi Archenlandin kääntämättä jättäminen) johtuivat varmaan siitä. Yleisvaikutelma kirjasta on se, että yllätyin todella positiivisesti. Ei ole itsestäänselvää, että näin vanha (lasten)kirja on kestänyt aikaa näin hyvin, jopa paremmin kuin monet sarjan edelliset osat (<i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Hevosen ja pojan</a></i> rasistisia karikatyyrejä muistellen). Tämä saattaa olla jopa uusi suosikkini sarjasta! Seuraavana vuorossa onkin sitten sarjan viimeinen osa, <i>Narnian viimeinen taistelu</i>. Siitä muistan lähinnä loppuratkaisun ja synkän tunnelman, saas nähdä, miten se uppoaa aikuislukijaan. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2tBp8nqfwfIL5jvKcJRLFualu0W0nCcjKrUVwrRGWWxaba5IXGyk6gUEl_KLzW-3dgxP8zouNjJ79Kn-nBXM6GzoOtSFlAstNNqpa_eEUhRZ__jAg7RK8H7D74AxNz2XW52_Oq-piUfq2rKqqCE3aEo9MvWmmoNU1V0c42IULHmDZo9TpL6wEQs1oOhY/s3264/helmi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3231" data-original-width="3264" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2tBp8nqfwfIL5jvKcJRLFualu0W0nCcjKrUVwrRGWWxaba5IXGyk6gUEl_KLzW-3dgxP8zouNjJ79Kn-nBXM6GzoOtSFlAstNNqpa_eEUhRZ__jAg7RK8H7D74AxNz2XW52_Oq-piUfq2rKqqCE3aEo9MvWmmoNU1V0c42IULHmDZo9TpL6wEQs1oOhY/w400-h396/helmi.jpg" width="400" /></a></div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">*********</span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b><u>Helmikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: </u></b></span></div></div></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>8. Kirjan nimessä on perheenjäsen:</b> <i>Taikurin sisarenpoika</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>9. Kirjassa joku karkaa:</b> <i>Shiver</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna: </b><i>Lasimaalaus</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli): </b><i>Tunteiden palo</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin:</b> <i>Hector </i></span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>– Asfalttihippi </i>(suurimman osan kirjasta ollaan Helsingissä)<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i> </i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Helmikuu alkoi vähän ikävissä merkeissä, kun en päässyt erääseen harkkapaikkaan, johon olisin ehkä kaikista eniten halunnut. Harkkahakuun liittyvä stressi ja isot pettymykset hallitsivat muutenkin kuukautta vahvasti. Lisäksi gradustressi on vaivannut melkoisesti koko kuukauden. Tasapainottamassa on ollut onneksi kivojakin juttuja: on ollut open miciä, sitsit, kaverin synttäreitä ja hommia ainejärjestölehden kanssa (päätoimittajuus loppui kaksi vuotta sitten, mutta lehtitoimikunnasta en näköjään lähde kulumallakaan). Kävin kotikotonakin, siellä näin ystäviä ja pääsin keventämään sydäntäni teekupposen äärellä. Kyllä elämän epävarmuus kevenee ainakin hetkeksi, kun pääsee puhumaan siitä muiden kanssa! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kirjoittaminen on myös hallinnut helmikuutani. Kirjoitin novellin Novaan, ja kirjoittaminen oli aivan ihanaa! Proosan kirjoittaminen on tuntunut syksystä asti jotenkin tahmealta, mutta tätä novellia kirjoittaessa sain taas kiinni siitä, miksi kirjoittaminen on ihanaa. Olin voimakkaasti mukavuusalueellani, ja rakastin tarinaani. Tuntuu, että kyseessä on yksi parhaista kirjoittamistani novelleista! Vaikka novelli ei menestyisikään Novassa, tuskin kaivaudun maakuoppaan itkemään, sillä kirjoitusprosessi oli minulle tärkeä ja jossain mielessä "korjaavakin". Totta kai toivon tekstille menestystä, mutta novelli itsessään on tärkeä ilman ulkoista validiaatiota. (Sinänsä huvittavaa, että kahdesta aiemmin Novaan lähetetystä tekstistä mielestäni parempi ei päässyt edes esiraadista läpi, kun taas se, johon olin vähemmän tyytyväinen sijoittui kärkikymppiin :D Saa nähdä, miten tälle käy.)<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="352" loading="lazy" src="https://open.spotify.com/embed/track/1aaqm4zTwUOrp2O6dFtuor?utm_source=generator" style="border-radius: 12px;" width="100%"></iframe><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuukauden biisi on Josén pimeän puolen <i>Tiskata saa</i>. Ystäväni vinkkasi tämän biisin, kun huokailin joutuvani taas tiskaamaan (tiskikoneettoman asunnon iloja), ja sehän puhutteli kovasti! Paitsi, että kyseessä on todella ihastuttavan svengaava viisu, myös sanat puhuttelevat kovasti. Helmikuuhun on mahtunut useampi pettymys ja harmitus (lähinnä harkkapaikkoihin liittyen), joten pohdinta siitä, milloin elämässä olisi jotain muitakin tasoja kuin ainainen tiskaaminen resonoi. <br /></span></div>
</div>
Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-52244704600323235772024-02-24T11:32:00.001+02:002024-02-24T11:32:00.131+02:00Pusu-ikävä<div style="text-align: left;"><div>Olen viime aikoina havahtunut yllättävän monta kertaa ikävän tunteeseen, ja tajunnut, että minulla on ikävä Pusua. </div><div> </div><div>Aloitin Suudelma-nimisen käsikirjoituksen alkuvuodesta 2015, ja viimeisimmät muutokset tiedostoon tein vuonna 2021. Pusuna tunnettu teksti oli siis hyvin suuri osa elämääni yläasteen viimeisinä kuukausina, koko lukiourani ajan ja vielä yliopistossakin. Vaikka kirjoitin ja editoin välillä kaikkea muutakin, palasin aina Pusuun. Minä ja kässäri kasvoimme yhtä matkaa. <br /></div><div><br /></div><div>Kaikki romaanikässärini ovat minulle eri syistä tärkeitä, mutta Pusu on kuitenkin käsikirjoitus, jonka kanssa olen kokenut monia asioita ensimmäistä kertaa. Se on ensimmäinen kirjoittamani täysmittainen romaanikäsikirjoitus, editointikouluni, ensimmäinen kustantamokierrokselle lähtenyt tekstini. Onko siis mikään ihmekään, että se on minulle mielettömän rakas ja tärkeä teksti! <br /></div><div><br /></div><div>Vuosien 2020-2021 aikana Pusu lähti 19 eri kustantamoon ja yhteen kirjoituskilpailuun. Kustantamokierrokseltaan se keräsi pelkkiä hylsyjä tai radiohiljaisuutta. Tiedän, että ensimmäisen kierroksen jälkeen ei välttämättä pitäisi luovuttaa, mutta hylsysade, varsinkin korona-aikaan yhdistettynä, jätti olon sen verran mankeloiduksi, että totesin, että en välttämättä halua tässä hetkessä enää palata Pusuun. En sano, etten koskaan aio palata Pusun pariin tai lähettää sitä muokattuna uudelle kierrokselle, mutta en pidä sitä kovin todennäköisenä. </div><div><br /></div><div>Pusu ei ole välttämättä ole sellainen kirja, joka tällä hetkellä olisi kirjamaailman trendien aallonharjalla. Kirjoittaessa ei ole mitään järkeä seurata trendejä, koska ne muuttuvat niin nopeasti, ja kirjoittaminen on kuitenkin hidas prosessi. Silti Pusu tuntuu representaatioltaan ja joidenkin teemojen käsittelyn puolesta vanhentuneelta. Siinä näkyy se, millaisia YA-kirjoja luin yläasteella, ja miten niissä käsiteltiin näitä asioilta. Olen sitä mieltä, että jotkut käsikirjoituksen asioita ovat uniikkeja ja toimivia, mutta kokonaisuus ei ehkä ole 2020-lukua, enkä koe, että voin täysin rehellisesti enää seistä niiden takana. Näiden asioiden korjaaminen vaatisi kuitenkin käsikirjoituksen räjäyttämistä melko lailla palasiksi, enkä tiedä, olenko siihen valmis. <br /></div><div> </div><div>Luopuminen on ollut vaikeaa, vaikka se onkin tuntunut ajan myötä aina vain oikeammalta päätökseltä. Vuosia haaveilin, että esikoisteokseni olisi juuri Pusu, joten olihan se kipeää siirtää teksti pois aktiivisesta työstöstä. Yritän kuitenkin muistaa, että vaikka olen siirtänyt kässärin "eläkkeelle", sen ei tarvitse kadota minnekään. Se saa olla olemassa, ja se saa yhä olla minulle tärkeä, vaikka se ei koskaan suuren yleisön silmien eteen pääsisikään. <br /></div><div><br /></div><div>Välillä palaan Pusun maailmaan joko lueskelemalla käsikirjoitusta sieltä täältä, kuuntelemalla tekstin soittolistaa, lisäämällä kuvia sen Pinterest-tauluun tai lähettelemällä tekstin mieleen tuovia meemejä esilukijakavereille. Kässärin maailman ja hahmojen ajattelemisesta tai tekstin lukemisesta tulee aina lämmin olo. Pusu on minulle ehkä tärkein turvapaikkani kaikesta kirjoittamastani. Se on tähänastisista kässäreistäni kaikkein onnellisin, ja sen maailmaan on aina ollut ihanaa palata. En väitä, että muut kässärini olisivat pelkkää synkeyttä ja ankeutta, tai että Pusu olisi pelkkää höttöä ilman julmiakin sävyjä, mutta Pusussa on silti jotain aivan omanlaistaan lohdullisuutta. Olen monesti blogissakin puhunut siitä, miten kirjoittaminen on minulle pakopaikka arjesta. Pusu on tarjonnut pakoreitin sellaisina hetkinä, jolloin elämä on syystä tai toisesta ollut erityisen ikävää. Olen kirjoittanut hahmoille omia luonteenpiirteitäni, tuntemuksiani ja haaveitani, ja sen takia heidän tarinakaarissaan on minulle suurta lohtua ja turvaa. Samaa olen toki tehnyt muissakin kässäreissäni, mutta edelleen, Pusu oli ensimmäinen, ja ensimmäisellä kerralla on aina oma merkityksensä. <br /></div><div><br /></div><div>Eräänä iltana Pusun soittolistaa kuunnellessa mietin sitä, miten tärkeä ja rakas tarina minulle on. Voi olla, että joskus, kun en enää (toivottavasti) elä opiskelijabudjetilla, voisin teettää Pususta omakustanteen. Silloin saisin kirjan kansien väliin ja omaan hyllyyni. En välttämättä kaipaa sitä, että kirja pääsisi maailmalle ja lukijajoukkojen käsiin, mutta koen, että jotain olen velkaa nuoremmalle Celestinelle, joka antoi Pusulle kaikkensa ja toivoi todella voimakkaasti sen siipien kantavan. Mahdollisesti siis riittäisi parin kappaleen tarvepainatus (luulen nimittäin, että jotkut esilukijatkin tahtoisivat oman kappaleensa). Tämä tuskin on kuitenkaan vielä mikään lähivuosien juttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jäin pohdiskelemaan myös muita vaihtoehtoja, mutta ne ovat vielä sen verran kevyellä ajatustasolla, että ei niistä nyt tällä kertaa sen enempää. Ajatus kuitenkin lämmittää sydäntäni todella paljon. </div><div><br /></div><div>Ehkä viestini itselleni onkin se, että vaikka jostain haaveesta luovunkin, ei sitä tarvitse kokonaan hylätä. Kun tulee ikävä, voi aina palata takaisin, vaikka vain nopealle vierailulle. </div><div><br /></div></div><div style="text-align: left;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="376">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Mention"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Smart Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hashtag"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Unresolved Mention"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Smart Link"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]--><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 106%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"><i><blockquote>"Kuulin korvissani hänen naurunsa, muistin silkkiset, kultaiset
kiharat, jotka kulkivat käsieni läpi harjanvetojen myötä, vinon hymyn, jonka
hän loi minulle tuon tuostakin. Muistin orvokkisilmien katseet, niissä kuohuvat
tunteet: lapsellisen kiukun, kuplivan riemun, huonosti peitellyn hätäännytyksen,
lempeän ja kujeilevan silmäyksen. </blockquote><blockquote>'Olet minulle tärkeä. Älä koskaan unohda
sitä.'"</blockquote></i></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 106%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"> </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 106%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;">(Suudelma, luku 19)<br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 106%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"> </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 106%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"> </span></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdBcLFGmAMzKg1YEv6CXf1kI0f4_QpDli-I393Rt9-U1l8H5Rk_SohErvhlZG11CQ96s6dAC0qnZ9H-mSY5k4dzme1GeebeB79yii8xi1FxkfDtsB4b5__2A7nFqhavOUF9oK6qUGe81KGpcfb9L2tu3aGeBAkTnh_iojGdlnY6ldnWnSX46xCEkMzQD4/s2250/Pusu_blogi.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2250" data-original-width="1410" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdBcLFGmAMzKg1YEv6CXf1kI0f4_QpDli-I393Rt9-U1l8H5Rk_SohErvhlZG11CQ96s6dAC0qnZ9H-mSY5k4dzme1GeebeB79yii8xi1FxkfDtsB4b5__2A7nFqhavOUF9oK6qUGe81KGpcfb9L2tu3aGeBAkTnh_iojGdlnY6ldnWnSX46xCEkMzQD4/w251-h400/Pusu_blogi.png" width="251" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansikuvan olen tehnyt Canvalla, kuvat Pixabaysta. <br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-70856505935447809672024-02-14T11:45:00.009+02:002024-02-14T11:45:00.142+02:00Kuivakukat<div style="text-align: center;">Jos sinä olisit orvokki</div><div style="text-align: center;">ja minä kedolla kasvava apila</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">jos meidät olisi prässätty samojen sivujen väliin</div><div style="text-align: center;">minä katsoisin sinua silmiin</div><div style="text-align: center;">ja sinä kumartuisit kohti pyöreää kukkarypästäni</div><div style="text-align: center;">kuiskisimme muistojamme kesästä ja pörriäisistä</div><div style="text-align: center;"> </div><div style="text-align: center;">emmekä pelkäisi talvea</div><div style="text-align: center;">kun vuosikymmenet olisimme turvassa</div><div style="text-align: center;">sivujen välissä </div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">rakentaisimme ympärillemme sanoista seinät </div><div style="text-align: center;">jotka suojaisivat hauraita kehojamme</div><div style="text-align: center;">ja joiden sisään mahtuisi kaikki</div><div style="text-align: center;">kuiske ja hiljaisuus</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">jos minä olisin apila</div><div style="text-align: center;">ja sinä tuulessa keinuva orvokki</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;">***</div><div style="text-align: center;"> </div><div style="text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyash-KXmyoMwJPhI2fuBmZ_a8sOmAF5nA865ms0C3fa9J6MemA489XaUHKwkMML4GM8-oLPt87yXtUTysrZE5RlXQD_y7mpcM3Q77RAWLtG5dn9nj9LpQnB5TGb-GbCR4avdTFDt13uGAzoORmWSQ1I_9r7JEM_DVjbHjaEcawAAivBxwvIQ_RpxKIlo/s2916/2024-01-24T115356-0651_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2916" data-original-width="2034" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyash-KXmyoMwJPhI2fuBmZ_a8sOmAF5nA865ms0C3fa9J6MemA489XaUHKwkMML4GM8-oLPt87yXtUTysrZE5RlXQD_y7mpcM3Q77RAWLtG5dn9nj9LpQnB5TGb-GbCR4avdTFDt13uGAzoORmWSQ1I_9r7JEM_DVjbHjaEcawAAivBxwvIQ_RpxKIlo/w279-h400/2024-01-24T115356-0651_001.jpg" width="279" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvituskuvana vesivärimaalaus, jonka tein yhtenä iltana vähän spontaanisti. Sen oli tarkoitus olla vain omaksi ilokseni ja maalaamisen kynnyksen madaltamiseksi tehty, mutta siitä tuli yllättävän kiva. Kukkateeman vuoksi se sopii tämän postauksen kuvitukseksi kuin nenä päähän! <br /></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tällainen pieni hempeilyruno ystävänpäiväänne! Se on hyvä esimerkki siitä, että inspiraatio voi löytyä mistä vain, kun vain pitää silmänsä auki: tähän kipinä tuli Pinterestissä näkemästäni lauseesta, jonka ympärille sitten koko runo syntyi. <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-17733267183336766522024-02-11T22:11:00.004+02:002024-02-14T18:05:43.697+02:00Tammikuun luetut 2024<div style="text-align: left;">Tammi<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kuussa 2024 luin yhdeksän kirjaa (1702 sivua, 10 h 6 min), joista yksi oli spefiä, yksi sarjakuvaa, yksi runokirja, kaksi äänikirjaa, neljä näytelmä ja yksi uusinta.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Meresmaa, J.S. & Nupponen, Anni Kuu (toim.).</b>: <i>Tinarinnat: Kalevalan naisten uudet tarinat</i> 279 s. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Oseman, Alice</b>: <i>Heartstopper, osa 4 </i>348 s. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Kauranen, Anja</b>: <i>Sonja O. kävi täällä</i> 275 s. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Wilder, Laura Ingalls</b>: <i>Farmarin lapset (Pieni talo #6) </i>277 s. [U] </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Huotarinen, Vilja-Tuulia</b>: <i>Sakset kädessä ei saa juosta</i> 62 s. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Kristóf, Ágota</b>: <i>Todiste (Kaksosten trilogia #2)</i> 5 h 47 min [K]</span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Peltola, Sirkku</b>: <i>Patukkaooppera </i>129 s. </span></div><div style="text-align: left;"><b><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">T</span></b><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>šehov, Anton</b>: <i>Lokki/Vanja-eno/Kolme sisarta/Kirsikkapuisto </i>332 s. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Krisóf, Ágota</b>: <i>Kolmas valhe (Kaksosten trilogia #3) </i>4 h 29 min [K]<br /></span><div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kotimaisia: 4</span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">käännöskirjoja: 5</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">omasta hyllystä: 1</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kirjastosta: 4</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">muualta: 4</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Tuntui, että eräs viime vuoden isoimmista kirjatapauksista omassa kuplassani oli novelliantologia <i>Tinarinnat</i>. Suomalaiset eturivin spefikirjailijat tarttuvat <i>Kalevalaan </i>ja varsinkin sen naishahmoihin, ja kertovat heidän tarinansa. Olin ollut siinä käsityksessä, että kaikki novellit sijoittuisivat <i>Kalevalan</i> maailmaan, joten yllätyinkin, kun välillä tarinoissa mentiin hyvinkin kovan scifin puolelle. Kuten tästä voi päätellä, novellit olivat hyvin monipuolisia ja monenlaisia, ja minulla olikin niistä myös monenlaisia mielipiteitä. Parhaiten minuun upposivat Kalevalan maisemiin ja nykymaailmaan sijoittuvat novellit, kun taas nuo scifimmät eivät juurikaan. Toki on muistettava, etten välitä scifistä muutenkaan, eli novelleissa itsessään ei välttämättä ollut mitään vikaa :D Intertekstuaalisuus ja eri tulkintatavat samoista tarinoista innostivat minua todella paljon. Esimerkiksi Louhi esiintyi hyvin monessa tarinassa, ja olikin todella kiinnostavaa nähdä, millaiseen rooliin kukakin kirjailija hänet asetti. Jotkut novellit jäivät turhauttavan tyngiksi. Tuntui, että lukijana oli vasta päässyt maailmaan ja tunnelmaan sisään, kun tarina jo loppuikin. Kirjassa olikin pari novellia, joista olisin mielelläni lukenut ihan kokonaisen romaanin! </span><span class="Formatted">Teoksen kuvitus on upea: jokaisen novellin aloituskuvan on tehnyt eri taiteilija. Jäin ihailemaan näitä kuvia useampaan otteeseen. Lempinovellejani olivat Emmi Itärannan <i>Taivasta silpovat siivet</i>, Jenny Kangasvuon <i>Tulisoronen, kivikipinä</i>, Katri Alatalon <i>Ken kulkee vettä vasten</i>, Solina Riekkolan <i>Kalma päätä kallistavi</i>, Anu Holopaisen <i>Veen voima, veen väki</i>, Johanna Sinisalon <i>Poika palasina</i> ja Anni Kuu Nupposen <i>Tule marja poimimahan</i>. Kokonaisuudessaan tämä on virkistävä uudelleentulkinta <i>Kalevalasta</i>. Tämä voisi sopia esimerkiksi lukioon tai mahdollisesti jo yläasteelle kirjan käsittelyn tueksi. <i>Kalevalasta </i>puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös se, että kyseessä on poliittinen teos, jota on käytetty esimerkiksi kulttuurisen omimisen välineenä. Kun olen viime vuodet seurannut karjalaisaktivistien kommentteja <i>Kalevalan </i>asemasta yhteiskunnassa, oma suhteeni kirjaan on muuttunut ristiriitaiseksi, ja tämä ristiriita heijastelee myös uudelleentulkointihin. <i>Tinarinnat </i>olisi voinut käsitellä aihetta jollain tapaa (esipuheessa tätä hieman sivutaan), vaikka esimerkiksi Finnconissa todettiin, että antologian ei ole tarkoitus olla uudelleenkirjoitettu <i>Kalevala</i>, vaan uudelleentulkinta hahmoista. Tästä saisi pitkän pohdinnan ja keskustelun, johon en tämänhetkisillä tiedoillani koe olevani paras osallistuja (eikä sen paikka kuukausikoosteessa olisikaan), mutta suosittelen lukemaan esimerkiksi <a href="https://uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/karjalaisuuden-ja-kalevalan-suhde-puhuttaa/">tämän tekstin</a>, jos aihe kiinnostaa! Siinä on käsitelty hyvin erilaisia näkökulmia aiheesta. <br /></span></div><div><span class="Formatted">(Mainittakoon nyt vielä loppukevennyksenä, että kuudennella luokalla kirjoitin koulussa <i>Kalevalasta </i>inspiroituneen tarinan <i>Ainon paluu</i>, jossa Aino palaa nykyaikaan kostaakseen Väinämöiselle kohtalonsa. Tarinani tuli mieleen pariinkin kertaan kirjaa lukiessani, olin siitä 12-vuotiaana todella ylpeä. On siinä ihan hauskoja juttuja mielestäni edelleen, vaikka hallitseva tunne onkin myötähäpeä varsinkin äärimmmäisen noloa self-insert-päähenkilöä kohtaan :D)<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Heartstopperin </i>neljäs osa jatkoi Charlien ja Nickin tarinaa. Tässä osassa kipuillaan esimerkiksi sen kanssa, milloin voi sanoa rakastavansa toista, miten pärjätä mielenterveyden järkkymisen kanssa ja miten hankalia voivatkaan perhekuviot olla. Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin jälleen runsas määrä pussailua ja söpöilyä. Sarjakuvan neljäs osa on ehdottomasti synkin tähänastisista, kun Charlien mielenterveys lähtee rytinällä alaspäin. Synkät sävyt ovat kuitenkin ihan paikallaankin. Älkää käsittäkö väärin, inhoan queer-kirjallisuuden överikurjuusnarratiiveja yhtä paljon kuin kaikki muutkin, mutta tarinan jännitteen kannatteluun vaaditaan tässä vaiheessa sarjaa muutakin kuin pelkkää pussailua :D Lisäksi mielenterveysongelmat parisuhteessa vaivaavat ihmisiä seksuaalisuudesta riippumatta, joten sen käsittely on tärkeää. Söpöyden ja karunkin arkirealismin suhde on tässä osassa hyvin kohdallaan. (Opettajat on kyl edelleen kyllä mun suosikkeja!) <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Sonja O. kävi täällä </i>tuli luettua Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, postauksen voi lukea <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/anja-kauranen-sonja-o-kavi-taalla.html">täältä</a>. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Farmarin lapset</i> on kirja, joka on tällaisen koko sarjan uusintalukukierroksen kannalta hankala pala. Se on nimittäin kuin spin-off -kirja, joka ei keskity Lauran tarinaan, oikeastaan Laura tai muu Ingallsin perhe ei esiinny koko kirjassa. Kirja kertoo Lauran aviomiehen Almanzon lapsuudesta New Yorkin osavaltiossa sijaitsevalla maatilalla. Kirja on julkaistu <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2020/09/elokuun-luetut-2020.html"><i>Pieni talo suuressa metsässä</i></a> -kirjan jälkeen, mutta se sijoittuu tätä sarjan ensimmäistä kirjaa edeltävään aikaan. Olisko uusintalukukierros pitänyt siis kenties aloittaa tästä? Päädyin kuitenkin itse lukemaan tämän samassa vaiheessa kuin lapsena, eli <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Pitkä talvi preerialla</a> </i>-kirjan jälkeen, koska se on suomennosjärjestyksen mukainen ja sama järjestys kuin nimilehdille painetussa listassa.<i> Farmarin lapset </i>sijoittuu tosiaan aikaan, jolloin Laura ei ollut vielä edes syntynytkään (Lauralla ja Almanzollahan oli 10 vuotta ikäeroa). Almanzo on Wilderin neljästä sisaruksesta nuorin, mutta silti hän osallistuu moniin töihin perheensä farmilla. Kaikki työtehtävät eivät ole mieluisia, mutta maanviljeleminen sekä eläinten hoito ja kouluttaminen on Almanzolle niin suuri intohimo, että hän esimerkiksi jättäisi mieluummin koulun väliin ja jäisi farmille tekemään töitä isän kanssa. Monesti Almanzon isoin harmi onkin se, että hän on vasta lapsi, eikä pääse tekemään kaikkia sellaisia töitä, joita haluaisi tehdä. En muistanut<i> Farmarin lapsista </i>oikeastaan mitään, joten yllätyin, miten paljon kirjasta pidinkään! Almanzon lapsuus oli monella tavalla hyvin erilaista kuin Lauran, joten kirjan lukeminen oli todella mielenkiintoista. Jo ensimmäisissä luvuissa kuvailtiin Wilderin perheen tavallista illallista, ja ruokalajien luettelo oli kuin <i>Viisikoista</i>! Ruokaa oli tarjolla valtavia määriä ja monipuolisempia ruokalajeja kuin Ingallsin uudisraivaajaperheellä. Vaikka farmillakin eletään luonnon kiertokulun mukaan, luonto ei ole samanlainen uhka kuin tyhjällä preerialla asuville. Lapsillekin on ehtinyt muodostua tapoja ja perinteitä aivan eri tavalla kuin liikkuvaa elämää eläneille Ingallseille. Luulen, että lapsena en hahmottanut samalla tavalla historiallisia ja maantieteellisiä konteksteja kuin nykyään, minkä vuoksi tämä vertailuaspekti jäi silloisilla lukukerroilla puuttumaan. Toisaalta mietin, että ehkä kirjan kiinnostavuus riippuu nimenomaan siitä, että sitä vertaa sarjan muihin kirjoihin. Yksittäisenä teoksena tämä jäisi ihan kivaksi historialliseksi lastenkirjaksi. Hahmot ovat melko yksipuolisia, Almanzoa lukuun ottamatta. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, koska eihän Laura välttämättä tuntenut miehensä perhettä ja tuttavia yhtä hyvin kuin omiaan. Myös sarjalle tutut yksityiskohtaiset kuvaukset töistä ja esineistä tuntuivat välillä puuduttavilta. Viihdyin <i>Farmarin lapsien</i> parissa tästä huolimatta oikein hyvin, se oli kivaa välipalalukemista! Odotan silti kuitenkin innokkaammin "varsinaisen" tarinan jatkoa, muistelen pitäneeni parista seuraavasta osasta todella paljon! <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Törmäsin Vilja-Tuulia Huotarisen esikoisrunokokoelman <i>Sakset kädessä ei saa juosta</i> runoihin viime syksynä, kun luin <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html"><i>Joka tytön runokirjan</i></a>. Pidin kirjaan valituista Huotarisen runoista, joten päädyin lainaamaan hänen esikoiskokoelmansa kirjastosta. Tällä hetkellä minua inspiroi todella paljon tyttöyden kokemukset ja tyttönä kasvaminen, joten ajattelin, että <i>Sakset kädessä ei saa juosta </i>osuisi todella tehokkaasti. Valitettavasti korkeat odotukseni eivät oikein täyttyneet. Pidin monien runojen metaforista ja kuvista. Osa tyttöyden kokemuksista oli hyvinkin tunnistettavia, ja puhuttelivat minua kovasti, mutta kokonaisuuksina runot jättivät toivomaan enemmän. En myöskään oikein saanut teoksen punaisesta langasta kiinni. Tiedän, että sellainen oli, mutta siitä tarttuminen oli haastavaa. Vaikka <i>Sakset kädessä ei saa juosta</i> ei täysin uponnut, saatan lukea Huotarisen runoja toistekin. Hänellä on kuitenkin sana hallussa jo tässä esikoisteoksessaan, ja hän on takuulla kehittynyt siinä vuosien varrella entisestään!<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Joulukuussa kuuntelin<i> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/joulukuun-luetut-2023.html">Ison vihkon</a></i>, joka loppui sellaiseen kohtaan, että seuraavaan osaan oli pakko jatkaa mahdollisimman pian. <i>Todiste </i>alkaakin siitä, mihin <i>Iso vihko </i>loppuu. Tästä eteenpäin siis <b>spoilerivaroitus! </b>Kaksosista toinen, Claus, on mennyt rajan yli, ja Lucas on jäänyt yksin isoäidin taloon. Sota on päättynyt, eivätkä ihmiset ole enää ennallaan. <i>Todiste </i>koostuukin suurimmaksi osaksi Lucasin kohtaamisesta erilaisten ihmisten kanssa. Merkittävimmiksi nousevat kirjakaupan omistaja Victor, puolueen johtoasemassa oleva Peter, kirjastonhoitaja Clara sekä kotoaan ulos heitetty Yasmine vammaisen Mathias-poikansa kanssa. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">(Kuuntelin kirjan äänikirjana, joten en ole aivan satavarma nimien kirjoitusasusta!) Lucas odottaa veljeään palavaksi ja kasvaa aikuiseksi sodan jälkeisessä julmassa maailmassa. Mutta miksi kukaan muu ei tunnu muistavan Clausia? <i>Ison vihkon</i> tasolle <i>Todiste </i>ei nouse juonessaan tai tunnelmassaan. Tunnelma ei ole yhtä tiivis, ja fokus harhailee useissa eri hahmoissa. Toisaalta muiden hahmojen kokemuksien kerronta kuvaa hyvin sitä, mitä sota tekee jo valmiiksi sirpaleiselle ihmismielelle, mutta joidenkin sivupolkujen kohdalla en voinut olla miettimättä, miten tämä edistää Clausin ja Lucasin tarinaa. Loppuratkaisu kuitenkin vetäisi maton alta sen verran tehokkaasti, että mielipiteeni kirjasta kääntyi ehdottomasti positiivisemman puolelle. En voinut olla ihailematta Kristófin tapaa kiepauttaa kaikki totuudet päälaelleen vain muutamalla lauseella. Oli pakko jatkaa heti kolmanteen osaan!<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Viime syksynä satuin löytämään opiskelukaupungin pääkirjastosta runo- ja näytelmäosastot. (On ehkä vähän noloa, että asuin tässä kaupungissa kuudetta syksyä ja vasta nyt löysin kyseisen osaston, mutta puolustaudun sillä, että a) se on vähän takanurkassa, jonne en ollut tajunnut kurkistaa ja b) käyn nykyään pääkirjastossa suhteellisen harvoin, koska asun melkein sivukirjaston vieressä ja asioin aina siellä!) Näytelmähyllyä silmäillessani bongasin Sirkku Peltolan <i>Patukkaoopperan</i>, eikä minun tarvinnut montaakaan hetkeä harkita sen lainaamista. Olen maininnut <i>Patukkaoopperan </i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2021/01/musikaaleja-lavalta-osa-2.html">eräässä musikaalipostauksessani</a>, mutta kertauksen vuoksi sanon tässäkin, että tätä musikaalia on esitetty myös nimillä <i>Kun tyttö on hyvä</i> ja <i>Ansa: Musikaali liian hyvästä ihmisestä</i>, joista viimeksi mainitun version olen myös itse nähnyt. <i>Patukkaooppera </i>kertoo kuvitteellisessa Kintuan kunnassa sijaitsevasta naisvaltaisesta myslipatukkatehtaasta, jossa tarinan päähenkilö, lapseton, keski-ikäinen ja vähän liiankin kiltti Ansa Vallittu työskentelee. Ansan tasainen arki mullistuu, kun tehtaaseen tulee konsultti Erkki Ranto, jonka luentojen ja tehtävien tavoitteena on saada tehtaan työntekijöistä tehokkaampia ja käyttämään sataprosenttista potentiaaliaan. Ansa nielee Erkin sanat pureskelematta, ja hän alkaa toteuttaa tämän ohjeita kuin mikäkin fanaattinen uskonnonharjoittaja. Seuraukset ovat karut. Suhteeni <i>Patukkaoopperaan </i>on hieman ristiriitainen. Pidin näytelmästä todella paljon nähdessäni sen lukioikäisenä, mutta vuosien varrella olen palannut pohdiskelemaan sitä uudelleen ja uudelleen, enkä ole enää aivan varma, mitä siitä ajattelen. Näytelmässä on edelleen paljon asioita, joista pidän. Vaikka teoksella on ikää melkein 20 vuotta, se on silti ajankohtainen, jossain mielessä jopa ajankohtaisempi kuin ennen. Konsulttipöhinä elää ja voi hyvin, ja bisnestä tehdään usein bisneksen, ei työntekijöiden ehdolla. Ansa on kiehtova päähenkilö. Hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti mutta käytännöllisesti, ja on kilttinä ihmisenä helposti muiden jyrättävissä. Toisaalta Ansalla on suuri sydän ja hän on valmis huolehtimaan sellaisistakin ihmisistä, jotka putoavat helposti pois yhteiskunnan silmistä. En muista ajatelleeni tätä näytelmän nähtyäni, mutta näin vuosia myöhemmin mieleeni tuli, että voisikohan Ansa olla neuroepätyypillisyyden kirjolla. Hänestä tuli nimittäin hyvin voimakkaasti mieleen esimerkiksi <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2021/02/tammikuun-luetut-2021.html">Lähikaupan nainen</a></i> -kirjan päähenkilö Keiko siinä, miten hän suhtautuu työhönsä ja arkeensa, ja miten Erkin opit vääristyvät hänen päässään, kun konsulttipuhe otetaan vakavasti. Samaan aikaan koen näytelmän vähän kiusalliseksi. Suurin osa hahmoista on duunareita tai muuten henkilöitä, joiden sosioekonominen asema on matala. Tämä on isossa ristiriidassa siinä, miten kallista Suomessa on käydä katsomassa (laitos)teatteria, varsinkin musikaaleja. Välillä näytelmästä tulikin ikävä fiilis, että se on jonkinlaista sosiaalipornoa varakkaammille teatterikävijöille: tällä tavalla tämä pienipalkkainen kansanosa elää! Voi olla, että tämä on vain oma tunteeni, mutta se vaani koko ajan taustalla, kun kirjaa luin. Lisäksi kohtaus, jossa tummaihoiset miehet rinnastettiin ruokaan ja naisten fantasioihin oli erittäin kiusallinen. Tätä ei onneksi toteutettu näkemässäni versiossa! Koska kyseessä on musikaali, laulunumerot ovat suuressa roolissa painetussakin näytelmätekstissä. