torstai 31. joulukuuta 2015

2015 (1/2)

Yleisen mukavuuden vuoksi jaan postauksen kahteen osaan. Kuvat liittyvät aiheisiin tai sitten eivät. Asiat ovat erittäin epäkronologisessa järjestyksessä.


Vuonna 2015 

•Suoritin peruskoulun loppuun ja siirryin lukioon. Vaikka lukio tappoi sosiaalisen elämäni ja nujersi rankkuudellaan, syksy on silti ollut paras koulusyksy pitkään aikaan. Peruskoulu on onnellisesti taaksejäänyttä elämää. 


•Olin isona (heh heh) ja pelottavana (sen ku näkis) isosena rippileirillä. Oli hauska viikko kaikin puolin, vaikka sää olikin kylmä. 

•Tanssin ja lopetin tanssin. Vaikka päätös hieman kirveltääkin, tosiasia on se, ettei minulla ole enää siihen aikaa. 

•Luin hirmuisen määrän kirjoja. Siitä lisää toisessa osassa.


•Esiinnyin koulun näytelmässä. Kehuja ropisi ja hauskaa oli, vaikka jännittikin ihan hirveästi. 

•Katsoin hirveän määrän hirveän hienoja elokuvia. Paper towns, Punaiset kengät, Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Tuulen viemää, Mamma mia!, Inside out, A Hard day's night... Lisäksi monia suosikkielokuvia uudelleen. 


•Nimitin itseni musikaalitohtoriksi saadakseni tekosyyn vaahdota musikaaleista blogissa ja tyrkyttää niitä viattomille ihmisille. 

•Kävin katsomassa Helsingissä Svenska teaternin Mamma mia!n. ABBA-fani ja musikaalitohtori ei ollut pysyä housuissaan, itki, nauroi, rakasti, ei ymmärtänyt juuri mitään, nautti suunnattomasti. 


•Kävin ihmettelemässä Lontoota. Ihana reissu kaikin puolin, jos unohdetaan särkevät jalat ja välistä vähän liiankin kuuma helle. 



•Katsoin viimein useiden tahojen hehkuttaman Uuden Sherlockin ja rakastuin. 

•Kuuntelin musiikkia, paljon musiikkia. 2015 ilmestyi uusi levy niin Marina and the diamondsilta, Scandinavian music groupilta kuin Enyaltakin. Lisäksi tutustuin Ultra brahan ja Kate Bushin lopputuotantoon. Loin kirjoitusprojekteille soittolistoja, liityin koulun kuoroon, näin SMG:n livenä (<3), rakastuin uudelleen moniin biiseihin, ällistyin The Beatlesin tuotannon ilmestyessä Spotifyhyn. (Ei koko tuotanyo, niin kuin jotkut lähteet väittävät: siellä ei ole Anthology-levyjä tai Lovea.) Musiikillisesti 2015 oli upea vuosi. 


•Juhlin elokuussa kaksia eri vuosipäiviä: omaani (16 vuotta) ja blogin (yksi vuosi). 

•Kävin Helsingin kirjamessuilla ensimmäistä kertaa. Upea tapahtuma ja yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. 

•Kävin Riikassa rakastumassa art noveauhun. 


•Sain uusia ystäviä ja rakastuin vielä enemmän vanhoihin. Vaikka muutaman ihmisen olenkin tuntenut vain vajaan vuoden, joitain tuskin sitäkään, heistä on tullut tärkeitä ja rakkaita ja tuntuu, kuin heidät olisi tuntenut koko ikänsä. Vanhoista kaveriporukoista tuli vuoden mittaan yhä tiiviimpiä ja tärkeämpiä ja olen todella onnellinen, että he ovat olemassa. Jos joku teistä, uusista tai vanhoista, lukee tätä ja tunnistaa itsensä, olet rakas ja tärkeä<3

•Vietin ehkä elämäni parhaan kesän. 


•Pyörin pääkaupungissa useampaan otteeseen ja rakastuin kaupunkiin joka kerralla enemmän. 

•Pyöräilin kilometrikaupalla.

•Piirsin. Vihonkulmiin koulussa, paperille kotona. 


•Odotin ensilunta, riemuitsin sen saapumisesta, mökötin sen sulaessa. 

•Joulu oli kaunis, joskaan ei maisemallisesti. 

•Valokuvani eivät tärähtäneet yhtä usein kuin ennen. (Ei sillä, etteikö ne tärähtäisi yhä, mutta ei enää niin moni eikä enää niin paljoa.) Lisäksi tajusin, kuinka hauskaa värimuokkauksilla leikkiminen on. 


•Bloggasin hyvin epätasaisesti, varsinkin syksyllä koulun alettua. Olen pahoillani pidemmistä postaustauoista, ne olivat erittäin tahattomia. Lupaan yrittää petrata ensi vuonna :) 

•Tunteet menivät vuoristorataa. Ensin oli päiväkausia hurjan iloinen, seuravaana päivänä vain kiukkuinen ja itkeskelevä kurja mytty. Angstasin ja nauroin mahan kipeäksi. 2015 oli tästä vaihtelusta huolimatta varsin mukava vuosi, ja tuntuu että nauroin enemmän kuin itkin. 

•Kerroin luvattoman huonoja vitsejä ja nauroin vielä huonommille.


•Puhuin paljon itsekseni.

•Kirjoitin. Kun 2014 kirjoittaminen tökki ja pahasti, eikä kynästä tullut kuin jotain angstirunoja, 2015 korvasi sen monin tavoin. Kirjoitin Suudelman ensimmäisen version reilussa yhdeksässä kuukaudessa, osallistuin Noviisi-novellikilpailuun (jonka tulokset ovat jo selvillä, mutta anonyymiteettiä suojellakseni en kerro sijoittautumistani, sanon vain olevani erittäin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni), rustasin muutaman runonkin, jotka olivat yllättävän hyviä, kirjoitin saniksessa erilaisia harjoituksia, osallistuin ensi kertaa NaNoWriMoon ja hävisin sen, istuin kesäiltoina parvekkeella läppäri sylissä... Kerta kaikkiaan, upea kirjoitusvuosi.


