Kevätauringon kunniaksi määrittelemättömän aikavälin eniten kuunneltuja biisejä. Tuttuun tapaan nämä biisit löytyvät blogin Spotifysta Lasisipulissa soi -soittolistalta. Pääset sinne tuosta vasemmasta sivupalkista! :)
Autoheart: Life is confusing
Autoheartin ensimmäisen levyn deluxe-versiolta löytyy demoja, jotka eivät päätyneet lopulliselle albumille, ja Life is confusing on niistä yksi. Tykkään kauheasti tämän biisin rytmistä! Autoheart on muuten lupaillut uutta albumia tälle vuodelle, sitä odotellessa!
Olavi Uusivirta: Waterloo
Waterloota kuuntelin ehkä enemmän loppusyksystä, mutta koska kuuntelen jatkuvasti samoja biisejä, on se soinut usein näin keväämmälläkin. Tämän biisin jousikuvio on huima! Tänä vuonna taitaa ilmestyä albumi suunnilleen jokaiselta lempibändiltäni ja -artistiltani, Olavilta myös.
Lauluyhtye Viisi: Juhlien jälkeen
Viiden joululevy on eräs suosikkejani, ja pidän myös heidän ainoaksi jääneestään albumistakin. Juhlien jälkeen iski ja meni ihon alle. Tunnelma on surumielinen, jopa vähän ahdistava, mutta a cappella -sovitus on kylmiä väreitä aiheuttavan kaunis. Samalta levyltä tähän vuodenaikaan sopii ehkä paremmin Maaliskuun musiikkia :)
Iisa: Kun olit nuori
Iisaa en ole kuunnellut oikeastaan yhtään tämän biisin lisäksi. Kerrankin Spotifyn soittolistaradio tarjosi jonkin helmen! Soittolistan päätyttyä annoin radion pyöriä taustalla ja puuhailin jotain muuta keskittymättä musiikkiin sen kummemmin, kunnes korvaani tarttui vieraan laulun säe: "itkitkö hulluna, kun olit nuori?" Kiinnostuin välittömästi ja kuuntelin biisin ajatuksen kanssa, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Iisaan voisi tutustua paremminkin!
Ellips: Maailma on rikki
Haloo Helsingistä! tuttu Elli aloitti soolouransa nimellä Ellips. Ensimmäinen single Maailma on rikki on kivan erilainen verrattuna Haloon musiikkiin, vaikka sanat ovat paikoin mielestäni vähän huolimattomat. Pidän kovasti tietynlaisesta 1960-70-luvun tunnelmasta, joka kappaleessa on.
Ray Charles: Hit the road Jack Hit the road Jack on ehkä todiste siitä, että Spotify-soittolistani on usein koostettu ilman mitään sen kummempaa logiikkaa: uutuusbiisien joukosta saattaa yllättäen löytyä hitti 1960-luvulta. En oikein tiedä, mikä sai minut kuuntelemaan tätä erityisen paljon juuri nyt, oli vain kerran sellainen fiilis ja aika monta kertaa myös sen jälkeen.
Carrie Hope Fletcher: I say no
Lontoon Heathers-produktiossa on useampi kokonaan uusi biisi, joista I say no on mielestäni ehkä kaikista paras. Ehkä tämä on teemoiltaan hieman päällekkäinen Dead girl walking reprisen kanssa, mutta toisaalta nuorten naisten asennebiisejä ei ikinä voi olla liikaa. Kuuntelin tätä varsinkin helmikuussa lähes päivittäin. Erityisplussaa samankaltaisuuksista Our love is godiin!
Pauliina Kokkonen: En tahdo löytää susta pois
En aluksi pitänyt Pauliina Kokkosen toisesta julkaistusta singlestä juurikaan, mutta mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän tykkään. Ei se San Franciscon tasolle yllä, mutta tämän sanoituksista pidän kyllä enemmän. Kokkosen julkaistut biisit ovat olleet melko erilaisia, joten jännittääkin nähdä, millainen kokonaisuus albumi tulee olemaan.