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Lukemani painos piti sisällään myös Heikki Salon sanoitukset. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Olen kuunnellut vuosien mittaan todella paljon <i>Patukkaoopperan </i>alkuperäistä cast recordingia, joten biisit olivat minulle hyvin tuttuja. Siksi hämmennyinkin, kun sanoitukset olivat useassa kohdassa erilaisia kuin levyllä. Esimerkiksi <i>Onni ja muita tekosyitä</i> oli aivan erilainen! Yleisesti pidän Salon sanoituksista, mutta <i>Patukkaoopperassa</i> lipsahdetaan ärsyttävän usein kiusallisuuksiin (<i>Kun tyttö on hyvä</i>, looking at you). Löytyy sanoituksista helmiäkin, esimerkiksi <i>Sielu rippikoulussa</i> itkettää ja värisyttää jo luettunakin. Omituisin biisi on <i>Tähtien taa</i>, josta oikeastaan vasta nyt huomasin, että sanoitus on lähes yks yhteen sama Miljoonasateen<i> Kerjäläisen tarinan</i> kanssa. Tämä tuntuu todella oudolta, onko Heikki Salolla loppunut aika kesken vai miksi hän on kierrättänyt oman tekstinsä musikaaliin? Voisin muuten vaikka vannoa, ettei näkemässäni versiossa ollut kaikkia levyllä tai tässä painetussa versiossa olleita biisejä. Siksi esimerkiksi <i>Pakkasvahti </i>on ollut minulle aina outo biisi ilman kontekstia, mutta nyt palaset loksahtivat kohdalleen, ja siitä tuli kirjan lukemisen myötä yksi lemppareistani. Vaikka minulle <i>Patukkaooppera </i>on ristiriitainen teos, pidin silti kovasti kirjan lukemisesta. Sitä on helppo seurata ja kieli on hyvää. Vaikka näytelmiä lukiessa hahmot jäävät helposti karikatyyreiksi, Peltola onnistuu luomaan mieleen jääviä henkilöitä, joissa on sävyjä. Suosittelen sekä lukemista että musikaalin kuuntelemista, jos haluaa tutustua suomalaiseen musikaaliin! <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Samaisesta näytelmähyllystä löytyi myös Anton Tšehovin tunnetuimpien näytelmien yhteisnide. Luin viime keväänä venäjänkurssin inspiroimana <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html"><i>Naisen ja sylikoiran</i></a>, ja vaikka en täysin näihin novelleihin ihastunutkaan, totesin postauksessakin, että T</span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">šehovin näytelmiä voisi tulevaisuudessa lukea. Lukemani yhteisnide sisältää T</span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">šehovin neljä kuuluisinta näytelmää: <i>Lokki</i>, <i>Vanja-eno</i>, <i>Kolme sisarta</i> ja <i>Kirsikkatarha</i>. Lokki kertoo ihmisistä, jotka rakastavat toisiaan, mutta eivät saa toisiaan. Tarina oli mielestäni kiinnostava, mutta se hukkui mielestäni liikaa kaiken ylimääräisen sälän alle. Voi olla, että näyttämöllä "sälä" oikeuttaisi paikkansa, mutta luettuna se tuntui turhalta. <i>Vanja-enossa</i> ollaan sukudraamojen ytimessä. Tähän näytelmään minun oli jotenkin vaikeaa päästä sisään. En oikein pitänyt näytelmän hahmoista tai kiinnostunut sen tapahtumista. <i>Kolme sisarta</i> kertoo nimensä mukaan kolmesta sisaresta, jotka kaipaavat maalaiselämän tylsyydestä lapsuutensa Moskovaan. Tässä näytelmässä hahmot olivat todella kiinnostavia, ja ihmiskohtalot koskettavia ja mielenkiintoisia. Punaisen langan löytäminen pitkistä, polveilevista puheenvuoroista tuntui välillä hankalalta. <i>Kirsikkatarha </i>sijoittuu köyhtyneelle maatilalle, jonka omistajatar palaa ulkomailta takaisin. Tästä pidin yllättävän paljon! Sen teemat kodin menettämisen pelosta ja toimettomuudesta pelon edessä resonoivat minussa todella paljon. Kaikissa näytelmissä on hyvin samankaltaisia teemoja kaukokaipuusta, sosiaalisista asemista, tyytymättömyydestä omaan tilanteeseensa. Pidin näytelmien kaihoisesta tunnelmasta ja monista ajatuksista, joita ne tarjosivat. Luulen kuitenkin, että nämä olisivat uponneet minuun paremmin näyttämöllä. Luettuna hahmot menivät helposti sekaisin keskenään, varsinkin, kun venäläiseen tyyliin heistä käytettiin useita eri nimiä. Tapahtumat tuntuivat usein junnaavilta: toiminta tuntui olevan näyttämön ulkopuolella. Näytelmistä <i>Kirsikkatarha </i>oli lempparini, <i>Vanja-enosta</i> pidin kaikkein vähiten. Pidin kurkistusaukosta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Venäjälle ja ylimystön maatiloille, vaikka täydellisesti T</span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">šehovin näytelmät eivät minuun uponneetkaan. Onpahan nyt aukko yleissivistyksessä täytetty! En panisi pahakseni sitäkään, että joskus näkisin jonkun näistä näytelmistä lavalla. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Tammikuuhun mahtui myös <i>Kaksosten trilogian</i> päätösosa <i>Kolmas valhe</i>. Tästä osasta on mahdotonta puhua ilman paljastuksia edellisistä osista, joten <b>spoilerivaroitus</b>! On paljastunut, että ensimmäisessä osassa rajan ylittänyt Claus onkin Lucas, ja lähes kaikki, mitä lukija oli pitänyt totuutena, onkin valetta. Totuuden rajat häilyvät, kun kumpikin veljeksistä kertoo oman tarinansa. Keneen loppujen lopuksi voi luottaa, mikä on totuus? Ja onko joskus vain parempi valehdella kuin kohdata kipeä ja surullinen todellisuus? Joskus oli vaikeaa pysyä tarinassa perässä juuri siitä syystä, että matto voidaan vetää lukijan jalkojen alta. Äänikirja ei ollut paras formaatti tälle viimeiselle osalle, sillä se ei sallinut ajatuksen katkeilua ollenkaan. Luulen, että ajoittainen sekavuus johtui kohdallani suurimmaksi osaksi tästä. Lisäksi veljesten nimien kirjoitusasut ovat merkittäviä, mutta tätä en äänikirjaa kuunnellessa hoksannut, vasta sitten, kun luin muiden arvioita kirjasta. <i>Kolmas valhe </i>kiepautti koko trilogian ylösalaisin, ja kaksi edellistä osaa saivat todella surullisen lisäsävyn. Karu ja ankeakin tarina voi joskus olla onnellisempi versio todellisuudesta. Kirjan viimeinen virke oli kammottavan hieno, edelleen on vähän vaikea hengittää, kun muistaa sen. Tämä trilogia jää kyllä lukijansa mieleen! <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4MgSOhtK255-De4d6Kl7RbeAqhsfGT3C3aGEGXuOXhRreYqqM7V6T4-XjZpo_hwXAnVeZO95eOUpCE3RBqqzoPQEEu-3MIm43H9U5ZF1odl4h19HFKVCEQlzq46QOF48zZVm6bYliaw68zbo8oIzZm539E0TRlEqTjoYM831LBWrsKtrVLvaLMD-R24M/s3264/tammi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="3264" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4MgSOhtK255-De4d6Kl7RbeAqhsfGT3C3aGEGXuOXhRreYqqM7V6T4-XjZpo_hwXAnVeZO95eOUpCE3RBqqzoPQEEu-3MIm43H9U5ZF1odl4h19HFKVCEQlzq46QOF48zZVm6bYliaw68zbo8oIzZm539E0TRlEqTjoYM831LBWrsKtrVLvaLMD-R24M/w400-h400/tammi.jpg" width="400" /></a></div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"></span></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">*********</span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b><u>Tammikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat:</u></b> </span></div><div><b> </b></div><div><b>1. Kirjan nimessä on erisnimi:</b> <i>Sonja O. kävi täällä</i></div><div><b>19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi):</b> <i>Lokki/Vanja-eno/Kolme sisarta/Kirsikkapuisto</i><div style="text-align: left;"><b>20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo:</b> <i>Tinarinnat</i><br /></div></div><div><b>29. Kirjassa valehdellaan</b>: <i>Kolmas valhe</i></div><div><div style="text-align: left;"><b>31. Kirjassa on vammainen henkilö</b>:<i> Todiste</i></div><div style="text-align: left;"><b>35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa: </b><i>Farmarin lapset</i></div><div style="text-align: left;"><b>39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö: </b><i>Heartstopper, osa 4 <b><br /></b></i></div><div style="text-align: left;"><b>46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta:</b> <i>Patukkaooppera</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Tammikuu alkoi vähän kaoottisissa tunnelmissa, nimittäin muuton keskellä. Itse en onneksi ollut muuttamassa minnekään, mutta perheeni oli, ja niinpä elin itsekin puolet joululomastani laatikkotorneja kasaten ja niitä väistellen. Muuton alta karkasin Tampereelle ystäväni luo, ja tämä vierailu oli ihana: oli tärkeitä keskusteluja, hyvää ruokaa ja sauna. Opiskelukaupunkiin palaaminen on sujunut vähän takkuisesti: on ollut todella vaikea orientoitua opintojen tekemiseen. Gradu tuntuu tahmealta, viimeiset (!) itsenäisesti suoritettavat kurssit tuntuvat tahmealta, kaikki on tahmeaa. Onneksi ystävien kanssa voi lähteä päiväksi kirjastolle hommiin, niin tulee jotain ryhmäpainetta tehdä asioita. Epätietoisuus keväästä vallitsee enemmän, ja tuntuukin, etten uskalla tehdä vielä mitään lukkoon lyötyjä päätöksiä. Tammikuuhun iloa on tuottanut esimerkiksi kuoro, <i>Brooklyn 99 </i>ja erilaiset taideprojektit. Ilo se on pienikin ilo! <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="352" loading="lazy" src="https://open.spotify.com/embed/track/2xMh71oUkTL9MUYYhNvBQS?utm_source=generator" style="border-radius: 12px;" width="100%"></iframe><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuukauden biisi on Eppu Normaalin <i>Kaikki häipyy, on vain nyt</i>. Minulla on ollut viime aikoina yllättävän voimakas Eppu Normaali -vaihe, ja olen kuunnellut bändiä paljon. Kummasti biiseistä saa enemmän irti niitä itse kuunnellessa kuin lapsuuden automatkoilla auton takapenkillä :D Katkeransuloisuudessaan <i>Kaikki häipyy, on vain nyt</i> vetoaa minuun todella voimakkaasti. Myös jo kappaleen nimi on tärkeä muistutus hetkeen tarttumisesta, mikä on minulle välillä vaikeaa. <br /></span></div></div></div></div>
</div>
</div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-90998590364036785102024-01-31T08:00:00.002+02:002024-02-01T00:13:28.081+02:00Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä (Kirjabloggaajien klassikkohaaste)<div style="text-align: left;">Tällä kertaa klassikkohaasteeseen valikoitui moderni klassikko, Anja Kaurasen (nyk. Snellman) esikoisteos <i>Sonja O. kävi täällä </i>vuodelta 1981. Olin lukenut Kauraselta aiemmin <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2020/06/toukokuun-luetut-2020.html">Syysprinssin</a></i>, joka ei ehkä ihan täysillä uponnut, vaikka sen tietyistä elementeistä pidin. <i>Sonja O.</i> löytyi myös vanhempien kirjahyllystä, joten joululomalla kotikotona ollessani tartuin siihen. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Sonja O. kävi täällä</i> on hyvin tajunnanvirtamainen ja poukkoileva kirja. Se ei kulje kronologisessa järjestyksessä, mutta kertoo nuoren naisen kasvutarinan teinistä yliopisto-opiskelijaksi. Sonja O. on evakkoperheen tytär, jonka kotiolot Helsingin Kalliossa ovat karut. On köyhyyttä, alkoholismia, väkivaltaa ja sukupolvelta toiselle kulkevia traumoja, jotka heijastuvat suoraan perheen lapsiin, Sonjaan ja kehitysvammaiseen Leoon. Turvattoman lapsuuden ja nuoruuden kokenut Sonja hapuilee ja haahuilee, käyttää päihteitä, harrastaa irtosuhteita. Käydäänpä kierros mielisairaalankin puolella. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLrO1CYdIeLHldnaUKyeGKLo2thjs7NotggZP6gzU2Ay5aUtd1Tyo1F8bYPhJU8Olqd8To6jdNjsZnJkzMSWhA5EnIMo1uxZFTlar7vt5Xt6-Kra9Lg-hiWremz2FN2Y1MAfW5U9Ib11yU4mVGCGXraF1zpKTft0Y7xx15SpRiC6LpepwPR1aRtj7bwg/s855/20240113_142238.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLrO1CYdIeLHldnaUKyeGKLo2thjs7NotggZP6gzU2Ay5aUtd1Tyo1F8bYPhJU8Olqd8To6jdNjsZnJkzMSWhA5EnIMo1uxZFTlar7vt5Xt6-Kra9Lg-hiWremz2FN2Y1MAfW5U9Ib11yU4mVGCGXraF1zpKTft0Y7xx15SpRiC6LpepwPR1aRtj7bwg/w300-h400/20240113_142238.jpg" width="300" /></a></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jo ensimmäisiltä sivuilta asti on selvää, että kirja on todella vimmainen, raju ja levoton. <i>Syysprinssistä</i> muistan sydäntäpuristavan haikeuden ja surumielisyyden, mutta samanlaiseen hitaaseen ja pysähtyneeseen tunnelmaan ei <i>Sonja O.</i>:ssa päästä. Se nimittäin laukkaa kauheaa vauhtia eteenpäin, poukkoilee hetkestä toiseen ja takaisin, käy muistoissa ja kuvitelmissa ja kiertyy aina takaisin hetkiin, jotka Sonjaa määrittelevät. Pysähtyneitä hetkiä on muutamia, ja tällaiset hengähdystauot tulevat tarpeeseen. En yleensä pidä tällaisista kirjallisuudesta, jossa lähinnä ajelehditaan paikasta ja ajatuksesta toiseen, mutta <i>Sonja O.</i> oli poikkeus. Jokin kirjassa veti minua puoleensa todella voimakkaasti, ja se oli jatkuvasti ajatuksissani. Johtuiko se kenties siitä, että yleensä tällaiset ajelehtivat päähenkilöt ovat miehiä, ja naispäähenkilö tällaisessa tyylissä oli niin erilainen tapaus, että kiinnostukseni heräsi? Alkusivuilla olin vähän huolissani siitä, mitä kirjan lukemisesta tulisi: tajunnanvirta vaikutti paitsi hengästyttävältä, myös ylitaiteelliselta, sekavalta ja vaikealta. Onneksi kirjassa pääsi suhteellisen nopeasti kyytiin, ja kun tyyliin tottui, se ei tuntunut enää kynnykseltä. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Hyvin suuri osa teosta on nuoren naisen seksuaalisuus. Seksi ja seksuaalisuus on Sonjan mielessä jo hyvin nuoresta asti, ja miehiä kirjassa suorastaan vilisee. Ja sitä itseään kirjassa sitten riittääkin! Asioista puhutaan suoraan ja niiden oikealla nimellä, ja alkuun se oli jopa vähän shokeeraavaa, koska sitä oli niin paljon. Juuri mitään ei jätetä rivien väliin tai muuten tulkinnan varaan. Ymmärränkin, miksi kirja herätti kohua ilmestyessään! Toisaalta mietin, miksi tällainen seksuaalisuuden kuvaus tuntui nykylukijastakin niin rajulta. Johtuuko se siitä, että päähenkilönä on nuori nainen, jonka edelleen odotetaan olevan kaino ja neitseellinen? Vaikka kirjan ilmestymisestä on yli 40 vuotta, monet sen ajatuksista tuntuvat yhä tuoreilta ja puhuttelevilta. Kun Sonja pohtii sitä, miten hän määrittelee itsensä suhteessa mieheen, ja miten kaikki naiset oppivat mieskatseen esimerkiksi miesten kirjoittaman kirjallisuuden kautta. Miten miehiä kiinnostaa vain se, että nainen on kaunis ja valmis seksiin, mutta naisen omien halujen tyydyttäminen tai edes niiden ajatteleminen ei jaksa kiinnostaa. Tästä feministisestä näkökulmasta pidin todella paljon! Sen sijaan seksikohtauksia olisi mielestäni saanut olla vähemmänkin: niiden pointti olisi tullut selväksi, vaikka niistä olisi leikattu kolmasosa pois. <br /></div><div style="text-align: left;"><i> </i></div><div style="text-align: left;"><i>Sonja O.</i> on aikansa teos. Siinä on paljon viittauksia sen hetken (populaari)kulttuuriin, henkilöihin ja tapahtumiin. Kaikkia en tajunnut (ainakaan ilman googlettamista), mutta ei se edes oikeastaan haitannut. Kirja nimittäin rynnistää niin mahdotonta vauhtia eteenpäin, että jos jossain kohdassa vähän tippuu kärryiltä, seuraavassa käänteessä on jo mahdollista hypätä kyytiin takaisin. Se tuntuu todella uskottavalta dokumentilta kirjoitusasjastaan ja sodan jälkeen syntyneiden (helsinkiläisten) ihmisten nuoruudesta aatteineen. Välillä tuntuukin siltä, että kirja on aikakapseli 1970-luvun lopusta ja 80-luvun alusta. Se valottaa aikakautta sellaiselle, joka sitä ei ole elänyt. Tämän valossa onkin huvittavaa, miten <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/14/tama-kirja-ei-minun-aijanlihaani-savayttanyt-sonja-ota-ylistettiin-ja">aikalaisarvostelijat uskoivat kirjan jäävän tähdenlennoksi</a>. Toinen puoli aikalaisdokumentista on se, että välillä kirja tuntuu vanhentuneelta. Yhtenä esimerkkinä on kirjan feminismi. Sonja esimerkiksi painaa usein puheissaan ja ajatuksissaan muita naisia alaspäin, mikä ei ole erityisen feministinen tapa katsoa maailmaa. Toisaalta voidaan miettiä, kuinka paljon tästä johtuu siitä, että Sonja katsoo niin itseään kuin muita naisia miesten silmin, mutta itse en ainakaan kokenut, että kirja olisi tiedostanut tätä asiaa ja ottanut kantaa sisäistettyyn naisvihaan. Kirjassa
on pieni queer-näkökulma, kun hetken aikaa Sonja on suhteessa
toiseen naiseen. Tämä oli todella positiivinen yllätys, vaikka
representaatio ei ehkä ihan nykyajan tasolla olekaan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kaurasen kieli ansaitsee ehdottomasti oman mainintansa. Puhekielinen ja slangisanoja vilisevä kieli on välillä hidasta lukea, kun tällainen kehä kolmosen takana kasvanut sitä yrittää tulkita. Vyöryvä tunnelma tuleekin pitkälti kielestä, joka ei turhaan esimerkiksi pilkkuja käytä. Kielenkäytössä on vähän jotain samaa kuin Siiri Enorannan <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2021/08/heinakuun-luetut-2021.html"><i>Gisellen kuolemassa</i></a>, mutta kun <i>Gisellen kuolemassa</i> kieli tuntuu raa'oissakin kohdissa pyrkivän kauneuteen ja viiltävyyteen, Kauranen ei arkaile kuvata ällöttäviä, vastenmielisiä ja kauheita asioita. Lukijan aistit ovat täynnä, kiitos kielen. Kuitenkin rumuudenkin ja kurjuuden keskellä pilkahtelee valo. Se on usein pieni ja himmeä, mutta välillä se saa kielenkin muuttuvaan pakahduttavan kauniiksi. Eräs kauneimmista ja koskettavimmista kohdista onkin esimerkiksi tämä, jossa Sonja puhuu veljestään Leosta: </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><blockquote>"<i>Leo rakastaa minua kuin prinssi rakastaa kettua, se rakastaa minua vaikka se on peräisin toiselta tähdeltä, se asuu vihreän metsän keskellä valkoiseksi maalatulla laitostähdellä, nelikerroksisella kivitähdellä se asuu, planeetalla joka on täynnä samalla tavoin kuolaavia ja ynäjäviä ja horjahtelevia prinssejä kuin se mutta vain yksi niistä on Leo nimeltään, vain yksi niistä on syntynyt Viipurissa sodan loppupäivinä ja vain yksi niistä on huristanut vastasyntyneenä mutsinsa sylissä mustassa umpipirssissä läpi palavan kaupungin josta melkein kaikki jo ovat paenneet, vain yksi on minun Leoni ja vain minä olen sen oma pikku kettu jonka se nostaa heivauttaa kevyesti vahvoilla käsivarsillaan ilmaan niin että hoitajattarien puiset palipalit alkavat heti terhakkaasti jossain käytävän päässä läpsyttää kun ne huomaavat sen ja kun minä joudun alas ja eroon Leosta minä alan kiljua ja potkia niitä ämmiä ja vain Leolle minä olen täysin kesy ja vain Leo ja minä tiedämme sen suuren salaisuuden: minä olen ikuisesti Leon oma.</i>" </blockquote><br /></div><div style="text-align: left;">Mielipidettä <i>Sonja O.</i>:sta on kuitenkin vähän vaikeaa muodostaa. Siinä on todella paljon asioita, joista pidin, mutta myös monia asioita, jotka tuntuivat luotaantyöntäviltä. Toisaalta minussa on syvä rakkaus vimmaisia ja villejä naisia kohtaan, niin fiktiivisiä kuin todellisiakin, joten en yllättynyt siitä, että kirja veti minua puoleensa. Mieleenjäävä lukukokemus <i>Sonja O. kävi täällä</i> oli kuitenkin. Olen jo palannut ajattelemaan sitä moneen otteeseen, ja uskon, että siitä jää minuun ikuinen jälki, huonoista puolistaan huolimatta (tai ehkä ne juuri ovatkin osasyy siihen)! Jo <i>Syysprinssistä </i>blogatessani totesin, että kirjailjan tuotantoon kiinnostaisi tutustua muutenkin. <i>Sonja O. kävi täällä</i> vahvisti tätä halua. Vaikkei kumpikaan Kaurasen kirja uudeksi lempikirjaksi noussutkaan, jokin hänen teksteissään kiehtoo ja vetää minua voimakkaasti puoleensa. Muutamia hänen kirjojaan löytyy kotikodin kirjahyllystä, mutta otan mielelläni suosituksia vastaan! <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh_nHDrUk03DipzUpWsN4L512zT_sEze6QJ4AghWI_yunYpNOy8I6SbrtI7sANcCeNhOdmyXTUqH1IsufKjL0L4xrWy3jLN3-s42FCRJR5meorIOGRNa7hGYX9eJyCV8TLoklNEdxwYMa8gOPp4jU0v374lSdliI51BLMMbDwhIoS415GPNcpU4QIUwG8/s945/klassikkohaaste18.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="945" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh_nHDrUk03DipzUpWsN4L512zT_sEze6QJ4AghWI_yunYpNOy8I6SbrtI7sANcCeNhOdmyXTUqH1IsufKjL0L4xrWy3jLN3-s42FCRJR5meorIOGRNa7hGYX9eJyCV8TLoklNEdxwYMa8gOPp4jU0v374lSdliI51BLMMbDwhIoS415GPNcpU4QIUwG8/w400-h254/klassikkohaaste18.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Niina T./<a href="https://kirjakissa.blogspot.com/">Yöpöydän kirjat</a><br /></td></tr></tbody></table><br /> Kiitos <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2024/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-osa-18.html">Ankille </a>haasteen järjestämisestä! <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-31553542296384692742024-01-18T16:00:00.004+02:002024-01-18T16:00:00.148+02:00Kirjoitussuunnitelmia vuodelle 2024<div style="text-align: left;">Vielä mahtuu blogiin yksi vuodenvaihdepostaus, eikös niin! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jo useamman vuoden minulla on ollut tapana listata blogiin kirjoitustavoitteitani ja -suunnitelmia uudelle vuodelle, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Olen huomannut sen hyväksi tavaksi itselleni selvittää, missä mennään minkäkin projektin suhteen. Lisäksi tavoitteiden julkinen julistaminen toimii myös tietynlaisena "pakkona" myös tehdä työtä tavoitteiden eteen :D <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>P</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Vuoden isoin savotta ja tärkein projekti tulee ehdottomasti olemaan P:n version 2.1. editoiminen. Olen aloittanut editointiprosessia jo viime vuoden puolella. Aloitin jälleen editoinnin "väliluvuista", koska ne on järkevämpää tehdä yhtenä isona kokonaisuutena. Niihin on myös tulossa todennäköisesti kässärin isoimmat muutokset. Jonkin verran päätarinakin tulee muuttumaan, mutta ei ehkä aivan yhtä radikaalisti. Isoin ongelma tällä hetkellä tuntuu olevan se, että kirjoitusrutiinini on kerrassaan olematon, ja siksi editointi tuntuu aivan mahdottomalta vuorelta, joka häämöttää edessä. Uskon kuitenkin, että vauhtiin päästyäni vuori pienenee: olenhan tehnyt tämän useita kertoja ennenkin, ja tiedän mitä teen (tai ainakin niin uskottelen itselleni). <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kun versio 2.1. valmistuu, tuskin laitan sitä esilukijoiden luettavaksi, vaan käyn sen viikon tai parin päästä vain itsekseni läpi kirjoitusvirheiden sun muiden varalta. Tarkoitus olisi hyödyntää (viimeistään) tässä vaiheessa Wordin ääneenlukutoimintoa, joka tunnetusti auttaa kirjoitusvirheiden ja kökköjen lauseiden bongaamiseen. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämän jälkeen haluaisin P:n olevan siinä kunnossa, että sen voisi lähettää kustantamokierrokselle. Huu, se on aina yhtä pelottavaa sanoa ääneen (tai kirjoittaa kaikkien nähtäville)! Tämä todennäköisesti tapahtuu loppuvuodesta, jos saan nyt editointirutiinin rullaamaan. Kustantamokierros on kyllä tehokas motivaattori! <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>JL</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Vuoden 2024 tavoitteena on myös saada JL:n läpiluku valmiiksi tämän vuoden aikana. Sekin eteni viime vuoden aikana ihan kivasti, joten uskon hyvin tämän tavoitteen olevan realistinen. (JL on kässäreistäni lyhin, joten siksikin tämä on täysin mahdollinen tavoite!) Varsinaista editointia en usko vielä aloittavani, se riippuu paljon siitä, millaisella aikataululla P etenee. Toki elämä voi yllättää! <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mikäli P saa pelkkiä hylsyjä, seuraava maailmalle lähtevä "vauvani" on JL. Kässärin kolmosversiosta pyrin siis saamaan mahdollisimman hyvän! Olen ajatellut tarinaa paljon viime aikoina, varsinkin sen alkutilannetta ja lopetusta. Jälkimmäisestä en ole vielä aivan sataprosenttisen varma, mutta alkuun tuleva iso muutos alkaa olla aika hyvin selvillä. Toki alkutilanne vaikuttaa loppuunkin, ja se palanen tästä palapelistä vielä uupuu. Mutta onhan tässä hyvin aikaa pohdiskella asiaa! Myös erään esilukijan bongaama teema tulee todennäköisesti olemaan vähän voimakkaammin esillä, vaikka sen käsittelyssä pitääkin olla tarkka. Teema vääristyy helposti juonen tapahtumien valossa, enkä minä halua tarinalla olevan sellaista sanomaa kuin siitä silloin tulisi. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>Runot</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tästäkin jännittää vähän puhua! Olen ehdottomasti identiteetiltäni proosan kirjoittaja, vaikka runoja olenkin kirjoittanut säännöllisesti 12-vuotiaasta asti. Runouteen liittyy minulla kuitenkin proosaakin vahvemmin huijarisyndroomaa ja korkeita kynnyksiä, jotka todennäköisesti ovat lähinnä oman pääni sisällä. Yksi viime vuosien lempparijutuista, open mic -illat ovat kuitenkin helpottaneet hieman käsityksiäni siitä, mitä kaikkea runous voikaan olla. Kun olen itsekin uskaltautunut lavalle, olen kaatanut joitain sellaisia seiniä, joita olin itselleni päässäni rakennellut. Vuosi 2023 oli huima runovuosi, runoja syntyi kokonaiset 21 kappaletta! (Vertailun vuoksi: yhtä monta runoa olen kirjoittanut viimeksi vuonna 2019! 2020 kirjoitin huimat 32 runoa, mutta niistä 24 oli <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/search/label/joulukalenteri%202020">blogin joulukalenteria</a> varten, joten pidän sitä poikkeusvuotena.) Runot inspiroivat tällä hetkellä todella paljon, minkä vuoksi minulla on tälle vuodelle kaksikin runoprojektia suunnitteilla. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ensimmäinen projekti on minun ja ystäväni yhteinen taideprojekti: hän kuvittaa, minä tarjoan runot ja niistä muodostuu zinejulkaisu. Tämän on tarkoitus olla hyvin pienen kynnyksen juttu. Kaikki tehdään itse ja omakustanteisesti, eikä painoskoko tule olemaan suuri, sen verran, että muutamat halukkaat ystävät voivat saada omansa. Tarkoituksena on tehdä yhdessä kivoja juttuja, eli toisin sanoen taidehaahuilua, ja taistella samalla molempia meitä vaivaavaa huijarisyndroomaa vastaan. Saamme tehdä tällaista taidetta, eikä kukaan voi olla portinvartijana tämän julkaisun kohdalla! Idea tähän tuli jo syksyllä, mutta koska olimme silloin molemmat kiireisiä, päätimme siirtää varsinaisen toteutuksen vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan. Odotan todella innolla yhteisiä askarteluhetkiämme! <3 Mitään lukkoon lyötyä aikataulua ei ole, mutta todennäköisesti tämä toteutuu kevään aikana. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Toinen projekti on vähän isompi ja siten myös kuumottavampi. Tarkoituksenani on nimittäin osallistua erääseen kilpailuun, jossa haetaan kokonaista runokokoelmaa. Minulla on jo idea ja runojakin valmiina, joten kyse on pitkälti toimivan kokonaisuuden rakentamisesta. En tiedä, onko minulla minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia tähän kilpailuun, mutta toisaalta: jos en yritä, en koskaan saa tietää! <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>Muuta, mitä?</b> </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jos ollaan tylsiä, niin muistetaan, että oikeastaan vuoden isoin kirjoitustavoite on saada gradu valmiiksi. Graduprosessi tulee todennäköisesti vaikuttamaan vuoden aikana kirjoittamiseeni (kuten se on vähän vaikuttanut jo), mutta ei elämä voi olla pelkkää gradua, välillä tarvitaan myös kirjoittamista omaksi iloksi! <br /></div><p></p><div style="text-align: left;">Haaveilen myös Novaan osallistumisesta. Minulla on idea, ja tiedostoon on jo itse asiassa kirjoitettu novellin viimeinen virke. Tähänkin itse asiassa liittyy runous: idea on peräisin eräästä vuosia sitten kirjoitetusta runosta, joka puolestaan pohjautui näkemääni uneen. Luvassa on traagisuutta ja vanhojen satujen tunnelmaa, mutta tämä yhdistelmä tuskin yllättää ketään :D Deadline on helmikuun lopussa, mutta uskon saavani novellin siinä ajassa kirjoitettua. Yritän suhtautua tähän kuitenkin rennosti: olen jo kerran päässyt Novan kärkikymppiin ja saanut sitä kautta mainetta ja kunniaa, joten jos jään tänä vuonna rannalle, ei ole tarvetta <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2019/05/nova-ja-itkupotkuraivari.html">itkupotkuraivarille</a>. Nälkä toki kasvaa syödessä, ja olisikin kivaa sijoittua vähän korkeammalle sijalle kuin viime kerralla. Opintotukikuukausien loppuessa ja työkuvioiden näyttäessä jokseenkin epämääräiseltä rahapalkintokaan ei tunnu mitenkään huonolta asialta, vaikka se ei päämotivaationi olekaan :D<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämän kaiken huipuksi toivon, että saisin vihdoin yhden historiallisen novellin valmiiksi. Se on roikkunut keskeneräisenä vuosia, ja viime keväänä juutuin vieläpä taustatutkimussuohon, josta en sitten päässyt enää luontevasti eteenpäin. Nyt toivon, että saan tartuttua itseäni niskasta kiinni ja novellin valmiiksi! <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"> </div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKzcCERLeu7YKEZUfldLoZX958ZwSO5DmQcxRRdyw0JLf-FxZ38mcrbD0kP6eHDrfo60gf9UouyQa6zN081iM_H91s3s3tD6qk6OQ0E40vdhQjcR3N2c959j07oImdsfL2B1hYdcaXRLehyphenhyphenuP_H4IAx0cst5B4L1ocmhI0xa5bNABnngndjr6BxGJQFAU/s3504/aikataulu.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2550" data-original-width="3504" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKzcCERLeu7YKEZUfldLoZX958ZwSO5DmQcxRRdyw0JLf-FxZ38mcrbD0kP6eHDrfo60gf9UouyQa6zN081iM_H91s3s3tD6qk6OQ0E40vdhQjcR3N2c959j07oImdsfL2B1hYdcaXRLehyphenhyphenuP_H4IAx0cst5B4L1ocmhI0xa5bNABnngndjr6BxGJQFAU/w400-h291/aikataulu.jpeg" width="400" /></a></div></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>Postauksen kuvituksena on muisto "historian hämäristä" eli syksyltä 2016. Muistajat muistaa, että P sai alkunsa sanataidekoulun "isona projektina", ja projektin alkuvaiheessa meitä ohjeistettiin tekemään tällainen "kartta" tulevasta prosessista aikatauluineen ja fiilisennustuksineen. (Tästä muuten paljastuu, että P:n ensimmäinen versio on aloitettu 5.9.2016, näköjään ihan hyvillä fiiliksillä!) Se tuntuu osuvalta nytkin, varsinkin, kun P on taas työn alla. Vuoden 2016 Celeä lainatakseni: "Kevät tulee! Ollaan elossa!" Kuvaa voi klikata isommaksi, jos kaikista teksteistä ei saa selvää. </div></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suunnitelmien valossa kirjoitusvuodesta 2024 on tulossa melkoisen tuottelias! Toteutus on sitten kuitenkin aina toinen asia. Joka tapauksessa luvassa on paljon innostavia, jännittäviä ja jopa pelottavia juttuja, joita ajatellessa suorastaan hyrisyttää. Yritän olla itselleni mahdollisimman armollinen ja joustava. Kirjoittaminen on intohimoni, mutta se on myös harrastukseni, eikä sitä ole mitään järkeä tehdä hampaat irvessä. Inspiraatiota odotellessa ei saa mitään aikaan, mutta tyhjät hetket ja joutenolo ovat luovuudelle tärkeitä! Sen toivon muistavani tänäkin vuonna. <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-45151934898182579832024-01-09T11:25:00.001+02:002024-01-09T11:25:00.146+02:00Joulukuun luetut 2023<div style="text-align: left;"><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Joulukuussa 2023 luin 10 kirjaa (1344 sivua, 16 h 5 min), joista kaksi oli spefiä, kaksi sarjakuvaa, yksi non-fictionia, yksi uudelleen luettu ja kolme äänikirjaa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Moilanen, Paula</b>: <i>Vallan varjoissa (Brita #2) </i>168 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Muhonen, Anne</b>: <i>Kesä jona opin soittamaan ukulelea</i> 50 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Santoni, Manuela</b>: <i>Jane Austen: Her heart did whisper </i>95 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Kristóf, Ágota</b>: <i>Iso vihko (Kaksosten trilogia #1)</i> 4 h 41 min [K]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Antell, Ann-Christin</b>: <i>Loviisan joulu (Puuvillatehdas #0) </i>2 h 33 min [K]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Piippo, Sinikka</b>: <i>Suomen luonnon lääkekasvit</i> 207 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Lindgren, Astrid</b>: <i>Ronja, ryövärintytär</i> 240 s. [U]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Tikkanen, Märta</b>: <i>Miestä ei voi raiskata</i> 183 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>LeGuin, Ursula K.</b>: <i>Toinen tuuli (Maameren tarinat #6)</i> 7 h 48 min [K]<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Reid, Taylor Jenkins</b>: <i>Daisy Jones & The Six</i> 401 s. </span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kotimaisia: 5</span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">käännöskirjoja/englanniksi luettu: 5</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">omasta hyllystä: 1</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kirjastosta: 4</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">muualta: 5</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Vallan varjossa</i> on itsenäinen jatko-osa kirjalle <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/12/marraskuun-luetut-2023.html">Herttuan hovissa</a></i>, johon ala-asteikäisenä rakastuin. Sain tietää tämän kirjan olemassaolosta vasta pari vuotta sitten, kun satuin huomaamaan tämän Goodreadsissa. Miten huumaava tunne onkaan saada tietää, että lempikirjalle on tehty jatko-osa! Toivoin, että olisin löytänyt kirjan jo lapsena (se on ilmestynyt 2011, eli juuri niihin aikoihin, kun <i>Herttuan hovista</i> hullaannuin), mutta onneksi tämän "virheen" voi korjata aikuisenakin. Edellisen kirjan lopussa Juhana-herttuan jalkavaimo Kaarina Hannuntytär joutui lähtemään Turun linnasta, kun herttua nai puolalaisen prinsessan. Hän pyysi mukaan entisen sisäpiikansa Britan, joka jätti raskain sydämin perheensä ja kaiken tutun taakseen ja seurasi emäntäänsä Pirkkalan Viikin kartanoon. Arjessa riittää uutta opeteltavaa, ja Brita ikävöi kovasti Turkuun. Mieltä vaivaa myös Olavi-kappalainen, johon Brita on ihastunut. Suruja riittää muutenkin: Ruotsin kuningas Erik XIV:n ja hänen veljensä Juhanan välit ovat vaikeat, ja veljesriita kärjistyy suorastaan sodaksi. Odotin tämän lukemista todella innolla, mutta jouduin kuitenkin vähän pettymään. Historiallinen konteksti kirjassa on todella kiinnostava. Vaikka pääpiirteissään tiesinkin Vaasan poikien sekoilun tapahtumat ja seuraukset, tarkemmista yksityiskohdista en tiennyt juurikaan etukäteen. Moilanen kuvailee hienosti ja yksityiskohtaisesti 1500-luvun lopun elämää. Tämän lisäksi pidin todella paljon näkökulmasta keskittyä naisten ja lasten rooliin valtakahnauksissa. He joutuivat usein pelinappuloiksi tapahtumiin, joihin heillä itsellään ei ollut osaa eikä arpaa tai mahdollisuuksia vaikuttaa osaansa. Kirjan nimi onkin todella osuva! Tarina olisi ollut tosin mielestäni tehokkaampi, jos se olisi keskittynyt enemmän Britaan. Vaikka Brita onkin tarinan päähenkilö, välillä tapahtumia seurataan myös muiden hahmojen näkökulmasta. Moilanen käytti samanlaista kerrontaratkaisua <i>Herttuan hovissa</i> -kirjassa, joka oli paljon episodimaisempi kuin <i>Vallan varjoissa</i>. Siinä tällainen kerrontatyyli toimi, mutta tällaisessa yhtenäisessä tarinassa, joka on myös näin lyhyt, kertojaratkaisu tekee kirjasta hajanaisen. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Tarinan
