Sanoja postauksen kirjoitushetkellä 2709, eli olen hyvin kaukana tavoitteesta. Onneksi annoin itselleni luvan alisuorittaa ja tähdätä 20 tonniin, muuten harmittaisi enemmän. Viikonloppuna luonani oli yövieras käymässä, ja vaikka se olikin aivan ihanaa, ei se auttanut kirjoittamista eteenpäin.
Itse DVR tuntuu kivalta tekstiltä. Ensimmäinen luku on valmis, toinen hieman yli puolivälin. Huomaan, että ainakin näin alkuun minun kauhean vaikea kiinnostua toisesta päähenkilöstäni, minkä takia kakkosluvun kirjoittaminen hieman tökkii, mutta toivon asian parantuvan, kun pääsen pidemmälle. Tavoilleni uskollisena olen myös ehtinyt jo murhaamaan yhden hahmon :D en tiedä, pitäsikö tästä taipumuksesta huolestua.
Vaikka olen tekstin kanssa todella kaukana omalta mukavuusalueeltani, on ihanaa, että teknologia tekee hahmojen elämästä helppoa. He voivat soittaa toisilleen! Sähkövalo on keksitty! Ei tarvitse keksiä kiertoilmausta, jos tahtoo sanoa jonkun vetävän puoleensa kuin magneetti! Ah, ellen rakastaisi niin paljon pseudohistoriallisia fantasiamiljöitä, en kirjoittaisi enää mitään muuta kuin nykymaailmaa hyödyntäviä tekstejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)