2015 oli hieno vuosi kaikin puolin. (Tuntuu, että unohdin listalta jotakin...) Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tekemässä siitä yhtä hienon kuin se oli. Jatketaan vuoteen 2016 hymyillen, tehdään siitä vielä parempi kuin tästä! 


Upeaa, jännittävää ja mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikille!!!

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 24. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esiteltiin tänä vuonna karvaisia kavereita. 

24. luukku: Kerttu Karhula



Kerttu Karhula on hyvin käytännöllinen nuori neiti. Hän on kiinnostunut maailman asioista ja oppii mielellään uusia asioita. Kerttu tahtoo tehdä asiat mahdollisimman helposti ja käytännöllisesti, eikä voi sietää vaikeamman kautta tekemistä. Hän rakastaa taidetta ja piirtää itsekin kauniita kukkakuvia. Kun mitään tärkeää työtä ei ole tehtävänä, Kerttu uppoutuu romanttisiin ajatuksiin: kenties jossain häntä odottaa karhuherra, joka kiertäisi vahvoilla tassuillaan auki kiinni juuttuneen hunajapurkin kannen ja auttaisi pesemään ikkunat. 

Kertun suosittelema kirja on kuvakirja nimeltä Karhujoulu. 
"Näin taidekarhuna tämä kirja on hyvin kiinnostava. Kauniita sinisen sävyjä löytyy lähes joka sivulta ja lisääntyvää valoa on upea seurata. Lisäksi tarina on ihastuttava ja kertoo legendan karhun talviunesta. Itse en sisäkarhuna nuku talviunta, mutta punaiset marjat maistuvat minullekin." 

***
Tähän päättyy Lasisipulissa-blogin joulukalenteri vuodelle 2015. Kommenttien perusteella kalenteria on ollut mukava seurata ja mukava sitä oli tehdäkin. Nyt on kuitenkin aika hiljentyä joulupyhiksi. 

Celestine ja joulukalenterin tähdet toivottavat oikein ihanaa ja kaunista ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! ❤️

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Älyttömät joululahjat

Susi heitti haasteella (kiitosta vaan :)), jossa pitää keksiä 3-5 joululahajatoivetta, jotka ovat tavalla tai toisella mahdottomia. Eiköhän aloiteta!

1. (BBC:n) Sherlock Holmes

Vaikka olisinkin oikein kiltti, Joulupukki tuskin tuo minulle omaa Baker Streetin yksityisetsivää tai lähettää minua kyseisen kadun asuntoon 221 B. Sherlockille voisi nakittaa kaikki koulutehtävät ja lisäksi hän voisi puolustaa minua kauheilta rikollisilta. Kenties herran läsnäolo houkuttelisi paikalle myös Moriartyn...

2. Linna kakkosasuntona

Luonnollisesti asun aikuisena Kruununhaassa jugend-linnassa (mulla on rikas aviomies, joka maksaa sen kämpän), mutta kakkosasunnoksi kävisi vanha linna Skotlannin nummilta. Tuuli ulvoisi ulkona, mutta minä vain vaeltelisin linnani käytävillä, seuranani kaksitoista mustaa kissaa ja muutama mäyräkoira. (Joku isompi metsästyskoira saattaisi tietenkin olla katu-uskottavampi, mutta kun ne on vähän pelottavia.) Joisin teetä kirjastohuoneessani ja kirjoittaisin menestysromaanejani vanhanaikaisella kirjoituskoneella kirjoituskammiossani. 

3. Liput The Beatlesin paluukeikalle

Tähän tietenkin kuuluisi sellainen pienimuotoinen ihme, että John Lennon ja George Harrison heräisivät henkiin kuolleista... Mutta koska toivoa voi aina, niin toivonkin, että tämä maailmanhistorian upein bändi palaisi yhteen ja järjestäisi loisteliaan paluukeikan, jonne pääsisin eturiviin. 

En tällä(kään) kertaa haasta ketään, sillä vastaajille saattaa tulla kiire. Sen sijaan tarjoan lohdutukseksi valokuvatodisteen siitä, että sain toukokuussa käsityötunnilla aloitetun neulomukseni viimein valmiiksi. (Tosin koska tämä on internetissä, nämä saattavat olla naapurin Jormaperan tossut eivätkä minun.) Eivät ne erityisen nätit ole, mutta kovin lämpimät ja mukavat. Olen näitä hehkuttanut jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan ja niillekin, jotka eivät suostu. Olen hyvin ylpeä itsestäni, koska sain nämä niin nopeasti valmiiksi (jos puolen vuoden taukoa tässä välissä ei lasketa, niin näiden tekoon meni vain kaksi ja puoli kuukautta) ja että ylipäänsä sain jonkun käsityön valmiiksi. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna avataan vielä joulukalenterin viimeinen luukku, sitten blogi hiljenee hetkeksi. 

Joulukalenteri 2015: 23. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu tällä viikolla joka päivä aattoon asti. Toivottavasti viihdytte! :)

23. luukku: Punni



Punni esiintyi Ellin lailla ystävänpäiväpostauksessa, joten hänkin taitaa olla lukijoille jo tuttu. Punni viihtyy teekupin ja hyvän seikkailukirjan äärellä jopa tuntikausia. Kartoista hän pitää todella paljon, ja haaveilee maailmanympärysmatkasta. Ruuanlaittokin on lähellä Punnin sydäntä ja kesäisin hän viihtyykin apilaniityillä maistelemassa tuoreita lajikkeita. Tämän lisäksi Punni on varsin musikaalinen jänis. Hän kuuntelee paljon musiikkia ja haluaisi oppia soittamaan saksofonia. 

Kuten arvata saattaa, Punnin lempikirja on matkusteluun liittyvä. 
"Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä on hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen kertomus. Itse en lähtisi lyömään vetoa mistään, mutta Phineas Foggin matkaa on viihdyttävä seurata."