aikajännekin oli paikoin hieman epäselvä. Esimerkiksi usean vuoden
aikahyppyä oliis voitu selventää silloin, kun se tapahtui, eikä vasta
pari lukua myöhemmin... Lisäksi juonessa oli useampi kohta, joissa
henkilöt selvisivät ongelmistaan minun makuuni liian kevyesti. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Myös kirjan kohderyhmä jäi minulle vähän epäselväksi. Takakansi antoi ymmärtää, että kirja olisi suunnattu aikuisemmalle lukijakunnalle kuin <i>Herttuan hovissa</i>, mutta tässä oli mielestäni melko paljon tiettyä (varhais)nuortenkirjamaista naiiviutta. Toisaalta tapahtumat olivat välillä sen verran hurjia, etten ihan kauhean nuorille tätä välttämättä antaisi luettavaksi. Vaikeaa sanoa, olisinko pitänyt tästä, jos olisin lukenut tämän 11- tai 12-vuotiaana! 24-vuotias lukija ei kuitenkaan innostunut ihmeemmin. Ihan ok lukukokemus, mutta sille tasolle se myös jäi. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Kesä jona opin soittamaan ukulelea</i> kiinnitti huomioni nimensä perusteella jo ilmestyessään. Sarjakuva kertoo Odesta, joka viettää kesäänsä vahtimalla tätinsä kissaa. Mieltä vaivaavat myös sydänsurut, mutta Ode haluaa kesän olevan muistettava myös muista syistä kuin siitä, että hänet on jätetty. Siksi hän päättää oppia soittamaan ukulelea. Myös valokuvausta harrastavan Stellan tapaaminen helpottaa oloa. Sarjakuva on hyvin lyhyt, ja se on sen suurin ongelma. Tarinassa olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta näin lyhyessä teoksessa se jäi aika pintapuoliseksi. Sinänsä pidin tarinasta ja sen sanomasta, mutta tuntui, että kirjassa päästiin vasta vauhtiin, kun se jo loppui. Ukulelen rooli tarinassa kuitenkin ilahduttaa: onhan se minullekin tärkeä soitin. Sen soittaminen auttaa sydänsuruissakin! Monet kirjassa vilahtavista kappaleista onkin sellaisia, joita olen itsekin soittanut sinä keväänä ja kesänä, jona opin soittamaan ukulelea. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kerran kirjastossa käydessäni kävelin nuorten sarjakuvaosaston läpi ja <i>Jane Austen: Her heart did whisper</i> osui hyllystä silmiini. Nimi herätti mielenkiintoni, joten nappasin sen mukaani saman tien. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Jane Austenin elämästä, painottuen hänen nuoruuteensa ja nuoruudenromanssiinsa Tom Lefroyn kanssa. Teos on lyhyt ja napakka, mikä voisi olla hyväkin asia, mutta mielestäni se oli vähän liiankin lyhyt ja napakka. Koska faktoja Austenin romanssista ei tiedetä kovinkaan paljon, kirjailijalla voisi olla hyvä tilaisuus käyttää mielikuvitustaan enemmän. Suhtautumiseni biofiktioon on hieman ristiriitainen, mutta tällaiseen se olisi mielestäni sopinut. Sen sijaan Austenin esittäminen not like other girls -tyyppisenä hahmona tökki. Vaikka hän teki valintoja, jotka olivat hänen aikansa naiselle epätyypillisiä, tuntui tylsältä, että hänen persoonallisuutensa rajautuisi siihen, ettei hän "ollut kuten muut tytöt". Todellisuuden ja kuvitelmien rajat olivat välillä epäselviä, joskin se saattoi johtua kielikynnyksestä. Osittainhan tämä toden ja kuvitelman sekoittuminen oli koko teoksen teema, mutta mielestäni joissain kohdissa rajan olisi voinut tehdä selvemmäksi. Piirrostyyli oli mielestäni viehättävän tempoilevaa, mutta hahmot näyttivät liian samanlaisilta. Nillityksistäni huolimatta viihdyin tarinan parissa, ihan kiva välipalakirja!<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Ágota Kristófin <i>Isoon vihkoon</i> törmäsin jossain blogissa vuosi tai pari sitten. Kuvaus kirjasta jäi kutkuttamaan mieltäni sen verran, että kun huomasin sen (ja vasta viime vuonna suomennettujen jatko-osien) ilmestyneen äänikirjoina, otin kirjan kuunteluun. Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Äiti tuo kaksospoikansa sotaa turvaan isoäidin pieneen kaupunkiin, koska isossa kaupungissa on vaarallista ja ruuasta pulaa. Isoäiti on saita ja ilkeä nainen, jota kyläläiset haukkuvat noita-akaksi. Olot pojille eivät ole erityisen hyvät, mutta he päättävät alkaa harjoitella asioita, jotka tekisivät elämästä helpompaa. He satuttavat toisiaan, kokeilevat olla päivän liikkumatta, päivän syömättä, harjoittelevat tappamista ja niin edelleen. <i>Iso vihko</i> on karu ja julma teos, jonka lyhyet luvut koukuttamaan lukemaan aina vain lisää. Rintama on kaukana tavallisesta elämästä, mutta sota on jatkuvasti läsnä, ja kotirintamallakaan ei vältytä julmuuksilta. Kirja on täynnä inhottavia asioita aina väkivallasta lapsiin (ja aikusiinkin) kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta yksinkertainen ja koruton kieli auttaa etäännyttämään jonkin verran. Välillä lukemisesta oli kuitenkin pakko pitää vähän taukoa, koska alkoi inhottaa liikaa. Kirjan päähenkilöt suhtautuvat lähes kaikkeen kylmästi ja etäisesti, mikä erotti tämän esimerkiksi <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Illan epämukavuudesta</a></i>, jonka ahdistunut päähenkilö aiheutti lukijallekin kauheaa ahdistusta. Kerrontaratkaisu olikin eräs kiinnostavimmista asioista koko kirjassa: koko kirja on kerrottu me-muodossa. Kaksoset ovat todellakin yksikkö, eivätkä he edes itse tee eroa toistensa välille. Kirja loppuu todella kiinnostavaan kohtaan, ja seuraava osa onkin minulla jo kuuntelussa. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Ann-Christin Antellin <i>Puuvillatehdas</i>-sarja sai jälleen uuden osan, kun joulukertomus <i>Loviisan joulu </i>ilmestyi. Kirja sijoittuu vuoteen 1865, jolloin merikapteenin vaimo Loviisa odottaa miestään meriltä kotiin ja valmistelee joulua kotonaan Naantalissa. <i>Loviisan joulu</i> on ihan mukava ja kevyt joulukertomus. Se sijoittuu vuosia ennen päätrilogian alkamista, ja onkin ihan hauskaa päästä vilkaisemaan Loviisa-tädin elämään ennen kuin hän oli kiukkuinen ja hankala leskirouva. <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2022/11/lokakuun-luetut-2022.html"><i>Puuvillatehtaan varjossa</i> </a>-sarjan päähenkilö Jennykin vilahtaa tarinassa mukana, joskin hän on vielä vauva. Antell on jälleen vahvimmillaan kuvailussa ja historiallisissa yksityiskohdissa, ja niistä nautinkin kovasti myös tätä kirjaa lukiessani. Valitettavasti hahmot jäävät aika yksipuolisiksi ja karikatyyreiksi. Loviisakaan ei ollut mikään suosikkihahmoni alkuperäisessä trilogiassa, enkä ihmeemmin pitänyt hänestä nytkään. Juonikaan ei näin lyhyessä kirjassa oikein päässyt oikeuksiinsa. Tuntui, että siihen oli ympätty liikaa juonilankoja, joita ei sitten solmittu tyydyttävästi (tai uskottavasti) kirjan lopussa. Mielestäni Antellin edellinen joulukertomus, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/01/joulukuun-luetut-2022.html"><i>Joulu Örndahlin ruukissa</i></a>, oli juoneltaan tiiviimpi ja pysyi paremmin kasassa. Ihan mukavaa kuunneltavaa kirja oli kuitenkin joulusiivouksen taustalla. <br /></span></div><div><i><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></i></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Suomen luonnon lääkekasvit</i> -kirjaan törmäsin itse asiassa jo museoharjoittelussani kesällä 2022, kun kirja oli työpaikassani esillä. Kirja pulpahti mieleeni uudestaan P:n editointia miettiessäni, kun pohdin, että jokin luonnonlääkintää käsittelevä kirja voisi olla hyödyllinen taustatutkimuksen kannalta. Päädyin siis lainaamaan <i>Suomen luonnon lääkekasvit</i> kirjastosta. Nimensä mukaisesti kirja esittelee 50 Suomesta löytyvää lääkekasvia, ja lisäksi mukana on ohjeita lääkekasvien käyttöön ja keräämiseen. Vaikka minulle tämä oli nimenomaan taustatutkimusmateriaalia, oli se mielenkiintoinen muutenkin! Lääketieteellinen ja biologinen lähestymistapa kasveihin tuntui luotettavalta. Kirja ei kiistä modernin lääketieteen vaikutuksia, ja ottaa huomioon kasvien ja lääkkeiden yhteisvaikutukset ja mahdolliset haitat, joita kasvien käytöstä voi seurata. Myös selkeä taitto ja miellyttävä visuaalisuus ilahduttivat! Tämän melkein haluaisi omaan hyllyyn ihan vain siitä ilosta, että pääsisi selailemaan tätä milloin lystää! Lääkekasvien historiasta olisin mielelläni lukenut enemmän. Tämä tuskin yllättää ketään, mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Ronja, ryövärintytär</i> on kirja, joka minun on pitänyt lukea uudelleen jo vuosia. Tajusin, että en ollut koskaan itse lukenut kirjaa: ensimmäisen kerran kuuntelin kirjan äänikirjana, sitten sitä on luettu minulle ääneen useamman kerran. (Kuusivuotiaana äänikirjaa kuunnellessani inspiroiduin tarinasta jopa niin paljon, että tein kirjaan perustuvan puuhakirjan. Se on edelleen tallessa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy!) Elokuvankin olen nähnyt muutamaan otteeseen, mutta siitäkin on todella kauan. Tarina oli kuitenkin muistissani pääpiirteittäin. Rosvopäällikkö Matiaksen Ronja-tyttären syntymäyönä on myrsky, joka halkaiseen rosvolinnan kahtia. Noin kymmenen vuotta myöhemmin linnan toiseen puoliskoon muuttaa rosvopäällikkö Borkan ryövärijoukko. Matias ei tästä innostu: hänen ja Borkan suvut ovat taistelleet toisiaan vastaan jo sukupolvien ajan. Borkalla on Ronjan ikäinen poika Birk, ja vaikka Ronja aluksi inhoaakin metsäänsä tunkeutunutta poikaa, ennen pitkää lasten välille syntyy syvä ystävyys. Mutta miten keskenään tappelevat rosvopäällikköisät tähän suhtautuvat? <i>Ronja, ryövärintytär </i>on ihana kirja. Se kuvaa ystävyyttä, vihaa ja anteeksiantoa aidosti, kauniisti ja lämpimästi. Ronja on loistava tyttöpäähenkilö, rohkea, päättäväinen ja kovapintainen, mutta samaan aikaan suurisydäminen ja täynnä rakkautta omiaan kohtaan. Lisäksi rakastan Ronjan äitiä Loviisaa, joka tuntuu monesti olevan ryövärilinnan ainoa järjen ääni. Myös miljöö on upea: villi, vaarallinen ja koskematon metsä on kuin yksi hahmoista. Eläinten lisäksi metsässä asuu monenlaisia otuksia kummallisista kakkiaisista verenhimoisiin ajattaroihin, mutta vaarojen lisäksi se tarjoaa turvapaikan vanhempien vihanpitoa pakoileville lapsille. Metsän kuvaus nosti välillä niskakarvat pystyyn, niin maaginen ja upea se oli! Huomasin myös, miten kirja on (vähän alitajuisesti) vaikuttanut omaan kirjoittamiseeni. En välttämättä olisi osannut nimetä sitä inspiraatiokseni, mutta tunnistin samoja tunnelmia juuri metsän kuvauksesta kuin esimerkiksi JL:ssa tai P:ssa. Tämä kuitenkin kertoo siitä, miten lähtemättömän suuren vaikutuksen kirja teki minuun jo lapsena! Juonessa on hyvässä tasapainossa niin hiljaisempia suvantoja kuin oikeasti pelottavia kohtauksia. En muistanut, millaisiin vaaratilanteisiin Ronja ja Birk kirjan aikana joutuvatkaan! En muistanut myöskään, että olisin lapsena itkenyt tälle yhtä paljon kuin nyt itkin. Viimeiset vajaat sata sivua meni tällä lukukerralla pitkälti kyynelehtien ja nyyhkytellen :D Jopa tätä kirjoittaessa meinaa vähän itkettää. Millaista voimaa vaatikaan katkaista sukupolvelta toiselle kulkeva vihanpito! Upea, upea, upea kirja aikuisenakin. <br /></span></div><div><span class="Formatted"> </span></div><div><span class="Formatted"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLG0Cx03mQQTGGtxEBN6iUJiGsNR_UeeVNp7AD2_zC6IfEHsPNPaLnYKEM6SnBVigBKk-Ot5xpPOZoS7gJIaD2-WVK0QU-eU_XXNcs0T1pQTrDgkfR60dpbmyXDo1aQiPzBRVYrV32y7qxuUxVFOg7TPhKG8I77FTBRzLY1wDIUvR4hLNH7Ol0WAnrNu4/s1520/IMG-20200521-WA0001.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="1520" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLG0Cx03mQQTGGtxEBN6iUJiGsNR_UeeVNp7AD2_zC6IfEHsPNPaLnYKEM6SnBVigBKk-Ot5xpPOZoS7gJIaD2-WVK0QU-eU_XXNcs0T1pQTrDgkfR60dpbmyXDo1aQiPzBRVYrV32y7qxuUxVFOg7TPhKG8I77FTBRzLY1wDIUvR4hLNH7Ol0WAnrNu4/w400-h225/IMG-20200521-WA0001.jpeg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuusivuotiaan Celestinen askarteluissa esiintyi Ronjan lisäksi myös toinen hänelle suuri kirjallisuuden sankaritar, Maija Poppanen. <br /></td></tr></tbody></table><br /> </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Luin keväällä Märta Tikkasen <i>Vuosisadan rakkaustarinan</i>, ja se lisäsi motivaatiotani lukea myös Tikkasen feministisen klassikon <i>Miestä ei voi raiskata</i>. Kirja on melko lyhyt, mutta ei todellakaan mikään kepeä hyvän mielen kirja, kuten ehkä nimestäkin voi päätellä. 40-vuotias Tova Randers on kirjastonhoitaja ja eronnut kahden lapsen yksinhuoltaja. Syntymäpäivänään hän menee ravintolaan ja tapaa siellä miehen, joka illan päätteeksi raiskaa hänet. Häpäisty ja traumatisoitunut Tova päättää kostaa: hän aikoo raiskata miehen. Synkästä ja ahdistavasta aiheesta huolimatta pidin tästä kirjasta kovasti. Toisaalta en tiedä, voiko sanoa pitävänsä kirjasta, jonka keskiössä on seksuaalinen väkivata ja naisen epätasa-arvoinen asema yhteiskunnassa. Kirjan lukeminen nimittäin itketti ja suututti kovasti. Vaikka nykyään miehen voi lain silmissä raiskata, lähes 50-vuotias kirja on monessa kohdassa edelleen todella ajankohtainen. Lukijan on helppo sukeltaa Tovan mielenmaisemaan, ymmärtää ja jopa kannustaa häntä toiminnassaan. Vaikka kirja on nopealukuinen, minun oli pakko pitää taukoja ihan vain siksi, että pelkäsin uppoavani liian syvälle Tovan vihaan ja kostonhaluun. <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Miksi vihaan miehiä</a></i>, todellakin. Ihan täydellinen viiden tähden kirja tämä ei kuitenkaan ollut. En nimittäin oikein pitänyt tajunnanvirtamaisista kohdista, vaikka ne sinänsä sopivat kirjaan ja Tovan hajanaiseen ja traumatisoituneeseen mielenmaisemaan. Ne olivat kuitenkin joissain kohdissa turhankin raskaslukuisia, ja veivät mielestäni liikaa tilaa tarinassa. Loppukaan ei ollut aivan mieleeni. Ymmärrän, millaista sanomaa sillä haettiin, mutta viimeinen pala tuntui jäävän loksahtamatta paikoilleen, mikä jäi turhauttamaan. Mutta ehkä se oli Tikkasen tarkoitus alun perinkin? <i>Miestä ei voi raiskata</i> on tärkeä feministinen klassikko suomalaisessa kirjallisuuskaanonissa, ja ihan syystä. Kirjaa lukiessa pohdin sitäkin, miten erilainen kirja olisi ollut miehen kirjoittamana. Vaikka kirjassa kuvataan seksuaalista väkivaltaa, näkökulma on nimenomaan siinä, että kyseessä on julma vallan väärinkäyttötilanne ja väkivallan teko, eikä mitenkään seksuaalisesti kiihottava tilanne. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse kuvata, lukija tuntee silti nahoissaan uhrin kauhun ja häpeän, joka iskee useamman kerran vielä tapahtuman jälkeenkin. Jokainen nainen varmasti tunnistaa pelon ja vaikeasti sanoitettavan uhan tunteen, vaikka ei olisi väkivaltaa kokenutkaan. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Maameren tarinoiden </i>viimeinen osa, <i>Toinen tuuli</i>, oli <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/12/marraskuun-luetut-2023.html"><i>Kertomuksia Maamereltä</i></a> -kirjan lisäksi sellainen osa sarjasta, jota en ollut aikoinaan lukenut. Se sitoo yhteen edellisten osien hahmojen tarinat. Maailman tasapainoa uhkaava pahuus on suurempaa kuin koskaan ennen. Taikuri nimeltä Leppä saapuu Varpushaukan luo hakemmaan apua. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on joutunut yöstä toiseen kuolleiden maailman rajamuurille, ja pelkää kuolleiden pääsevän elävien maailmaan. Voimansa menettänyt Varpushaukka ohjaa Lepän Havnorin kaupunkiin kuningas Lebannenin puheille. Poliittisesti tulenarkaa tilannetta ja saarille hyökkääviä lohikäärmeitä stressaava Lebannen on kutsunut avukseen Varpushaukan vaimon Tenarin ja heidän ottotyttärensä Tehanun. Mukaan liittyvät vielä lohikäärmenainen Orm Irian ja kargien prinsessa, joka on lähetetty poliittisena pelinappulana Havnoriin. Täytyy myöntää, että petyin hieman kirjan alkuasetelmaan. Olisin toivonut saavani kuulla lisää Tenarin ja Gedin yhteisestä elämästä, koska heidän suhteensa lämmittää sydäntäni kovasti. Toisaalta pidin todella paljon Lepän hahmosta ja Tehanun kasvutarinasta. Juonikin tuntui vähemmän raskassoutuiselta kuin jossain aiemmissa osissa (<i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Kaukaisin ranta</a></i>, looking at you, edelleen), mutta pidin <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html"><i>Tehanusta </i></a>kuitenkin vähän enemmän. (Todennäköisesti siksi, että siinä oli enemmän Gedin ja Tenarin välisiä hetkiä :D) Hyvä päätös sarjalle <i>Toinen tuuli</i> kuitenkin oli. Oli ihanaa tavata kaikki tutuksi tulleet hahmot vielä yhden kerran. Vaikka odotin, että tarina olisi tehnyt selkeämmän ympyrän, ja Ged olisi ollut loppuratkaisussa isommassa roolissa, ymmärrän, miksi LeGuin oli päätynyt siihen ratkaisuun, mihin päätyi. <i>Maameren tarinat </i>eivät ole mikään lempisarjani, vaikka se upposikin aikuislukijaan paremmin kuin esiteiniin. Siinä on paljon asioita, joita arvostan ja joista pidän, mutta kokonaisuus ei oikein ollut omaan makuuni. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Ostin <i>Daisy Jones & The Six</i> -kirjan alkuvuodesta 2020, koska olin törmännyt pariin kehuvaan arvioon Goodreadsissa. Sittemmin kirja on suomennettukin, mutta en ollut saanut sitä luettua ennen kuin vasta nyt. Kirja kertoo kuvitteellisesta bändistä, The Sixistä, ja Daisy Jonesista, vapaasta laulajasielusta, joiden voimien yhdistäminen johti 1970-luvun isoimpaan ja kuuluisimpaan bändikokoonpanoon, mitä maailmassa oli nähty ja kuultu. Bändin hajoamiseen liittyneet syyt olivat olleet suuri mysteeri, mutta tässä kirjassa bändin jäsenet ja muut paikalla olleet henkilöt kertovat oman versionsa tapahtumista. Tässä kirjassa oli kaikki palaset aseteltu niin, että varmasti tykkäisin tästä kirjasta. Siinä myös onnistuttiin, sillä pidin tästä aivan mielettömästi!! Rakastan 1960- ja 1970-lukujen musiikkia ja saman aikakauden magneettisen uniikkeja naislaulajia. Kirjassa oli paljon tuttua, jotta se on uskottava "bändihistoriikki" ja aikansa kuva, mutta myös tarpeeksi uutuutta, jotta mielenkiinto pysyi koko kirjan ajan yllä. Fleetwood Mac tuli aika vahvasti mieleen, mutta oli siihen yhdistelty paljon muutakin: eräästä loppupuolen käänteestä tuli The Beatlesin loppuajat mieleen. Reidin kuvaus on sen verran uskottava, että useamman kerran olisin halunnut googlettaa bändin levynkansia ja etsiä keikkatallenteita Youtubesta. Musiikillisesta vaihtoehtohistoriasta tuli kovasti mieleen Juha Itkosen <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html"><i>Anna minun rakastaa enemmän</i></a>, joka herätti samanlaisia mielihaluja. Vaikka kyseessä on täysin fiktiivinen teos, pidin myös historiantutkimuksellisesta näkökulmasta, joka kirjan kerrontaratkaisu toi mukanaan. Historiankirjoitus muodostuu eri ihmisten näkökulmista samaan tapahtumaan, ja totuus on jossain näiden kertomuksien välissä. Vuosikymmenien takaiset, usein päihteiden sävyttämät muistot ovat hämärtyneitä, ja kertojat epäluotettavia. Tällä olisi voinut mielestäni leikkiä enemmänkin! 70-luvun bändielämään mahtui seksiä, huumeita ja rock'n'rollia, ja välillä tuntui, että varsinkin huumeiden käytön kuvauksilla yritettiin shokeerata lukijaa. Olen itse lukenut rajumpia huumekuvauksia aidoista bändihistoriikeista, joten itselleni ne eivät uponneet erityisen järkyttävinä. Totta kai moralisoinnin maku voi johtua siitä, että hahmot itse moralisoivat menneisyyden tapahtumia, mutta silti se tuntui ärsyttävältä tunteiden puristamiselta lukijasta. En myöskään ollut ihan varma siitä, mitä mieltä olin "kirjailijan" henkilöllisyydestä. Pitänee sulatella asiaa hieman. Pienemmissä osissa olevat sivuhahmot menivät lukiessa vähän sekaisin, mutta se saattoi johtua siitäkin, että luin kirjan englanniksi. Joka tapauksessa <i>Daisy Jones & The Six</i> oli ehdottomasti yksi vuoden parhaista lukukokemuksista. Varmasti tulen lukemaan Taylor Jenkins Reidin kirjoja tulevaisuudessakin. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">"<i>That's how it was back then. I was just supposed to be the inspiration for some man's great idea. Well, fuck that. That's why I started to write my own stuff.</i>" <3<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLfZsRh1S2OqlyHGDWuB7wOBowA3oTq3VKeA-cYuFeK7v7KUwQb_WscI812uI1FsEzqQQfKuYwKUSMRikmxGqjBLo2VpTTdWnAJ3B1WjXuWZ8CzPXmR5htNpUficntt-gT-8Yc4RG6NnF73ndhS0jxLIgcMz1yF75DgngSRnHfsXL4r2wT0sTjYykAKWg/s3264/joulukuu2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="1648" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLfZsRh1S2OqlyHGDWuB7wOBowA3oTq3VKeA-cYuFeK7v7KUwQb_WscI812uI1FsEzqQQfKuYwKUSMRikmxGqjBLo2VpTTdWnAJ3B1WjXuWZ8CzPXmR5htNpUficntt-gT-8Yc4RG6NnF73ndhS0jxLIgcMz1yF75DgngSRnHfsXL4r2wT0sTjYykAKWg/w203-h400/joulukuu2.jpg" width="203" /></a></div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">*********</span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Joulukuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: </b></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b> </b></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta:</b> <i>Ronja, ryövärintytär</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä: </b><i>Toinen tuuli</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet:</b> <i>Jane Austen: Her heart did whisper</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Joulukuussa pahin kiire helpotti, kun viimeisestäkin deadlinesta oli selvitty. Paljon oli silti puuhaa: oli kuorokonserttiin valmistumista, joulupuuhia, yövieraan majoittamista... Paritkin pikkujoulut ehdin myös viettää. Kotikotonakin olin sopinut useammat treffit ystävieni kanssa, ja pari ensimmäistä lomapäivää olikin hieman juoksemista. (Ja autolla ajamista, kerran peruutin lumipenkkaan niin pahasti, että satunnaisen ohikulkijan piti tulla auttamaan ja lapioimaan minut vapauteen...) Joulufiilikseen oli jotenkin vaikeaa päästä, johtuiko sitten kauhean kiireisestä syksystä vai opiskelukaupungista juuri ennen lähtöäni sulaneesta lumesta, en tiedä. Joulupyhät olivat kuitenkin jälleen ihanan kiireetöntä aikaa, pötköttely on parasta. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="352" loading="lazy" src="https://open.spotify.com/embed/track/1ymGjn4hmJhhQKCOw6yi5X?utm_source=generator" style="border-radius: 12px;" width="100%"></iframe><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuukauden biisi on Nössö Novan <i>Tietenkin</i>. Bändi julkaisi esikoisalbuminsa <i>Hyvä on sitten</i> syksyllä, ja se soi loppuvuodesta todella ahkerasti. Rakastan keinuvan kepeää tunnelmaa, joka Nössö Novan musiikissa vallitsee. Loppuvuoden pimeydessä ja stresseissä oli ihanaa humpsahtaa hetkeksi tällaiseen fantasiaan. Sen lisäksi minuun vetoaa sanoitusten herkkyys, tai "nössöys", eikä <i>Tietenkin </i>ole poikkeus. Pelottavasta ja jännittävästä tilanteesta kerrotaan samaistuttavasti, ja uskalluksesta seuraava onnellisuus on niin aitoa, että sydäntä lämmittää. <br /></span></div></div></div></div>
</div>
</div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-43513937373912201982024-01-06T10:19:00.002+02:002024-01-09T16:22:28.224+02:002023 (2/2)<div style="text-align: left;">Vuosikatsauksen toisessa osassa keskitytään perinteisesti vuonna 2023 luettuihin kirjoihin. Mennään pidemmittä puheitta suoraan tilastointeihin!</div><div style="text-align: left;"> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5JqkuOSycx-jQ2Vp0mlM0n-CAzEtx-s-68fpaMSemKJ2vg0AQYpT7TpHYyn0e1RGMrnaZvlz_iO1Wf83k6CdnqLlHbIaSPJ3yX8ZGT9Ib0ves8ABH7t8XCnYKP0GBMjK-ybMx80sI0FEuJevpFoEHtxXY6nA9-OgKaJK_luE3BB_usM7lRrDzBEY0jps/s400/IMG_20230711_211810909.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="300" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5JqkuOSycx-jQ2Vp0mlM0n-CAzEtx-s-68fpaMSemKJ2vg0AQYpT7TpHYyn0e1RGMrnaZvlz_iO1Wf83k6CdnqLlHbIaSPJ3yX8ZGT9Ib0ves8ABH7t8XCnYKP0GBMjK-ybMx80sI0FEuJevpFoEHtxXY6nA9-OgKaJK_luE3BB_usM7lRrDzBEY0jps/w300-h400/IMG_20230711_211810909.jpg" width="300" /></a></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Vuonna 2023 luin </div><div>• 104 kirjaa (20236 sivua, 136 h 8 min), eli keskiarvoisesti noin yhdeksän kirjaa (1683 s.) kuukaudessa</div><div>• niistä 28 oli spefiä</div><div>• niistä 19 oli uudelleen luettuja</div><div>• niistä englanniksi luettuja oli viisi</div><div>• kotimaisia kirjoja luin 58 kappaletta</div><div>• ulkomaisia kirjoja luin 46 kappaletta</div><div>• äänikirjoina kuuntelin 22 kirjaa, e-kirjoina luin 12</div><div>• eniten kirjoja luin heinäkuussa (13 kirjaa/2239 s./12 h 55 min)</div><div>• vähiten kirjoja luin tammikuussa (kaksi kirjaa, 63 s., 8 h 44 min)</div><div> </div><div>Viime vuosi oli lukuvuotena huima! Luin viimeksi yli 100 kirjaa vuonna 2020, 2021 ja 2022 vuonna en päässyt lähellekään sitä. Edellisiin vuosiin verrattuna parannusta on se, että hieman tahmaisen alkuvuoden jälkeen sain lukuilosta kiinni jo maalis-huhtikuussa, eikä se hyytynyt vuoden mittaan. Äänikirjoja kuuntelin enemmän kuin koskaan. Huomattavaa on myös e-kirjojen suuri määrä. Edelleen valitsen mieluummin fyysisen kirjan, mutta e-kirjat osoittautuivat käteviksi lounastauoilla töissä ja bussimatkoilla. Luinkin oikeastaan aina, kun siihen oli pienikin mahdollisuus. Luettujen kirjojen suurta määrää selittää myös se, että luin paljon nopealukuisia kirjoja, kuten sarjakuvia ja runoja. Lisäksi priorisoin lukemista esimerkiksi siivouksen ja opiskelun edelle, mikä toisinaan kostautui :D<br /></div><div><br /></div><div>Eniten luin proosaa, 65 kirjaa. Non-fictionia lukemistani oli 14 kappaletta, sarjakuvaa 18, säeromaaneja kaksi ja runoja kuusi. Vuosi 2023 oli minulle runovuosi. Vaikka luin runoja vähemmän kuin vuonna 2020, koen, että tänä vuonna innostuin niistä aivan eri tavalla. Olen edelleen melko haparoiva runojen lukija, mutta innostus niiden pariin on kovaa. Spefiksi laskettavia kirjoja luin 28, mikä vähän yllätti. Pidän spefiä lempigenrenäni, mutta silti määrä on melko pieni kokonaismäärään verrattuna. Kotimaisia kirjoja luin himpun verran enemmän kuin ulkomaisia. Tämä ei yllättänyt, mutta sen sijaan yllätyin siitä, että ero näiden välillä oli niin pieni, sillä joskus se on ollut suorastaan valtava. <br /></div><div> </div><div>Vuoteeni mahtui muutama lukuhaastekin. Goodreads Reading Challenge ylittyi reilusti (102/50 kirjaa, Goodreadsista puuttui pari kirjaa, joten luku heittää hieman), ja Helmet-haasteenkin sain lähes täyteen. Osallistuin vuoden aikana myös kahteen lukumaratoniin, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/paasiaisen-lukumaraton-paivittyva.html">pääsiäisenä </a>ja <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/kirjabloggaajien-kesalukumaraton.html">elokuussa</a>. <br /></div><div> </div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_l-roeTph3BEWaB3A5ypSXXqmvldPfIFt5BxyBpgs6dNVEibmH0GuFiZftT9296qhM141LuCwP9h5JiMr9HHoG2_L-6vdMiqc3rwC4pB_5ION5F25VYp3_vLQfWnTaXvK121tliFwlEunqoQEfqdmXWpKcMlC1fGfzN4qbymHW-mtUFul7g9emzMs_FE/s855/IMG_20230419_121648784.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_l-roeTph3BEWaB3A5ypSXXqmvldPfIFt5BxyBpgs6dNVEibmH0GuFiZftT9296qhM141LuCwP9h5JiMr9HHoG2_L-6vdMiqc3rwC4pB_5ION5F25VYp3_vLQfWnTaXvK121tliFwlEunqoQEfqdmXWpKcMlC1fGfzN4qbymHW-mtUFul7g9emzMs_FE/w300-h400/IMG_20230419_121648784.