Maarit: Neito ja ylioppilas
Katselin eräänä iltana yo-juhlistani otettuja kuvia, ja äkkiä muistin, että joskus yläasteella olin kuullut biisin, jonka nimi oli Neito ja ylioppilas. Ei mennyt kauan aikaa, kun olin kaivanut kappaleen Spotifyn uumenista ja laittanut sen soimaan. Se olikin hämmentävän hyvä! Sanoitus on kovin synkkä ja murheellinen, mutta jokin pimeä puoleni nauttii sellaisesta kovasti :D
Tosi stressaava viikko on kääntynyt loppupuolelleen. Vaikka mitään ylitsepääsemätömän kurjaa ei ole tapahtunutkaan, mieli on jotenkin vähän maassa. Ulkona sataa kaatamalla vettä ja kadut on loskaisat. Onneksi asioihin on olemassa ratkaisu: kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat kivoja just nyt!
💜 Kaikki tämän periodin kouluhommat tehtynä. On ollut paljon tehtäviä tehtäviä, mutta sain tänään palautettua viimeisenkin!
💜 Lukeminen. Olen jotenkin tosi innostunut lukemisesta! Minulla on paljon kirjoja kirjastosta lainassa ja hyviä kirjoja kesken. Tammi- ja helmikuu olivat lukemisen kannalta vähän köyhiä, mutta maaliskuu näyttää paremmalta.
💜 Lontoon Heathersin Cast Recording. Maaliskuun alussa ilmestyi Lontoon Heathers-produktion cast recording, jota olin kovasti odottanut. En joutunut pettymään! Uudet biisit ovat todella hyviä (vaikka pidänkin You're welcomella korvatusta Bluesta kauheasti sen ongelmallisuudesta huolimatta :D) ja vanhoissa tutuissa oli joitain sanoitusmuutoksia tai erilaisia painotuksia, jotka muuttavat merkityksiä. Olisi ihana analysoida cast recordingien eroja enemmän jossain vaiheessa. Vaikka netissä olenkin törmännyt moniin vähemmän innostuneisiin mielipiteisiin, itse olen aivan pähkinöinä tästä. Tämän postauksenkin otsikko on Heathersista peräisin. Ms. Fleming on sieluneläimeni.
💜 Siivottu koti. Inhoan siivoamista, mutta tein perjantaisiivouksen ja imuroin, pesin vessan ja vaihdoin lakanat. Onhan siivoaminen ärsyttävää, mutta lopputulos on onneksi kiva!
💜 Editointi. Olen aloittanut Pusun editoimisen. Olen innoissani tekstistä ja uusista jutuista, joita tämä editointikierros on tuonut siihen jo nyt. Lisäksi apuna on esilukijoiden hyvä ja tarkka palaute, joka tekee minut myös todella iloiseksi <3
💜 Ihmisten yllättäminen. Vein tällä viikolla kukkia eräälle syntymäpäiväsankarille ja tulin kauhean hyvälle mielelle, kun hän ilostui. Tulin miettineeksi samalla kaikkia edellisiä kertoja, kun olin yllättänyt ihmisiä vastaavilla tavoilla, ja tulin siihen tulokseen, että toisten iloiseksi tekeminen on eräs parhaista asioista, mitä tiedän.
💜 Kuoro. Vaikka tämän viikon treenit eivät ehkä omalta osaltaan menneet ihan putkeen, ovat harkat olleet kivoja. Olen aika lähellä erään vaikean kappaleen selättämistä!
💜 Sohvaperunat. En ole tainnut puhua blogissa asiasta, mutta hullaannuin Sohviksiin syksyllä niin, että katsoin kaikki kaudet parissa kuukaudessa :D Sohvaperunat on perjantain (tai oikeastaan koko viikon) kohokohta! Taidankin nyt hautautua sänkyyn keksien kanssa ja syventyä tämän päivän jaksoon!
Bongasin tämän haasteen Youtubesta ja päätin tehdä sen blogimuodossa! Tagin on luonut maureenkeavy ja sen voit katsoa tästä.
Rakastan Hamiltonia, rakastan lukemista: mikäs sen parempi tapa puhua molemmista kuin ne yhdistävä book tag! Otin vapauden suomentaa kysymykset, jotta ne sopivat paremmin muutenkin suomenkieliseen blogiin. Kaikki kökköydet ja epäselvyydet siis allekirjoittaneen piikkiin!
Musiikkia lukemisen taustalle. Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.
KYSYMYKSET:
1. The Room Where It Happens: Kirja, jonka maailmaan tahtoisit asettua
Vaikea kysymys! Todella monissa lempikirjoissani liikutaan sellaisissa paikoissa, että siellä seikkailu olisi ehkä loppupeleissä ehkä ikävää tai vaarallista. Ehkä Janssonin Muumilaakso tai Tolkienin Kontu olisivat leppoisia paikkoja elellä.