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 22. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia (ja myös vähemmän karvaisia) kavereita. Uusi luukku avautuu tällä viikolla joka päivä aattoon asti. Toivottavasti viihdytte! :)

22. luukku: Marketta ja Keittiöpelle


Marketta ja Keittiöpelle toimivat esikuvina keväällä julkaisemaani novelliin Näillä kaduilla. Tosielämässä rakastavaisten elämä ei ole yhtä dramaattista. Keittiöpelle on yllättäen töissä sirkuksessa ja Marketta työskentelee pankissa. Vapaa-ajallaan pariskunta harrastaa ruuanlaittoa (nimestään huolimatta Keittiöpelle on erittäin hyvä kokki), elokuvien katsomista ja matkustelua. Marketta kertoi haastattelijalle myös haaveilevansa hieman suuremmasta talosta: nyt he asuvat pienessä vuokra-asunnossa, jonka seiniin ei saa tehdä reikiä. Hän haluaisi ripustaa seinille tauluja. 

Aikansa väiteltyään suositeltavasta kirjasta Marketta ja Keittiöpelle päätyivät Jane Austenin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. 
"Tämä klassikko on paitsi romanttinen, myös hauska. Myös BBC:n tv-sarja on ihana!"

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 21. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu tällä viikolla joka päivä aattoon asti. Toivottavasti viihdytte! :)

21. luukku: Sulo


Sulo pitää joulusta suunnattomasti. Hän rakastaa glögiä ja pipareita, hän kuuntelee mielellään joululauluja (Tonttu on eräs hänen suosikeistaan), hän lukee jouluisia kirjoja ympäri vuoden ja ihastelee omia ja naapureiden jouluvaloja. Hän pitää kovasti myös ulkoilemisesta. 

Sulon kirjasuositus lukijoille on Eduard Uspenskin Fedja-sedän talvi. 
"Fedja-setä -kirjojen huumori on mahtavaa! Tässä kirjassa on myös juhlan tuntua. Suosittelen ehdottomasti tähän tutustumista, kuin myös sarjan aiempiin osiin."

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 20. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia (ja vähemmänkin karvaisia) kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

20. luukku: Elli



Elli on lukijoille luultavasti tuttu ystävänpäiväpostauksesta, jossa hän esiintyi. Reipas Elli viihtyy luonnossa, oli sitten kesä tai talvi. Hän inhoaa paikallaan istumista, hän olisi mielummin koko ajan liikkeessä. Paras ajanviete Ellille on näin talviaikaan hiihtoretki ja eväisen syönti laavulla ystävän kanssa. Elli on odottanut hiihtosäitä koko vuoden, ja haastattelussa hän harmittelikin kovasti lumitilannetta. 

Vauhdikkuudestaan Elli lukee myös jonkin verran. 
"Merri Vikin Lotat ovat iloisia ja hauskoja kirjoja, joissa ei ehdi tulla tylsiä hetkiä. Lotta on varsin samaistuttava päähenkilö. Lisäksi kirjojen selkämyksen punainen väri sointuu sadetakkiini!"

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 16. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

16. luukku: Kuonotar


Kuonotar on hyvin tyylitietoinen nuori neiti. Hän on kiinnostunut muodista ja menneistä ajoista. Kuonottaren lempipuuhiin kuuluu haaveilu ja lukeminen. Hän viihtyy myös puutarhassa, tosin tassujaan hän ei suostu multaan työntämään. Talvisin hän harrastaa puuväreillä piirtämistä. Kuonottaren suurin unelma on päästä kauneuskilpailuihin. Siitä hän on haaveillut lapsesta asti. 

"Tahdon suositella lukijoille L. M. Montgomeryn Anna-sarjaa ja erityisesti sarjan kolmatta osaa, Annan unelmavuosia. Se on niin kovin romanttinen ja tunteikas kirja!" Kuonotar kertoo. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Marraskuun luetut

Marraskuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kaikki olivat spefiä ja neljä uusintoja. 

Saattaa sisältää spoilereita. 

Beagle, Peter S.: Viimeinen yksisarvinen
Dann, Colin: Kaukametsän pakolaiset
Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari (Harry Potter #4) [U]
Pullman, Philip: Kultainen kompassi (Universumien tomu #1) [U]
Stevenson, Robert Louis: Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin talvi (Onneli ja Anneli #2) [U]
Ende, Michael: Momo [U]
Enoranta, Siiri: Omenmean vallanhaltija

Viimeinen yksisarvinen oli uskomattoman kaunis kertomus, joka oli kerrottu uskomattoman kauniilla kielellä. Tarina oli kaihoisansurullinen, mutta kaunis ja lempeä, aivan kuin yksisarvinenkin. Upeita hahmoja, hieno tarina. Suosittelen lämpöisesti. 

Kaukametsän pakolaiset muistutti hieman muutama vuosi sitten lukemaani Ruohometsän kansaa, mutta pidin tästä paljon enemmän. Vaikka Kaukametsässäkin tapahtuu surullisia asioita, pohjavire on silti positiivinen ja kerrontatapa miellyttävämpi. Kirja onnistuu koukuttamaan lukijan: "Pakko saada tietää, mikä este eläimillä on edessään seuraavaksi!" Lisäksi kirjaston kappale oli käsittämättömän hyväntuoksuinen, mikä lisäsi lukunautintoa :) Eläinhahmot ovat ihanan sympaattisia, jopa Kyy, ja tapahtumat soljuvat hyvin eteenpäin. (Tosin Ketun ihmepelastustuminen ei ehkä ihan vakuuta.) Itse samaistuin eniten myyrään, joka on kovin likinäköinen, syömähaluinen ja hidas. Kaukametsän pakolaisia on kirjoitettu viisi osaa, mutta vain yksi on suomennettu.

Neljäs Potter ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta tällä uusintakierroksella pidin siitä enemmän kuin koskaan. Kirjasarja muuttuu kertarysäyksellä synkemmäksi, eikä ensimmäisten kirjojen huolettomuuteen enää palata. Huumoria ei kuitenkaan unohdeta. Rowlingin kutoma sotkuinen verkko hämmentää lukijan pahasti, ja täytyy myöntää, etten ihan muistanut loppuratkaisua. Täytyy vain ihailla, miten joku on saattanutkaan keksiä moisen juonikuvion! Suosikikseni Liekehtivä pikari ei noussut, mutta ymmärsin nyt sen hienouden. Seuraavana maratoonissani on Feeniksin kilta, jonka lopetusta pelkään jo nyt. 