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vitsailin jossain vaiheessa, että luen <i>Narnioita </i>aina kipeänä ollessani, mutta tänä vuonna jouduin toteamaan, ettei se ole mikään vitsi :D Tässä prinssi Kaspianin seikkailut viihdyttävät minua flunssavuoteella. <br /></td></tr></tbody></table> </div><div>Sitten onkin aika jakaa perinteiset tunnustukset vuoden parhaille kirjoille. Näitä tunnustuksia on jaettu vuodesta 2014 alkaen, ja se on tapa nostaa esiin mahdollisimman monta mieleen jäänyttä lukukokemusta. Tuttuun tapaan kategoriat ovat seuraavat: <br /></div><div> </div><div><div><div>• paras uutuuskirja (ilmestynyt vuonna 2023, myös suomennos tänä vuonna lasketaan)</div><div>• paras kotimainen</div><div>• paras ulkomainen</div><div>• paras klassikko</div><div>• itkettävin kirja</div><div>• huti</div><div>• yllättäjä (kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)</div><div>• paras spefikirja</div><div>• paras ei-spefikirja</div><div>• paras non-fiction</div><div>• paras sarjakuva</div><div>• paras uusintaluku</div><div>• kirjailija (kirjailija, johon tutustuin tänä vuonna tai jonka tuotantoa luin erityisen paljon)</div><div>• odotetuin (kirja, jonka ilmestymistä/lukemista odotin eniten)</div><div>• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja) </div><div> </div><div>Valinnat ovat vaikeita, ja voi olla, että huomenna vastaisin joihinkin kohtiin toisin. Linkit vievät kuukausikoosteisiin. <br /></div></div><div><br /></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><b><u>Vuoden 2023 </u></b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras uutuuskirja</b></div><div style="text-align: center;">J.S. Meresmaa: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html"><i>Tytär hämärän, piika pimeän</i></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras kotimainen</b></div><div style="text-align: center;">Juha Itkonen: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html"><i>Anna minun rakastaa enemmän</i></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras ulkomainen</b></div><div style="text-align: center;">Emily Henry: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Book lovers</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras klassikko</b></div><div style="text-align: center;">Virginia Woolf: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">Oma huone</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Itkettävin kirja</b></div><div style="text-align: center;">Astrid Lindgren: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/joulukuun-luetut-2023.html"><i>Ronja, ryövärintytär</i> </a><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Huti</b></div><div style="text-align: center;">Clarissa Pinkola Estés: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Yllättäjä</b></div><div style="text-align: center;">Pirkko Saisio: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html"><i>Elämänmeno </i></a></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html"><i><b><br /></b></i></a></div><div style="text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ3E5dLqoswbMsBj582zpXgmXQSjrOKi6GdgYeUR1RPjIf593NLBXMi9dVOr4pfD-x70CVLsjnrJW5fye3EeJ__P9wd4zn2_yh4oUHcXGLtQhoiX-3s881oBajbZuqRf55JC8BSzgDJlUKkF5QM4oksLLThqqseIq1Ol7nqaH0kfjuNBwwKqtpH-wY7v0/s1217/Screenshot_20230625-182757.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="1217" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ3E5dLqoswbMsBj582zpXgmXQSjrOKi6GdgYeUR1RPjIf593NLBXMi9dVOr4pfD-x70CVLsjnrJW5fye3EeJ__P9wd4zn2_yh4oUHcXGLtQhoiX-3s881oBajbZuqRf55JC8BSzgDJlUKkF5QM4oksLLThqqseIq1Ol7nqaH0kfjuNBwwKqtpH-wY7v0/s320/Screenshot_20230625-182757.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joskus kirjoja oli kesken melko laidasta laitaan. <br /></td></tr></tbody></table><b><br /></b></div><div style="text-align: center;"><b>Paras spefikirja</b></div><div style="text-align: center;">Terry Pratchett & Neil Gaiman:<i> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html">Hyviä enteitä. Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras ei-spefikirja</b></div><div style="text-align: center;">Taylor Jenkins Reid: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/joulukuun-luetut-2023.html">Daisy Jones & The Six</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras non-fiction</b></div><div style="text-align: center;">Jantso Jokelin & Touko Hujanen: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Joutoretki. Road trip kätkettyyn Suomeen</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras sarjakuva</b></div><div style="text-align: center;">Craig Thompson: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Blankets</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Paras uusintaluku</b></div><div style="text-align: center;">Helena Meripaasi: <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Elämäni frettinä</a></i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Kirjailija</b></div><div style="text-align: center;">Ursula K. LeGuin (kirjoja <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">täällä</a>, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">täällä</a>, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">täällä</a>, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html">täällä</a>, <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/12/marraskuun-luetut-2023.html">täällä </a>ja <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/joulukuun-luetut-2023.html">täällä</a>)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Odotetuin</b></div><div style="text-align: center;">Elina Pitkäkangas: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html"><i>Sang</i></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><u><b>Kuukauden helmi</b></u></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/02/tammikuun-luetut-2023.html">Tammikuu</a></div><div style="text-align: center;">John Green: <i>Turtles all the way down</i></div><div style="text-align: center;">kaksi kirjaa/523 s. <br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Helmikuu</a></div><div style="text-align: center;"> Philip Norman: <i>Paul McCartney: elämäkerta</i></div><div style="text-align: center;">viisi kirjaa/726 s., 16 h 13 min<br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Maaliskuu</a></div><div style="text-align: center;">Elina Pitkäkangas: <i>Sang</i></div><div style="text-align: center;">seitsemän kirjaa/1440 s., 9 h 52 min <br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">Huhtikuu</a></div><div style="text-align: center;">Juha Itkonen: <i>Anna minun rakastaa enemmän</i></div><div style="text-align: center;">kahdeksan kirjaa/1973 s. </div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">Toukokuu</a></div><div style="text-align: center;">Tiitu Takalo: <i>Rakkaus on köyhän rikkaus</i><br /></div><div style="text-align: center;">kuusi kirjaa/896 s., 14 h 38 min</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Kesäkuu</a></div><div style="text-align: center;">Saila Susiluoto: <i>Huoneiden kirja</i></div><div style="text-align: center;">11 kirjaa/2220 s., 7 h 10 min </div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii107l2AWFhHeJ01NR57TVtDSRP-ZTNWOYjlxoXo5dfolaIMNjPb8ZJd2CaC2ZaXLK5H3MhSBOQ6BKSbOk83-L5_wR9_CvMQR-zpkvSm0q9IBhp6gAlq_96q68vvXZPyCudBgD5Wjg6nMa3Mwud10pX7KjtDee839px3KjeSQ0rdTIEU5c9FakVn328Lc/s400/IMG_20230611_185141027_HDR.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="300" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii107l2AWFhHeJ01NR57TVtDSRP-ZTNWOYjlxoXo5dfolaIMNjPb8ZJd2CaC2ZaXLK5H3MhSBOQ6BKSbOk83-L5_wR9_CvMQR-zpkvSm0q9IBhp6gAlq_96q68vvXZPyCudBgD5Wjg6nMa3Mwud10pX7KjtDee839px3KjeSQ0rdTIEU5c9FakVn328Lc/w300-h400/IMG_20230611_185141027_HDR.jpg" width="300" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Heinäkuu</a></div><div style="text-align: center;">Jantso Jokelin & Touko Hujanen: <i>Joutoretki. Road trip kätkettyyn Suomeen</i></div><div style="text-align: center;">13 kirjaa/2239 s., 12 h 55 min</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Elokuu</a></div><div style="text-align: center;">Pirkko Saisio: <i>Elämänmeno</i></div><div style="text-align: center;">12 kirjaa/2802 s., 17 h 33 min</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html">Syyskuu</a></div><div style="text-align: center;">Terry Pratchett & Neil Gaiman: <i>Hyviä enteitä. Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset</i></div><div style="text-align: center;">yhdeksän kirjaa/1902 s., 22 h 32 min <br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Lokakuu</a></div><div style="text-align: center;">Suvi Ratinen: <i>Omat huoneet: Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten</i></div><div style="text-align: center;">11 kirjaa/2345 s., 8 h 9 min</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/12/marraskuun-luetut-2023.html">Marraskuu</a></div><div style="text-align: center;">Anni Sinnemäki: <i>Sokeana hetkenä</i></div><div style="text-align: center;">10 kirjaa/1826 s., 11 h 11 min <br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/joulukuun-luetut-2023.html">Joulukuu</a> </div><div style="text-align: center;">Taylor Jenkins Reid: <i>Daisy Jones & The Six</i></div><div style="text-align: center;">10 kirjaa/1344 s., 16 h 5 min<i> <br /></i></div><div style="text-align: center;"> <br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lepDEvbvJ3hWgfeXRFR6YaqT9CtLex48UdlXSZKf2VOcM_U3J8eaME3Q0D-uZCL6tAlSRsBzFS8AMleruRNCj7RQ3hwRiSHIFZ4-mRapeOhPBuxAEj9Rxtf3N2jISsHpiUvoJQo0c49HTpry-Dw8_1h-9EvgHGSGNGg22viEqQe5_JJWBdFHrTF7QV8/s855/IMG-20230603-WA0019.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lepDEvbvJ3hWgfeXRFR6YaqT9CtLex48UdlXSZKf2VOcM_U3J8eaME3Q0D-uZCL6tAlSRsBzFS8AMleruRNCj7RQ3hwRiSHIFZ4-mRapeOhPBuxAEj9Rxtf3N2jISsHpiUvoJQo0c49HTpry-Dw8_1h-9EvgHGSGNGg22viEqQe5_JJWBdFHrTF7QV8/w225-h400/IMG-20230603-WA0019.jpeg" width="225" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yo-juhlapäivän jälkeen totesin, että on ihanaa, ettei ole tänä vuonna tuore ylioppilas. Ei tarvitse lähteä kaupunkiin bailaamaan, vaan saa vaihtaa juhlamekon yöpukuun ja korkkarit villasukkiin ja jäädä kotiin lukemaan kirjaa!<br /></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div>Siinä oli kirjavuosi 2023! Hyvä vuosi kaikin puolin, tuli luettua paljon hyviä kirjoja. Ensi vuodelle toivon suunnilleen tasaisena pysyvää lukuintoa ja lisää hyviä lukukokemuksia! Goodreadsin lukutavoitteeksi asetin hyväksi havaitun 50 kirjaa. Osallistun jälleen Helmet-lukuhaasteeseen, sitä odotan innolla. Lisäksi tammikuussa käydään taas uusi kierros Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, jossa itse olen taas vaihteeksi mukana, tällä kertaa modernilla, feministisellä klassikolla. </div><div> </div><div>Henkilökohtaisista lukuprojekteistani toivon edistäväni jälleen <i>Narnia</i>- ja <i>Pieni talo </i>-uusintalukujani. Luulen, että <i>Narniat </i>olisi mahdollista saada luettua loppuun, kun osia on jäljellä enää kaksi. Lisäksi haluan lukea enemmän runoja! Suosituksia otetaan vastaan. </div><div><br /></div><div>Mikä lukukokemus sinulle jäi mieleen vuodesta 2023?<br /></div></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-19558717621817863152024-01-04T13:05:00.000+02:002024-01-04T13:05:00.253+02:00Helmet-lukuhaasteen kooste 2023<div style="text-align: left;"><div>Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteesta sain suoritettua 48/50 kohdasta. Ihan hyvä prosentti siis! </div><div><br /></div><div>Olen tyytyväinen viime vuoden haasteeseen muutenkin: sääntöjä ei tarvinnut juurikaan venyttää tällä kertaa :D Ainoastaan kohta 18 jäi harmittamaan: olisin halunnut siihen jonkun kirjan, joka ei olisi ollut alun perin englanninkielinen, mutta en saanut haluamaani kirjaa käsiini tarpeeksi ajoissa. Ehkä saan luettua sen ensi vuoden puolella! </div><div><br /></div><div>Linkit vievät kuukausikoosteisiin. <br /></div><div><br /></div><div><b>1. Kirjassa on kartta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">J.S. Meresmaa: <i>Tytär hämärän, piika pimeän</i></a></div><div><br /></div><div><b>2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Juha Itkonen: <i>Palatkaa perhoset</i></a></div><div><br /></div><div><b>3. Kirjan nimessä on kasvi:</b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/02/tammikuun-luetut-2023.html"> Louisa M. Alcott: <i>Kun ruusu puhkeaa</i> </a></div><div><br /></div><div><b>4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">C. S. Lewis: <i>Kaspianin matka maailman ääriin</i></a></div><div><br /></div><div><b>5. Kirjassa ollaan maan alla:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/02/tammikuun-luetut-2023.html">John Green: <i>Turtles all the way down</i></a></div><div><br /></div><div><b>6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Marieke Lucas Rijneveld: I<i>llan epämukavuus</i></a><br /></div><div><br /></div><div><b>7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta</b>: Astrid Lindgren: <i>Ronja, ryövärintytär </i>(postaus tulossa)<br /></div><div><br /></div><div><b>8. Kirja kertoo pienestä kaupungista:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Emily Henry: <i>Book lovers</i></a></div><div><br /></div><div><b>9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Eino Nurmisto: <i>Homoprinssi</i></a></div><div><br /></div><div><b>10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Clarissa Pinkola Estés: <i>Naiset, jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityppi myyteissä ja kertomuksissa </i><br /></a></div><div><br /></div><div><b>11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Kasper Strömman: <i>Tallipiällikkö</i></a></div><div><br /></div><div><b>12. Kirjan nimi liittyy veteen:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Ursula K. LeGuin: <i>Maameren velho </i></a></div><div><br /></div><div><b>13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Sharon Creech: <i>Rubiininotko</i></a></div><div><br /></div><div><b>14. Kirja kertoo terveydenhuollosta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">Virpi Hämeen-Anttila: <i>Suden vuosi</i></a></div><div><br /></div><div><b>15. Kirjan nimessä on ja-sana:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">Marjatta Kurenniemi: <i>Onnelin ja Annelin talo</i></a></div><div><br /></div><div><b>16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Dan Brown: <i>Da Vinci -koodi</i></a></div><div><br /></div><div><b>17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Jantso Jokelin & Touko Hujanen: <i>Joutoretki: road trip kätkettyyn Suomeen</i></a></div><div><br /></div><div><b>18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä): </b>Ursula K. LeGuin: <i>Toinen tuuli </i>(postaus tulossa)<br /></div><div><br /></div><div><b>19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Fredrika Runeberg: <i>Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä</i></a></div><div><br /></div><div><b>20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">Tiitu Takalo: <i>Rakkaus on köyhän rikkaus</i></a></div><div><br /></div><div><b>21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Hank Green: <i>Loistavan hullu hanke</i></a></div><div><br /></div><div><b>22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Philip Norman: <i>Paul McCartney</i></a></div><div><br /></div><div><b>23. Kirja on iso:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Cyril Pedrosa & Roxane Moreil: <i>Kulta-aika</i></a></div><div><br /></div><div><b>24. Kirja kertoo urheilijasta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Dess Terentjeva: <i>Freestyle</i></a></div><div><br /></div><div><b>26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä</b>: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Sayaka Murata: <i>Maan asukit</i></a></div><div><br /></div><div><b>27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/12/marraskuun-luetut-2023.html">Leena Elina Valkeapää: <i>Kansallispuvun kulttuurihistoria</i></a><br /></div><div><br /></div><div><b>28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Helena Meripaasi: <i>Elämäni frettinä</i></a></div><div><br /></div><div><b>29. Kirjassa on minä-kertoja:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">Juha Itkonen: <i>Anna minun rakastaa enemmän</i></a></div><div><br /></div><div><b>30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/lokakuun-luetut-2023.html">Janne Teller: <i>Samantekevää</i><br /></a></div><div><br /></div><div><b>31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Elina Rouhiainen: <i>Tuntematon taivas</i></a></div><div><br /></div><div><b>32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet:</b> Manuela Santoni: <i>Jane Austen: Her heart did whisper </i>(postaus tulossa)<br /></div><div><br /></div><div><b>33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Anni Nykänen: <i>Mummo 2</i></a></div><div><br /></div><div><b>35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Helena Meripaasi: <i>Koppakuoriaiskevät</i></a></div><div><br /></div><div><b>36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan:</b> <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html">Terry Prattchet & Neil Gaiman: <i>Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset</i></a><br /></div><div><br /></div><div><b>37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">Mary Marck: <i>Eevan luokka</i></a></div><div><br /></div><div><b>38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/03/helmikuun-luetut-2023.html">Mauri Kunnas: <i>Kuka kaappasi auringon?</i></a></div><div><br /></div><div><b>39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Jamila Rowser & Robyn Smith: W<i>ash day diaries </i></a></div><div><br /></div><div><b>40. Kirjassa hylätään jotain:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Elina Pitkäkangas: <i>Sang</i></a></div><div><br /></div><div><b>41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Dess Terentjeva: <i>Hääkengät</i></a></div><div><br /></div><div><b>42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Anni Sinnemäki: <i>Aleksis Kiven katu</i></a></div><div><br /></div><div><b>43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa</b>: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Anne-Maija Aalto: <i>Mistä valo pääsee sisään</i></a></div><div><br /></div><div><b>44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Magdalena Hai: <i>Sarvijumala</i></a></div><div><br /></div><div><b>45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan: </b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">Ursula K. LeGuin: <i>Atuanin holvihaudat</i></a></div><div><br /></div><div><b>46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut-2023.html">J.S. Meresmaa: <i>Kunnes tapamme taas</i></a></div><div><br /></div><div><b>47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön</b>: <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Aura Nurmi: <i>Leijonapatsailla</i> </a>& <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html">Karin Collins: <i>Säilyt sydämessäin</i></a></div><div><b><br /></b></div><div><b>49. Kirja on julkaistu vuonna 2023: </b><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html">Sini Helminen: <i>Kalma</i></a><br /></div><div><br /></div><div><b>50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä:</b> <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html">JP Ahonen & KP Alare: <i>Perkeros</i></a></div><div><br /></div><div>Miten teidän Helmet-haasteenne sujui?<br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-72220717410255128462024-01-02T10:30:00.000+02:002024-01-02T10:30:00.140+02:002023 (1/2)<div style="text-align: left;">Jälleen on yksi vuosi saapunut päätökseensä. Tuntui, että vuosi hujahti ohi niin hurjaa vauhtia, että oli vaikeaa pysyä perässä. On siis jälleen aika pysähtyä hetkeksi ja tutkailla kulunutta vuotta.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Perinteiseen tapaan vuosikatsaus on jaettu kahteen osaan. Tässä osassa on yleiskatsaus kuluneeseen vuoteen, loppuviikosta ilmestyvässä kakkososassa käsitellään kirjavuotta 2023. Kuvat liittyvät tapauksiin tai ovat liittymättä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAGyH8sD55TnRmhZGgGAQRXSwi4UyiFPLRCo0iSR-9yTyiQYzd1rJM9EfFDsAQ-tRWWpgAsipLIuSrDjeDFTXX7NNoEHL-j7fiFMMJmWZjmLAGseZND3hWVhNjkPRi-cefwZBx9MVywPmhFiAI8k0FDKFzm9e1xOL7MBBeyLO7cVqYr0dhLE44Zp1Ur4c/s855/IMG_20230108_123401007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAGyH8sD55TnRmhZGgGAQRXSwi4UyiFPLRCo0iSR-9yTyiQYzd1rJM9EfFDsAQ-tRWWpgAsipLIuSrDjeDFTXX7NNoEHL-j7fiFMMJmWZjmLAGseZND3hWVhNjkPRi-cefwZBx9MVywPmhFiAI8k0FDKFzm9e1xOL7MBBeyLO7cVqYr0dhLE44Zp1Ur4c/w300-h400/IMG_20230108_123401007.jpg" width="300" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><u>Vuonna 2023 minä</u></b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• opiskelin koko raskaan kevätlukukauden läpi. Koko viides opiskeluvuosi oli todella haastava, ja niin kevätkin tuntui siltä, että minut olisi vedetty mankelin läpi moneen kertaan. Arkistokurssit, kulttuurihistorian metordikurssi, yksi ruotsiksi opiskeltava kurssi ja vielä kaiken kruunuksi venäjän jatkokurssi varmistivat sen, että olo oli monesti hyvin uupunut. Monet kurssit olivat vielä vähän pakkopullan makuisia, mikä lisäsi kevätväsymystä. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla, vaikka aina ei siltä tuntunutkaan. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr5THZAq17eJ8BEdjDiBpYgLDmuIlnZK4doNNNZ0g0OZrgkNtIAwb16PLIRPq80ElksEx2J4smR2W52VaVIzyxt1Grh0csOOd5LV946yFZmD-O5MK5IO6tL_wqvkCuHrZ9eH4hL81Y5hcbIbng2NGZ32A7T58tTBUwgBe8ssnHf1dy3zwFGvjMdw6iAtY/s641/IMG_20230409_015415121.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="523" data-original-width="641" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr5THZAq17eJ8BEdjDiBpYgLDmuIlnZK4doNNNZ0g0OZrgkNtIAwb16PLIRPq80ElksEx2J4smR2W52VaVIzyxt1Grh0csOOd5LV946yFZmD-O5MK5IO6tL_wqvkCuHrZ9eH4hL81Y5hcbIbng2NGZ32A7T58tTBUwgBe8ssnHf1dy3zwFGvjMdw6iAtY/w400-h326/IMG_20230409_015415121.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Silmälasit mätsäsivät luettavaan kirjaan. <br /></td></tr></tbody></table> </div><div style="text-align: left;">• hankin uudet silmälasit! Laseja käyttävät tietänevät, miten kauhea identiteettikriisi voi uusien lasien hankkiminen olla, varsinkin, jos edelliset kakkulat ovat keikkuneet nenällä vuosia, kuten minunkin tapauksessani. Minun on vaikea tehdä minkäänlaisia päätöksiä, mutta onneksi ystäväni lähti makutuomaroimaan ja löi päätöksen lukkoon puolestani, kun itse vielä vaiheilin ja epäröin. Päätös oli juuri oikea, pidän laseistani kovasti <3 </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAoRn46GFWRiHFgOiOLSFvCYFn8iqvKy-iYRQcTMmfKw9U60nNHKXsOSFUhQ8LFNLpi1ZXhq_k_8e9pAkjnOVJLmRsA1T-OMMJ-PjTCM91wSVP9MInJibH8q9cy6PuJs1DjDeOMD6Au2YrNoOb4VE1fFM00sM3qe0A3WzYKe-QGoYRXLnxIBH1kDXrMk/s855/IMG-20230227-WA0012.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAoRn46GFWRiHFgOiOLSFvCYFn8iqvKy-iYRQcTMmfKw9U60nNHKXsOSFUhQ8LFNLpi1ZXhq_k_8e9pAkjnOVJLmRsA1T-OMMJ-PjTCM91wSVP9MInJibH8q9cy6PuJs1DjDeOMD6Au2YrNoOb4VE1fFM00sM3qe0A3WzYKe-QGoYRXLnxIBH1kDXrMk/w225-h400/IMG-20230227-WA0012.jpeg" width="225" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Graduaineiston kartoittamista arkistossa. <br /></td></tr></tbody></table><br /></div><div style="text-align: left;">• tein gradua. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että gradun
tekeminen on monesti ollut enemmänkin "gradun tekemistä", mutta kyllä se
jonkin verran etenikin. Suurin työ on kuitenkin ollut
alkuperäisaineiston skannaus, jota varten ehdin kevään ja kesän aikana
tehdä yhteensä neljä reissua Helsinkiin. Loppusyksystä gradun eri
osa-alueiden valmistelu seminaareja varten oli melkoisen väkivaltaista
runnommista ja leikkaamista ja liimaamista tiedostoon, mutta onpahan nyt
ainakin jotain, mitä työstää keväämmällä. Aineistoa pitäisi kuitenkin
vielä käydä läpi ja tutkimuskirjallisuutta lukea. Graduun on liittynyt
hyvin aaltoilevia fiiliksiä toiveikkuudesta syvään epätoivoon, mutta
yritän muistuttaa itseäni siitä, että kyseessä on prosessi, johon
liittyy monenlaisia tuntemuksia. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Hv9BBOtcISspzzaEzFuc-FQcfsG1ONfbjXQm97NDTlB-KqAE0Ae5RWvYIKaRUSm_jvfsIFTqeGruhG3BvXhaSkAjsI8x8r7ydvsE-5BFUdlpdt9gwwZ5ueCLw31vzQhK13cJqwne5XwcarrTQy0LNuO1RxhEdtQDpTEQ4u0513t69dRqoK4ZaHkh3_s/s413/Screenshot_20231129-165422.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="355" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Hv9BBOtcISspzzaEzFuc-FQcfsG1ONfbjXQm97NDTlB-KqAE0Ae5RWvYIKaRUSm_jvfsIFTqeGruhG3BvXhaSkAjsI8x8r7ydvsE-5BFUdlpdt9gwwZ5ueCLw31vzQhK13cJqwne5XwcarrTQy0LNuO1RxhEdtQDpTEQ4u0513t69dRqoK4ZaHkh3_s/w344-h400/Screenshot_20231129-165422.jpg" width="344" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viralliset veikkaukseni Spotify-tilastoista...<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvtaEYUZ802EAe1uSui7TvCd8rYSgG2TqLoNlV6MhSgKsGd9WuxbBI-nbA8o5aZ1EWpnSHehkvq9aGsHA5zT4f_pB5rbzpxZEKk88kmO-Jbb1e7U3TRkTeX2CN9FGeQtNhr2HHIAInX1nhIqfDFotd1PXN5F-qlXmejAlexAk7FtJc2lUVoQjj_5YSzZ8/s433/Screenshot_20231129-230747.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="238" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvtaEYUZ802EAe1uSui7TvCd8rYSgG2TqLoNlV6MhSgKsGd9WuxbBI-nbA8o5aZ1EWpnSHehkvq9aGsHA5zT4f_pB5rbzpxZEKk88kmO-Jbb1e7U3TRkTeX2CN9FGeQtNhr2HHIAInX1nhIqfDFotd1PXN5F-qlXmejAlexAk7FtJc2lUVoQjj_5YSzZ8/w220-h400/Screenshot_20231129-230747.jpg" width="220" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">...osuivat hämmentävän oikeaan! Jokeriveikkauksenikin oli kuudes, eli jäi vain nipin napin listan ulkopuolelle. <br /></td></tr></tbody></table><br /></div><div style="text-align: left;">• kuuntelin musiikkia. Paljon tuli kuunneltua samoja tuttuja artisteja, mutta joukkoon mahtui pari uuttakin tuttavuutta, kuten Nössö Nova ja Vilma Jää. Ennestään tutuista artisteista uutta musiikkia julkaisivat esimerkiksi Miljoonasade ja Autoheart. Ehkä suurimman musiikkiin liittyvän yllätyksen tarjosi The Beatles, joka julkaisi uuden biisin. <i>Now and thenistä</i> kirjoitinkin <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/11/i-know-its-trueits-all-because-of-you.html">oman postauksensa</a>, mutta sanon vielä sen, että on ihanaa ja ihmeellistä saada elää aikaa, jolloin Beatles julkaisi uuden biisin. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• tutustuin erääseen musiikkitapahtumaan ja ihastuin ikihyviksi. Ajatukseeni ihanasta tavasta viettää iltaa ei yleensä sisälly mielikuvia baareista tai yökerhoista, vaikka oikeassa mielentilassa ja seurassa sellainenkin voi olla hauskaa. Alkuvuodesta ystäväni kuitenkin tutustutti minut erääseen kerran kuussa järjestettävään musiikkitapahtumaan, ja sehän oli menoa sitten! Sen jälkeen olen löytänyt itseni tanssimasta pikkutunneille asti useampaan kertaan! Yleinen ongelma on ollut, että en välitä baareisa soitettavasta musiikista, mutta tässä tapahtumassa sitä ongelmaa ei ole: olen jopa löytänyt joitain uusia suosikkibiisejä. Hyvä musiikkikaan tai lämminhenkinen tunnelma ei toki poista kaikkia niitä asioita, joiden vuoksi baaribileet eivät lemppareihini kuulu, mutta tämän tapahtuman tulo elämääni on ollut ehdottomasti vuoden parhaita juttuja. </div><div style="text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjEp4t4_ilfFMHylrSgt5PG0IYaKmf5Vhvm3aWTZlpc4nCRXTY3HYQgeLFaGHYuKf8pFD_LUJUHSHYNYEdXVnEjiycwmB4GKuUKXvbPOb8TF2cqWjscqAJt2nUIwxeZhcMRmQdPEK8LV4-AJRVONTLF9077VmmRi9oujBFKjfnjZNTbDHvJdi-_CqWbSs/s855/IMG-20230402-WA0002.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjEp4t4_ilfFMHylrSgt5PG0IYaKmf5Vhvm3aWTZlpc4nCRXTY3HYQgeLFaGHYuKf8pFD_LUJUHSHYNYEdXVnEjiycwmB4GKuUKXvbPOb8TF2cqWjscqAJt2nUIwxeZhcMRmQdPEK8LV4-AJRVONTLF9077VmmRi9oujBFKjfnjZNTbDHvJdi-_CqWbSs/w225-h400/IMG-20230402-WA0002.jpeg" width="225" /></a></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">• juhlin ainejärjestöni korkeaa ikää vuosijuhlilla. Ainejärjestöni järjestää isot vuosijuhlat viiden vuoden välein, ja edellinen juhla oli ollut juuri ennen kuin tulin opiskelemaan. Kauhean kateuden vallassa kuuntelin vanhempien opiskelijoiden muisteluita juhlista, mutta nyt pääsin vihdoin itse juhlimaan! Hype oli kova, ja juhlat sen arvoiset. Sain elää yhden illan pukudraamaunelmiani, kun sain pukeutua iltapukuun, viettää arvokkaita juhlia upeassa juhlapaikassa ja syödä hyvin. Kaiken kruunasi vielä juhlat päättänyt tanssiosuus orkesterin säestyksellä, jota varten osallistujille jaettiin tanssikortit! (Ja luonnollisesti huolehdin siitä, että tanssikortti tuli täyteen, eihän sitä tällaisiin juhliin tultu seinäkukkasena olemaan!) Pikku-Cele olisi ehkä haljennut onnesta, jos olisi tiennyt, että pääsisi kokemaan tällaisen tyttökirjatilanteen :D Juhlien jatkot ja seuraavan päivän akateeminen silliaamiainen olivat myös mieleenjäävät. Vuosijuhlista jäi lämmin muisto, jota takuulla muistelen vielä pitkään. (Kuvia en valitettavasti jaa, koska haluan säilyä anonyyminä, mutta luottakaa kun sanon, että minä ja ystäväni näyttimme ihastuttavilta!) <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• vietin vappua. Toinen vappu koronan jälkeen sai minut yhtä innostuneeksi kuin viime vuonnakin, eteenkin, kun suurimman osan vuosijuhlien ja vapun välisestä ajasta vietin kauheassa flunssassa, ja vappuviikolla lopulta vapauduin tautiluolastani. Vappu oli kylmä, mutta onneksi ei satanut. Vappujuhlintaani mahtui monenlaista perinteistä ja jännittävää, kuten vappuisin on tapana. Oli ystäviä, boolilasillisia, alkoholitonta skumppaa, pikainen tanssitauko kaupungin toisella puolella, törkyöverikeksejä, täydellisiä valokuvia, ylioppilaslakkeja ja ystäviä, niin entisistä vapuista tuttuja kuin uusia kasvoja. Kyllä vappu on ihmisen parasta aikaa! <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• lauloin kuorossa, mikä tuntui monesti arjen henkireiältä. Varsinkin keväällä tuntui, että kuoroharjoitukset auttoivat jaksamaan arjessa, ja siksi harjotusten jättäminen väliin päällekkäin menevän kurssin takia oli tuskastuttavaa. Syksyllä suoraan töistä kuoroon laukkaaminen oli vähän väsyttävää, mutta niin vain löysin itseni harjoituksista joka viikko. Yhdessä laulamisen ilo on niin suuri, että kuoro vetää aina puoleensa. Varsinkin syksyn ohjelmisto oli aivan ihana, sen laulaminen teki minut aina iloiseksi. Totesin myös jälleen, että konsertin jälkeinen tunne on niin huumaava, että sitä tekisi mieli pullottaa pahojen päivien varalle. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3InH76SpxxOoOm0wkr0g3D_M2ylbQ_A7YcUMHIdXF5pHTT9xGWOm1BiMJN-PZ-0nPOUPtCYiquBbtgmVcRPlLG4pT2Bxpr86UENByR-kJXoBg1RTqjShH0L-Zl3fj33yiydLfriEJhvqyDZBWM0uwDmvzJaq6kpZgvx6osEFIAf5wCKHwek_UILinHXM/s855/IMG-20230504-WA0027.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3InH76SpxxOoOm0wkr0g3D_M2ylbQ_A7YcUMHIdXF5pHTT9xGWOm1BiMJN-PZ-0nPOUPtCYiquBbtgmVcRPlLG4pT2Bxpr86UENByR-kJXoBg1RTqjShH0L-Zl3fj33yiydLfriEJhvqyDZBWM0uwDmvzJaq6kpZgvx6osEFIAf5wCKHwek_UILinHXM/w225-h400/IMG-20230504-WA0027.jpeg" width="225" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• matkustin jo perinteiseen Euroviisujen kisakatsomoon ystäväni luo. Tuntui, että Suomessa oli noin kolme ihmistä, jotka eivät välittäneet <i>Cha cha chasta</i>, ja olin yksi heistä, mutta niin vain minäkin humpsahdin Käärijä-huumaan, kun viisuviikko koitti. Vaikka viisujen lopputulos olikin karvas pettymys, niiden katsominen oikeamielisessä seurassa ilahduttaa aina. Viisujen lisäksi viikonloppu sisälsi juttelua isoista ja pienistä asioista, museovierailuja, hyvää ruokaa ja herkkuja sekä kissoja. Tämä yhteinen kisakatsomo on eräs suosikkiperinteistäni, joita viime vuosien aikana on muodostunut. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• aloitin toukokuussa ensimmäisen arkistoharjoitteluni. Harjoittelupaikkani oli hakemistani paikoista se, johon eniten halusin, joten olin siitä todella innoissani. Vaikka toukokuusta suuri osa meni enemmän tai vähemmän sohjoaivoisessa tilassa, opin innolla uutta. Pääsin tekemään todella mielenkiintoisia ja monipuolisia työtehtäviä, ja vakuutuin siitä, että tällaisia hommia olisi kiva tehdä tulevaisuudessakin. Työkaverinikin olivat tosi kivoja <3 Tiivistettynä voisikin sanoa, että kesän harjoittelu oli paras työkokemukseni tähän asti. Ei jokainen päivä tietenkään ollut auvoa, ja monet työhön liittyvät asiat olivat vähän hankalia ja ärsyttäviä (ihan arkiston käyttämästä tietokannasta alkaen, todella kankea sivusto!), mutta kokonaisuudessaan nautin harjoittelustani. Olen onnellinen ja kiitollinen, että sain juuri tämän paikan ja juuri tällaiset kokemukset. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg0-cF8ZwE8hUNq67MU0Y6Qo3nB4K9wUaCeALnTOmE1MrprbwHiUQzYrwoq97krxGjgo3Sy4pK3bygZL8AYDnz2r8rJMPoC9XJJniQLWDUrG2tjUeyzGs-5_Ylg3bzlWfqJ1u3J9cXJUDWfU50QAGRHqGrYYxdGdTHaLJbJB6UMftD93bWTPl8-XRwgeo/s855/IMG_20230609_144830109.