2. The Schuyler Sisters: Aliarvostettu naishahmo
Kauhean vaikea kysymys tämäkin! Luulisi, että olisin keksinyt tähän jonkun helposti, mutta pää löikin ihan tyhjää. En tiedä, onko Tove Janssonin Kesäkirjan Isoäiti aliarvostettu, mutta hänestä ei kauhean paljon kuule puhuttavan. Mielestäni Isoäiti on loistava hahmo: tietyllä tavalla ilkeä, mutta kuitenkin lempeä. Hänellä on jalat maassa, mutta silti hän yhtyy välillä pienen Sophian mielikuvitusmaailmoihin. Haluaisin olla isona kuin Isoäiti.
3. My Shot: Hahmo, joka menee tavoitteitaa kohti, eikä anna kenenkään estää
L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan Emilia Starr. Emilia tietää pienestä pitäen, että haluaa jonain päivänä kirjailijaksi, eikä anna edes Elisabeth-tädin kirjoituskieltojen lannistaa. Emilia on kyllä eräs suurimmista fiktiivisistä esikuvistani!
4. Stay Alive: Hahmo, jonka toivot säilyneen hengissä
Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian Matleena. Madde oli lempihahmoni aina ensimmäisestä osasta alkaen, enkä voi kuvailla sitä tuskaa, mikä seurasi, kun hän kuoli Ruskan lopussa. Lukiessani vaikeroin melkein ääneen, että "vie mieluummin vaikka Aaron, mutta ei Matleenaa, ei Matleenaa!" En ole oikein vieläkään yli tästä. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
5. Burn: Sydäntä särkevin rakkaustarinan loppu
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin -trilogiassa Benjaminin ja Rasmuksen rakkaustarina ei pääty onnellisesti, minkä tosin voi arvata jo kirjojen nimistä. Vaikka olen lukenaut useamman rakkaustarinan, joka päättyy suhteen toisen osapuolen kuolemaan, riipii tämän parin kohtalo erityisesti sydäntä: Rasmuksen vanhemmat kieltävät Benjaminia osallistumasta hautajaisiin, ja Benjamin pääsee käymän Rasmuksen haudallakin vasta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Viimeisen osan hautausmaakohtaus onkin eräs koko sarjassa eniten itkettäneistä hetkistä. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
6. You'll Be Back: Röyhkein pahis
Mieleen tulee Paholainen pukeutuu Pradaan -romaanin Miranda Priestly. Melkoinen naispaholainen, mutta hirveydestään huolimatta hauska ja viihdyttävä hahmo. (olipas muuten vaikeaa keksiä suomenkielinen vastine sanalle sassy!)
7. The Reynolds Pamphlet: Kirja, jonka käännettä et osannut arvata etukäteen.
Lionel Shiverin Poikani Kevin. Harvoin olen kirjaa lukiessani järkyttynyt niin pahasti kuin silloin, kun paljastui, että Evan aviomies, jolle hän oli koko kirjan ajan puhunut, olikin kuollut. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
8. Non-stop: Sarja, jonka olet maratoonannut
L. M. Montgomeryn Anna-sarja. Luin koko kahdeksanosaisen sarjan ensimmäisen kerran kesällä 2009. En muista enää, kuinka putkeen kirjat luin, saatoin nimittäin lukea välissä jotain muutakin, mutta ainakin ennen elokuista syntymäpäivääni olin lukenut koko sarjan. Sen ainakin muistan, että ollessani viikon verran mummolassa luin niin, että siirryin suoraan Annan unelmavuosista Annaan opettajana ja ehdin vielä aloittaa Annaa omassa kodissaankin ennen kuin palasin kotiin.
9. Satisfied: Lempikirja, jossa on useampi näkökulmahahmo
Rainbow Rowellin Carry on! Vaikka näkökulmahenkilöitä on paljon, kaikki tuovat jotain tärkeää mukaan tarinaan. Jos yksikin puuttuisi, olisi kirja heti paljon köyhempi. (Carry on saa muuten jatko-osan: Wayward son ilmestyy syksyllä!)