Kultaisen kompassin luin 12-vuotiaana, joten oli ehkä aika lukaista se uudestaan. Pidin siitä edelleen! Tämän osan muistin sarjasta kaikkein parhaiten, ja tästä myös edellisellä lukukerralla eniten pidin. Rakastan miljöötä ja hahmoja (olkoonkin, että Lyra on välistä ärsyttävä) yli kaiken. Yhtä aikaa pelottava ja lumoava kirja. Luen ehdottomasti myös seuraavat osa uudestaan. 

Tohtori Jekyll ja herra Hyde oli nopealukuinen klassinen kauhukertomus. En pidä kauhukirjoitusta vilkkaan mielikuvitukseni vuoksi, mutta Jekyll ja Hyde ei pelottanut liikaa. Olihan kertomus toki hurja ja pelottava, mutta se kelpasi heikkohermoisellekin. Mielenkiintoinen idea, mutta kirjoitustyyli ei ehkä ihan voittanut puolelleen. Nyt on kuitenkin tämäkin klassikko luettu :)

Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on eräs lapsuuden lempikirja, jota luen edelleen säännöllisin väliajoin. Eräänä iltana oli niin väsynyt ja itkuherkkä olo kaiken kaatuessa niskaan ja kouluhommien häilyessä taustalla, ettei mikään muu voisi lohduttaa niin kuin Onneli ja Anneli iltasatuna. Talven lähestyessä valitsin yhteisniteestäni Onnelin ja Annelin talven, jonka sitten luin vahingossa yhden illan aikana. Tarina oli suloinen ja tuttu Vaaksanheimoineen ja pikkupikkujouluineen (lempilukuni lapsena<3), ja vaikka ilkeitäkin ihmisiä esiintyy, loppu on silti onnellinen. Kaunis kieli ja ihanat Maija Karman kuvat. Tämä on ehkä koko lapsuuteni rakkain kirjasarja. Voitte arvata, että kävin nukkumaan hyvillä mielin. 

Momon olin lukenut ehkä vuonna 2009, enkä muistanut siitä kuin pörrötukkaisen tytön, harmaat herrat ja keltaiset kukat. Luettuani kesällä Enden Tarinan vailla loppua päätin tarttua Momoonkin uudelleen. Hahmot olivat hienoja ja uskottavia ja harmaat herrat oikeasti kammottavia. Kirja oli pullollaan hienoja ajatuksia ajasta.Tarina oli kiehtova ja viisas yhtä aikaa, mutta se ei ihan voittanut minua puolelleen. Pidin enemmän Tarinasta vailla loppua, vaikkei Momo lainkaan huono ollut. 

Omenmean vallanhaltija oli toinen Enorannalta lukemani kirja. Keväällä lukemani Nokkosvallankumous lumosi kauneudellaan ja kauheudellaan, joten päätin tutustua Enorannaan muuhunkin tuotantoon. Omenmean vallanhaltija ei tuottanut pettymystä. Rakastin ideaa. Pidän erilaisista maailmoista, joten kahdeksan sellaista samassa kirjassa tuntui hemmottelulta. Jokaisessa maailmassa kohdatut erilaiset ihmiset, ilot ja surut ja Nezin harteilla lepäävä valtava tehtävä tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Kirjaa koukuttaa lukijansa ja on harmi, kun se loppuu. Ajatuksia herättävä ja kaunis kirja. 

Marraskuu oli täynnä ohjelmaa, deadlineja, NaNoWriMoa ja hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja. Kuukausi hujahti ohi luotijunan lailla, ja ennen kuin edes huomasi, joulukuu oli koittanut. Marraskuussa satoi ensilumi ja kunnolla satoikin, mutta kun oli jo varma, ettei se sulaisi pois, alkoikin sataa vettä. Marraskuussa olin väsynyt, stressaantunut ja saamaton. Marraskuussa katsoin telkkarista tulevia Sherlockin uusintoja (enää vähän aikaa jouluspesiaaliin!) ja neuloin. (Jälkimmäinen hämmästytti itseäni.) 

En näköjään saa ikinä tehtyä kirjakoosteita ajoissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Miten teidän marraskuunne sujui? 

Iloista joulunodotusta, muistakaa olla kilttejä :)


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 13. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

13. luukku: Jiji


Jiji-kissa näyttää varmasti monien mielestä tutulta, eikä suotta. Hänen identtinen kaksoisveljensä, joka käyttää veljesten yhteistä sukunimeä taiteilijanimenään, esiintyy Studio Ghiblin elokuvassa Kikin lähettipalvelu. Jiji ei ole lähtenyt elokuvabisnekseen veljensä lailla. Hän viihtyy paremmin kotioloissa, joskin elokuvien katsominen on hänellekin mieluisaa ajankulua. Valokuvausmallina olemista Jiji harrastaa myöskin mielellään. 

Jiji haluaa esitellä erään lempikirjansa lukijoilleen. 
"Milla Paloniemen Tassutellen-sarjakuva on hauska ja hyväntuulinen ja se sopii niin kissa- kuin koiraihmisillekin. Nopealukuisen kirjan lukee mielellään uudestaankin."

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 9. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

9. Luukku: Anemone ja Nanna Björnslott



Anemone (vas.) ja Nanna Björnslott ovat innokkaita kulttuurin harrastajia. Anemone lukee työnsä puolesta paljon myös, onhan hän Karhukaupungin Kansalliskirjaston johtaja. Hänen äitinsä Nanna on jo eläkkeellä leipurin urastaan, mutta hän leipoo yhä  salaisella reseptillä valmistettuja kuuluisia korvapuustejaan. Lukemisen ja keittiöpuuhien lisäksi äiti ja tytär harrastavat käsitöitä, teatteria ja oopperassa käyntiä. Anemone ja Nanna rakastavat myös matkustelua, ja lähtevät joka kesä lomalle merenrannalle. 