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg0-cF8ZwE8hUNq67MU0Y6Qo3nB4K9wUaCeALnTOmE1MrprbwHiUQzYrwoq97krxGjgo3Sy4pK3bygZL8AYDnz2r8rJMPoC9XJJniQLWDUrG2tjUeyzGs-5_Ylg3bzlWfqJ1u3J9cXJUDWfU50QAGRHqGrYYxdGdTHaLJbJB6UMftD93bWTPl8-XRwgeo/w300-h400/IMG_20230609_144830109.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Työtehtäviini kuului mm. lasinegatiivien reprokuvaus. Negatiivit oli pakattu upeisiin (alkuperäis?)pakkauksiin! <3<br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• juhlin juhannusta minulle aivan uudessa kaupungissa ja uudessa seurassa. Tätä oli suunniteltu jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt pääsin menoon mukaan. Muu porukka tunsi toisensa jo ennestään, ja vaikka minulla olikin muutama tuttu joukossa, vielä lähtöä edeltävänä iltana hermoilin niin paljon, että mietin, olisiko pitänyt perua lähtö kokonaan. Onneksi en perunut, sillä alkujännityksestä huolimatta juhannus meni mainiosti! Tapaamani ihmiset olivat todella mukavia ja ottivat minut hyvin mukaan. Yhdessä kokattu ruoka oli mielettömän hyvää, ja viikonlopun aktiviteetit hauskoja: oli muun muassa musavisailua, Kaurismäen elokuvien katsomista, loikoilemista ja lavatansseja aamuyöllä. Juhannus olikin muistutus minulle itselleni siitä, että kannattaa uskaltaa mennä välillä epämukavuusalueelleen!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFx4Ki-r5mCxBAfVE9I88TbN-CjRuccAUZGkBSQ46AkPT-bsRftq4tu0W48imHd3-xUawn1BF5BEf0wHCJhbTKtXpsmLgiFD19CBXMe1xrQ80K-oxi1ZUiXSUSgjZr8V-Nnp49SFodlfxQlPIm1Ui-POe0diygATEoqeTz4G_bGLxqBwrunK6CcGHe_LI/s855/IMG_20230623_130823417_HDR.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFx4Ki-r5mCxBAfVE9I88TbN-CjRuccAUZGkBSQ46AkPT-bsRftq4tu0W48imHd3-xUawn1BF5BEf0wHCJhbTKtXpsmLgiFD19CBXMe1xrQ80K-oxi1ZUiXSUSgjZr8V-Nnp49SFodlfxQlPIm1Ui-POe0diygATEoqeTz4G_bGLxqBwrunK6CcGHe_LI/s320/IMG_20230623_130823417_HDR.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomen kapein katu oli leveämpi kuin odotin. <br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">• sain pitää heinäkuun kesälomaa, kun arkisto oli suljettuna. Kesälomani oli palkaton, mutta nautin siitä silti täysin rinnoin. Viime kesänä en päässyt esimerkiksi reissaamaan juuri minnekään töiden takia, joten nyt otin vahinkoa takaisin ja matkustelin vaikka ja mihin. Kävin esimerkiksi Finnconissa Tampereella, yhden päivän hurvitteluissa Linnanmäellä ja Muumimaailmassa. Lisäksi luin (älyttömästi! Mutta siitä lisää seuraavassa osassa), kävin keikoilla ja tapasin ystäviä. Leivoin esimerkiksi britatorttua ja mustikkapiirakkaa, ja kävin kahvittelemassa monissa kivoissa kahviloissa. Kauheasti ei kesäloman aikana tullut vain pötkötettyä kotona, mikä oli vähän harmi, mutta oli kerrassaan ihanaa, että minulla oli kokonainen kuukausi omaa aikaa! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrtad6aYkk4xpM-FauP5bj-FBS4V2s2GD4v5VIBQOs6U2wcamFYhOfuALPp7FSrQaA3VXoFVawvc-iAfUK4KBPTubuCb_CCyMe9qIJlSAR33V7NStrdKcPWdVRKnQhNDDVfIUY7NMIuxyEm0SC0dItZJSaCKHqpG1unFYWJiVcUQHsjqr07bISGpsL8Wk/s447/IMG_20230715_131725422_MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="393" data-original-width="447" height="351" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrtad6aYkk4xpM-FauP5bj-FBS4V2s2GD4v5VIBQOs6U2wcamFYhOfuALPp7FSrQaA3VXoFVawvc-iAfUK4KBPTubuCb_CCyMe9qIJlSAR33V7NStrdKcPWdVRKnQhNDDVfIUY7NMIuxyEm0SC0dItZJSaCKHqpG1unFYWJiVcUQHsjqr07bISGpsL8Wk/w400-h351/IMG_20230715_131725422_MP.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bloggaajan omakuva vai drontti Edward?<br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• matkustin yhden naisen haahuilulomalle Hankoon. Kesälomalla tehdyistä reissuista on ehdottomasti nostettava esiin Hangon-matkani, koska se oli kerrassaan ihana. En ollut aikaisemmin tehnyt reissua, jonka aikana olisin sataprosenttisesti yksin, ja jolle ei olisi mitään ennalta päätettyä suunnitelmaa. Joskus tarkempi suunnittelu olisi voinut olla hyväksi (pari kertaa jouduin kävelemään aika pitkän matkan, ja tarkemmalla suunnittelulla siltä olisi voinut välttyä), toisinaan kaipasin seuraa, jolle kommentoida näkemiäni ja ajattelemiani asioita. Pääosin oli kuitenkin ihanaa olla yksin ja haahuilla ilman päämäärää. Kun jalat alkoivat painaa, saatoin istahtaa penkille joko katselemaan maisemia tai lukemaan, eikä kukaan hoputtanut minua eteenpäin. Sain käydä nukkumassa päiväunet airbnb-huoneessa silloin, kun minusta tuntui siltä. Sain viettää museossa ja muistomerkeillä niin kauan aikaa kuin halusin, eikä kukaan alkanut nurista siitä, että on tylsää. Välillä, varsinkin painavaa reppua raahatessa helle tuntui tukalalta, mutta toisaalta se lisäsi etelänloman tunnelmaa :D Joistain pienistä harmituksista huolimatta reissu oli kaikin puolin mahtava. Näin ja koin monenlaista, se oli todella itseni näköinen matka. Olin käynyt Hangossa kerran aiemminkin lapsena, mutta kaupunki ja sen historia avautuivat aivan eri tavalla, kun siellä vieraili aikuisena. Täydellinen paikka pienelle kesäretkelle! Harmittamaan ainoastaan se, ettei minulla ollut autoa käytössäni. Monet välimatkat ihan kaupungin sisällä olivat yllättävän pitkiä, ja olisi myös ollut kivaa vierailla lähikaupungeissa, kuten Tammisaaressa. Lisäksi kaihertamaan jäi se, että merivesi oli liian kylmää uimiseen, mutta sainpahan silti ihanan iltahetken rantakallioilla mansikoiden ja hyvän kirjan parissa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnvECYVLqIqPPffJonBNMY5IGUPte4ytbGzpoo8vpiT0_bdr01zT9XGw68nr3tM0zf59Z2srMcML1N_qVknCY0PJCyt8wC7QIyh7pSsmg-wlCluRKqutydXp5tpHWStWjIjiGNdW_9k5ZO0JM0DPHhcTHrtMk46ln7nhU0elbJJ5QbtUuIRpWyXsgwuao/s855/IMG_20230712_150338511_HDR.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnvECYVLqIqPPffJonBNMY5IGUPte4ytbGzpoo8vpiT0_bdr01zT9XGw68nr3tM0zf59Z2srMcML1N_qVknCY0PJCyt8wC7QIyh7pSsmg-wlCluRKqutydXp5tpHWStWjIjiGNdW_9k5ZO0JM0DPHhcTHrtMk46ln7nhU0elbJJ5QbtUuIRpWyXsgwuao/w300-h400/IMG_20230712_150338511_HDR.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hankolaiset jäätelöpallot olivat paitsi halvempia, myös reilusti isompia kuin esimerkiksi opiskelukaupungissa!<br /></td></tr></tbody></table> <div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">• katsoin elokuvia ja sarjoja, tosin vähemmän kuin joskus aiempina vuosina. Suosikkielokuviani olivat <i>Barbie</i>, <i>Hytti nro 6</i>,<i> Before sunrise</i> ja <i>Poika ja haikara</i>. <i>Tulennielijä</i>, <i>Fucking with nobody</i> ja <i>Kalervo Palsa ja kuriton käsi</i> puolestaan jäivät monella tavalla mieleen, vaikka ne eivät elokuvina mielestäni mitään mestariteoksia olleet. Sarjojen puolelta uuden <i>Kaikenkarvaisten ystävien</i> kolmas kausi sai minut huutoitkemään moneen otteeseen, kun taas absurdi <i>Kimmo </i>ilahdutti flunssaista syksyäni. Ehdottomasti huonoin vuoden aikana katsotuista elokuvista oli <i>Veljeni vartija</i>, joka yllätti sillä, miten järkyttävän huono se oikeasti oli :D En ole ehkä koskaan kuullut elokuvassa niin mahdottoman kökösti kirjoitettua dialogia. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirysA22vCxo2d_40dArtBNOtkGCGSwLyLNv-pQUsyE_TGmb-h4utqpWednj_KfxU3li73ruxoPWA3EQdGiNXJwpcwi19qSsc6FR9svs7vLsI_GJ6zTe5nrnRsYKIE7UvhnvvahYozLpogpCE_W5C4TYmytuQJT5U5tYRTYkx2dfrUSpf_kkDONAGJRNbc/s481/IMG-20230801-WA0006.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="232" data-original-width="481" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirysA22vCxo2d_40dArtBNOtkGCGSwLyLNv-pQUsyE_TGmb-h4utqpWednj_KfxU3li73ruxoPWA3EQdGiNXJwpcwi19qSsc6FR9svs7vLsI_GJ6zTe5nrnRsYKIE7UvhnvvahYozLpogpCE_W5C4TYmytuQJT5U5tYRTYkx2dfrUSpf_kkDONAGJRNbc/s320/IMG-20230801-WA0006.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viesti lomalle lompsahtavalta Celeltä töihin palaavalle Celelle. <br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div></div><div style="text-align: left;">• palasin elokuussa takaisin töihin. Paluu tuntui vähän tahmealta, ja välillä suuren osan kuusta haukannut työprojekti tuntui todella pakkopullalta, mutta oli elokuunkin työarjessa hyvät hetkensä. Tuntui todella haikealta jättää harjoittelupaikka kuun lopussa taakse. Elokuu oli muutenkin vauhdikas kuukausi, sillä siihen mahtui niin sukulaisten kuin myös omat syntymäpäiväni, luontoretki, työhaastattelu ja kävelyretkiä, joilla käytiin läpi välillä todella isoja asioita. Kuu päättyi sitten vähän ikävästi flunssaan, joka onneksi alkoi vasta harjoittelun loputtua. Sairastelusta vielä ikävämmän teki läppärin laturijohto, joka hajosi, eikä kellään tutulla tietenkään ollut samanlaista laturia... </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbgf5zI5jOR9_lRYlkruX6f9xJcTpK5tzeaSbez5v2-sBO8KQyCQwNdNLJl8X0sspLt7CLgRWdsQ6bJtB40j5_hX2XGdTFH_10iOvt-O9XuP2lckkB4Ea0UiVhDzQgRX1GoXLyc9v3kuEOLebDWngvOHbJCBwvnkILallMmH2xn0087EqdiZhnMXLMA-E/s481/IMG-20230810-WA0011.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="390" data-original-width="481" height="324" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbgf5zI5jOR9_lRYlkruX6f9xJcTpK5tzeaSbez5v2-sBO8KQyCQwNdNLJl8X0sspLt7CLgRWdsQ6bJtB40j5_hX2XGdTFH_10iOvt-O9XuP2lckkB4Ea0UiVhDzQgRX1GoXLyc9v3kuEOLebDWngvOHbJCBwvnkILallMmH2xn0087EqdiZhnMXLMA-E/w400-h324/IMG-20230810-WA0011.jpeg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Synttäritarjoiluja: kulä ehtoisan emännän pöytä suorastaan notkui!<br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• aloitin syyskuussa toisen harjoittelun. Opintoihini kuuluu pakollisena tietty määrä harjoittelua, mutta en ollut ajatellut tekeväni seuraavaa harjoittelua jo heti syksyllä. Kuitenkin törmäsin mielettömän kiinnostavaan hakuilmoitukseen, ja pienen tovereilta saadun potkimisen jälkeen myös hain paikkaa. Onni oli myötä ja paikka napsahti minulle, joten niin kaksi viikkoa kesän harjoittelun jälkeen aloitin seuraavassa :D Siinä missä kesän harkassa tehtäväni olivat hyvin monipuolisia, syksyllä minulla oli yksi iso projekti, johon keskityin. Välillä se tuntui vähän pitkäveteiseltä (varsinkin alkuvaiheessa, kun minulla ei ollut vielä tarvittavia välineitä, enkä päässyt kunnolla projektin kimppuun), mutta flow-tilaan päästyäni se saattoi olla todella kiinnostavaa ja innostavaa. Tämäkin harjoittelu toi roppakaupalla hyviä oppeja, joita varmasti hyödynnän tulevaisuuden työelämässä. Pääsin myös hyödyntämään opintojani vähän eri tavalla kuin kesällä, mikä oli myös kivaa. Toisaalta huomasin, että työnteko haittasi harrastuksia. Vitsailin ystävilleni pitkin syksyä, että kuulun nykyään Kapitalismin uhrit ry:hyn, koska monia kivoja juttuja täytyi jättää väliin töiden takia, ja joskus juttuja täytyi jättää väliin ihan vain väsymyksen takia. Vaikka bussiin juokseminen aamuisin tuntui todella tympeältä, olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin hakea harkkapaikkaa ja sain sen, sillä se tarjosi minulle monia kivoja hetkiä syksyn aikana. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggojVmfw_iwZE2CKLIy7cUcdkQqHaodQPdBE0rTWf-WORJ69ZQLeC0vkO8Bm8uDC6Xo3G0Pd0A36FJM-xbzFOqmSVVm9Qg7vdPbLSLJxIB2b_TCTdaYz_ZvAI12dHS7yhaOBaPFEtCtciLZGrdfcXzqFxSk3bDq6A2WSal4sexr7Bt83d8SbwfyDcs9Ms/s855/IMG_20231117_161038733.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggojVmfw_iwZE2CKLIy7cUcdkQqHaodQPdBE0rTWf-WORJ69ZQLeC0vkO8Bm8uDC6Xo3G0Pd0A36FJM-xbzFOqmSVVm9Qg7vdPbLSLJxIB2b_TCTdaYz_ZvAI12dHS7yhaOBaPFEtCtciLZGrdfcXzqFxSk3bDq6A2WSal4sexr7Bt83d8SbwfyDcs9Ms/w300-h400/IMG_20231117_161038733.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Syksyn harkan tulos: siisti pino arkistokoteloita!<br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• vietin syksyä muutenkin vähän mankelitunnelmissa. Tuntui, että joka viikonlopulle oli jotain ohjelmaa, aina ainejärjestölehden taittoviikonlopusta (päätoimittajuuteni on päättynyt, mutta silti löydän itseni aina taittamasta!) kaverin synttäripirskeisiin. Opinnot jäivät todella taka-alalle harkan aikana, mikä kostautui sitten siinä vaiheessa, kun harkka loppui, ja kahden viikon aikana täytyi puristaa kasaan kolme isoa työtä deadlineihin mennessä. Ihan hirveää, en suosittele. Syksy tuntuu päässäni jotenkin vielä isommalta mössöltä kuin kevät. Kokopäivätyön ja opintojen yhdistelmä oli kamala, ja olin todella väsynyt. Lisäksi lokakuussa minut kellistäneestä flunssasta jäi ilokseni melkein kuukauden kestänyt yskä, mikä ei erityisesti nostanut mielialaa. Mutta oli syksyssäkin puolensa: kirkkaita päiviä, hauska ruskaretki, mieleen jääneitä pirskeitä, museo- ja kahvilakäyntejä, teatteria ja tärkeitä hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• en päässyt yksillekään kirjamessuille. Turun kirjamessut jäivät väliin sukulaisen syntymäpäivien vuoksi, Helsingin kirjamessuja ennen sairastuin turhauttavan hitaasti etenevään mutta sitkeään flunssaan. Hetken harkitsin vielä Jyväskylän tai Tampereen kirjamessuille osallistumista, mutta aikataulut menivät ristiin ja rastiin, joten tältä syksyltä kaikki messut jäivät väliin. Harmittaa, todellakin! Toivottavasti ensi vuonna on parempi onni. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-NA-n62jJPUNvepbfOkfJIObz0Gse3F2mB54OO5bT3v8pW8OwzcwmyhThCE_6b9NA92t20pMsusd7cGvQ_s9Qc1E7JzKo1QR-dtkLdXrxk08wu1boDGMy-tx0HwviYX1MuUv1UpBIoak_er0KSpKTtESGvJZ60SF1gmgBFEJnfyN9fYIRroZfcV8R4tk/s855/IMG-20230413-WA0008.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-NA-n62jJPUNvepbfOkfJIObz0Gse3F2mB54OO5bT3v8pW8OwzcwmyhThCE_6b9NA92t20pMsusd7cGvQ_s9Qc1E7JzKo1QR-dtkLdXrxk08wu1boDGMy-tx0HwviYX1MuUv1UpBIoak_er0KSpKTtESGvJZ60SF1gmgBFEJnfyN9fYIRroZfcV8R4tk/w225-h400/IMG-20230413-WA0008.jpeg" width="225" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Törmäsin rappusella nököttävään yksinäiseen Kiehu-maitoon eräällä huhtikuisella iltakävelyllä. Useita kysymyksiä heräsi. <br /></td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: left;">• kävin keikoilla. Korona-ajan jälkeinen elämä on yllättänyt siten, että olen käynyt taas useilla livekeikoilla. Eihän määrä mikään valtava ole vieläkään, mutta verrattuna aiempiin keikkakäynteihin eroa on! Kesällä koin jopa runsaudenpulaa, kun lähes kaikki lempiartistini tulivat opiskelukaupunkiini esiintymään, mutta varani eivät todellakaan riittäneet siihen, että olisin käynyt katsomassa kaikkia! Valintoja oli siis tehtävä. Ennenkin livenä nähdyistä bändeistä kävin vuoden aikana katsomassa Scandinavian music groupia (kaksikin kertaa, tosin toinen oli triokeikka) ja Prinssi Rohkeaa ja erämaan rottia. Sen sijaan ensimmäistä kertaa näin Seminaarinmäen mieslaulajat, Miljoonasateen ja Nössö Novan. Varsinkin Miljoonasade herätti minussa todella paljon tunteita. Sen musiikki oli minulle suuri lohtu ja turva korona-aikana, ja lapsuudesta asti rakastamani <i>Lelukaupan häät </i>sai minut itkemään, kun kuulin sen livenä. (Vaikka toki on myönnettävä, että pidän alkuperäisen version reippaammasta tahdista enemmän kuin kuulemani liveversion tunnelmoinnista.) Myös Smg:n triokeikan haluan erikseen nostaa esiin. Pienellä kokoonpanolla bändi soitti riisutumpia ja kiehtovia versioita niin hiteistään kuin vähän pienemmälle huomiolle jääneistä kappaleistaan. Tälläkin keikalla itkeä tihrustin suurimman osan ajasta (onneksi olin keikalla yksin, ei kenenkään seuralaisen tarvinnut hävetä :D), mutta olin todella onnellinen, kun bändi soitti esimerkiksi <i>Talvipuutarhaan</i>, jota en ollut koskaan aiemmin kuullut livenä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrH1yOxDb3cffPj8rpQkXQ7ytLsKZ6pzw5lgjUBwLQ02pjl5zowWzu-d0VOU0Cd8_JZhIEfj5UOixKjT-HUAlkZU889z63C0VRO9Stkm0s1rPzGsw4SQRar9hUm0pE80FHGw9eARnOnDClibxBx7eQzM0xHFP0bL3KpYLsoJtA_RpQ430MNuk1-ptzzI/s855/IMG_20230715_202533714_HDR.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrH1yOxDb3cffPj8rpQkXQ7ytLsKZ6pzw5lgjUBwLQ02pjl5zowWzu-d0VOU0Cd8_JZhIEfj5UOixKjT-HUAlkZU889z63C0VRO9Stkm0s1rPzGsw4SQRar9hUm0pE80FHGw9eARnOnDClibxBx7eQzM0xHFP0bL3KpYLsoJtA_RpQ430MNuk1-ptzzI/w300-h400/IMG_20230715_202533714_HDR.jpg" width="300" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-xSCkHekcUbH_i_9XnZon1Hs5iGOc8eu71zjXqc7HNAnGGfatuxIOqgXWb9n8HCCUTPhb-QVjfXt1DgncQsqyzl4g7T-jUfPFtsHtYkZa6id13CmMa4c9DdjHLbqQFyodAL2eKwtl7FH76uutY3wSOf97WxGcDC7V6OHI83sqPBps6hznyamzhsX1Qpg/s1140/IMG_20231124_221527534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="1140" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-xSCkHekcUbH_i_9XnZon1Hs5iGOc8eu71zjXqc7HNAnGGfatuxIOqgXWb9n8HCCUTPhb-QVjfXt1DgncQsqyzl4g7T-jUfPFtsHtYkZa6id13CmMa4c9DdjHLbqQFyodAL2eKwtl7FH76uutY3wSOf97WxGcDC7V6OHI83sqPBps6hznyamzhsX1Qpg/w400-h300/IMG_20231124_221527534.jpg" width="400" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• katsoin musikaaleja. Oli kyllä heikoin musikaalivuosi aikoihin, en nimittäin katsonut kuin kolme musikaalia, ja niistäkin yksi on ehkä vähän tulkinnanvarainen siinä, voiko sen laskea musikaaliksi. Katsotut musikaalit olivat <i>Pieni merenneito</i> (live action -versio), <i>Bo Burnham: Inside</i> ja <i>Jesus Christ Superstar</i>. Varsinkin viimeisestä pidin todella paljon! <i>Pieni merenneito</i> ei puolestaan oikein uponnut (hehe), uudet biisit olivat todella mitäänsanomattomia. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• leikkautin tukan lyhyeksi! Rupesin kasvattamaan pitkää tukkaa ollessani toisella luokalla, ja siitä lähtien hiusmallini on ollut pitkä. Mitta on vähän vaihdellut, mutta mallia on aina voinut sanoa pitkäksi. Ennen joulukuista kampaajakäyntiä hiukset ylettivät lapaluihin asti. Rakastin pitkiä hiuksia, mutta minua oli jo useamman vuoden ajan kutkuttanut ajatus lyhyemmästä tukasta. Niinpä päätin sitten repäistä ja pyytää kampaajaa leikkaamaan hiukset pitkään polkkaan. Pelotti melkoisesti, mutta kampauksesta tuli kuin tosi kiva! Pää tuntuu kevyeltä, eikä tukka jää kaulaliinojen ja takinkaulusten alle. Uskon jossain vaiheessa palaavani taas pitkiin hiuksiin, mutta tällä hetkellä nautin täysin rinnoin lyhyttukkaisesta elämästä. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">• lompsahdin lopulta joululomallekin. Olin syksymankelin jälkeen melkoisen väsynyt, joten loma tuli todella tarpeeseen. Joulufiilikseen oli vaikeaa päästä, vaikka kotikotona jouluiselta näyttikin, mutta otan vastaan kaikki tilaisuudet pötkötellä sohvalla ja syödä hyvin. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBPk9Mh5zQIOhJgIOvisFCTZKN1LSahh19La9sq3PdgFVPbqPurI-cvQXxDWzkF1PB3te9HY0gA_4argjydWlKUu_v3rIRUEYUzUwQqiUQSK8eHQeS6wmMCk8JnNXoLlcDUUX21vYZa1RNCjEY0iRc4glSFLrejvzoE73XHzpJKf-CceKQN4OHGcRH4Ng/s855/IMG_20231220_144332371.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBPk9Mh5zQIOhJgIOvisFCTZKN1LSahh19La9sq3PdgFVPbqPurI-cvQXxDWzkF1PB3te9HY0gA_4argjydWlKUu_v3rIRUEYUzUwQqiUQSK8eHQeS6wmMCk8JnNXoLlcDUUX21vYZa1RNCjEY0iRc4glSFLrejvzoE73XHzpJKf-CceKQN4OHGcRH4Ng/w300-h400/IMG_20231220_144332371.jpg" width="300" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">• kirjoitin, tänäkin vuonna. Maaliskuun alussa valmistui P:n toinen versio, josta olen todella ylpeä, vaikka tiedänkin, että se vaatii vielä hiomista. Version 2.1. aloittaminen venyi marraskuulle asti, mutta sekin on laitettu nyt tulille. JL:n läpiluku alkoi huhtikuussa ja on edennyt hitaasti mutta varmasti pitkin vuotta. En ole vielä kauhean pitkällä, mutta olen kuitenkin päässyt jo useamman kymmenen sivua alusta eteenpäin. Ostin punakynän, niin merkintöjen tekeminen on kivempaa! Syksyllä kirjoitin iltasadun, jonka tekeminen oli hauskinta hetkeen! Sen kirjoittaminen tuntui todella vapauttavalta, kun luomiskanavat olivat olleet aika tukkoiset jo pitkään. Tekstejäni myös julkaistiin, sekä ainejärjestölehdessä että vähän isommin. (Isompikaan julkaisu tosin tuskin sanoo suurimmalle osalle ihmisistä mitään, mutta tietyissä piireissä se on iso juttu! Ja minulle itselleni aivan mielettömän ihanaa.) Runoja on tänä vuonna syntynyt myös hyvin runsaasti. Kirjoitusvuoteen mahtui kuitenkin myös pettymyksiä. Olin ladannut todella suuret odotukset erääseen antologiaan lähettämääni tekstiin, mutta se ei päässyt mukaan. Se harmitti minua todella paljon. Lisäksi pidemmän kirjoitustauon merkityksen on huomannut esimerkiksi siitä, miten tahmeaa editoinnin pariin palaaminen on ollut. Tiedän, että siitä pääsee vain sillä, että hankkii rytmin takaisin, mutta se on tuntunut vaikealta. Mieli harhailee uutuuttaan kiiltävien projektien pariin, mutta tunnen itseni ja tiedän, että minun ei pidä haalia liikaa lautaselleni yhtä aikaa. Nyt minun täytyy pitää editointiaivot päällä, jos haluan saada jotain aikaiseksi. Kaiken huipuksi uutiset hallituksen leikkauksista kulttuuriin ja kirjallisuuteen ovat ahdistaneet todella paljon, ja ovat omalta osaltaan lamaannuttaneet ja jopa välillisesti estäneet minua kirjoittamasta. Toivon tältä vuodelta enemmän luottoa kirjoittamiseeni ja toivonkipinöitä tulevaisuuteen. Vuoden 2024 kirjoitussuunnitelmista teen kuitenkin (perinteiden mukaisesti) oman postauksensa. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><blockquote>– <i>Te olette tavallaan samanlaisia. Molemmat te tahdotte olla vapaita ja lentää, mutta aina haluatte palata takaisin kotiin. Teistä kumpikaan ei kuulu vangituksi häkkiin, teidän kuuluu levittää siipenne ja nousta korkealle. Toiset meistä jäävät vain maahan unelmoimaan, kun eivät uskalla levittää siipiään. Te lennätte, hän sanoi ja sulki sormeni puisen linnun ympärille. </i></blockquote></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">(P, luku 28)</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtxYlzPznuHvDPDik-Bz9UcM5uiU4K1_vGtsLS0fgaFWwuCGqi1_TRVMmKBlkSbNgSO9yNk0U31190PvYJYuYqhczGo6UnQxOrMOfunUwEKxUA_xDIcnWRxWWVNPtb41K5OcM7OSsfGWFgDcCtsQ874Q0AtpCNXjKwbpL-auo8dxsG7EImNVsgQ3DgY7w/s855/IMG-20230918-WA0004.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="481" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtxYlzPznuHvDPDik-Bz9UcM5uiU4K1_vGtsLS0fgaFWwuCGqi1_TRVMmKBlkSbNgSO9yNk0U31190PvYJYuYqhczGo6UnQxOrMOfunUwEKxUA_xDIcnWRxWWVNPtb41K5OcM7OSsfGWFgDcCtsQ874Q0AtpCNXjKwbpL-auo8dxsG7EImNVsgQ3DgY7w/w225-h400/IMG-20230918-WA0004.jpeg" width="225" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuliko selväksi??<br /></td></tr></tbody></table><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT2d9kwBBFF0zr37MJ54voiscpvw_20VcLJpIDwsEP4IFiJ9tGK4sSymdwhYpYygkDmEWrKHoS1o1qr9OIvcvDDwkUS2QYbraOrZMkNZmxLfByQtuTdm22HFx9cVfV68en4eQ-4Bbhf_TdriRHqyOwaCG1qCEaHFzBeylHMB8KPDdDMKoxS-utgZIGccA/s855/IMG_20230728_132033026.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT2d9kwBBFF0zr37MJ54voiscpvw_20VcLJpIDwsEP4IFiJ9tGK4sSymdwhYpYygkDmEWrKHoS1o1qr9OIvcvDDwkUS2QYbraOrZMkNZmxLfByQtuTdm22HFx9cVfV68en4eQ-4Bbhf_TdriRHqyOwaCG1qCEaHFzBeylHMB8KPDdDMKoxS-utgZIGccA/s320/IMG_20230728_132033026.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ostin teetä nimenomaan P:n editointia silmällä pitäen. Valinnan tein lähinnä nimen perustella.<br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Siinä oli vuosi 2023: monesti raskas, mutta usein palkitseva. Siihen mahtui monia uusia kokemuksia, uskalluksia ja kokeiluja, joista toiset onnistuivat paremmin kuin toiset. Stressimankelin välissä oli valonpilkahduksia, ystäviä, naurua ja rakkautta, omaa aikaa, kauneutta ja rakkaita harrastuksia. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">2024 tuntuu vielä hyvin tyhjältä sivulta, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Yksi iso opintoihin liittyvä asia vaivaa mieltä, kun en vielä tiedä, milloin ja missä sen toteutan. Gradukin on tällä hetkellä jonkin kokoinen mörkö, kun en ole kauheasti uhrannut sille ajatuksia viime aikoina. Tavoitteeni on kuitenkin valmistua ensi vuoden aikana, mikä on aina vähän pelottavaa sanoa ääneen, oikeastaan edes ajatella. Valmistumisen jälkeinen aika se epävarmuudessaan vasta stressaakin! Mutta yritän edetä pienin askelin, vaikka ennalta murehtiminen lempiharrastuksiani onkin. Kun valmiita suunnitelmia ei ole, niitä voi tehdä itse. Aion tehdä kivoja juttuja, nähdä kivoja ihmisiä ja kokea kivoja hetkiä. Siinäpä tavoitetta yhdelle vuodelle! Ja siivota vihdoin kirjahyllyn, se jäi viime vuonna tekemättä. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGWU-F6zVEOwZBzwOhbAYqWwZ5cnSyAx0zaDi6DijaiLJVsHm6Qo3ze3eYesx8T2waTv-3N3JSaeyGbnpzPw0S7rDHyAskABi06raTw0anugqdyg4JYBhbqL9d4bV_hFceDxxRiMbX4dJt0UpoVbyB7YkxlXB7rIDNvZR37X8BV69jgCQvgKcB5S7CbTE/s1140/IMG_20230516_171601999.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="1140" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGWU-F6zVEOwZBzwOhbAYqWwZ5cnSyAx0zaDi6DijaiLJVsHm6Qo3ze3eYesx8T2waTv-3N3JSaeyGbnpzPw0S7rDHyAskABi06raTw0anugqdyg4JYBhbqL9d4bV_hFceDxxRiMbX4dJt0UpoVbyB7YkxlXB7rIDNvZR37X8BV69jgCQvgKcB5S7CbTE/w400-h300/IMG_20230516_171601999.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">Mitä teille jäi mieleen vuodesta 2023? Entä mitä toivotte tältä vuodelta? <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-7553056089730946342023-12-24T09:00:00.001+02:002023-12-24T09:00:00.140+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 24<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämä on joulukalenterin viimeinen luukku. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 24: <i>Tonttu Toljanterin joulumieli </i>(2003)</b><br /></div><div style="text-align: left;"> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-0UxvGrqjZOWuXU2kFC_wDZwHwcUrMXcUUzY-MliLwsgQ-Ov73D-mBGKrG9W23Is0CjNjjVFiq3-kzGYlXg7MwlTE9Kta3zY_unoQMW9P2cHdr0XwPZeWTkOUnTDdLgKaqVlExVTH9VZdzRtt49Ata3TCdZFqKGPeC_5pF9eZDgBgmvJI3JLX3slJlMs/s855/IMG-20231121-WA0004.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="641" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-0UxvGrqjZOWuXU2kFC_wDZwHwcUrMXcUUzY-MliLwsgQ-Ov73D-mBGKrG9W23Is0CjNjjVFiq3-kzGYlXg7MwlTE9Kta3zY_unoQMW9P2cHdr0XwPZeWTkOUnTDdLgKaqVlExVTH9VZdzRtt49Ata3TCdZFqKGPeC_5pF9eZDgBgmvJI3JLX3slJlMs/w300-h400/IMG-20231121-WA0004.jpg" width="300" /></a></div><br /></div><div style="text-align: left;">Kalenterin viimeisestä luukusta paljastuu jouluelokuva, nimittäin televisioelokuva <i>Tonttu Toljanterin joulumieli </i>vuodelta 2003!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">On enää kaksi yötä jouluun, ja Korvatunturilla on ymmärrettävästi kova kuhina päällä. Tonttu Toljanterillakin riittää puuhaa, mutta kieroileva Korvanen aikoo laittaa kapuloita rattaisiin. Kun Korvatunturin uuden pikaposteljoonin hyväksymiskirje ja huonopolvisen partiotontun eläkeilmoitus menevät sekaisin, on melkoinen soppa valmis. Lisähämmennystä tuovat kuitenkin mystinen Salaatti-tonttu, joka ilmestyy Toljanterin apulaiseksi, ja huhut joulupukin eläkkeelle jäämisestä. Mitä kummaa Tonttulassa tapahtuu? Miten käy joulun, ja onko lopulta kenelläkään joulumieltä? <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämä elokuva on vuosien mittaan katsottu niin monta kertaa, että minä ja sisarukseni osaamme sen suurin piirtein etu- ja takaperin ulkoa. Edelleen katsomme sen joka joulu. Monet sen repliikit ovat jääneet elämään arkikäyttöönkin, kuten "Leolle tekohampaat" ja "Käsisirkkeli!", noin muutamia mainitakseni. Yhä edelleen katsomme tämän joka joulu, ja se on varma merkki siitä, että joululoma on alkanut, ja muutaman päivän saa oikein luvan kanssa pötkötellä sohvalla herkuttelemassa, lukemassa ja katsomassa elokuvia. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lisäksi <i>Tonttu Toljanterin joulumieli</i> liittyy vahvasti lapsuuteni ja aikoihin, jotka ovat olleet itselleni merkittäviä. Elokuvan ilmestyessä vuonna 2003 olen ollut vielä aika pieni, mutta muistan silti elävästi elokuvan mainokset telkkarissa pitkin joulukuuta. Jotenkin elokuva linkittyy mielessäni myös muihin noihin aikoihin tapahtuneisiin isoihin asioihin, joiden mittakaavaa en ehkä vielä silloin ymmärtänyt, mutta jotka kuitenkin muuttivat elämääni perusteellisesti. Näiden (hämärien) muistojen päälle kerrostuu vielä monia, monia muitakin muistoja, ajatuksia ja tunteita, joita olen tuntenut elokuvaa eri aikoina katsoessani. Kun katson elokuvaa, katson myös menneisyyteen. Joulu lienee juuri oikea aika hellitellä sisäistä lasta, ja tämän elokuvan katsominen on loistava tapa siihen. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Harmikseni en löytänyt elokuvasta pätkiä Youtubesta, joita olisin voinut upottaa tähän postaukseen, mutta Elävässä Arkistossa on siitä <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/28/tonttu-toljanterin-joulumieli">muutamia klippejä</a>. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;">Tämän luukun myötä Lasisipulissa hiljenee pyhiksi ja toivottaa hyvää joulua tai muuta valitsemaasi talven juhlaa (tai sitten vain hyvää sunnuntaita) jokaiselle lukijalle ja satunnaiselle ohikulkijalle! ❤</span><br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-51948714210398591002023-12-22T09:00:00.000+02:002023-12-22T09:00:00.140+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 22<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 22: </b><span class="yt-core-attributed-string yt-core-attributed-string--white-space-pre-wrap" role="text"><span class="yt-core-attributed-string--link-inherit-color" style="color: #131313;"><b><i>Le fabuleux destin d'Amélie Poulain </i></b></span></span><b>(2001)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/lrlQR_KH_nw" width="320" youtube-src-id="lrlQR_KH_nw"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=lrlQR_KH_nw">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luulen, että <i>Amélieta </i>rakastaa eräs tietty ihmistyyppi, ja minä todellakin kuulun siihen ihmistyyppiin. Ehkä siitä pitäminen on jopa klisee, mutta siinä tapauksessa tahdon ehdottomasti olla osa tätä klisettä! <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Amélie Poulain on nuori nainen, josta on omituisen, ankaran ja surullisen lapsuuden seurauksena kasvanut arka ja hiljainen aikuinen. Hän ei kuitenkaan ole onneton: hän saa iloa elämän pienistä asioista, kuten crème brûléen kuoren rikkomisesta ja käden työntämisestä jyväsäkkiin. Lisäksi hänen iloinaan ovat vilkas mielikuvitus ja taito katsoa maailmaa lapsen silmin. Eräänä iltana hän löytää asunnostaan rasian, jonka sisältö innottaa häntä etsimään rasian omistajan. Tämän tehtävän seurauksena hän päättää ryhtyä tuottamaan ihmisille iloa. Mutta salliiko hän onnen myös itselleen? <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Amélie </i>on mielettömän maaginen ja ihastuttava elokuva! Se on satu, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Minua viehättää myös elokuvan tietty ranskalaisuus: tunteet ovat isoja, mutta tapa esittää ne on uniikilla tavalla kepeä. Vanhana ranskanlukijana ilostuttaa sekin, että kieli on suhteellisen helppoa, ja hahmojen puheesta ymmärtää jotain jopa tekstitystä katsomatta. Elokuvan vinksahtanut ja voimakas värimaailma ja erikoiset leikkaukset
luovat unenomaista ja satumaista tunnelmaa. Jotkut erikoistehosteet
näyttävät nykykatsojan silmään vähän kömpelöiltä, mutta sen voi antaa