10. Who Lives, Who Dies, Who Tells Your Story: Kirja tai sarja, jonka uskot olevan merkittävä myös tulevaisuudessa
Vähän tylsä vastaus, mutta Harry Potterit. Sarja on ollut suosittu ilmestymisestään lähtien, eikä loppua suosiolle näy. Aina löytyy uusi sukupolvi, joka innostuu Pottereista. (Tämä kohta oli kauhean vaikea kääntää, alkuperäinen versio oli book/series you feel like will be remembered throughout history)
11. Helpless: Suhde, jota kannatit alusta alkaen
Miten nämä helpoimmilta tuntuneet kysymykset ovatkin näin vaikeita? Sanotaan vaikka The Infernal Devices -trilogian Tessa ja Jem. Trilogian kolmiodraama on monella tavalla mielenkiintoinen, mutta olin ihanan Jemin kannalla alusta alkaen. Tessa tosin on välillä niin pölvästi, että revin lukiessa hiuksia päästäni.
12. Ten Duel Commandments: Suosikki taistelukohtauksista
Ongelmani varsinkin elokuvien, mutta myös kirjojen kanssa on se, että taistelukohtaukset ovat yleensä hyvin puuduttavia ja sekavia. Olikin kauhean vaikea miettiä, mikä olisi se oma suosikki. Jostain aivojen uumenista mieleeni putkahti Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjan kolmannen osan Kukkien kaupungin lopputaistelu, joka sijoittui häihin. Kirjan lukemisesta on varmaan lähemmäs seitsemän vuotta, mutta jollain tavalla kohtaus on jäänyt mieleen ravistelevana. Stravaganza on eräs niistä miljoonasta kirjasta, jotka pitäisi lukea uudelleen!
13. Say No To This: Guilty pleasure
Jyri Paretskoin Shell's angles -sarja. Vaikka olen kaukana kohderyhmästä, olen viihtynyt sarjan kanssa hyvin. (Viimeinen osa on kuitenkin vielä lukematta!) Mopopoikakirjat eivät kuitenkaan ihan sovi (muka) sivistyneen ja (teko)taiteellisen ihmisen kuvaan, jollaisen kovasti yritän itsestäni antaa, joten ne ovat oma salainen nautintoni. Joskus yläasteella luin myös Neropatin päiväkirjoja enemmän tai vähemmän salaa, mutta niitä en ole lukenut sen verran pitkään aikaan, että jätän ne vain kunniamaininnalle.
14. What Comes Next: Sarja, jossa toivoisit olevan enemmän osia
Äh, tämä on vaikea. Pienenä olisin halunnut lähes jokaiseen sarjaan jatko-osia, joissa oltaisiin kerrottu päähenkilöiden lapsista ja lapsenlapsista ja niin edelleen, mutta nykyään olen usein tyytyväinen siihen, miten kirjailija päättää sarjansa lopettaa. Jos jotain on kuitenkin sanottava, niin mainittakoon Annukka Salaman Faunoidit. Lukisin mielelläni enemmän faunoidien maailmaan sijoittuvia kirjoja!
15. Right Hand Man: Suosikki ystävyyssuhteista (/BROTP)
Yritin tänne asti keksiä joka kohtaan eri kirjan, mutta tässä vaiheessa on pakko luovuttaa: Kesäkirjan Sophia ja Isoäiti ovat ystävyyssuhteineen eräs kirjan parhaista asioista.
16. What’d I Miss: Kirja tai sarja, jonka luit "myöhässä"
Rick Riordanin Percy Jackson! En ikinä lukenut tätä sarjaa kohderyhmän ikäisenä, vaan tartuin siihen vasta lukiossa. (Syytän kyllä osaksi markkinointia, "uusi Potter" ei ikinä toimi mainoslauseena!) Harmittaakin vähän, etten lukenut sarjaa aiemmin, tiedän nimittäin, että se olisi uponnut kyllä pikku-Celeen. Toisaalta myös isompi lukija viihtyi sarjan parissa vallan mainiosti, joten olen iloinen, että päädyin lukemaan sarjan myöhemmällä iällä.