Haastatteluhetkellä Björnslottit olivat molemmat hieman kiireistä, Anemone kirjaston 150-vuotisjuhlan järjestämisessä ja Nanna joulupullien leipomisessa joulumyyjäisiin. He ehtivät kuitenkin vinkata erään lempikirjansa. 
"A. A. Milnen Nalle Puh on hauska ja lämminhenkinen kirja, ja ollut meidän molempien suosikkikirja jo lapsesta asti. Kuvitus on myös oikein ihana. On mukava lukea sukulaistemme ja heidän ystäviensä puuhista." 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 6. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

6. Luukku: Poju


Musta kissa Poju viihtyy seikkailujen parissa, tosin kotikissana olo ei niitä erityisemmin tarjoa. Mukavuudehalu estää myös seikkailuihin lähtemisen vesi- tai lumisateessa: Poju ei nimittäin halua kastella tassujaan. Ikkunasta näkyy kuitenkin pikkulintuja ja ihmisiä, joiden tekemisiä on kiinnostavaa seurailla. 

Poju tahtoo esitellä erään lempikirjansa. 
"Velho ja leijona on hieno tarina meille, jotka pitävät seikkailuista. Tämä sopii myös joulun aikaan hienosti! Ja tässä esiintyy eräs sukulaiseni, leijona nimittän!"

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 2. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

2. Luukku: Australia


Nokkasiili Australia on nimensä mukaisesti kotoisin maapallon toiselta puolelta. Vaikka Suomen olosuhteet ovatkin varsin erilaiset verrattuna Australian kotipaikkaan, hän on ehtinyt vuosien saatossa tottua lumeen ja pakkaseen, olkoonkin, että hän viihtyy paremmin sisällä kuin ulkona. Hän harrastaa musiikkia, varsinkin digeridoo on lähellä hänen sydäntään. 

Australia tahtoo esitellä lukijoille erään lempikirjansa, Jill Barklemin Tiheikön väen.
"Erityisesti Tiheikön väen talvi on mielestäni varsin ihastuttava ja sopii hienosti tähän vuodenaikaan," Australia kertoo. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

NaNoWriMo onnellisesti hävitty

Otsikosta voikin ehkä päätellä, miten marraskuussani kävi. Seuraa postauksellinen (teko)syitä häviölleni. Lopulliseksi sanamääräkseni jäi 9170 sanaa. Tavoite oli vetäistä kymppitonniin, mutta koska eilinen oli ohjelmantäytteinen päivä, en ehtinyt kirjoittaa lainkaan.

Tästä pääsemmekin (teko)syyhyn yksi:
Koulu.
NaNo alkoi koeviikolla, ja ensimmäisenä päivänä piti lukea kemiaa ja tehdä työselostusta. Kirjoitusaikaa jäi vartti sunnuntai-iltana hampaidenpesun ja nukkumaanmenon välissä. Ei kovin hyvä aika, vai mitä? Ei minustakaan. Koeviikon jälkeen päivät menivät koulussa ja illat läksyjen parissa.

(teko)Syy kaksi:

Viikonloput.
Viikonloppuisinhan on reilusti mukavaa kirjoittamisaikaa, eikö totta? No tuota, ei minun marrakuussani. Isosjuttuja, kouluprojekteja, vieraita, joululahjoja... Toisin sanoen, pois kirjoitusajasta kaikki nuo, olkoonkin, että osa jutuista olikin hurjan mukavia. Lopulta löydän itseni katsomasta sunnuntai-iltana Sherlockia ennen nukkumaanmenoa hyvällä kirjoitusajalla. Mites tässä nyt näin kävi?

(teko)Syy kolme:

Sää.
Teksti sijoittuu keskitalveen. Tekstissä on kylmä, lumista ja pakkasta. Kirjoittaja kurkistaa ikkunasta ulos. Ulkona sataa räntää ja on kurjan harmaata. Kirjoita siinä sitten talvimaisemista. Kirjoittaja harhautuu katsomaan valokuvia edellisvuosien talvista. "Awww, kylläpä olen söpö tuossa toppahaalarissa!" Teksti odottaa, mutta nostalgiahuuruinen kirjoittaja ei enää muista vilkaistakaan siihen. Neljä päivää tässäkin kaupungissa oli lunta, kinoskaupalla. Sitten satoi vettä ja nyt on aivan yhtä rumanharmaata kuin aina ennenkin.

(teko)Syy neljä:

Hieman edelliseen liittyen, oma pää.
Ihan helposti eksyin omiin ajatuksiin, olin saamaton, tein jotain muuta kirjoittamisen sijaan. Olen luultavasti tulossa hulluksi tai sairaaksi, nimittäin kaivoin kevään kässäntunnilla aloitetun työn esiin ja neuloin sitä vapaaehtoisesti. (Melkein valmis jo!) Neuletyö vie molemmat kädet, joten sen yhdistäminen kirjoittaminen on hieman vaikeanpuoleista.

(teko)Syy viisi:

Tarinan päähenkilö.
Ehkä ärsyttävin koskaan kirjoittamani. Sinisilmäinen, typerä, kerrassaan raivostuttava. Ja koska hänellä ei ole seuraa, en saa ketään tasapainottamaan tyypin ärsyttävyyttä.

Siinäpä vähän (teko)syitä. En voittanut, enkä ole edes hämmästyksekseni katkera. Myönnettäköön, olin surkea ja tunsin epäonnistuneeni, mutta sitten pääsin asiasta yli. Kirjoitan tarinani loppuun myöhemmin.  Osallistun ensi vuonna uudelleen. Aina tulee uusi vuosi ja uusi marraskuu. 


lauantai 28. marraskuuta 2015

Liebster award



(Mulla oli jo melkein koko postaus valmiina, mutta sitten nakkisormi iski ja koko höskä katosi bittiavaruuteen. Belgia.) 

Minut haastettiin kolme kertaa, kiitos Pearl Clover, Kirjaneito ja Susi!

Ohjeet:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Pearl cloverin kysymykset:

I Millä perusteella yleensä valitset kirjan (esimerkiksi kirjastosta)?

Vaikka kirjaa ei ole kanteen katsominen, kiinnostava kansi ja kiehtova nimi houkuttelee tarttumaan kirjaan mielummin. Lempisarjan jatko-osa tai suosikkikirjailijan uusin lähtevät mukaan myös aika helposti. Lehdissä ja blogeissa hehkutetut ja ystävällisesti painostetut teokset sujahtavat kirjastokassiin myös. Myös puhtaita herätelainauksia tulee tehtyä. 

II Kirja josta haluaisit tehtävän elokuvan.

Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että elokuvasovitus olisi hyvä ja alkuperäisteokselle uskollinen. Monet Montgomeryn kirjat olisi mahtavaa nähdä valkokankaalla. Emily the Strange voisi olla hauska elokuvamuodossa. Mustesydämen jatko-osia toivoisin myös (tosin parempina kuin ensimmäinen). Ah, näitä on niin monia! Aivoni toimivat välistä erittäin elokuvallisilla asetuksilla ja alan kuvitella, miltä jokin kohtaus näyttäisi. 

III Jos saisit tavata yhden kirjailijan, elävän tai kuolleen, kenet tapaisit?

Vaikea valinta, mutta ehkä J. K. Rowling veisi kuitenkin voiton. 

IV Mitä tekisit hänen kanssaan ja mistä ehkä keskustelisitte?

Puhuisimme syvällisiä Pottereista ja elämästä ylipäätään, joisimme pannukaupalla teetä ja mutustelisimme pullaa. 

V Ketä fiktiivistä henkilöä ihailet/olet ihallut?

Harry Pottereiden Lunaa ja Hermionea, Mustesydämen Meggietä ja Elinoria, Peppi Pitkätossua, Linnunradan Ford Prefectiä, Fedja-setää, Maija Poppasta, Onnelia ja Annelia, Tuulen viemään Scarlettia (kyllä, kaikesta huolimatta), Nalle Puhia, Muumimammaa...

VI Kehen fiktiiviseen henkilöön et puolestasi koskaan tahtoisi törmätä!

Dolores Pimento kenties. Poikani Kevinin nimihenkilöön en myöskään todellakaan tahtoisi tutustua. Mustemaailman Doriaa kumauttaisin jollakin painavalla esineellä päähän ja kirkuisin häntä poistumaan lopullisesti kaikista mahdollisita maailmoista. 

VII Kenen henkilön elämäkerran/päiväkirjakokoelman haluaisit ehkä lukea?

Kate Bushin päiväkirjoja (onkohan sellaisia olemassa?) olisi upea päästä lukemaan! Montogomeryn päiväkirjat ovat roikkuneet lukulistalla ikuisuuksia. 

VIII Millä kirjalla on mielestäsi hienoin kansikuva?

Rakastan kauniita kansikuvia, ja yhden valitseminen on todella vaikeaa. Sanotaan, että Cornelia Funken Mustemaailma-trilogian kannet kokonaisuudessaan. 

IX Minkä kirjan juonta tai jonkun tapahtuman haluaisit muuttaa?

Vaikka monet kirjailijat saavat aikaan halun heittää kirjan seinään, olen silti sitä mieltä, ettei juonia kanmata lähteä muokkaamaan. Pottereista en jättäisi ketään kuollutta henkiin, vaikka itkenkin katkeria kyyneleita aina hahmon kuollessa, ja jopa kaikkein pahimmat juonenkäänteet jättäisin tiettyihin kirjoihin (kröhömtuulenviemääkröhöm). Jos kuitenkin yhden asian saisin yhdestä kirjasta muuttaa, niin Nälkäpeleistä poistaisin typerän draamailun ja kolmiodraaman. Katnissin ja Peetan suhteen teeskentely on hyvä idea, mutta suhteen loppuratkaisu on typerä. Peeta on sitä paitsi raivostuttavan tylsä ja ärsyttävä hahmo. Mustemaailmoista poistaisin Dorian, jota olen vihannut ensimmäisestä lukukerrasta lähtien. 

X Ketä sivuhenkilöä rakastat?

Montogomeryllä ja Rowlingilla lähes kaikki sivuhenkilöt ovat herkullisia ja jos ei vallan rakastettavia, niin ainakin rakkaita vihattavia. Linnunradan Zaphod Beeblebrox, Trillian McMillan ja paranoidi androidi Marvin ovat myös aivan loistavia. Annukka Salaman faunoidijengistä on tullut minulle myös läheinen kaveriporukka. Ihan päätöntä sakkia. 

XI Mitä kirjat merkitsevät sinulle?

Minulle on luettu aina, ja kun opin lukemaan itse, luin kahta kauheammin. Lapsena ja alakouluikäisenä kirjat tarjosivat tekemistä tylsiin hetkiin ja ruokkivat mielikuvitusta, myöhemmin kirjoista tuli eräänlainen pakopaikka stressiltä, kiireeltä ja suruilta. Kirjat merkitsevät siis kokonaan toista maailmaa, yleensä mukavampaa kuin todellinen. Rentoutumiskeino, rakas harrastus, pitää minut järjissäni. 

Kirjaneidon kysymykset:

1. Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?

Kyllä, ehdottomasti. Aina ja ikuisesti. En ikinä katso elokuvaa ennen kirjaa, tai ainakin pyrin siihen. Kuvittelen mielummin hahmot ja tapahtumapaikat ensin itse. Yläasteella katsoimme koulussa ensimmäisn Nälkäpelin, enkä ollut lukenut kirjaa. Kyseessä oli erittäin ahdistava kokemus, koska tiesin jatkuvasti tekeväni väärin. 

2. Luitko lapsena ja jos luit, mikä oli lempikirjasi?

Kyllä, erittäin paljon. Ihan pienenä minulle luettiin äänen kuvakirjoja, Myyrää sekä Viirua ja Pesosta. Vähän kasvettuani mukaan tulivat Fedja-setä, Onneli ja Anneli ja Astrid Lindgrenin kirjat. Opittuani itse lukemaan luin Tuula Kallioniemen Konsta-kirjoja, Timo Parvelan Ella-sarjaa, Merja ja Marvi Jalon Jessejä ja tietenkin Pottereita ja tyttökirjoja. 

3. Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa, vai pystytkö keskittymään myös muiden ihmisten läsnäollessa ja mahdollisessa puheensorinassa?

Riippuu tilanteesta ja kirjasta. Pystyn lukemaan koulun käytävällä, vaikka korvani juuressa kiljuisi lauma yläkoululaisia. Pystyn julkisissa liikennevälineissä. En tosin uskalla koulumatkoilla bussissa lukea, koska pelkään syventyväni kirjaan liikaa ja ajavani pysäkin ohi. Kaikkein mieluiten kuitenkin luen kotona tai jossain muussa kodin kaltaisessa paikassa, ihan kaikessa rauhassa. 