anteeksi, onhan elokuvalla jo parikymmentä vuotta ikää. Myös musiikki on upeaa ja luo tunnelmaa ihanasti. Siinä on vauhtia ja riemua elämästä, kuten Améliella itsellään, herkkyyttä kuitenkaan unohtamatta. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Amélie itse on hahmo, johon samaistun voimakkaasti. Ujossa, mielikuvitusmaailmassaan elävässä nuoressa naisessa on paljon asioita, joita tunnistan myös itsessäni. Minulle on todella tärkeää se, miten lempeästi elokuva päähenkilöään kohtelee. Hän on erilainen kuin monet muut ihmiset ympärillään, ja se tekee hänen elämästään välillä vaikeaa. Muutos kuitenkin lähtee hänestä itsestään, hänen omasta tahdostaan. Hän saattaa tarvita siihen pientä tönäisyä, mutta häntä ei pakoteta väkisin epämukavuusalueelle. Eikä muutoksen tarvitse olla kokonaisvaltainen: hellästä tavasta katsoa maailmaa ei tarvitse luopua, vaikka uskaltaisikin astua ulos suojakuorestaan. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">"<i>Voilà, ma petite Amélie, vous n'avez pas des os en verre. Vous pouvez vous cogner à la vie. Si vous laissez passer cette chance, alors avec le temps, c'est votre cœur qui va devenir aussi sec et cassant que mon squelette. Alors, allez y, nom d'un chien!</i>"</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">(vapaa suomennos: Niinpä, pieni Amélieni, sinun luusi eivät ole lasia. Pystyt ottamaan elämän iskut vastaan. Jos annat tämän tilaisuuden mennä ohitse, ajan myötä sydämestäsi tulee yhtä kuiva ja hauras kuin minun luurangostani. Joten, mene jo, luojan tähden!)</span><br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-40386404936260117092023-12-20T09:00:00.002+02:002023-12-20T09:00:00.152+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 20<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!<div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 20: <i>Yellow submarine</i> (1968)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/m2uTFF_3MaA" width="320" youtube-src-id="m2uTFF_3MaA"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=m2uTFF_3MaA">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämän päivän luukussa matkustetaan ajassa kahdenkymmenen vuoden taakse. Olen muistaakseni kertonut joskus aiemminkin blogissa tarinan siitä, miten The Beatles tuli elämääni, mutta kerronpa uudelleen! Tai no, oikeastaan bändi on ollut elämässäni ihan aina, mutta muistan silti kirkkaasti sen hetken, kun tulin tietoiseksi bändin olemassaolosta. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pippurimaa on idyllinen, utopinen mailma, jossa ihmisten keskuudessa vallitsee rauha ja ihana musiikki soi. Tämä kaikki keskeytyy, kun eräänä päivänä siniset ilkimykset hyökkäävät maahan. Heidän intohimonaan on tuhota kaikki musiikki ja onni, ja hyvin tehokkaasti he siinä onnistuvatkin. Ainoastaan yksi ihminen pääsee tuholta pakoon: hän hyppää keltaiseen sukellusveneeseen, joka vie hänet Liverpooliin. Harmaassa, yksinäisten ihmisten kaupungissa hän kohtaa Ringon, Johnin, Georgen ja Paulin (tässä järjestyksessä!), jotka hän ylipuhuu pelastamaan Pippurimaan. Ja tästä seikkailu vasta alkaa! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olin kolmevuotias, kun satuin eräänä päivänä leikkieni lomassa tepastelemaan olohuoneeseen, jossa sattumalta pyöri <i>Yellow submarine</i>. Pysähdyin siihen paikkaan ja jäin katsomaan elokuvan loppuun. Mitään en tietenkään elokuvasta tajunnut, kun en osannut englantia tai lukea tekstityksiä, mutta se oli värikäs ja siinä oli menevää musiikkia, joten elokuva vetosi pieneenkin lapseen. Katsoin elokuvan lapsena vhs-kasetilta niin monta kertaa, että osasin lopulta elokuvan välissä olevat mainoskatkotkin ulkoa. Lopulta kasetin nauhakin katkesi! Lasken, että varsinainen Beatles-fanitukseni alkoi siitä, kun 11-vuotiaana kuuntelin <i>Sgt. Pepper's lonely hearts club band</i> -albumin ensimmäisen kerran itsekseni, mutta pohjatyö oli tehty jo varhaisessa lapsuudessa, kun näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran. (Ja toki sekin, että vanhempieni tahdosta Beatles oli soinut kotona koko lapsuuteni...) Sitä paitsi, <i>Sgt. Pepper </i>-albumilta on paljon biisejä elokuvassa, joten ehkä siksi se tuntui luontevalta vaihtoehdolta nuoren Celestinen kuunneltavaksi: moni biisi oli tuttu ennestään. Ja siitähän sitten heilahdettiin sellaiseen fanituksen suohon, josta ei olla päästy ylös vielä tänäkään päivänä. Ei sillä, että sitä edes haluaisin! <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Beatles-elokuvia on monenlaisia, parempia ja huonompia, mutta mielestäni <i>Yellow submarine </i>on ehdottomasti paras. Beatles itse ei ihmeemmin ollut elokuvan teossa mukana, mukana ei ollut ennen esittämättömiä biisejäkään kuin muutama, eivätkä ne edusta yleisen mielipiteen mukaan mitään bändin huipputuotantoa. (Itse olen kyllä sitä mieltä, että esimerkiksi <i>Hey Bulldog</i> on aivan mahtava kappale! Lisäksi lopputeksteissä kuultava <i>It's all too much</i> on suorastaan rikollisen unohdettu biisi.) Beatleja itseään näyttelevät ääninäyttelijät, jotka suoriutuvat rooleistaan vaihtelevasti. Hippiaikakauden huumehöyryinen tunnelma näkyy elokuvan välillä hyvinkin psykedeelisissä jaksoissa, mutta silti teos pysyy kasassa. Animaatio on huimaa ja mielikuvituksellista: esimerkiksi <i>Eleanor Rigbyn </i>rotoskooppianomaatio ja <i>Nowhere manin</i> värikkäät, graafiset pinnat ihastuttavat edelleen. Lisäksi huumori uppoaa, varsinkin nyt aikuisemmalla iällä, kun siitä jotain ymmärtääkin! Katsoin elokuvan viime keväänä niin ikään Beatlesia fanittavan ystäväni kanssa, ja kikattelimme useaan kertaan ääneen. Katson <i>Yellow submarinea</i> todellakin nostalgialasien läpi, mutta se on mielestäni silti aidosti hyvä elokuva. Lisäksi sen paikka sydämessäni on valtavan suuri, koska se oli ensimmäinen tienviitta minulle kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän bändin tuotannon pariin. <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-85853633193011716792023-12-18T09:00:00.001+02:002023-12-18T09:00:00.134+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 18<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 18: <i>Lady Bird</i> (2017)</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/cNi_HC839Wo" width="320" youtube-src-id="cNi_HC839Wo"></iframe></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cNi_HC839Wo">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yleensä Youtuben mainokset ärsyttävät, mutta toisinaan niistä on jotain iloakin: esimerkiksi <i>Lady Bird </i>-elokuvan olemassaolosta sain tietää juuri sieltä. Ja onneksi sain, sillä päädyin katsomaan sen ihan elokuvateatterissa asti, ja se oli unohtumaton kokemus. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Lady Bird</i> sijoittuu vuoteen 2002, Sacramentoon. Nuori Christine kipuilee elämänsä kanssa. Hän haaveilee itäisen rannikon yliopistoista, joissa olisi kulttuuria ja taidetta ja vaikka mitä ihanaa. Hän on kuitenkin toistaiseksi jumissa epäinspiroivassa kaupungissa, katolisessa lukiossa, vähävaraisessa perheessä. Christine haluaa ottaa elämän omiin käsiinsä, ja alkaa käyttää nimeä Lady Bird. Viimeinen kouluvuosi sisältää niin ongelmia kuin ihania hetkiä niin ystävyys-, rakkaus- ja perhesuhteissa. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Näin <i>Lady Birdin</i> juuri oikeassa hetkessä elämääni: ylioppilaskirjoitusten keskellä, lähellä tietynlaista taitekohtaa. Samaistuin päähenkilöön todella voimakkaasti. Lady Bird kaipaa kauas pois, jonnekin, missä on kulttuuria ja taidetta, ja tämä jos joku resonoi minussa, jonka kotikaupungissa on uusi pesäpallostadion mutta ei kiinnostusta tukea kulttuuria. Lisäksi monet hänen ihmissuhteensa koskettivat minua kovasti. Vaikka elokuva on tunnelmaltaan surumielinen ja haikea, siinä on myös yllättäviä huumorin pilkahduksia. Näyttelijävalinnatkin ovat mainioita: Saorisie Ronan pääosassa on ihanan aito ja energia, ja Laurie Metcalf Marion-äidin roolissa on myös todella liikuttava. Heidän kemiansa toimii täydellisesti. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Vaikka en ole nähnyt elokuvaa kuin vain kerran, ja edellisestä kerrasta on vuosia, mietin sitä edelleen toisinaan. Se jätti minuun syvän jäljen, enkä varmaan unohda sitä koskaan. Kaikessa kipeydessään <i>Lady Bird </i>oli jollain tapaa äärimmäisen puhdistava kokemus. <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-7751690451498708402023-12-16T09:00:00.001+02:002023-12-16T09:00:00.138+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 16<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 16:<i> The Red shoes</i> (1948)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/_mHgGU4AbOA" width="320" youtube-src-id="_mHgGU4AbOA"></iframe></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=_mHgGU4AbOA">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mielestäni on kiehtovaa, miten eri taideteokset voivat johtaa tutustumaan toisiin taideteoksiin. Minua kiehtoo myös intertekstuaalisuus sen eri muodoissaan, ja <i>Red shoes</i> on hyvä esimerkki molemmista tapauksista.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Jo ala-asteikäisenä lapsena muistan lukeneeni H. C. Andersenin sadun <i>Punaiset kengät</i>, jossa tyttö haluaa tanssia punaisissa kengissään, mutta kengät eivät enää pysähdy, kun kerran ovat vauhtiin päässeet. Satu jäi mieleen surullisuudessaan ja pelottavuudessaan, ja onkin eräs lempisaduistani Andersenilta yhä edelleen. Seuraavan kerran törmäsin kirottuihin kenkiin Kate Bushin <i>Red shoes </i>-albumin kautta. Nimibiisissä kertoja saa mystiseltä naiselta punaiset kengät, jotka eivät lopeta tanssimista. Samaa juonta kierrättää myös albumin kumppanina julkaistu lyhytelokuva <i>The line, the cross, the curve</i>, jossa Bushin esittämä nainen yrittää vapautua punaisten balettitossujen kirouksesta. Mutta miksi balettitossut, kun alkuperäisessä sadussa on kuitenkin kyse kengistä? Luettuani Rob Jovanovicin kirjoittaman Kate Bushin elämäkerran minulle selvisi, että Bushia inspiroi sekä biisiin että elokuvaan 1940-luvulla tehty elokuva, joka niin ikään kantaa nimeä <i>The Red shoes</i>. Lainasin elokuvan kirjastosta ihan vain kiinnostuksesta Bushin inspiraatiota kohtaan, mutta sainkin yllättyä positiivisesti! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>The Red shoes</i> kertoo Victoria Pagesta, nuoresta balettilupauksesta, joka päätyy tanssimaan kuuluisan Boris Lermontovin balettiin. Samaan aikaan Julian Craster, nuori ja lupaava säveltäjä, saapuu Lermontoville töihin. Vickyn läpimurto tapahtuu Andersenin satuun perustuvassa baletissa, jonka Julian on säveltänyt. Vickyn ja Julianin välille alkaa kehkeytyä romanssi, mutta myös Lermontov on kiinnostunut Vickystä. Sekä Vicky että Julian joutuvat tekemään valintoja rakkauden ja taiteen välillä. Jäljitteleekö elämä taidetta vai taide elämää? Tanssitko punaisissa kengissä itse vai tanssittavatko ne sinua oman mielensä mukaan? <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>The Red shoes </i>on mielettömän kaunis elokuva! Technicolor-värit hehkuvat, ja kohtaukset ovat ajatuksella rakennettuja. Puvustus on upeaa, ja tanssikohtaukset kauniita. Varsinainen kruununjalokivi on kuitenkin itse <i>Punaiset kengät</i> -balettikohtaus, joka on suorastaan maaginen. Sitä katsoessaan suorastaan unohtaa, että katsoo tarinaa elokuvan sisällä, koska sen kauniiseen, pelottavaan fantasiaan imeytyy voimakkaasti sisään. Lisäksi elokuvan teemat pakkomielteistä ja taiteen ja oikean elämän rajapinnoista kiehtovat. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vaikka elokuvalla on ikää melkein 80 vuotta, se on edelleen vaikuttava kokemus. Vaikka se ottaa inspiraationsa Andersenin sadusta, se on oma, mieleenjäävä tarinansa. Niin paljon kuin Kate Bushia rakastankin, hänen elokuvateoksensa ei kyllä valitettavasti tämän inspiraationsa tasolle pääse. Sen sijaan Bushin <i>Red shoes</i> on mainettaan parempi albumi! <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-75230609852921773082023-12-14T09:00:00.000+02:002023-12-14T09:00:00.136+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 14<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 14: <i>The Children's hour</i> (1961)</b></div><div style="text-align: left;"><b> </b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/fSTPwxEzG1Y" width="320" youtube-src-id="fSTPwxEzG1Y"></iframe></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=fSTPwxEzG1Y">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kaikki Audrey Hepburnin elokuvat eivät ole mestariteoksia, mutta Audrey itse toimii aina! Olisin voinut nostaa tähän <i>Aamiaisen Tiffanylla</i>, mutta kaikki blogiani pidempään lukeneet tietävät sen merkityksen minulle, joten valitsin hieman tuntemattomamman Audrey-leffan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>The Children's hour</i> kertoo kahden naisen, Karenin ja Marthan, omistamasta tyttökoulusta. Eräs koulun oppilaista, tottelematon ja hemmoteltu Mary, päättää kostaa saamansa rangaistuksen ja laskee liikkeelle huhun siitä, että Karen ja Martha olisivat rakastavaisia. Huhu leviää laajalle ja aiheuttaa skandaalin tyttöjen ja heidän vanhempiensa keskuudessa. Kaiken tämän keskellä Martha huomaa, ettei olekaan aivan varma siitä, millaiset hänen tunteensa Karenia kohtaan ovat. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luulenpa, ettei monikaan tiedä Audrey Hepburnin näytelleen myös queer-teemoja käsittelevässä elokuvassa! Vaikka elokuvassa on suurimmaksi osaksi kyse huhusta, se ei kuitenkaan pelkää käsitellä naisten välistä suhdetta oikeana, olemassaolevana asiana. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys 1960-luvun alun elokuvassa! Elokuva perustuu Lillian Hellmanin samannimiseen näytelmään vuodelta 1934, ja siitä tehtiin elokuvaversio jo vuonna 1936 nimellä <i>These three</i>. Elokuvan ohjasi William Wyler, kuten myös itse asiassa tämän 60-luvun version, mutta siinä pääjuoni oli Hollywoodin siveyssäännösten vuoksi muutettu heterokolmiodraamaksi. Vaikka Hollywoodin moraaliset koodit alkoivatkin 60-luvulla murtua, yllätyin silti positiivisesti, kun näin, miten tässä elokuvassa aihetta käsiteltiin! Ei se näkykatsojan silmin välttämättä täydellinen ole, mutta aikansa tuotteeksi yllättävän toimiva. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Elokuva jätti minut melko sanattomaksi. Olin erään Hepburnin elämäkerran kautta spoilaantunut loppuratkaisusta, mutta tarina meni silti ihoni alle hyvin voimakkaasti. Vielä pitkään elokuvan katsomisen jälkeen hengittäminen tuntui vähän vaikealta. Miten yhden, ilkeämielisen lapsen valhe voi tehdä niin paljon pahaa? Ja kuinka paljon helpommin aikuiset uskovat lapsen kuin aikuisen sanaa? Audrey ja Marthaa näyttelevä Shirley McLaine tekevät uskomattoman hienot roolityöt. He ovat luonnollisia ja herkkiä, ja varsinkin McLaine teki minuun hyvin suuren vaikutuksen sisäistä myrskyään läpikäyvänä Marthana. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><i>The Children's hour </i>on vakava draama ja osoittaa sen, miten monipuolinen näyttelijä Audrey todella olikaan: hän on tässä yhtä vakuuttava kuin komedioissaankin. Tämän elokuvan soisi olevan tunnetumpi hänen filmografiassaan, ja siksi suosittelenkin sitä ehdottomasti! Se on jäänyt mieleeni yhtenä vaikuttavimmista elokuvakokemuksistani. Järisyttävä elokuvakokemus ei vaadi suurta valkokangasta ja elokuvateatterin penkkejä, sellaisen voi kokea myös syödessä voileipää ja katsoessa elokuvaa läppärin ruudulta. Toki varoituksen sanana pitää mainita, että elokuvan loppu ei ole onnellinen, joten sellaista queer-elokuvaa kaipaavan ei välttämättä kannata tähän tarttua. <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-4658178617004631902023-12-12T09:00:00.001+02:002023-12-12T09:00:00.137+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 12<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 12: <i>Aurora </i>(2019)</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/iH_zs9E-LCA" width="320" youtube-src-id="iH_zs9E-LCA"></iframe></div><br /></div><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=iH_zs9E-LCA">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomalaisia elokuvia tulee katsottua vähemmän kuin ulkomaisia. Pakko myöntää, että niihin suhtautuu lähtökohtaisesti ennakkoluuloisemmin, vaikka ei pitäisi: ennakkoluulojen takia jotkin helmet saattavat jäädä näkemättä! <i>Auroran </i>katsoin jompana kumpana koronakeväänä (se aika on kyllä tehokkaasti sekoittunut päässä yhdeksi mössöksi), ja se osoittautui juuri tällaiseksi helmeksi. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Aurora </i>kertoo nimensä mukaan parikymppisestä Aurorasta, joka asuu Rovaniemellä, työskentelee kynsistudiossa parhaan ystävänsä kanssa ja on todella hukassa elämässään. Päihteitä kuluu, ja hän tuntuu ajelehtivan päivästä toiseen. Eräänä iltana hän sattuu törmäämään nakkikioskilla iranilaiseen Darianiin, joka on tullut pienen tyttärensä kanssa hakemaan turvapaikkaa. Sitä on kuitenkin lähes mahdotonta saada, ja rahapulassaan Aurora päätyy tekemään sopimuksen miehen kanssa: hän järjestää tämän naimisiin, jotta turvapaikkakin järjestyy. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">En oikeastaan edes osaa sanallistaa, miksi <i>Aurora </i>iski minuun niin voimakkaasti. En koe samaistuvani oikein keneenkään elokuvan hahmoista, eikä tarinakaan mikään maata mullistava ollut, vaikka tarjosikin joitain yllättäviä käänteitä. Tietyllä tavalla viehätyin elokuvan arkisuudesta ja tavallisuudesta. Periaatteessa kaikki, mitä elokuvassa tapahtuu, voisi tapahtua myös oikeassa elämässä. Tästä huolimatta siinä on ripaus elokuvan taikaa, joka tekee siitä ihmeellisen kokemuksen, nostaa sen tiskirätin värisen arjen yläpuolelle. Lisäksi minuun vetosi todella paljon elokuvan huumori. Se on yllättävää ja mustaakin, ja nauratti minua kovasti. Huumorista huolimatta elokuvassa käsitellään todella vakaviakin asioita, ja elokuva onnistuu liikuttamaankin. Vakavuuden ja huumorin välinen raja voi olla vaikea ylittää samassa elokuvassa, mutta <i>Aurora </i>onnistuu siinä. Auroraa näyttelevä Mimosa Willamo on myös aivan ihana!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vinkki viitonen: huomasin, että <i>Aurora </i>ilmestyy <a href="https://areena.yle.fi/1-4423026">Yle areenaan</a> tiistaina 19.12.! Jos ei tästä postauksesta vielä käynyt ilmi, suosittelen lämpimästi katsomaan sen. <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-88631460212355475842023-12-10T09:00:00.001+02:002023-12-10T09:00:00.146+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 10<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 10: <i>Heathers </i>(1989)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KJVKh9KKiug" width="320" youtube-src-id="KJVKh9KKiug"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=KJVKh9KKiug">tästä</a>.)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Heathersiin </i>tutustuin alun perin sen pohjalta tehdyn musikaalin kautta. Ihastuin abivuoden kynnyksellä musikaaliin ikihyviksi, joten halusin ehdottomasti nähdä alkuteoksenkin, 1980-luvun kulttiklassikon. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Heathers </i>sijoittuu ohiolaiseen Westerburgin high schooliin, jota hallitsee kolmen kauniin, ilkeän ja rikkaan Heather-nimisen tytön klikki. Veronica Sawyer on entinen hyljksitty oppilas, joka on kuitenkin onnistunut saavuttamaan sosiaalista valtaa Heathereiden jengiin päästyään. Hän ei kuitenkaan ole varma, haluaako hän olla enää osa suorastaan julmasti käyttäytyvää joukkoa, mutta samaan aikaan hän pelkää sosiaalista kuolemaa. Koulun uusi oppilas, nuori ja kapinallinen JD, aiheuttaa Veronicalle perhosia vastaan. Karmeasti epäonnistuneiden bileiden seurauksena JD houkuttelee Veronican kostamaan Heather Chandlerille, koko koulun kuningattarelle. Viaton kepponen menee kuitenkin karmaisevasti pieleen, ja pian Westerburgia riivaa teini-itsemurhien aalto, joka ei kuitenkaan ole aivan sitä, miltä päällepäin näyttää. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Heathers </i>vaikuttaa ensisilmäyksellä melko tavalliselta high school -elokuvalta, mutta sitten se ottaa rajumman käänteen ja onkin melkoista vuoristorataa loppuun asti. Vaikka elokuva on tummasävyinen ja julmakin, se on kuitenkin tyylilajiltaan komedia. Huumori on todella mustaa ja synkkää, ja flirttailee välillä jopa kauhun tai trillerin kanssa. Dialogi on hauskaa ja terävää, ja jopa yksittäiset repliikit ovat jääneet eläviksi legendoiksi. Estetiikka on todella kasari valtavan leveine olkatoppauksineen, ja värien käyttö ja symboliikka on tarkasti mietittyä. Musiikki on uskomattoman ihanaa kasarisynatilutusta. Kaikki on vähän vinksallaan ja omituista, mutta hahmot eivät itse sitä tunnu havainnoivan. Silti sen kuvaamat tunteet ovat tunnistettavia. Kukapa ei olisi teininä kaivannut yhteisönsä hyväksyntää ja haaveillut vallan tunteesta? Kun lukee uutisointia nuorten pahoinvoinnista, ei voi olla miettimättä, miten <i>Heathers </i>puhuttelee edelleen. Aikuiset ehkä näkevät nuorten hädän, mutta eivät osaa toimia niin, että se auttaisi heitä. Kaikki jää nuorten itsensä selvitettäväksi. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mielestäni <i>Heathers </i>toimii erittäin hyvin parina musikaaliversion kanssa. Musikaali täydentää sellaisia aukkoja, joita elokuva jättää. Paremmuusjärjestykseen ei elokuvaa ja musikaalia voi mielestäni laittaa. Elokuva on tummasävyisempi ja sarkastisempi, musikaali on ehkä hieman eheämpi kokonaisuus mahtavilla lauluilla. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><i>Heathers </i>tarjoaa jokaisella katsomiskerralla jotain uutta, ja se on yksi syy siihen, miksi katson elokuvaa uudelleen ja uudelleen enemmän kuin mielelläni. Olen huomannut, että elokuvaa joko rakastaa tai sitten se ei uppoa ollenkaan. Se selviää vain kokeilemalla! Suosittelen kuitenkin kurkkaamaan sisältövaroitukset, ennen kuin elokuvaan tarttuu, sen verran synkkää settiä tarinassa on. <br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-29690752203978678962023-12-09T10:30:00.001+02:002023-12-09T10:30:00.145+02:00Marraskuun luetut 2023<div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Marraskuussa 2023 luin 10 kirjaa (1826 sivua, 11 h 11 min), joista kolme oli spefiä, kaksi non-fictionia, yksi runoja, kaksi e-kirjaa, yksi äänikirja ja yksi uusinta..</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Marck, Mary</b>: <i>Yhteiskoululaisia (Eeva #3)</i> 143 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Hjelt, Marjut</b>: <i>Lapsuuden sadut ja seikkailut</i> 231 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Mikama, Anniina</b>: <i>Taikuri ja taskuvaras (Taikuri ja taskuvaras #1)</i> 297 s. (e-kirja)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Marck, Mary</b>: <i>Hyvästi Eeva! (Eeva #4) </i>124 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Söderholm, Emma Sofianna</b>: <i>Toisinaan valo hiipuu</i> 159 s. (e-kirja)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Valkeapää, Leena Elina</b>: <i>Kansallispuvun kulttuurihistoria</i> 216 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Mikama, Anniina</b>: <i>Huijarin oppipoika (Taikuri ja taskuvaras #2)</i> 292 s. (e-kirja) </span></div><div><b>Moilanen, Paula</b>: <i>Herttuan hovissa: elämää 1500-luvun Turussa (Brita #1)</i> 247 s. [U]</div><div></div><div></div><div></div><div></div><div></div><div></div><div></div><div></div><div><b>LeGuin, Ursula K.</b>: <i>Kertomuksia Maamereltä (Maameren tarinat #5)</i> 11 h 11 min [K]</div><div><b>Sinnemäki, Anni</b>: <i>Sokeana hetkenä</i> 117 s. <br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kotimaisia: 9</span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">käännöskirjoja: 1</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">omasta hyllystä: 0</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kirjastosta: 6</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">muualta: 4</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Eeva</i>-sarjan kolmas osa, <i>Yhteiskoululaisia</i>, sijoittuu jännittävään aikaan luokan elämässä: he ovat koulun vanhimpia ja matkalla kohti ylioppilastutkintoa. Opiskelu ja valmistuminen hermostuttaa, mutta onneksi luokka keksii myös hauskoja tapoja viettää aikaa muuallakin kuin kirjojen äärellä. Dramaattisilta tapahtumiltakaan ei kirjassa vältytä. Kolmas Eeva-kirja on hyvin samanlainen kuin edellisetkin osat, niin hyvässä kuin pahassa. Yhteiskoululaisiakin on kuin leivos, joita Eeva ystävineen käy syömässä: sen syö mielellään, mutta nälkää se ei vie. Lukiessa olin hyvin hämmentynyt ajankulusta. Edellisessä osassa juhlittiin 15-vuotissyntymäpäiviä ja nyt odotettiin ylioppilaaksi pääsyä, eikä mitenkään tuotu esiin, että jonkinlaista aikahyppyä olisi tehty. Yritin selvittää, onko 1920-luvulla päästy ylioppilaiksi nuorempina kuin nykyään, mutta en saanut kysymyksiini vastauksia. Tuntuikin, että käytin enemmän aikaa googlettamiseen kuin itse kirjan lukemiseen :D Kirjan lopun kuvaus luokkalaisten ylioppilaspäivästä oli ihastuttava. Se toi minulle muistoja mieleen omasta ylioppilaspäivästä, ja liikuttikin vähän. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Jos tuntee minua yhtään, tietää, että satujen mainitseminen houkuttelee minut yleensä paikalle. Eräällä kirjastokäynnillä kävin silmäilemässä kirjallisuustiedehyllyä ja bongasin sieltä nimen <i>Lapsuuden sadut ja seikkailut</i>. Lienee itsestäänselvää, että kiinnostuin pelkän nimen perusteella :D Kannen nähtyäni tajusin, että olin törmännyt kirjaan joskus aiemminkin, Goodreads osasi kertoa, että vuonna 2021 olen merkannut kirjan lukulistalle, joten pitkään se oli joka tapauksessa lukemistaan odottanut. Lapsuuden sadut ja seikkailut käsittelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiaa Kansalliskirjaston Brummeriana-kokoelman kautta. Brummeriana-kokoelma on kansainvälisestikin merkittävä kokoelma lasten- ja nuortenkirjallisuutta, joka käsittää yli 20000 kirjaa. Monia harvinaisuuksia ei tiettävästi ole missään muualla kuin tässä kokoelmassa. Lähtökohdat kirjalle ovat hyvät, mutta sen toteutus ontuu. Tekstiosuudet ovat todella lyhyitä, ja monet kiinnostavat asiat jätettiin yhden lauseen mittaisiksi sivumaininnoiksi. Kirjallisuushistorian näkökulma jäi melkoisen kevyeksi, kun se rymisteltiin vauhdilla läpi. Jäin kaipaamaan aiheiden syvällisempää käsittelyä! Brummeriana-kokoelmasta olisi voinut kirjoittaa paljon laajemmankin teoksen, tällaisenaan se jäi pitkälti pintaraapaisuksi. Pidin kuitenkin kirjan lopusta löytyvästä pienestä kokoelman historiikista! Kirjan runsas kuvitus oli myös upeaa. Ehkä tämä onkin enemmän selailuun ja kuvien katseluun soveltuva teos. Nuorille lukijoille tämä voisi sopia myös: luulen, että itse olisin voinut olla todella innoissani tästä joskus ala-asteeen loppupuolella. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Anniina Mikaman <i>Taikuri ja taskuvaras</i> on ollut lukulistallani sen ilmestymisestä alkaen, mutta kehutun trilogian avausosa on jäänyt aina muiden kirjojen jalkoihin. Kirjan päähenkilö on 1890-luvun Helsingissä asuva teini-ikäinen Mina, joka on orvoksi jäätyään elänyt varastelemalla. Eräänä talvisena päivänä hän erehtyy varastamaan nuorelta, komealta Tomilta, joka ei kuitenkaan hermostu varkaudesta, vaan tarjoaa Minalle töitä. Niinpä Mina päätyy kadulta Tomin hulppeaan kotiin ja vanhan, pyörätuolilla kulkevan professorin avustajaksi. Mina pääsee myös tutustumaan Tomin ja Professorin luomaan sirkuksen ja taikatemppujen ihmeelliseen maailmaan, jossa juuri mikään ei ole sellaista, kuin päältä päin näyttää. <i>Taikuri ja taskuvaras</i> on mielestäni ihan ok-tasoista nuortenfantasiaa, mutta ei mielestäni kohdannut niitä kehuja, joita sille on sadellut. Tykkäsin kovasti kirjan steampunk-elementeistä ja 1890-luvun Helsingin kuvauksesta. Hahmot kuitenkin jäivät etäisiksi ja yksipuolisiksi. Tämän takia esimerkiksi rakkaustarina ei tuntunut uskottavalta: hahmojen välillä ei ollut juurikaan kemiaa. Kieli ja kerronta olivat minusta myös kömpelöitä monessa kohdassa. Juonikaan ei suuremmin päässyt yllättämään, mutta ehkä nuoremmalle lukijalle se olisi uponnut paremmin. Mikamalle on kuitenkin annettava kunnia yllättävästä paljastuksesta erääseen hahmoon liittyen. En ole aivan varma, istuuko se mielestäni kirjaan, mutta ainakin se oli odottamaton.<br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Hyvästi Eeva!</i> päättää <i>Eeva</i>-sarjan, kuten nimestäkin voi päätellä. Valmistumisen jälkeen luokka vielä pohtii, mihin suuntaan elämässä lähteä. Eevalle ja Hertalle on luvassa jännittäviä seikkailuja: he lähtevät Hertan isän mukana Lontooseen! Matkalla tytöt kuitenkin kaipaavat Helsinkiin ja luokkatovereidensa seuraan. Varsinkin Harrin edesottamukset taiteen ja pankkityön ristitulessa aiheuttavat murhetta. Eevan ja Hertan seikkailuista Lontoossa oli hauskaa lukea. Ulkomaanmatkat olivat nuorille suomalaistytöille 1920-luvulla harvinaista herkkua, vaikka Eeva ja Hertta erittäin hyväosaisista perheistä ovatkin. Siksi kaikki englantilainen tuntuu lukijallekin eksoottiselta ja ihmeelliseltä. Sen takia harmittaakin, miten kirjassa jätettiin käyttämättä suuri osa matkakertomuksen potentiaalista. Monet Lontoo-seikkailut jäivät pelkiksi maininnoiksi sen sijaan, että lukija olisi päässyt kokemaan ne tyttöjen kanssa. Lopetus tuntui myös kiirehdityltä, kuin kirjailijalle olisi tullut ennalta määrätty sivumäärä vastaan. Useamman Mary Marckin teoksen lukeneena voin sanoa, että vaikka hänen kirjansa eivät mielestäni mitään tyttökirjallisuuden huippua olekaan, ne ovat kuitenkin ihan mukavaa ja kevyttä välipalaluettavaa. <br /></span></div><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Luin Emma Sofianna Söderholmin esikoisteoksen <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2020/07/kesakuun-luetut-2020.html">Edes hetken elossa</a></i> pian sen ilmestymisen jälkeen, eikä <i>Toisinaan valo hiipuu</i> -toisinkoinenkaan ehtinyt kovin pitkään olla ulkona, kun sen jo luin. <i>Toisinaan valo hiipuu</i> kertoo parikymppisestä Tuulikista, jolla on ollut mielenterveysongelmia jo pitkään. Hänen terapiajaksonsa on loppunut, mutta Tuulikista tuntuu, että hän on entistä pahemmin hukassa itsensä kanssa. Synkkään arkeen tulee hieman valoa, kun naapurin vanha mies pyytää häntä vahtimaan kissaansa. <i>Toisinaan valo hiipuu</i> ei tosiaankaan ole mikään mieltäylentävin kirja, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla sellainen. Se on synkkä, raadollinenkin, mutta rehellinen. Söderholmin kerronta on tiivistä, eikä siinä ole juurikaan mitään turhaa, paitsi lukujen väleissä olevat "fiilistekstit". Tuulikin mielenmaisema tuli hyvin esille ilmankin niitä. Pidin kuitenkin siitä, miten realistiselta kirja tuntui loppuratkaisuineen päivineen. Viimeinen lause jätti jälkeensä ihanan kutkutuksen! Kirjan synkkyys kävi kuitenkin välillä minulle lukiessa liiankin raskaaksi, vaikka se realistista olikin ja monelle arkitodellisuutta. Luulen, että marraskuun pimeys ja lukuhetkeen osunut stressaava elämäntilanne ei ollut paras aika tälle kirjalle. Uskon kuitenkin, että jollekulle tästä on varmasti vertaistukea ja lohtua. