Lokakuun luetut 2018

Lokakuussa 2018 luin kaksi kirjaa (570 sivua), joista yksi oli uusinta.

Rowell, Rainbow: Fangirl [U] 460 s.

Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja 110 s.

kotimaisia: 1

käännöskirjoja: 1

omasta hyllystä: 1

kirjastosta: 1

muualta: 0

Fangirlin luin lukion ykkösellä, jolloin samaistuin introverttin ja hiljaiseen Cathiin valtavasti. Nyt tartuin kirjaan uudestaan, kun kuulumiseni kuultuaan ystäväni totesi elämäni kuulostavan ihan Fangirlin tapahtumilta. Aloitin lukemaan kirjaa uudelleen ja sain huomata hänen olleen oikeassa. Niin monet Cathin kokemat asiat tuntuivat tutuilta: omilleen muuttaminen (vaikka Cath muuttikin asuntolaan eikä yksiöön), kampusalueella eksyminen, uudet ihmiset, yleinen hämmennys... Onnistuin samaistumaan Cathiin entistä enemmän nyt, vaikka en uskonutkaan sen olevan mahdollista. Samaistumisen lisäksi sain ilokseni huomata, että kielitaitoni on kolmessa vuodessa ehtinyt kehittyä. Muistelen, että viime kerralla olin todella hämmentynyt parista jutusta, kun en ymmärtänyt niitä kunnolla, mutta nyt sellaisia kohtia oli huomattavasti vähemmän, jos ollenkaan. Fangirl on ehdottomasti eräs lempikirjoistani: se on kuin lämmin halaus. Vaikka se välillä viiltää ja itkettääkin, loppupeleissä sen lukeminen on aina onnellinen tapahtuma, joka jättää rauhallisen olon. 

Terhi Rannelan alkoholiaiheinen novellikokoelma Yhden promillen juttuja on pitänyt lukea jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi ennen kuin nyt. Aivan aluksi on sanottava, että kokoelma osoittaa Rannelan olevan taitava novellien kirjoittaja: nämä lyhyet tekstit onnistuvat olemaan tiiviitä ja onnistuneita ilman turhia rönsyjä ja keikauttavat lopussa parhaassa tapauksessa koko jutun ympäri ja kiskaisevat maton lukijan jalkojen alta. Hämmennyin kuitenkin kirjan kohderyhmästä: se tuntui sopivimmalta yläasteikäisille (pienen sivumääränkin vuoksi), mutta henkilöt olivat usein lukiolaisia. Toki monet tahtovat lukea hieman itseään vanhemmistaan hahmoista, mutta tässä lukiolaisten kännikertomukset tuntuivat lapsellisilta ja epärealistisilta. Ainakaan meidän lukiossa meno ei mielestäni ollut samanlaista (vaikka onkin huomattava, että korkeampi sisäänpääsykeskiarvo vaikuttanee asiaan). Myös saarnaava sävy ärsytti vähän. Mielestäni novellien loput olisivat voineet olla avoimempia, eikä yksiselitteisesti kaavalla "alkoholin juominen -> kauheus ja onnettomuus" kulkevia. Toisaalta, jos kirjan tarkoitus on kertoa alaikäisenä juomisen vaaroista, se on genressään mallikelpoinen. Lempinovellejani olivat Tää on Suomi!, Panttivankitilanne, Praha, Vaa'an tähtikuvio, Höyhenenkevyt, Ympäri, Päälläseisontaa, Kadunmiehen muotokuva, Sanojen vapaudesta, Sekakäyttäjämagneetti ja Me ollaan sankareita kaikki. 

Lokakuuta rytmittivät paitsi opiskelut, myös kirjamessut ja niiden odotus. Vierailin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuilla kuun alussa ja neljättä kertaa Helsingin kirjamessuilla, ja molemmat tapahtumat olivat oikein kivoja! Muuten lokakuussa ehdin larpata syyslomalaista ja turisteilla pitkin uutta kotikaupunkia sekä eksyä pari kertaa, mutta aina löysin itseni ja tien takaisin. Lukeminen ja editointi jäivät molemmat hieman paitsioon, kun deadlinejen ja muiden koulutehtävien puristuksissa aivotoimintaa riitti enää lähinnä Monty Pythonin katsomiseen. Vaikka syksyn ja ensimmäisten tenttien rysähtäessä kunnolla niskaan on ollut vähän rankkaakin, mahtui lokakuuhun kivojakin hetkiä. 

Marraskuu näyttää onneksi koulun kannalta hieman kevyemmältä. Kuukauteen lisämerkitystä tuo Nanowrimo, jonka etenemisestä tulen päivittämään blogiin, halusitte tai ette! (Jos kirjoittamisjutut allergisoi, suosittelen palaamaan vasta joulukuussa.) Marraskuulta toivon myös sen verran aikaansaamista, että näkisin kavereita, niin täällä kuin kotikotonakin. Vaikka nykytekniikalla on helppoa pitää yhteyttä toisiin, eivät viestit kuitenkaan voi koskaan korvata oikeaa ihmiskontaktia. 

Kuukauden biisi on Queenin I want to break free. Aivan aluksi ihastuin biisin loistavaan musiikkivideoon (miksi Freddie Mercury on niin kuuma myös peruukissa, viiksissään ja hameessaan, ja miksi en itse ole yhtä hehkeä imuroidessani??) pari vuotta sitten, mutta kesällä keskityin paremmin itse biisiin soittaessani sitä ukulelella. Queenia pitäisi kuunnella myös Greatest hits -albumeiden ulkopuolelta, mutta ainakin I want to break free tulee pysyvän mukanani ainakin hyvin pitkään, jos ei ikuisesti. (Menen muuten todennäköisesti ensi viikonloppuna katsomaan uuden Bohemian rhapsody -elokuvan, enkä malttaisi millään odottaa!) 

Mitä mainiointa marraskuuta!