4. Miten järjestät kirjahyllysi?

Kirjahyllyn kaksi ylintä hyllyä on järjestetty aakkosjärjetykseen, paitsi sarjakirjat kronologiseen järjestykseen. Kirjahyllyn päällä on kirjatukien välissä matalampia kirjoja, nekin aakkosjärjetyksessä. Ensin sydäntäni särki asetella saman kirjailijan kirjat eri paikkaan, mutta nyt olen jo tottunut siihen :D Toisiksi alimmalla hyllyllä on vielä isokokoisimmat kaunokirjat sekä tietokirjat. Kirjahyllystäni vie kirjojen lisäksi tilaa myös muu sälä, kuten posliinikissaosasto, lehtikotelot ja nukkekoti. 

5. Kirja, joka sai sinut itkemään.

Olen erittäin itkuherkkä ihminen, joten tämä(kin) lista saattaa kasvaa pitkäksi. Harry Pottereissa on monia itkuhetkiä, samoin Montgomeryllä ja Funkella. Harmaata valoa, Tähtiin kirjoitettu virhe, Kaikki viimeiset sanat, Tuulen viemää, Nokkosvallankumous, Maresi, Arra...

6. Jos pitäisit teekutsut, jonne saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?

Vain viisi? Mikä valinnanvaikeus! (Benedict Cumberbatchin) Sherlock Holmes tekemään johtopäätöksiä tarjoiluista ja muista vieraista, Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcy jurottamaan ja teetänsä hörppimääm, Mustesydämen Meggie rupattelemaan kanssani kirjoista, Linnunradan Ford Prefect sekoilemaan yleisesti ja ehkäpä Marilla Vihervaarasta jakamaan elämänviisauttaan. Heidän seurassaan olisi varmasti mukava viettää aikaa! 

7. Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista (voi mainita muutamankin)?

Ensimmäiseksi tulee mieleen Tuulen viemää, Nokkosvallankumous, Aamiainen Tiffanylla, Siipimies ja Humiseva harju. En oikein muista keväällä lukemiani kirjoja :D

8. Lukevatko perheenjäsenesi paljon tai yhtä aktiivisesti kuin sinä?

Vanhemmat lukevat niin paljon kuin vain ehtivät, mutta eivät yhtä paljon kuin minä. Pikkusisarukseni ovat yhtä lailla kirjojen suurkuluttajia. Luulen, että he lukevat vuosittain enemmän kuin isosiskonsa. 

9. Kirja, josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos.

Ihmemaa Oz vuodelta 1939. Asiaan saattaa tietty vaikuttaa, että näin elokuvan monta kertaa ennen kirjan lukemista, mutta pidän elokuvasta yhä enemmän kuin kirjasta.

10. Kirja, jonka tahtoisit lukea uudelleen.

Monia. Lähes kaikki kirjat, joista pidät, ovat uudelleenlukulistallani. 

11. Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

L. M. Montgomery, Cornelia Funke, J. K. Rowling, James Herriot, Agatha Christie, Annukka Salama, Magdalena Hai, J. S. Meresmaa, Maria Turtschaninoff, Siiri Enoranta, Astrid Lindgren, Tove Jansson...

Suden kysymykset: 

1. Kenen fiktiivisen hahmon kanssa tahtoisit jumittua hissiin rupattelemaan?

Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcyn kanssa saisi varmaan jonkinlaisen väittelyn aikaiseksi. Siinäpä aika sitten vierähtäisi. (Älä laita kahta jääräpäätä samaan hissiin.) 

2. Mikä kirja on pelottanut sinua eniten?

Inhoan kauhukirjoja, koska ylivilkkaan mielikuvituksen omistajana pelkään ihan liikaa. Kuitenkin pelottavia kirjoja on tultu luettua muutama. Poikani Kevin, Samantekevää, Eikä yksikään pelastunut sekä Coraline varjojen talossa, josta näen neljän vuoden jälkeen yhä painajaisia. 

3. Minkä asian muistat aina, koska luit sen lempikirjastasi?

"Mikä on tullakseen, tulee... ja me kohtaamme sen pystypäin." (J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari)

4. Jätätkö yleensä kirjoja kesken? Millä perusteilla?

Erittäin harvoin, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Jos kirja ei vain yksinkertaisesti etene ja olen toivoton sen suhteen, se jää kesken. 

5. Vaikuttaako vuodenaika lukemiseesi?

Kesällä riippumatossa tulee luettua eniten, koulu on aikasyöppö. Talvisin tosin on ihana käpertyä peiton alle lukemaan<3

6. Luetko ”huonoja kirjoja” tietäen etukäteen, ettet tule pitämään niistä? Miksi?

(Twilight...) Kaikkien haukkuma kirja saattaa kiinnostaa, ehkä siksi, että sitä pääsisi sitten ite haukkumaan. 

7. Kirja, josta et vain pidä, vaikkei siinä ole sinänsä mitään vikaa.

Lokki Joonatanista en erityisemmin pitänyt. 

8. Miten suhtaudut kirjoihin, jotka joudut lukemaan esimerkiksi koulua varten?

Kyllähän kirjojen analysointi vie vähän makua itse kirjalta ja lukemisesta nauttimiselta, joten suhtaudun vähän nihkeästi. Olen kuitenkin lukenut kouluun muutamia erittäin hyviä kirjoja. Yläasteella luettiin muutamia oikein hyviä kirjoja koko luokan voimin, esimerkiksi Eikä yksikään pelastunut ja Poika raidallisessa pyjamassa (tunnetaan myös Raidallisena poikana pyjamassa). 

9. Mikä genre on vähiten mieluisin?

Kauhu ja scifi. 

10. Miten paljon elämäntilanteesi (esim rahahuolet, rakastuminen, pahat riidat, lottovoitto) vaikuttaa siihen, mitä pidät sillä hetkellä lukemastasi kirjasta?

Etsin vertaistukea kirjoista. Meni sitten hyvin tai huonosti, kansien välistä löytyy varmasti joku, jolla on samanlainen elämäntilanne. Joskus kurjimpina hetkinä tulee otettua luettavaksi joku lempikirja lohduksi. 