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kansallispuvut eivät ole lakanneet kiinnostamasta, vaikka enää en ole ehkä yhtä syvällä kuopassa kuin muutamia vuosia sitten. (Ehkä se vaikutti, että teki kandin aiheeseen liittyen :D) Kuulin jo viime vuoden puolella, että tänä vuonna ilmestyy kirja nimeltä <i>Kansallispuvun kulttuurihistoria</i>, ja sehän kiinnosti mielettömän paljon kulttuurihistorian opiskelijaa? Kun viimeinkin sain sen käsiini, yllätyin siitä, miten pieni ja kompaktin kokoinen se oli! Olin odottanut massiivisempaa teosta. <i>Kansallispuvun kulttuurihistoria</i> on monissa suhteissa hyvä teos. Valkeapää taustoittaa kansallispukujen syntyä ja kehitystä ihailtavan monipuolisesti. Joistain muista kansallispukukirjoissa yksittäiiksi maininnoiksi jääneet näkökulmat avataan. Varsinkin kansallispuvun syntymäpäiväksi tituleeratun tapahtuman tausta ja laajempi historiallinen konteksti avataan laajemmin kuin olen mistään lukenut aiemmin. Mielestäni hauska idea kuljettaa kansallispukujen "suuren tarinan" rinnalla yhden puvun historiaa. Näkökulma on Sääksmäen kansallispuvussa, joka on monille suomalaisille tuttu Paula-tytön päältä. Sen historiassa on myös kiinnostavia kysymysmerkkejä. Pidin myös kulttuurihistoriallisen näkökulman esiin tuomisesta esimerkiksi Paula- ja Elovena-tyttöjen kautta. Kun tätä vertaa esimerkiksi Leena-Liisa Lehikoisen ja Mervi Puhakan <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2019/05/huhtikuun-luetut-2019.html">Kansallispukuja Suomesta</a></i> -kirjaan, tästä saa paljon enemmän irti. Kuvia on enemmän, ne ovat monipuolisia, ja tekstiäkin on paljon enemmän. Monessa kohtaa kirja tuntuu kuitenkin jäävän hyvinkin pintapuoliseksi, ja se turhauttaa. Kun teos julistaa mahtipontisesti olevansa kansallispuvun kulttuurihistoria, itse ainakin odotin massiivisempaa ja syvemmälle menevää tutkimusta. Ongelmana voi toki olla sekin, että minulla on jo paljon pohjatietoa aiheesta, eikä kirja siksi tarjonnut minulle niin paljon uutta tietoa kuin olisin ehkä odottanut. Toiselle lukijalle se voi olla kiinnostavampi kokemus. Itse kuitenkin hieman petyin kirjaan, vaikka Valkeapään tekemää työtä kovasti arvostankin. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Huijarin oppipoika</i> on sarjan toinen osa, mutta se ei varsinaisesti jatka <i>Taikurin ja taskuvarkaan</i> tarinaa, koska se sijoittuu Professorina tunnetun Wiktorin nuoruusvuosiin Krakovassa. Juonesta on vaikeaa puhua ilman, että spoilaisi edellisen osan paljastuksen, mutta lyhyesti: Wiktor sattuu joen rantaan eräänä yönä, ja halvaantuu siellä tapahtuvan onnettomuuden seurauksena. Hänet pelastaa Sewerynn-niminen kulkuri ja kelloseppä, jonka oppiin Wiktor myöhemmin pääsee. Pian hän huomaa sotkeutuneensa todella vaaralliseen verkkoon, johon liittyy esimerkiksi joukko mystisiä alkemisteja. Minusta oli hieman tylsää, että toisessa osassa siirryttiin kauas menneisyyteen, eikä jatkettu siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Olisin mieluummin lukenut toisen osan Tomin ja Minan seikkailuja! Siksi tarinaan sisään pääseminen oli vaikeampaa, vaikka kirja olikin edeltäjänsä tavoin hyvin nopealukuinen. Ajankuva oli onnistunutta, vaikka kerronta oli edelleen usein vähän kömpelöä. Juonenrakennus sen sijaan oli mielestäni parempaa kuin <i>Taikurissa ja taskuvarkaassa</i>, vaikka eräs valekuolema loppupuolella olikin mielestäni turhauttavan helppo ratkaisu. Pidin myös siitä, että pääosassa oli vammautunut henkilö, joka kuitenkin on vammastaan huolimatta toiminnallisessa roolissa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Herttuan hovissa</i> on kirja, jonka lainasin ja luin monta monituista kertaa ala-asteen loppupuolella ollessani. Pari vuotta sitten minulle selvisi, että kirjalle on kirjoitettu jatko-osa, ja tästä intoutuneena päätin, että haluan lukea myös ensimmäisen osan uudelleen. Nyt sain vihdoin aikaisiksi Kirjassa eletään 1500-luvun loppua Turussa. Teini-ikäinen Brita, muurarimestarin vanhin tytär, pääsee äitinsä mukana Turun linnaan pikkupiiaksi. Linnassa eletään hovielämää Kustaa Vaasan pojan, Juhana-herttuan, johdolla, ja yltäkylläisyys ja ulkomaiden ihmeet ihmetyttävät vaatimattomasti elävää Britaa. Palvelusvuosiensa aikana Brita kohoaa linnan arvoasteikossa tutustuttuaan Juhana-herttuan jalkavaimoon Kaarina Hannuntyttäreen ja tämän lapsiin. Salaa Brita haaveilee myös kirjoittamaan ja lukemaan oppimisesta. Hieman pelotti tarttua tähän vuosien jälkeen uudelleen, mutta ihan pätevä teos tämä edelleen oli! Kirjassa on sekä historiallisia henkilöitä että fiktiivisiä hahmoja, ja molempien tarinoita kuljetetaan samalla tavalla. Tämä on mielestäni hyvä tapa, koska se konkretisoi menneisyyden elämää. Vaikka tarina on suunnattu lapsille, se on silti realistinen, eikä pelkää kuvata surullisiakin tai muuten vaikeita hetkiä henkilöiden elämässä. Aikuislukijalle tarinaosuus oli ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta kokemuksesta tiedän, että lapsiin se uppoaa kuin häkä :D Lopussa on laaja tieto-osuus, joka pohjustaa tarinaa ja antaa sille tarkempaa historiallista kontekstia. Myös sanasto oli hyvä ja monipuolinen. Jotkut tiedot huomasin hieman vanhentuneiksi, mutta vuonna 2007 julkaistussa kirjassa tämä ei varsinaisesti yllättänyt. Ihastelin myös Kirsi Haapamäen kuvitusta moneen otteeseen. Kirjan lukeminen oli minulle jopa hieman liikuttava kokemus, vaikka en ihan samalla tavalla lumoutunutkaan kuin lapsena. Muistelin moneen kertaan itseäni lapsena ja ajattelin, kuinka moni asia, joista silloin haaveilin, on toteutunut. Pikku-Cele olisi varmasti onnellinen! <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><i>Maameren tarinoiden</i> kuuntelu jatkui tällä kertaa osalla, jota en ollut aikaisemmin lukenut. <i>Kertomuksia Maamereltä</i> sisältää viisi novellia, jotka taustoittavat aiempia kirjoja ja koko maailmaa. Mielestäni Maameri-tarinat toimivat jopa paremmin novellimuodossa kuin kokonaisina romaaneina! Tuntui, että tällaiset pienet palaset pysyivät paremmin koossa kuin laajat tarinat, joissa seilataan pitkin ja poikin saaristoa ja yritetään pelastaa maailmaa (katson sinua, <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html">Kaukaisin ranta</a></i>). Lempinovelleitani olivat <i>Tummaruusu ja Timantti</i>, <i>Yläsuolla</i> ja <i>Sudenkorento</i>. Lopussa oli osuus, jossa LeGuin selittää Maameren maantiedettä ja kulttuuria. Tämä osuus oli mielenkiintoinen, ja selkeytti paljon aiempiakin kirjoja. Ongelmana oli vain se, että äänikirjamuodossa se oli melko raskasta kuunneltavaa, eikä keskittymiskykyni oikein riittänyt siihen. Fyysisessä muodossa luettuna tämä olisi ollut ehkä paremmin toimiva! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Luin kesällä Anni Sinnemäen runokokoelman <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html"><i>Aleksis Kiven katu</i></a>, ja siitä innostuneena lainasin myös hänen ensimmäisen teoksensa. <i>Sokeana hetkenä</i> sisältää kaikki Sinnemäen Ultra bralle kirjoittamat laulunsanat, Kerkko Koskisen <i>Rakkaus viiltää</i> -albumille kirjoitetut tekstit ja lisäksi useita ennen julkaisemattomia runoja. Anni Sinnemäki on ehdottomasti yksi lempirunoilijoistani! Monta kertaa kirjaa lukiessani sydämessäni läikähteli ja tunsin voimakkaita tunteita. Sinnemäen taito sanoittaa arkiset ja pienet hetket ja tunteet eivät lakkaa ihastuttamasta. Ultra bra -sanoitukset ovat ehdottomasti tämän kokoelman parasta antia, mutta muidenkin runojen joukosta löytyi kirkkaita helmiä. Toiset runot puolestaan jäivät hieman mitäänsanomattomiksi. Minua yllätti löytää kirjasta <i>Olen heittänyt verkon </i>-runo, jonka en edes muistanut olevan Sinnemäen runo. Kyseinen tekstihän on sävelletty Kerkko Koskisen <i>Lolita</i>-levylle, mutta levytystä varten tekstiä on muokattu todella paljon. Alkuperäisestä runosta tulee todella erilainen kuva tapahtumista. Yllätyin myös <i>Silloin linnut huutavat minulle</i> -runosta. Lukiessani runoa takaraivossani alkoi soida jokin pieni kello, jokin runossa oli aivan mielettömän tuttua. Sitten klikkasi: runohan on rakennettu Anna Ahmatovan <i>Haikara</i>-runon "päälle"! Kirjan sisällysluettelon perusteella tämä oli täysin tarkoituksellinen pastissi. Tämä oli hyvin yllättävä ja erikoinen tapa kirjoittaa runo, vaikka siitä pidinkin. Toisaalta tämä inspiroi minua kokeilemaan vastaavaa joskus itsekin! Milka Alasen valokuvistakin pidin, jotkut toki sopivat kirjaan paremmin kuin toiset. Sen sijaan joitain taittoratkaisuja ja esimerkiksi fonttia olisin miettinyt uudelleen: nyt niistä oli välillä vaikeaa saada selvää. Mielestäni on tosin hieman kummallista, että myös <a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2020/02/tammikuun-luetut-2020.html">Ultra bra -historiikki </a>on nimetty samalla nimellä! Luulisi, että tuon kirjan tekijät olivat tietoisia Sinnemäen runokirjasta, joten ihmettelen, miksi he päätyivät samaan nimiratkaisuun. <br /></span></div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKi5U6ueAIzbOKxk9bl_SQexK0J4-1ZyYG_J1g4oay3khCe4ZTF2GBW73-y0YY-9Wv9wu8RSVHFCZI74xPZXorGU50dnijDKKLg0JQ67PtMBmuHBrx7rK-ivGZ1uQd2EEPJRt62dW9PRcEWklKKS9BtQsg08PTaLW4dpHfhgTj6covWuHlfDmR0HY0UAk/s3264/marraskuu2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="1648" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKi5U6ueAIzbOKxk9bl_SQexK0J4-1ZyYG_J1g4oay3khCe4ZTF2GBW73-y0YY-9Wv9wu8RSVHFCZI74xPZXorGU50dnijDKKLg0JQ67PtMBmuHBrx7rK-ivGZ1uQd2EEPJRt62dW9PRcEWklKKS9BtQsg08PTaLW4dpHfhgTj6covWuHlfDmR0HY0UAk/w203-h400/marraskuu2.jpg" width="203" /></a></div><br /><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">*********</span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><u><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Marraskuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: </b></span></u></div></div></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin:</b> <i>Kansallispuvun kulttuurihistoria</i> (aasinsilta on melko pitkä, mutta kirjassa mainitaan kansallispuvut ympäristöystävällisenä ja kestävänä vaatevalintana!)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Marraskuu oli tapojensa mukaisesti pitkä ja synkkä kuukausi. Kuukaudesta puolet meni flunssasta toipumiseen: ääni oli poissa ja yskitti monta viikkoa! Harjoittelu loppui kuukauden puolessa välissä, ja viimeinen viikko oli melkoisen kaoottinen ja raskaskin, kun yritin selvitä pienemmistä ja isommista vastoinkäymisestä ja saada työtehtäväni valmiiksi. Siinä onnistuin, ja sain paljon kehuja työstäni. Se lämmitti mieltäni kovasti. Mielelläni olisin ollut töissä vielä vähän pidempään, jotta olisin saanut pakolliset harjoittelukuukaudet täyteen, mutta toisaalta oli myös ihanaa palata vähän kevyempään päivärytmiin. Toki marraskuun loppuun iskivät perinteisesti myös deadlinet, ja kahteen viimeiseen viikkoon mahtui kolme isoa palautusta. Elin siis melkoista stressipallon elämää melkein koko kuukauden. Mutta marraskuusta selvittiin, nyt on joulukuu, eikä deadlineja enää ole tämän vuoden puolella! Eikä marraskuukaan läpimätä ollut, näin ystäviä, kuorossa oli kivaa ja kävinpä vielä Miljoonasateen keikallakin, ensimmäistä kertaa koskaan. Oli ihanaa nähdä koronavuosieni lohtubändi livenä, ja varsinkin marraskuussa, jolloin <i>Marraskuun </i>kuuleminen livenä tuntui aivan erityiseltä. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="352" loading="lazy" src="https://open.spotify.com/embed/track/74Gmcx0YJLxBNi7d8bZ2w6?utm_source=generator" style="border-radius: 12px;" width="100%"></iframe><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuukauden biisi on Autoheartin <i>Too polite to fight</i>. Autoheartin uusi biisi upposi minuun kuin häkä. Se on melodialtaan menevä, laulu hivelee korvia ja sanoitus koskettaa. Olen kuunnellut biisiä todella paljon, ja joka kerta se ilahduttaa minua yhtä paljon. <br /></span></div>
</div>
Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-55302212077211460932023-12-08T09:00:00.001+02:002023-12-08T09:00:00.139+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 8<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 8: <i>Labyrinth </i>(1986)</b><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Zbp5UuCz2kk" width="320" youtube-src-id="Zbp5UuCz2kk"></iframe></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Zbp5UuCz2kk&t=63s">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tässä luukussa rikotaan musikaalisääntöä, mutta jos luukusta kurkistaa peikkokuningas, ei säännöillä ole mitään väliä!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Teini-ikäinen Sarah elää mielikuvitusmaailmoissaan, koska arki on melkoisen harmaata ja ikävää. Hän ei tule toimeen äitipuolensa kanssa, ja ilta on pilalla, kun hän joutuu vahtimaan vielä vauvaikäistä pikkuveljeään vanhempien ollessa poissa. Ääneenlausuttu varomaton toive johtaa siihen, että peikkokuningas Jareth ilmestyy lastenhuoneen ikkunasta sisään ja kaappaa Sarahin Toby-veljen. Sarahin on seurattava veljeään labyrinttiin ja ehdittävä pelastamaan tämä ajoissa, muuten Toby jää ikuiseksi ajoiksi peikkokuninkaan hoviin. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Labyrinth </i>on perinteinen fantasiaseikkailuelokuva, jossa nuori tyttö seikkailee erilaisten erikoisten tuttavuuksien kanssa maagisessa maailmassa. Vaikka olen lukenut ja nähnyt hyvin monta vastaavaa tarinaa, se vetosi minuun mielettömän paljon aikuisenakin. Luulen, että esiteini-ikäinen Celestine olisi ollut aivan riemuissaan elokuvasta myös. Toisaalta nuorempana en olisi ehkä osannut lukea elokuvasta teemaa siitä, miten nuori tyttö ottaa vallan omiin käsiinsä ja osaa sanoa ei. Vaikka sukupuoliroolit ovat hieman vanhentuneet (Sarah on käytännössä ainoa naishahmo, joka saa hahmona lihaa luiden ympärille), voimakas ja neuvokas teinityttö on ihana päähenkilö tällaisessa elokuvassa.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Visuaalisesti elokuva on myös huima. Monet erikoistehosteet ovat tehty käytännön efekteillä, eivätkä ne ole vanhentuneet (ainakaan niin pahasti kuin tietokoneella tehdyillä tehosteilla on tapana). Labyrintin jokaisen kulman takaa paljastuu erikoisia maisemia ja otuksia, eikä koskaan voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu. Erityisen voimakkaasti mieleeni jäi tanssiaiskohtaus, joka oli suorastaan taianomainen, ja unenomainen portaikkokohtaus loppupuolella. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Eikä tästä elokuvasta voi tietenkään puhua ilman, että mainitsee David Bowien. Hänen roolinsa peikkokuninkaana on maaginen ja upea. Pelottava ja salaperäinen pahis on kuitenkin niin lumoava, että häntä ei voi olla kuin ihailematta. Peikkokuninkaan ja Sarahin välinen jännite on kiehtova, ja tuo tarinaan mielenkiintoisia harmaan sävyjä. Lisäksi elokuvan musiikki, joka on myös Bowien käsialaa, hivelee korviani. <i>Magic dance</i> saa aina omankin tanssijalan vipattamaan! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jos peikkokuninkaalla sattuu olemaan tylsää, hän on aina tervetullut pölähtämään glitterpilvessä ja naurettavan tiukoissa housuissa luokseni! Lähden mukanasi labyrinttiin sekuntiakaan harkitsematta. <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-74862290305696857352023-12-06T09:00:00.001+02:002023-12-06T09:00:00.153+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 6<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 6: <i>Käpy selän alla</i> (1966)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/xpT19-z-qaw" width="320" youtube-src-id="xpT19-z-qaw"></iframe></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=xpT19-z-qaw&t=54s">tästä</a>. </div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">1960-luvun nuorisokulttuuri ei lakkaa kiehtomasta minua. Toki nuori sukupolvi on aina toiminut enemmän tai vähemmän vanhempaa vastaan, mutta tuntuu, että 1960-luvulla yhteiskunnallinen murros ja sen tiimellyksessä myös nuorison kapina oli voimakkaampi kuin koskaan ennen. Lisäksi sydäntäni lähellä on 60-luvun musiikki, vaatteet ja yleinen estetiikka, mikä lisää ennestään kiinnostustani vuosikymmenen tapahtumiin. Maailman melskeet ylettivät 60-luvullakin myös Suomeen, ja <i>Käpy selän alla</i> on yksi esimerkki siitä, millainen murros tuolloin olikaan käynnissä. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Neljä helsinkiläistä opiskelijanuorta, Riitta, Leena, Timppa ja Santtu viettävät kesäänsä maalla telttaillen. Riitta ja Santtu ovat avoimesti yhdessä, Leena välttelee Timpan hellittely-yrityksiä. Nelikko viettää päällepäin huoletonta lomaa, mutta pinnan alla jännitteet kytevät. Nuoruuden, rakkauden ja seksuaalisuuden kipuilut kärjistyvät lopulta väkisinkin. Millaisina ystävykset palaavat takaisin kaupunkiin? <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><i>Käpy selän alla</i> on kuva ajastaan. Se ei ole yhtä poliittinen kuin esimerkiksi niin ikään Mikko Niskasen ohjaama <i>Lapualaismorsian </i>(jossa muuten myös näyttelee pitkälti sama pääosakaarti), mutta ajankuva näkyy siinä silti. Siinä kohtaavat mennyt maailma kesäisen maalaismaiseman ja tanssilavojen muodossa, mutta samaan aikaan siinä on paljon puhetta vanhojen, pölyisten auktoriteettien kaatamisesta ja avoimia seksikohtauksia. Jotkut asiat, esimerkiksi puheet siitä, miten arka Leena pitäisi seksuaalisesti "vapauttaa", ovat joutuneet hieman ajan hampaan nakertamaksi, mutta mielestäni kyseessä on yllättävän toimiva teos edelleen. Näyttelijäntyökin tuntuu aidolta ja viehättävän hiomattomalta. Elokuvassa soivat Kaj Chydeniuksen säveltämät ja Marja-Leena Mikkolan sanoittamat kappaleet ovat muodostuneet klassikoiksi. <i>Laulu rakastamisen vaikeudesta</i> sopii elokuvaan kuin nenä päähän, ja <i>Laulu kuolleesta rakastetusta</i> on myös symbolisesti merkittävä. <i>Käpy selän alla</i> vetoaa niin moneen kiinnostuksenkohteeseeni, että en kerrassaan voi olla pitämättä siitä! <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Harmikseni en löytänyt Youtubesta parempaa klippiä elokuvasta, mutta elokuva on postauksen kirjoitushetkellä katsottavissa <a href="https://areena.yle.fi/1-77343">Yle Areenassa</a>. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><span style="color: #073763;">Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!</span><br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-53949867265300493742023-12-04T09:00:00.001+02:002023-12-04T09:00:00.148+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 4<div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän
vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka
tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa
yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt
tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat
syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin
keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin
elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin
joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta
pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa
paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 4: <i>Orlando </i>(1992)</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ND22EWsxRZI" width="320" youtube-src-id="ND22EWsxRZI"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;"> Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=ND22EWsxRZI">tästä</a>. </div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Heti toisessa luukussa rikotaan sääntöjä ja käsitellään kirjaan perustuvaa elokuvaa :D Mutta ihan sama, mun kalenteri, mun säännöt!<br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Virginia Woolfin samannimiseen romaaniin perustuva <i>Orlando </i>on elokuva, joka on jäänyt ikuisesti mieleeni erittäin positiivisena yllätyksenä. Eräällä perheenjäsenelläni on suuri kiinnostus vähän omituisiin taide-elokuviin, joten hänen ehdotettuaan katsottavaksi <i>Orlandoa</i>, olin hyvin skeptinen siitä tajuanko elokuvasta yhtään mitään. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Juoni on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Orlando on nuori, rikas ja häkellyttävän kaunis mies 1500-luvun lopun Englannissa. Kuningatar Elizabeth I kieltää häntä vanhenemasta, ja Orlando tottelee: tarina kuljettaa hänet nykypäivään asti, eikä hän vanhene päivääkään. Aikakausien läpi kulkiessaan hän yrittää lyödä läpi kirjailijana, etsiä onnea rakkaudessa ja osallistua sotaan. Eräänä aamuna hän sattuu heräämään naisena, mutta jatkaa elämäänsä sen kummempia kompuroimatta. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Minuun vetoaa <i>Orlandossa </i>sen outos ja selittelemättömyys. Siinä tapahtuu paljon outoja, mahdottomia asioita, mutta se ei selitä, miten ne ovat mahdollisia. Esimerkiksi Orlandon sukupuolen muutos tapahtuu niin, ettei sitä perustella katsojalle juurikaan. Todetaan vain, että näin tapahtui! (Toki jotain taustoitusta tapahtumalle annetaan, mutta sekään ei tarjoa selitystä, miten yhdessä yössä tapahtuva muutos on mahdollinen.) Tällainen tapa kertoa tarinaa voisi ärsyttää, mutta jotenkin se toimii tässä täydellisesti. Lisäksi siinä on sukupuolen ja sen vaikutuksien tematiikkaa, jossa on vakavia sävyjä, mutta kuitenkin leikkisyyttä, ja sekin ilahduttaa minua valtavan paljon. <i>Orlando </i>on visuaalisestikin kaunis, puvut ja miljööt ovat upeita. Pieni unenomaisuus tunnelmassa ei haittaa myöskään, se on kuin kirsikka kakun päällä. Elokuvassa on myös huumoria: esimerkiksi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=OIfDME_v-V0">tämä kohtaus</a> naurattaa minua jo pelkkänä ajatuksena. Ja totta kai on pakko mainita upean roolisuorituksen tekevä, ihastuttavan androgyyni Tilda Swinton! Hänen Orlandonsa on sydäntälämmittävän herkkä ja elävä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Alkuperäisteos on minulla vielä lukematta, shame on me, mutta ehkä jonakin päivänä senkin aika koittaa. <i>Orlandon </i>tarina, visuaalisuus ja tietyt kohtaukset muuten inspiroivat minua, kun kirjoitin runon <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/vuosisadat.html">Vuosisadat</a></i>. Elokuvan katsoneet saattavat tunnistaa nämä intertekstuaaliset viitteet! <br /></div></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-51454333303881624592023-12-02T09:00:00.000+02:002023-12-02T09:00:00.136+02:00Joulukalenteri 2023: luukku 2<div style="text-align: left;">Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tämän vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luukku aukeaa joka toinen päivä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Luukku 2: <i>Prinsessa Mononoke</i> (1997)</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YOuG8m2RqOs" width="320" youtube-src-id="YOuG8m2RqOs"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;">(Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=YOuG8m2RqOs">tästä</a>.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">En ole koskaan ollut animea katsova ihminen, mutta Studio Ghiblin elokuvat ovat poikkeus. Osa elokuvista (kuten <i>Naapurini Totoro</i>) soveltuu nuorillekin lapsille, mutta monet sopivat nimenomaan aikuisempaan makuun. Ihan kaikkia Ghibli-leffoja en ole nähnyt, mutta hyvin suuren osan, ja pidän lähes kaikista. Ehkä joitain elokuvia olen nähnyt hieman liian nuorena (<i>Henkien kätkemän </i>alku aiheutti seitsemänvuotiaalle niin suurta kauhua, että elokuva piti jättää kesken), mutta ne ovat vaikuttaneet minuun hyvin syvästi. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Prinsessa Mononoke</i> alkaa, kun nuori prinssi Ashitaka kohtaa demonin riivaaman villisikajumalan, joka on hyökkäämässä hänen hänen kotikyläänsä. Puolustautuessaan hyökkäykseltä Ashitaka saa osuman kirouksesta, ja päästäkseen siitä eroon hän matkustaa itään. Legendat kertovat, että metsässä asuva peurajumala voisi kumota kirouksen. Metsää ja sen olentoja kuitenkin uhkaa viereinen rautasulatto ja sen hallitsija lady Eboshi, jonka johdolla metsän antimia käytetään rautasulatossa ja aseiden valmistuksessa. Eboshin vieraana Ashitaka kohtaa myös sudella ratsastavan Prinsessa Mononoken, ihmistytön, jonka metsän jumalat ovat kasvattaneet. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lumouduin elokuvasta heti ensimmäisellä katselukerralla. Se on hyvin raaka ja verinen, useassa kohdassa pelottavakin, mutta kaiken kauhean vastapainona on todella seesteisiä ja kauniita hetkiä. Ghibli-elokuvissa animaatio on suorastaan itkettävän kaunista, eikä <i>Prinsessa Mononoke</i> ole poikkeus. Myös Joe Hisaishin musiikki on upeaa. En aina jaksa kuunnella elokuvasoundtrackeja, mutta Hisaishin musiikki jaksaa kiehtoa myös ilman visuaalista puolta. Minuun vetoaa myös elokuvan mytologia. En voi sanoa tuntevani japanilaista mytologiaa kovinkaan hyvin, mutta erilaiset jumalolennot ja niiden eri muodot kiehtovat minua mielettömästi. Elokuvan luonnonsuojelusanoma tuntuu edelleen ajankohtaiselta, ehkä jopa
ajankohtaisemmalta kuin elokuvan ilmestyessä 26 vuotta sitten. Vaikka teemaa käsitellään pitkälti ihmisten ahneuden, itsekkyyden ja julmuuden kautta, armoa tai toivoa ei ole unohdettu. Pelkkä elokuvan viimeisen kuvan ajatteleminen itkettää: raunioistakin voi kasvaa jotain kaunista. <br /></div><p>Tämän kaiken lisäksi <i>Prinsessa Mononoke</i> on toiminut suurena inspiraationlähteenä useammallekin kässärilleni jo vuosien ajan! Studio Ghiblin elokuvista sain myös oivalluksen jo hyvin nuorena. Verrattuna länsimaalaisiin (lapsille suunnattuihin) piirrettyihin niiden hahmojen hyvyys ja pahuus ei koskaan ole mustavalkoista. Ashitaka on tarinan sankari, mutta hän on valmis tappamaan. Lady Eboshi käyttää metsää häikäilemättä hyväkseen eikä kaihda väkivaltaa, mutta hänen kylänsä tarjoaa turvapaikan monille yhteiskunnan syrjimille, kuten naisille ja spitaalisille. Tällaiset harmaasävyt kiehtovat, ja olenkin pyrkinyt tuomaan sellaisia omiin teksteihini vuosien ajan. <br /></p>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-75882804223879744842023-11-13T09:30:00.001+02:002023-11-13T09:30:00.136+02:00I know it's true/it's all because of you<div style="text-align: left;">Kesällä 2023 moni varmasti hieraisi silmiään, kun bongasi uutisen: The Beatles julkaisee uuden biisin. Kun uutisessa mainittiin vieläpä AI:n käyttö, monille, myös minulle heräsi paljon kysymyksiä. Mistä on kyse, mitä kummaa tapahtuu? Mikä ylipäänsä on marraskuussa 2023 julkaistu <i>Now and then</i>?<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">The Beatles hajosi virallisesti vuonna 1970, ja viimeisetkin toiveet yhtyeen paluusta kariutuivat vuonna 1980, kun John Lennon murhattiin Now Yorkissa. 1990-luvun alussa The Beatles julkaisi kolmen tuplalevyn kokoelman, joka kantoi nimeä <i>Anthology</i>. Samannimisen tv-sarjan kumppaniksi julkaistu levytrilogia sisälsi ennen julkaisemattomia studio- ja liveottoja, jopa muutamia aivan uusia kappaleita. Kaksi näistä uusista kappaleista olivat peräisin John Lennonin 1970-luvun lopussa äänittämältä demokasetilta, joiden päälle kolme tuolloin vielä elossa olevaa beatlea, Paul, George ja Ringo, äänittivät loput soittimet ja lauluharmoniat. <i>Free as a bird </i>ja<i> Real love</i> olivat ensimmäiset "uudet" Beatles-biisit kolmeen vuosikymmeneen. Alkuperäinen demokasetti on melko huonolaatuinen, minkä myös kuulee: Johnin ääni kuulostaa etäiseltä ja varsinkin <i>Real loven</i> piano on melkoisen vääristyneen kuuloinen. Silti ne ovat melkoisen värisyttäviä kappaleita edelleen: vaikka John kuoli niin julmalla ja äkillisellä tavalla yli kymmenen vuotta aiemmin, tässä kaikki neljä beatlea ovat taas soittamassa ja laulamassa yhdessä. <i>Real love</i> on itse asiassa eräs lempibiiseistäni Beatlesilta, vaikka en sitä aivan viralliseen diskografiaan laskekaan. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Demokasetilla oli vielä kolmaskin kappale nimeltään <i>Now and then</i>. Sitäkin yritettiin saada Anthology-sessioissa kunnollinen versio, mutta tekniikka ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä, että pianon ja Johnin äänet olisi saatu erotettua toisistaan tarpeeksi. Piti odottaa melkein 30 vuotta, ennen kuin tekniikka oli kehittynyt tarpeeksi, ja tässä tulee AI mukaan. Elokuvaohjaaja Peter Jackson kehitti tiimeineen tekoälyn vuoden 2021 <i>Get back</i> -dokumenttielokuvaa varten, jonka avulla hän sai erotettua puheen ja laulun taustamusiikista ja nostettua näiden volyymiä yksitellen. Uuden teknologian myötä <i>Now and thenin </i>lauluraita olisi mahdollista erottaa pianosta, ja niinpä Paul ja Ringo palasivat vielä kerran biisin pariin (Georgestahan aika jätti jo vuonna 2001). Ja niin marraskuun alussa 2023 julkaistiin The Beatlesin viimeinen kappale, <i>Now and then</i>. (Jos prosessi kiinnostaa tarkemmin, suosittelen katsomaan <a href="https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwj0taHs5L-CAxWGDuwKHbb0Bh0QwqsBegQIDxAB&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DAPJAQoSCwuA&usg=AOvVaw0iCvKcBQe_xV8TWo4qcAbN&opi=89978449">tämän minidokumentin</a>, joka julkaistiin singlejulkaisun yhteydessä.) <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Opxhh9Oh3rg" width="320" youtube-src-id="Opxhh9Oh3rg"></iframe></div><br /><div style="text-align: center;">Jos video ei näy, voit katsoa sen <a href="https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwjE_o_jz7qCAxWw1wIHHSpsC0YQwqsBegQIDRAB&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DOpxhh9Oh3rg&usg=AOvVaw2ocjT7hu_MZKoqSg6ArXBB&opi=89978449">tästä</a>. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Olen ollut Beatles-fani 11-vuotiaasta asti. Vaikka nykyään en kuuntele bändiä enää yhtä aktiivisesti kuin peruskoulussa, sen musiikki on silti minulle äärimmäisen tärkeää. Jos joku kysyy lempibändiäni, ei minun tarvitse vastausta epäröidä sekuntiakaan. Voi siis arvata, miten iso juttu tämän biisin ilmestyminen minulle oli. Vaikkei se tietenkään ole sama asia kuin se, että kaikki neljä beatlea olisivat tehneet sen yhdessä, se on silti viimeinen kappale, jonka tekemisessä he kaikki ovat olleet mukana edes jollain tavalla. Biisin odottaminen sai vielä uudet mittasuhteet, koska olin sopinut ystäväni kanssa, että kuuntelemme sen ensimmäistä kertaa yhdessä, ja loppujen lopuksi jouduimme flunssatapauksien vuoksi odottamaan melkein puolitoista viikkoa julkaisun jälkeen ennen yhteistä kuunteluhetkeä. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Now and then</i> ei ole paras Beatles-biisi, eikä paras John Lennonin biisi. Silti se onnistuu kouraisemaan jostain todella syvältä, sen merkitys on valtavan suuri. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Se on rakkauslaulu. En tiedä, ketä John on ajatellut biisiä kirjoittaessaan, vaimoaan Yoko Onoa vai jotakuta ihan muuta, mutta sanat sopivat Beatlesiinkin täydellisesti. Vasta ihan muutaman vuoden sisään minulle on konkretisoitunut, miten nuoria Beatlesin jäsenet olivat: bändi hajosi ennen kuin kukaan ehti täyttää kolmeakymmentä vuotta, ja siinä vaiheessa he olivat saavuttaneet jo kaiken, mitä bändi voi saavuttaa. Vertailun vuoksi: olen tällä hetkellä 24-vuotias, ja saman ikäisenä Ringo Starr, joka oli Beatlesista vanhin, oli valloittanut bändin mukana Englannin lisäksi Amerikan ja tähdittänyt elokuvaa <i>A hard day's night</i>, joka oli monella tavalla mullistava (musiikki)elokuva, joka on ikonin asemassa yhä edelleen. Puhumattakaan siitä, miten monta ikivihreää hittiä bändillä siinä vaiheessa jo oli! Teini-iästä asti yhdessä soittaneet pojat kasvoivat miehiksi bändissä, ja vaikka varsinkin John puhui myöhemmin varsin kitkerästi bändistä ja bänditovereistaan, ilman heitä hän ei välttämättä olisi saanut samanlaisia mahdollisuuksia tehdä sitä, mitä hän rakasti kaikkein eniten. Uskon, että syvällä sydämessään John on ollut kiitollinen Beatlesille ja Paulille, Georgelle ja Ringolle. Pian Beatlesin hajoamisen jälkeen John muutti Yhdysvaltoihin, eikä luonnollisestikaan nähnyt entisiä bändikavereitaan enää kovin usein. Haavat kuitenkin alkoivat pikkuhiljaa umpeutua, ja on aivan mahdollista, että hän kaipasi entisiä parhaita ystäviään. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Toisaalta nykyhetkessä sanoihin on tullut oma merkityksensä: Paul ja Ringo kaipaavat Johnia ja Georgea, jotka ovat olleet joukosta poissa jo pitkään. Vaikka Johnin ääni kuulostaa paremmalta kuin 1990-luvun tekniikalla
tehdyissä biiseissä, siinä kuuluu silti se, että äänenlaatu ei ole
lähtökohtaisesti ollut erityisen hyvä. Minidokumentissa Johnin laulua
soitettiin erillään kaikesta muusta, ja se nosti kyllä karvat pystyyn.