Haastan mukaan kaikki Hamilton-fanit, mutta oikeastaan kuka tahansa muukin saa innostuessaan napata haasteen mukaansa, kunhan mainitsee sen keksijän! Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu :)
Tuhatkuolevan kirous sai syksyllä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon, mistä olin riemuissani: onhan Siiri Enoranta ehdottomia lempikirjailijoitani. Odotukset Tuhatkuolevan kiroukselle olivat hyvin korkealla, koska olin kuullut siitä todella paljon kehuja. Kehut eivät olleet pelkkiä tyhjiä puheita, kirja oli todella hieno ja palkintonsa ansainnut! Vaikka se käsittelee vaikeitakin aiheita, kuten kuolemaa, siitä ei missään vaiheessa tule raskassoutuinen tai saarnaava. Pidin todella paljon kirjassa kuvatusta taikasysteemistä: taikomisen materiaalina käytetään esimerkiksi olia ruumiinkarvoja tai -eritteitä. Tämän vuoksi maailmassa ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi säärikarvojen ajelu, mikä teki minut lukiessani kauhean iloiseksi. Koska taikojen tekeminen vaatii materiaalia, taiankäytön jäljet näkyvät ihmisissä: asioilla on syitä ja seurauksia. Vaikka paljon kirjasta pidinkin, minulla oli varsinkin alussa hieman vaikeuksia päästä sen vaatimaan tunnelmaan. Kirja tuntui vaativan omanlaistaan mielentilaa, enkä oikein saanut kiinni siitä. Lisäksi Tuhatkuolevan "vahingoksi" koitui se, että olin lukenut joulukuussa Enorannan edellisen teoksen, Josir Jalatvan eriskummallisen elämän, joka oli niin uskomaton lukukokemus, että vertasin Tuhatkuolevaa jatkuvasti siihen, vaikka kirjat ovatkin niin erilaisia, ettei vertailu ole missään nimessä mielekästä. Kun pääsin näiden asioiden yli, viihdyin kirjan parissa oikein hyvin! Henkilöhahmot ja heidän kemiansa ovat kiehtovia, ja Enorannan kieli jaksaa lumota ja yllättää kerta toisensa jälkeen. Tuhatkuolevan kirous jää mieleen, ja olenkin todella iloinen siitä, että näin hieno kirja voitti Finlandian!
Hämäränsäteet jatkaa pari vuotta sitten lukemani Naakkamestarin tarinaa. Nyt pääosassa ovat kuitenkin ursiininuoret Säde ja Anttoni, jotka saapuvat Imatran Valtionhotelliin suorittamaan salaista tehtävää. Vaikka pienoisromaani onkin melko itsenäinen teos verrattuna edelliseen osaan, olivat muistikuvat sen verran hämärät, että olin kirjan alussa melko hukassa. Tarinaan pääsi kuitenkin nopeasti sisään. Hämäränsäteet tarjosi vauhdikasta ja viihdyttävää seikkailua uskottavassa vaihtoehtohistoriassa. Henkilökehitys jäi ehkä seikkailun pyörteissä vähän ohueksi, mutta siitä huolimatta viihdyin tämän nopealukuisen kirjan parissa hyvin. Muistelin pitäneeni Naakkamestarista enemmän, mutta pidän kauheasti Meresmaan luomasta vaihtoehtohistoriasta, jossa viihtyisin enemmänkin kuin pelkkien pienoisromaanien verran. Ursiinikansa on myös hyvin kiehtova!
*********
Helmikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat:
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua:Tuhatkuolevan kirous 37. Pienkustantamon julkaisu:Hämäränsäteet Taidan päivitellä joka kuussa ajan kulumisen nopeutta, mutta teen sen taas: helmikuu meni ohi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Kuukauteen mahtui paljon kesätyöhakuja, opiskelujuttuja ja paljon niihin liittyvää stressiä, mitkä osaltaan saivat kuukauden tuntumaan sumuiselta. Onneksi oli folkloristiikan ekskursio Helsinkiin, ainejärjestön kaverisitsit ja wanhojen tanssit, joita kävimme kaveriporukalla katsomassa lukiollamme. Taustalla vaanivat esseet olivat eräs osasyy laihaksi jääneeseen lukukuukauteen, mutta myös se, että helmikuun aikana kirjoitin ja editoin paljon. Pusu oli tietty etusijalla, mutta kaiken kiireen keskellä ehdin myös kirjoittaa ja editoida novellin Nova-spefinovellikilpailua varten. Editoimisen kanssa uhkasi tulla melkoinen kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin lähettää novellin eteenpäin. Toivon parasta, mutta nyt kaikki riippuu esiraadista.
Kuukauden biisi on Marinan (joka pudotti viime vuonna artistinimestään "and the diamonds" -osan pois) uusi biisi Handmade Heaven. Kyseessä on singlejulkaisu huhtikuussa ilmestyvältä uudelta albumilta, jota odotan kieli pitkällä jo nyt. Marinan enkelimäinen ääni ja sanoituksien tietynlainen haavoittuvuus ovat yhdistelmä, jota rakastan. Handmade Heaven on helposti helmikuun kuunnelluin kappale.