Voin vain kuvitella, miltä Paulista ja Ringosta on tuntunut kuulla tuo
ääni niin selkeänä ja yksittäisenä.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Peter Jacksonin ohjaama musiikkivideo on vähän korni, mutta myönnän, että itkuhan sitä ensimmäistä kertaa katsoessa tuli. Toisaalta kornius on mielestäni myös siitä osuva valinta, että huumorihan Beatlesin elinkaaressa oli aina läsnä. Sitä ei välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi, mutta perehdyttyään huomaa, että bändin jäsenillä on ollut jo 1960-luvulla yllättävän moderni huumorintaju. Videosta olisi voinut tehdä kunnon itketysteoksen, mutta tätä valintaa ei tehty, mikä on ehkä loppujen lopuksi hyvä valinta. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Digitaalisesta ajasta huolimatta kyseessä on perinteinen singlejulkaisu, joka julkaistiin myös lp-levyllä. Ja mikä onkaan singlen B-puolella? <i>Love me do</i>, Beatlesin kaikkien aikojen ensimmäinen single. En ole koskaan ihmeemmin välittänyt <i>Love me dosta</i> (epäsuosittu mielipide, tiedän), mutta tähän kontekstiin se sopii kuin nenä päähän. Ympyrä sulkeutuu, ja singlejulkaistu kiteyttää nimensä: tässä ja nyt, 60 vuotta sitten ja juuri tällä hetkellä. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kun mietin omaa elämääni, voin yhtyä laulun sanoihin. Loppujen lopuksi hyvin monet asiat elämässäni aina musiikkimaustani ja estetiikkamieltymyksistäni alanvalintaan ja tärkeisiin ihmissuhteisiin linkittyvät Beatlesiin. <i>It's all because of you</i>. Taidan katsoa taas musiikkivideon ja itkeä vähän lisää. Kiitos John, Paul, George ja Ringo, kaikesta. Nyt, silloin, aina. <3</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><i>I know it's true<br />It's all because of you<br />And if I make it through<br />It's all because of you<br /><br />And now and then<br />If we must start again<br />Well, we will know for sure<br />That I will love you<br /><br />Now and then<br />I miss you<br />Oh, now and then<br />I want you to be there for me<br />Always to return to me<br /><br />I know it's true<br />It's all because of you<br />And if you go away<br />I know you'll never stay<br /><br />Now and then<br />I miss you<br />Oh, now and then<br />I want you to be there for me<br /><br />I know it's true<br />It's all because of you<br />And if I make it through<br />It's all because of you</i></div><div style="text-align: center;"><i> </i></div><div style="text-align: center;">(John Lennon)<i> </i><br /></div>Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7267811674062780186.post-44176430540910150382023-11-04T15:12:00.001+02:002023-11-04T16:02:08.672+02:00Lokakuun luetut 2023<div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Lokakuussa 2023 luin 11 kirjaa (2345 sivua, 8 h 9 min), joista kaksi oli spefiä, kolme non-fictionia, yksi runokirja, kaksi uusintoja, yksi äänikirja ja neljä e-kirjaa.</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Gier, Kerstin</b>: <i>Smaragdinvihreä (Rakkaus ei katso aikaa #3)</i> 306 s. (e-kirja) [U]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Ahola, Suvi & Koskimies, Satu (toim.)</b>: <i>Joka tytön runokirja </i>315 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Teller, Janne</b>: <i>Samantekevää </i>136 s. [U]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Ratinen, Suvi</b>: <i>Omat huoneet: missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten</i> 179 s. (e-kirja)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Nurmisto, Eino</b>: <i>Vuoden nuori taiteilija</i> 8 h 9 min [K]</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Rijneveld, Marieke Lucas</b>: <i>Illan epämukavuus</i> 180 s. (e-kirja)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Harmange, Pauline</b>: <i>Miksi vihaan miehiä</i> 33 s. (e-kirja)</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Marck, Mary</b>: <i>Vähän enemmän Eevasta (Eeva #2) </i>127 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Lewis, C.S.</b>: <i>Hevonen ja poika (Narnian tarinat #5)</i> 315 s. [U]</span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Estés, Clarissa Pinkola</b>: <i>Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa</i> 576 s. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>Pehkonen, Kirsi</b>: <i>Käsikirjoituksesta kirjaksi: miten kirjailijat muokkaavat tekstiään</i> 178 s. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kotimaisia: 5</span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">käännöskirjoja: 6</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">omasta hyllystä: 2</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">kirjastosta: 4</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">muualta: 5</span></div></div><div><br /></div><div><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/09/elokuun-luetut-2023.html"><i>Rubiininpunan </i></a>ja <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/10/syyskuun-luetut-2023.html"><i>Safiirinsinen </i></a>jälkeen oli luontevaa jatkaa Gierin ensimmäisen trilogian päätösosaan <i>Smaragdinvihreä </i>(jonka ensimmäiseltä lukukerralta löytyy muuten <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2014/11/marraskuun-luetutsuunnitelmia.html">blogipostauskin</a>! Vähän ehkä hävettää linkata, mutta katsokaa nyt, miten pikku-Cele yrittää). Gwendolynin sydän on murskana edellisen osan paljastusten seurauksina, mutta hänellä ei ole aikaa jäädä vellomaan sydänsuruihin. Saint-Germainin kreivin punomat verkot uhkaavat kiristyä Gwenin kaulan ympärille, ja niistä selviämiseksi tarvitaan myös Gideonia, vaikka Gwen ei tahtoisikaan nähdä poikaa enää. Edellisen osan notkahduksen jälkeen <i>Smaragdinvihreä </i>oli positiivinen lukukokemus. Mysteeri ja romanssi olivat sopivammin tasapainossa keskenään, juuri genreen sopivasti. Olen jokaisen osan kohdalla ylistänyt Gierin huumoria, eikä sitä puuttunut <i>Smaragdinvihreästäkään</i>. Mitenkään täydellinen ei tämäkään kirja ollut, ja tuntui, että käteen jäi loppujen lopuksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuolemattomuusjuonenkäänteistä en ihmeemmin välitänyt, ne laskivat tarinan panoksia mielestäni liikaa. Gwendolynin perhesuhteista olisi saanut hyvin draamaa irti, mutta niiden potentiaali jäi mielestäni hyödyntämättä. Kiinnitin ylipäätään huomiota siihen, miten vähän juonen kannalta hyvinkin tärkeät henkilöt, kuten kreivi, Lucy ja Paul trilogiassa ylipäätään esiintyvät! Heistä puhutaan paljon, mutta fyysisesti läsnä he ovat vain muutamassa kohtauksessa. Loppuhäivystyskin jäi jotenkin tyngäksi. Romanssikaan ei ihan sataprosenttisesti vakuuttanut. Varsinkin Gideonin päätökset tuntuivat todella epäuskottavilta ja hätiköidyiltä, kun ottaa huomioon sen, että pari on tuntenut toisena hädin tuskin viikon... Nurinoista huolimatta tämän trilogian uudelleenluku oli todella hyvä päätös! Gier on todella lahjakas kevyen ja romanttisen mutta kuitenkin välillä yllättävänkin jännittävän YA-hömpän kirjoittajan. Lisäksi kirjat tarjosivat aikamatkan (heh heh) yläasteaikoihini. Elämä tuolloin ei ollut välttämättä kaikkein kivointa, mutta ainakin luin todella hyviä kirjoja tuolloin! <br /></div><div><br /></div><div><i>Joka tytön runokirja</i> käveli vastaan kirjastossa, ja koska olen tänä vuonna innostunut runojen lukemisesta, päätin lainata sen mukaani. Kirjaan on koottu naisrunoilijoiden runoja teemoista, jotka koskettavat tyttöjen ja naisten elämää. On runoja tyttöydestä, nuoruudesta, aikuisuudesta, vanhuudesta. Ystävyydestä, rakkaudesta, himosta, pettymyksestä, vihasta, äitiydestä, kuolemasta. Ennakko-odotukseni kirjaa kohtaan olivat hieman väärässä. Olin nimittäin odottanut, että kirjaan olisi koottu runoja laajalla aikahaarukalla, mutta vaikka kirjassa olikin runoja niin Sapfolta kuin Raamatustakin, tuntui silti, että modernimmat runot 1970-luvulta eteenpäin painottuivat. Mutta millaisia runoja ne olivatkaan! Naiseus, tyttöys ja runous: paljon tunnistettavaa, paljon sellaista, jota en ole itse (vielä) kokenut, mutta jonka jollain tasolla tunnisti silti. Vaikka kaikki runot eivät puhutelleet minua henkilökohtaisesti, uskon, että näin laajasta kokoelmasta löytyy varmasti jokaisella jotain. Rakastan sanoja, varsinkin suomen kielen. Sukupuolen binäärisyys ja heteronormatiivisuus pistivät silmään, muttei toisaalta yllättänytkään melkein 20 vuotta vanhan kirjan ollessa kyseessä. <br /></div><div><br /></div><div>Voi <i>Samantekevää</i>! Luin tämän Janne Tellerin teoksen 10 vuotta sitten, 13-vuotiaana. Jotenkin olin saanut takakannen perusteella käsityksen, että kirja olisi kepeä ja filosofinen, vähän hauskakin ja välipalakirjaksi sopiva. Olen harvoin ollut niin väärässä kirjan suhteen :D Pari vuotta sitten löysin kirjan kirjamessujen kahden euron pöydästä ja päätin kotiuttaa tämän järisyttävän pienen kirjan. Siitä lähtien olen haaveillut kirjan uudelleenluvusta, mutta nyt oli vihdoin sen aika. <i>Samantekevää </i>sijoittuu pieneen tanskalaiskaupunkiin, jossa alkaa tapahtua, kun seitsemännen luokan ensimmäisenä Pierre Anton ilmoittaa, että kaikki on samantekevää. Hän marssii ulos luokasta ja istuu kotipihansa luumupuussa huutelemassa luokkatovereilleen ajatuksia kaiken turhuudesta. Luokan oppilaat päättävät osoittaa Pierre Antonille, että maailmassa on vielä merkitystä. He alkavat kerätä hylätylle sahalle merkityksen kasaa. Pian kasan kokoamisesta tulee julma peli, kun panokset kasan sisällölle kovenevat jatkuvasti. Ehkä osa tarinan shokkiarvosta jäi uupumaan, kun tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Aika tehokkaasti inhottavat yksityiskohdat olivatkin syöpyneet mieleeni :D Lukukokemus oli kuitenkin karmiva tälläkin kerralla. <i>Samantekevää </i>on täynnä <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2020/05/huhtikuun-luetut-2020.html">Kärpäsen herran</a></i> kaltaista julmuutta ja väkivaltaa, mutta mielestäni<i> Kärpästen herraa</i> karmivamman teoksesta tekee se, että nuorten toiminta ei tapahtu eristetyllä saarella onnettomuuden seurauksena, vaan tavallisen pikkukaupungin kaduilla, koulussa ja kodeissa, aikuisten katseilta piilossa. Aikuislukijalle tämä oli ehkä teemoiltaan jopa vielä ravistelevampi kuin nuorelle. Miten helposti maailma kyynistää ja saa kaiken vaikuttamaan samantekevältä? Mikä oikeasti merkitsee? Olin unohtanut erään merkittävän osan juonesta kokonaan, mutta koin, että loppujen lopuksi se oli ehkä tärkeimpiä osia koko kirjassa: sen verran raadollisiksi hyvät aikeet muuttuivat, ja sen myötä tarina eskaloituu hirvittävään loppuratkaisuunsa. Luulen, että <i>Samantekevää </i>on hyvin voimakkaasti mielipiteitä jakava kirja, mutta uskon, että se herättää joka tapauksessa voimakkaita tunteita (tai vähintään pahoinvointia) lukijassaan.<br /></div><span class="Formatted"></span> <br /><div>Muutamia vuosia sitten olin Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa, kun Suvi Ratinen kertoi kirjastaan <i>Omat huoneet</i>. Kirjassa käsitellään suomalaisten, 1900-luvun ensivuosikymmenillä toimineiden naiskirjailijoiden työhuoneita. Luin keväällä Virginia Woolfin klassikkoteoksen <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">Oma huone</a></i>, ja Ratisen teos tuntui erittäin sopivalta jatkumolta sille, onhan koko kirjan lähtökohta Woolfin ajatuksissa omasta huoneesta. <i>Omat huoneet </i>on vallan mainio ja monipuolinen teos! Vaikka monet päähenkilöt, kuten Aino Kallas ja Anni Swan, olivat minulle tuttuja ennestään, näkökulma oli uusi ja kiinnostava. Tuttujen kirjailijoiden lisäksi mukana oli tuntemattomampiakin nimiä, kuten Elsa Heporauta ja Hilja Haahti. Monenlaisia kirjoituskammioita kirjassa esiteltiinkin: oli saunakamaria, hotellihuoneita, työnurkkauksia makuuhuoneen nurkassa, kesähuviloita, jopa vankisellejä ja parantolahuoneita. Esimerkiksi Maria Jotuni linnoittautui kaupunkiasuntoonsa perheen lähtiessä kesäksi maalle ja eli siellä hyvin askeettista elämää saadakseen kirjansa aikaan, kun taas Hella Wuolijoki makasi vuoteessaan ja saneli sihteerilleen. Kirja herätti runsaasti erilaisia tunteita: turhautumista ja kiukkua, ihailua ja inspiroitumista. Lisäksi aloin pohtia oman huoneen merkitystä itselleni. Millaisessa tilassa itse kirjoitan ja olen kirjoittanut? Hyvin monen naiskirjailijan tarinassa toistuu se, että aviomies saa oman
huoneen, jossa on viimeisimmät teknologian huiput, kun taas jopa
miestään menestyneemmät naiset joutuivat kirjoittamaan jollain pöydännurkalla samaan aikaan, kun täytyi hoitaa lapsia ja emännöidä vieraita. Täytyy kuitenkin huomioida se, että kaikki nämä naiskirjailijat ovat
kuuluneet korkeampaan yhteiskuntaluokkaan. Heillä (tai ainakin heidän
puolisoillaan) on ollut rahaa, ja kotia on hoitanut esimerkiksi
palvelija. Tämä on luonnollisesti vapauttanut aikaa kirjoitustyölle.
(Eräällä viime syksyn kurssilla pohdimmekin keskusteluryhmässä, oliko
tuon ajan työläisnaisilla mitään mahdollisuutta kirjoittaa. Mieleemme ei
ainakaan tullut yhtäkään työväenluokkaan kuulunutta naiskirjailijaa,
joka olisi kirjoittanut ennen 1950-lukua.) Samaan aikaan monella kirjailijalla on ollut kuitenkin voimakkaasti oma tahto ja voima pitää päänsä oman, lukollisen ja äänieristetyn huoneen merkityksestä: esimerkiksi Aino Kallas taisteli voimakkaasti oman huoneen puolesta, ja kirjoitti siitä myös päiväkirjoissaan. Nämä huoneet ovat kuitenkin monesti haipuneet historiankirjoista, eikä niitä ole välttämättä alun perin dokumentoitukaan. Ratinen onkin tehnyt melkoista salapoliisityötä näitä huoneita selvitellessään! Jonkin verran toisteisuutta kirjassa oli: esimerkiksi välillä Ratinen tuntuu tunkevan Woolfin teorioineen tekstiin vähän väkisinkin. Huvituin myös siitä, että kirjaa lukiessa olisi voinut pelata juomapeliä, jossa otetaan aina hörppy, kun Eino Leino mainitaan :D Tämä runoilija nimittäin tuntui putkahtelevan esiin milloin kenenkin naisen tarinan kohdalla. E-kirjaa lukiessa teoksen kuvat (joita oli ilahduttavan runsaasti!) eivät oikein päässeet oikeuksiinsa, mutta se oli formaatin ongelma, ei kirjan itsessään. Voisinkin suositella <i>Omia huoneita</i> kaikille kirjallisuus- ja/tai naishistoriasta kiinnostuneille, sitä oli erittäin mukavaa lukea! Otinpa lähdeluettelostakin kuvakaappauksen graduani varten, joten sekin hyöty tästä oli! <br /></div><div><br /></div><div>Olen seurannut Eino Nurmistoa somessa jo vuosia, ja pidin kovasti hänen esikoisteoksestaan <i><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2019/12/marraskuun-luetut.html">Homopojan opas</a></i>. Kesällä ilmestynyt äänikirjaessee <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Homoprinssi </a></i>ei ehkä täysin voittanut puolelleen, mutta Nurmiston ensimmäiseen romaaniin minulla oli silti korkeat odotukset. Vuoden nuori taiteilija alkaa tilanteesta, jossa nimettömäksi jäävä päähenkilö on päätynyt viettämään yön yhdessä kirjan nimihenkilön kanssa. Päähenkilö on selvinnyt pitkästä, lääkäreillekin heiman mysteeriksi jääneestä taudista, ja sairasvuoteella moni asia on kirkastunut. Hän eroaa poikaystävästään ja muuttaa Turusta Helsinkiin. Kaikki näyttää ihanalta: edessä on pitkä kesä täynnä unelmia, seksiä ja kaikkea upeaa. Vuoden nuori taitelija on myös upea, mutta tuntuu liukuvan päähenkilön otteesta pois. Loppujen lopuksi kaikki vain ahdistaa. Ovatko unelmat pelkkää utopiaa? En pidä autofiktiosta, mutta jotenkin löydän itseni lukemasta sitä yllättävän usein. Kuitenkin tämän lähtökohdan huomioon ottaen tuskin on mikään kovin suuri yllätys, etten erityisemmin pitänyt kirjasta. <i>Vuoden nuori taiteilija </i>muistutti minua hyvinkin paljon Antti Holman <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2021/01/joulukuun-luetut-2020.html">Kaikki elämästä(ni)</a></i> -kirjaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Molemmissa kirjoissa homopäähenkilö pakenee pikkukaupunkia ja sen ahtauden jättämiä traumoja Helsinkiin, jossa unelmat odottavat, mutta ahdistusta on vaikeaa karistaa hartioilta. Molempien kirjojen päähenkilöt saavat näennäisesti kaiken haluamansa, mutta elämä tuntuu silti tyhjältä. En todellakaan halua vähätellä queer-ihmisten kokemaa syrjintää, mutta samaan aikaan en voinut olla miettimättä, miten valkoiset cis-homomiehet ovat kuitenkin etuoikeutettuja verrattuna moniin muihin vähemmistöihin. <i>Vuoden nuoren taiteilijan</i> päähenkilön valittaminen kävi välillä todella raskaaksi. Toisaalta vaikuttajakulttuuriin kohdistuva kritiikki on välillä hyvinkin terävää, mutta usein pyörittelin silmiäni, kun ilmaiset viinit ja edustustilaisuudet esitettiin ikävänä velvollisuutena. Kirjaa kuunnellessa oivalsin, miksi (julkkisten kirjoittama) autofiktio tuntuu minusta jokseenkin luotaantyötävältä: jutut tuntuvat jo ennalta kuulluilta, eikä siksi varsinaisia yllätyskäänteitä tule, vaikka fiktiosta onkin kyse. Nurmistoa useita vuosia seuranneena tunnistin monia yksityiskohtia, joita tarinassa oli. Vaikka tarinan ja hahmojen tasolla tämä jätti kylmäksi, Nurmisto kirjoittaa kyllä todella sujuvasti. Monta kertaa innoistuin hänen ajatuksistaan ja kielikuvistaan. Tulin miettineeksi sitäkin, että en välttämättä vain ollut kirjan
kohdeyleisöä. Voi olla, että joku, jolla on samankaltaisia kokemuksia,
saa kirjasta enemmän irti. Jos Nurmisto jatkaa kirjailijanuraansa, luen todennäköisesti tulevatkin teokset, ainakin kielenkäytön vuoksi! <br /></div><div><br /></div><div>En muista, mistä bongasin<i> Illan epämukavuuden</i> ensimmäistä kertaa, ehkä jostain blogiarviosta. Kymmenenvuotias Jas elää hyvin uskonnollisen perheensä kanssa maitotilalla Alankomaiden maaseudulla. Juuri ennen joulua perheen vanhin lapsi Matthias putoaa luisteluretkellä jäihin ja hukkuu. Vanhemmat hautautuvat omaan suruunsa, eivätkä osaa tai tajua auttaa jäljelle jääneitä lapsia selviytymään surustaan. Jas ei enää suostu riisumaan takkiaan tai käymään vessassa. Yhdessä sisarustensa kanssa hän rakentaa arkeensa uusia rituaaleja, joissa kuolema ja esimurrosikäisen seksuaalisuus ovat vahvasti läsnä. Jätin poikkeuksellisesti tähtiluokituksen antamatta Goodreadissa tälle kirjalle, koska en kerta kaikkiaan tiedä, mitä mieltä kirjasta olen. Se on todella inhottava, surullinen ja ällöttävä monella mittarilla. Samaan aikaan sen kielenkäyttö ja kerronta ovat ihailtavan tarkkoja ja kiinnostavia. Teemat surusta, syyllisyydestä ja näiden tunteiden fyysisyydestä ovat kiinnostavia, vaikka ovatkin vastenmielisiä. Kirja tuo kaiken todella voimakkaasti lukijan iholle. Kaikki on likaista ja ällöttävää, ja kuolema on jatkuvasti läsnä. Ankara uskonnollisuus vääristää varsinkin lapsen ajatuksia eteenkin seksuaalisuudesta ja syyllisyydestä. Jasin rituaalit vaikuttavat pakko-oireilta: hänen on pakko tehdä mitä hän tekee, muuten vanhemmille tai sisaruksille tapahtuu jotain kamalaa. Lukijalle syntyy suorastaan sairas halu seurata maitotilan kauheita ja vääjäämättömiä tapahtumia, eikä päätä todellakaan pysty kääntämään pois. Haluaisin sanoa, että tällaista ei voi oikeasti tapahtua, mutta samaan aikaan tiedän, että kaikki kirjan tapahtumat ovat täysin mahdollista. Se tekee lukukokemuksesta entistä turhauttavamman ja ahdistavamman. Mieleeni tuli hyvin voimakkaasti Sayaka Muratan <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/07/kesakuun-luetut-2023.html">Maan asukit</a></i>, mutta <i>Illan epämukavuus</i> on jotenkin vielä hirveämpi kirja. Illan epämukavuus jää hyvin voimakkaasti mieleen, mutta en voi hyvällä omallatunnolla suositella sitä kellekään, enkä tahdo itse enää ikinä lukea sitä uudelleen.<br /></div><span class="Formatted"></span> <br /><div>Olin törmännyt Pauline Harmangen esseeseen/pamflettiin <i>Miksi vihaan miehiä</i> jo aiemmin, varmaankin sen ilmestyessä, mutta kuluneen vuoden aikana sen nimi on saanut suorastaan lentävän lauseen maineen elämässäni. Ystäväni oli huomannut kirjan paikallisen kirjakaupan ikkunassa ja totesimme eräässä keskustelussa sen puhuttelevan meitä molempia. "Miksi vihaan miehiä," tulee todettua yhä edelleen erittäin usein, kun puhe kääntyy tuttuihin ja tuntemattomimpiin törttöileviin miesihmisiin. Sattumalta törmäsin kirjaan Bookbeatissa ja koska se oli hyvin lyhyt, päätin ottaa selvää, miten tämä mainion provosoivasti nimetty kirja pitääkään sisällään. <i>Miksi vihaan miehiä </i>on kirja, jossa otsikko kertoo hyvin selväsanaisesti, mistä kirjassa on kyse. Harmange kertoo omasta heräämisestään miesvihaan, sen vertautumisesta misogyniaan (ne eivät ole vastakohtia!) ja syitä siihen, miksi hän vihaa miehiä ja miksi muidenkin ei-miesten pitäisi. Kirja on provosoiva ja vihainen, kuten arvata saattaa, mutta silti se on mielestäni asiallinen pieni teos. Koska kirja on todella lyhyt, kovinkaan syvälle aiheeseen vielä päästä. Intersektionaalisuus jää käytännössä kokonaan käsittelemättä, kun Harmange keskittyy melkoisen subjektiivisiin kokemuksiin. Toisaalta itse näen tämän nimenomaan keskustelunavauksena, eikä sen ole selvästikään tarkoituskaan olla mitään syväluotaavaa pohdintaa aiheesta. Tästä johtuen en kuitenkaan saanut kirjasta mitään uusia tai mullistavia ajatuksia. Jos on lukenut ja opiskellut feminismiä yhtään pidempään, tilanne on todennäköisesti sama kuin minulla. Silti Harmange onnistuu tökkäämään joihinkin sokeisiin pisteisiini ja validioimaan ajatuksiani, mikä on aina virkistävää. Erityisen tärkeäksi koin juuri tällä hetkellä hänen huomionsa siitä, että vaikka kiinnostuksenkohteet olisivat perinteisen feminiinisiksi miellettyjä, se ei estä naista olemasta feministi. Olen lähimenneisyydessä kipuillut tämän asian kanssa jonkin verran, ja vaikka se ei enää ole itselleni niin ajankohtainen ajatusluuppi, sen lukeminen oli tärkeää.<i> Miksi vihaan miehiä</i> sai minut ajattelemaan uudestaan ja uudestaan tilanteita, joihin olen törmännyt ihan muutaman vuodenkin sisään: miten naisvihan vaikutuksia on vähätelty minulle päin naamaa kerrottuani omakohtaisia kokemuksiani, miten kommenttini on ohitettu seminaarissa sukupuoleni takia, miten selvään seksuaaliseen ahdisteluun syyllistynyt ei suostu pyytämään tekojaan anteeksi, ja kuinka vastaavat tapaukset vaietaan kuoliaaksi uhrin kustannuksella, ja kuinka hyvin monet tuntemani miehet ottavat itsevarmasti tilan maailmassa ja pakottavat äänensä kuuluviin edes tajuamatta, että he vievät tilaa naisilta. Ja tulin tosiaankin jälleen todella vihaiseksi!! On tärkeää olla vihainen. Viha on voimakas tunne, joka ajaa toimintaan. (Eikä tämä tarkoita väkivaltaa! Harmange muistuttaa, että vihan tunne ei todellakaan aina johda väkivaltaan.) Haluan ehdottomasti palata tähän kirjaan vielä joskus, koska työmatkoilla pätkittäin luettuna ja alkavan flunssan kourissa oma keskittymiskykyni ei ollut ehkä kaikkein parhaimmillaan. <br /></div><div><br /></div><div>Luin keväällä Mary Marckin <i>Eeva</i>-sarjan <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/06/toukokuun-luetut-2023.html">ensimmäisen osan</a>, ja vaikka en täysin ihastunutkaan, lainasin sarjan loput osat syksyn tullen kirjastosta. <i>Vähän enemmän Eevasta</i> (loistavasti nimetty jatko-osa!) on ensimmäisen osan tavoin hyvin kevyt välipalakirja. Eeva, Hertta, Maiju ja muut luokan oppilaat jatkavat koululaisarkeaan, jossa opiskelua tasapainottavat erilaiset juhlat ja tapahtumat, kuten vaikkapa rekiretki, jonka parinmuodostus aiheuttaa Eevalle omantunnontuskia. Pois tutuista maisemista päästään kun Eevan sairas setä pyytää Eevaa seuraneidiksi maalle muutamaksi kuukaudeksi. Vaikka Eeva lähtee matkaan vastahakoisesti, matka tarjoaa jännittäviä käänteitä ihmissuhteissa. Oikea adjektiivi kuvaamaan tätä kirjaa on kepeä. Konfliktit selviävät loppujen lopuksi hyvin helposti, eikä murheisiin jäädä vellomaa pitkiksi ajoiksi. Edellisessä osassa minun oli vaikea pitää päähenkilöistä, mutta tällä kertaa he eivät ärsyttäneet ihan yhtä paljon. Toisaalta edelleen erään tytön kehoa kommentoidaan jatkuvasti yleisenä vitsinä, mikä on todella inhottavaa. Rasistinen kielenkäyttö ei myöskään mennyt läpi ilman epämukavaa oloa, vaikka sen esiintyminen ei yllättänytkään. Vaikkei tämäkään mikään uusi lempikirjani ollut, useamman kerran kuitenkin hymähtelin ääneen. Mary Marck taitaa kyllä nokkelan ja humoristisen dialogin!<br /></div><span class="Formatted"></span> <br /><div><i>Narnia</i>-projekti eteni jo sarjan viidenteen osaan: olemme päässeet yli puolenvälin! Edellinen osa, <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/08/heinakuun-luetut-2023.html"><i>Hopeinen tuoli</i></a>, oli pettymys, mutta <i>Hevonen ja poika</i> oli lapsena suosikkiosiani sarjasta <i><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2022/07/kesakuun-luetut-2022.html">Velhon ja leijonan</a> </i>ja <a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2023/05/huhtikuun-luetut-2023.html"><i>Kaspianin matkan maailman ääriin</i> </a>ohella. (Kas vain, nämä ovat myös ne osat, jotka lapsena hyllystäni löytyivät! Mahtaakohan olla yhteensattuma :D)<i> Hevonen ja poika </i>sijoittuu aikaan, jolloin ylikuningas Peter sisaruksineen hallitsi Narniaa. Tarina alkaa kuitenkin naapurivaltakunta Kalormenista, jossa nuori Sastra karkaa kotoaan puhuvan hevosen Riian kanssa. Matkalla he tapaavat toisen karkulaiskaksikon, pakkoavioliittoa pakenevan ylimystyttö Aravisin ja Hvinna-hevosen, joka niin ikään puhuu. Nelikko lähtee kohti Narniaa, jossa hevoset ovat syntyneet. Matkalla he kuitenkin kuulevat kalormenilaisten kauheasta suunnitelmasta narnialaisten ja varsinkin kuningatar Susanin pään menoksi, ja pakomatka muuttuukin yritykseksi pelastaa tämä myyttinen maa. <i>Hevosessa ja pojassa</i> on elementtejä, joista pidän kovasti edelleen. On kiinnostavaa lukea maailmasta Narnian ympärillä. Lisäksi henkilöt ovat syntyneet tämän maailman asukkaiksi, ja vaikkeivät he narnialaisia olekaan, he toimivat ja ajattelevat kuitenkin eri tavalla kuin meidän maailmastamme tulleet lapset. Lisäksi luin todella mielelläni Narnian "kultaisesta ajasta": tämä aikakausi jäi nimittäin <i>Velhossa ja leijonassa </i>pituudestaan huolimatta hyvin lyhyeksi maininnaksi. Mielelläni olisin lukenut kuninkaiden ja kuningattarien elämästä lisääkin! Lewis onnistuu tässä osassa olemaan kompastumatta naishahmojen kuvaukseen. Hänen kohdallaan rima on tosin matalalla, mutta silti ilahduin, kun tässä osassa naishahmot ovat fiksuja ja toiminnallisia, eivätkä jää sivuun taistelusta laittaakseen ruokaa. Heillä on muutakin tekemistä kuin vain seistä sivussa! Aikuislukijana kuitenkin valitettavasti huomaa sellaisiakin ikäviä asioita, joihin lapsena ei osannut kiinnittää huomiota. Kalormen on hyvin voimakkaasti itämaisista kulttuureista inspiroitunut, ja kuten 1950-luvulla ilmestyneestä kirjasta arvata saattaa, Lewis kuvailee maan asukkaita ja tapoja todella rasistisesti ja stereotypisoiden. Sastran syntyperään liittyvä salaisuuskin saa tässä valossa melkoisen kitkerän sivumaun. Tämä himmentää väkisinkin kirjan hohtoa, koska en pysty millään katsomaan asian ohitse. Minua hämmästytti myös se, miten ankarasti Aslan käyttäytyy päähenkilölapsia kohtaan, koska hän on ollut hellä ja ymmärtäväinen (vaikka toki myös erittäin arvoituksellinen) aiempia päähenkilöitä kohtaan. Ikävistä tunnelmista huolimatta <i>Hevosella ja pojalla </i>säilyy lämpöinen paikka sydämessäni, koska nostalgia kirjaa kohtaan on voimakasta. <i>Hopeisen tuolin </i>aiheuttaman pettymyksen jälkeen oli kiva palata paremman <i>Narnia</i>-kirjan pariin. Sarjaa on vielä kaksi osaa jäljellä, enkä muista varsinkaan <i>Taikurin sisarenpojasta</i> paljon mitään, joten odotan jännityksellä niiden pariin pääsemistä. <br /></div><div> </div><div><i>Naiset jotka kulkevat susien kanssa </i>on kirja, jota minulle on suositeltu jo useampi vuosi sitten. Kirjassa onkin hyvät lähtökohdat, jotka nostivat odotukseni hyvin korkealle. Kirja käsittelee alaotsikkonsa mukaan villinaisen arkkityyppiä myyteissä ja saduissa. Kirjan tarinoiden tarkoitus onkin vapauttaa alitajuntainen villinainen, jolloin nainen voi elää vapaampana ja vailla yhteiskunnan kahleita. En kuitenkaan erityisemmin pitänyt tästä. Kirja on ollut suuri myyntimenestys, enkä kiistäkään sitä, etteikö tämä olisi ollut jollekulle lukijalle tärkeä ja valaiseva kirja. Ilmestymisaikanaan 1990-luvulla tämä on varmasti ollut jossain mielessä mullistavakin, mutta itselleni tämä tuntui vähän vanhentuneelta binääriydessään ja heteronormatiivisuudessaan. Jotkut elementit kyllä kiinnostivat ja inspiroivat: oli kiinnostavaa lukea Pinkolan ajatuksia siitä, miten eri satujen motiivit linkittyvät toisiinsa ja mbniten villinainen missäkin tarinassa esiintyy. Tämä ei kuitenkaan ollut näkökulmansa vuoksi minun kirjani. Olisin kaivannut folkloristista lähestymistapaa, ja myyttien ja satujen naiskuvan pohtimista sen kautta. Nyt lähtökohtana on jungilainen psykologia, joka ei ole minulle ollenkaan tuttua ennestään. Tuntuikin, että siitä olisi pitänyt tietää jotain, että kirjasta olisi saanut jotain irti. Toisaalta en lukiessakaan tullut hullua hurskaammaksi aiheesta... Kirja oli myös hyvin raskaslukuinen. Monessa kohdassa teksti oli toisteista, napakoittaminen olisi tehnyt tekstille todella hyvää! Edellä mainituista syistä lukeminen ei innostanut minua juurikaan, ja harkitsin jopa jättäväni kirjan kesken, mikä on minulle todella harvinaista. Joistain hyvistä ideoista ja oivalluksista huolimatta <i>Naiset jotka kulkevat susien kanssa </i>oli liian self-help omaan makuuni. <br /></div><div><br /></div><div><i>Käsikirjoituksesta kirjaksi</i> osui silmääni kirjastossa, ja koska P on tällä hetkellä editointivaiheessa, nappasin kirjan inspiraatioksi. Kirjassa on haastateltu kahtatoista kirjailijaa heidän työskentelyprosesseistaan. Mitään ohjeita kirjassa ei varsinaisesti anneta, koska jokainen kirjailija kertoo vain omasta prosessistaan. <i>Käsikirjoituksesta kirjaksi</i> onnistuu olemaan napakka teos, joka on sekä mielenkiintoinen että nopealukuinen. Haastateltavat kertovat prosessistaan hyvin konkreettisesti prosesseistaan, ja sen takia uskon tästä kirjasta olevan hyötyä monille kirjoittajille. Oli hauskaa bongailla myös yhtäläisyyksiä kirjailijoiden työskentelymetodeissa! Esimerkiksi monilla toistui se, että työpäivä alkaa edellisen päivän tekstin lukemisella ja muokkaamisella. Vaikka jokaisella kirjailijalla on omat työskentelytapansa, niissä on paljon samaakin, minkä vuoksi kirjassa oli paljon toistoa. Haastattelujen pohjalta kirjoitetut tekstit seuraavat samaa kaavaa, mikä lisää toisteisuutta entisestään. Huomaa, että kaikissa haastatteluissa runko on ollut sama. Tämä ei ole varsinaisesti ongelma, mutta puhtaaksi kirjoittaessa olisi voinut kiinnittää huomiota siihen, että toistoa vältettäisiin. Vika saattoi olla osittain myös minussa itsesssäni, sillä tämä olisi ehkä pitänyt lukea hitaammin, eikä ahmaista parin lukukerran aikana. Teksteistä tuntui olevan karsittu pois lähes kaikki ylimääräinen, mikä toki teki niistä asiantäyteisiä, mutta olisi ollut kiva, jos jokaisen tekstin alkuun olisi lyhyesti esitelty, keitä kirjailijat ovat ja millaisia teoksia he kirjoittavat. Joukossa oli nimittäin muutamia minulle aivan vieraita nimiä, ja välillä kesti kauankin, ennen kuin pääsin jyvälle siitä, mitä genreä kukakin kirjoittaa. Lasten kuvakirjan taustalla on erilainen prosessi kuin vaikkapa aikuisille suunnatun historiallisen romaanin! Koska oman huoneen teema on ollut hyvinkin läsnä lukemistossani tänä vuonna, minua harmitti vähän, että kirjoittamisen fyysiset paikat ohitettiin monessa tekstissä. Sekin on nimittäin kirjoittamiseen vaikuttava asia! Kiinnitin huomioni myös siihen, että kaikki kirjailijat olivat vapaita kirjailijoita (tai näin ainakin teksti antoi ymmärtää). Tämä vaikuttaa väkisinkin työskentelyolosuhteisiin: on aivan eri asia, voiko aloittaa kirjoituspäivän aamulla kello kahdeksan ja kirjoittaa työpäivän mittaisen ajan kuin että kirjoittaminen täytyy sovittaa päivätöiden kanssa lomittain. Koska kirjan kohderyhmä on selkeästi sellaiset kirjoittajat, joilla ei ole vielä kustannussopimusta, en ukso, että kovinkaan monella on olosuhteet kirjoittaa kokopäiväisesti. Tämän olisi voinut jollain tavalla tiedostaa kirjassakin, nyt se väkisinkin vääristää kuvaa kirjailijuudesta. Myös kirjan alaotsikko on mielestäni hieman harhaanjohtava. Se antaa ymmärtää, että tämä olisi nimenomaan editointiin keskittyvä opas, mutta jokaisessa haastattelussa kirjailija kertoi pitkästi myös raakatekstin luomisprosessista. Vanha viisaus totta kai on se, että tyhjää paperia ei voi editoida, raakateksti on välttämätön osa kirjoitusprosessia, mutta kun editointi on nostettu ihan otsikkoon asti, olisin toivonut kirjan keskittyvän nimenomaan siihen. Kaikesta kritiikistä huolimatta <i>Käsikirjoituksesta kirjaksi</i> on ihan ok-tasoinen kirjoitusopas. Ehkä se tarjoaa jollekulle suuriakin oivalluksia kirjoittamisprosessiinsa liittyen, mutta itse hieman petyin. Tuskin lukeminen kuitenkaan hukkareissu oli itsellenikään: kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, mutta muiden työskentelytavoista ja ajatuksista voi ottaa oppia. (Sen takia itsekin jaan prosesseitani blogissa, vaikken itseäni minään auktoriteettinä pidäkään.) <br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVkuaGkGqxeSF-inlFUmoC1DCwC2vxl5ySuNS5j4HTHTZjCg4SYftfltLKuNcwsue9hj1Xg0u3ofze2gJcsDHv-gjcdhYTsh3nGipIPKS15xJXA8idqGMJe7HYGerlz-yUaYkU0l3OGGeZoJhwLO2ssGW-IZfMWt7NC9SStkLNfd5B8VtRl0R7YjeWpug/s3264/lokakuu2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="1718" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVkuaGkGqxeSF-inlFUmoC1DCwC2vxl5ySuNS5j4HTHTZjCg4SYftfltLKuNcwsue9hj1Xg0u3ofze2gJcsDHv-gjcdhYTsh3nGipIPKS15xJXA8idqGMJe7HYGerlz-yUaYkU0l3OGGeZoJhwLO2ssGW-IZfMWt7NC9SStkLNfd5B8VtRl0R7YjeWpug/w210-h400/lokakuu2.jpg" width="210" /></a></div><div><br /></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">*********</span><br /><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b><u>Lokakuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: </u></b></span></div></div></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>6. Kirjan kansikuvassa on jokin vaate</b>: <i>Illan epämukavuus</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja:</b> <i>Naiset jotka kulkevat susien kanssa</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><b>30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi</b>: <i>Samantekevää</i></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Lokakuu kului pääosin töiden parissa. Vaikka harkassa ihan viihdynkin, sen yhdistäminen opintoihin on kerrassaan mahdotonta: en ole puoleentoista kuukauteen laittanut tikkua ristiin opintojen etenemisen eteen. Tämä stressaa jonkin verran, varsinkin, kun marraskuussa odottaa kolme melko isoa deadlinea, mutta tällä hetkellä on kai keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan. Töissä olen kuitenkin saanut kehuja työstäni, päässyt tutustumaan organisaation muihin lonkeroihin (ja niitä riittää!), käynyt hieman spontaanisti tyhy-iltapäivässä kummituskierroksella ja vieraillut museossa työajalla, ja nämä kaikki ovat olleet mukavia asioita. Työntäyteisten viikkojen lisäksi myös lokakuun viikonloput olivat täynnä ohjelmaa: olin mukana ainejärjestölehden taitossa (vaikka päätoimittajuus on jäänyt taakse, näköjään en pysty irrottautumaan lehtitoiminnasta muuten :D), kävin ruskaretkellä ja juhlin ystävän syntymäpäiviä. Kuun viimeinen viikko menikin sitten sitkeässä flunssassa, minkä vuoksi Helsingin kirjamessut jäivät tänä vuonna väliin. Yritän työntää harmituksen taka-alalle, mutta kyllä se edelleen välillä ailahtelee. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kaikki nämä tekijät huomioon ottaen on ihmeellistä, miten paljon kirjoja lokakuussa luin! Toki monet niistä olivat melko ohuita ja nopealukuisia, mutta silti! Myös e-kirjojen suuri määrä huvittaa ja ihmetyttää. Kaukana ovat ne ajat, jolloin vastustin e-kirjoja periaatteesta (typerää, tiedän) tai jolloin sanoin, etten erityisemmin tykkää lukea kännykän ruudulta (tästä ei edes ole niin kauaa aikaa). Työmatkani kuitenkin voi helposti venähtää reiluun 40 minuuttiin, jolloin e-kirja auttaa tappamaan aikaa bussissa ja pysäkillä. Ei haittaa edes viettää lounastaukoa yksin, kun tietää pääsevänsä jatkamaan kirjan lukemista. Ehkä minusta onkin kuoriutunut ainakin jonkinasteinen e-kirjan lukija! Kuukauden luetuissa kirjoissa näkyy myös se, että P valtaa runsaasti tilaa aivoistani: ainakin kolmesta kirjasta olen saanut jonkinlaista inspiraatiota ja vahvistusta kirjoittamiseeni. <br /></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"><br /></span></div><iframe allow="autoplay; clipboard-write; encrypted-media; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="352" loading="lazy" src="https://open.spotify.com/embed/track/57wuf8nmXFdgUYddpG2skH?utm_source=generator" style="border-radius: 12px;" width="100%"></iframe><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;"> </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); text-size-adjust: auto;">Kuukauden biisi on Vilma Jään <i>Miina</i>. Minulla on sydämessäni kohta kansanmusiikille (tai siitä vaikutelmia ottavalle musiikille), ja Vilma Jään tuotanto osuu siihen täydellisesti. Vaikka olen ollut hänestä tietoinen jo jonkin aikaa, vasta nyt olen saanut aikaiseksi kuunnella hänen musiikkiaan. Ja ai että, on se hyvää! <i>Miina </i>menee lokeroihin "vihaiset naiset" ja "noitahumppa", ja nämä genrethän ovat tunnetusti suosikkejani :D <br /></span></div>
</div>
Celestinehttp://www.blogger.com/profile/11215671497132343518noreply@blogger.com6