11. Mistä sarjasta / sarjoista kirjoittaisit ficin? Keitä hahmoja siinä olisi, mitä siinä tapahtuisi?

En ole ficceihin erityisemmin perehtynyt, mutta ajatus Mustesydän-ficistä kiehtoo. Kenties Tomusormen ja Roxanen tarina ennen Tomusormen joutumista meidän maailmaamme, tai kertomus niistä yhdeksästä vuodesta, jolloin Resa oli Mortolan orjana. Mortola on kiinnostava hahmo myös. 

Huh, olipas se urakka. Kiitos hurjasti haasteesta ja hyvistä (ja vähän vaikeistakin) kysymyksistänne! En haasta nyt mitään blogia, koska tämä tuntuu kiertäneen jo kaikilla. Keksin kuitenkin kysymykset, ottakoon ne siitä kuka vain haluaa :) 

1. Mitä kirjaa et suostuisi lukemaan uudestaan?
2. Suhteesi klassikkoihin. 
3. Tulevatko kirjat helposti uniisi?
4. Pystytkö kuuntelmaan musiikkia lukiessasi?
5. Mistä aiheesta kirjoittaisit tietokirjan?
6. Kirja, joka on vaikuttanut jollain tavalla elämääsi ja/tai maailmankuvaasi.
7. Onko sinulla lukevia ystäviä?
8. Mistä saat kirjasuosituksia?
9. Suosikkilainauksesi? 
10. Oliko sinulla lapsena jotakuta fiktiivistä sankaria?
11. Onko sinulla jokin kirjoihin liittyvä haave?

torstai 5. marraskuuta 2015

Baabel

Kuinka voi olla ihminen niin vähästä onnellinen? Muovikoteloihin piiloutuneesta kiekosta, josta kuuluu vähän musiikkia ja laulua?

Scandinavian music groupin Baabel on ehkä ihanin levy, joka tänä vuonna on ilmestynyt. (Okei, FROOT on aivan yhtä ihana.) Bändin edellinen levy, Terminal 2 ei ollut kovin hyvä, liian taiteellinen ja möhkälemäinen, siitä ei saanut otetta. Latasin siis Baabelille suuret odotukset. Helpotuksekseni ne toteutuivat. 

Nimibiisi aloittaa levyn tehokkaasti. "Olen kokenut kaiken/tiedän miltä teistä nyt tuntuu." Heti tulee odottava fiilis, rumpukomppi pistää jalan vipattamaan. 
"Sinä näytät fantastiselta.

Frank&Claire vie sitten ihan toisiin tunnelmiin. Biisi tuntuu leijuvan jossain kaukana, kokonaisuutta voi kuvailla ehkä sanalla pehmeä. Sanat kertovat House of cardsin Frankista ja Clairesta, mutta sarjaa seuraamatonkin voi nauttia niistä, koska Frank&Claire mainitaan vain otsikossa. Sanat ovat käsittämättömän kauniit, niin kuin koko muukin biisi. 
"Luulimme että saisimme anteeksi pyytämällä/valta kasvoi käyttämällä". 

Jättiläinen on levyn kappaleista ehkä vähiten suosikkini, mutta huono se ei missään nimessä ole. Bassokuvio on todella mielenkiintoinen, biisin parasta antia. 
"Asiat, joista tiesit ennen lukemalla/olivat siinä/kätesi ulottuvilla." 

Tyhjälle taivaalle on jollain tapaa samanlainen kuin esimerkiksi Lopulta olemme kuitenkin yksin tai Rakas Maria bändin aiemmilta levyiltä. Kitaran ja laulun yhdistelmä toimii hienosti. Biisistä tulee oikeasti lentävä tai leijuva olo. Levyn tarpeeseen tuleva hengähdystauko. 
"Me nousemme ylös/tyhjälle taivaalle"

Sido tiukempaan on musiikillisesti mielenkiintoinen. Säkeistöt ovat mielenkiintoisen kuuloisia ja kertosäe heittää ihan eri maailmaan. Sanoista pidän myös hurjasti. 
"Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi/ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi"

Singlejulkaisu Suurin rakkaus vei sydämeni jo ilmestyessään. Sävel, sanat, Terhin ja Pauliinan äänet. Kappaleen ehditon huippukohta on Pauliinan mahtava "halleluuja"-osuus, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Ilmestyessään biisi vakuutti siitä, että uudella levyllä olisi toivoa paremmasta. Odotukset toteutuivat. 
"On aika kumartaa, aika kiittää/ylistää suurinta rakkautta

Ikaros on levyn parhaita biisejä. Sanat ovat ihanat ja Terhi ja vieraileva artisti Tuomo hoitavat lauluosuudet hienosti, varsinkin väliosa on upea. Kappale on kauniilla tavalla surumielinen. Tekisi mieli kirjoittaa tästä jotain. 
"Ikaros ei pysty enää puhumaan/joku vei sen mukanaan"

Jos olen rehellinen nousi kuitenkin lemppariksini (ja lempikorvamadokseni) tältä levyltä. Sävel nappaa heti mukaansa ja sanat ovat ihanat. Vaatimalla vaatii kuuntelemaan aina uudelleen ja uudelleen. Aamulla kuunnellessa tämä jää koko loppupäiväksi soimaan päähän, mikä ei varsinaisesti ole huono asia. Hieno biisi ansaitsee soida! Lopun "helinästä" (en keksi sille parempaakaan sanaa) pidän erityisesti. 
"Mutta mikään ei ole vielä mennyttä/eikä kumpikaan pois nukkunut"

7.kerros päättää levyn mielenkiintoisesti. Erittäin inspiroivaa kamaa tämäkin. Väliosa bassotteluineen ja vähän katebushmaisine ääntelyineen on käsittämättömän upea, ja ainakin tämän kuuntelijan mielikuvitus täydentää sen aikana sen, mitä sanat eivät kerro. Monella tapaa käsittämättömän hieno lopetusbiisi. Lopetus on yhtä aikaa surumielinen ja toiveikas. 
"Lähdimme alas muiden luokse."

Tiivistettynä Baabel on tajuttoman upea levy ja kaiken odotuksen arvoinen. Kaikki on kunnossa, musiikista kansikuvaan. Niin kauan, kun Suomella on Scandinavian music group, on Suomen musiikilla kaikki hyvin. Kiitos hurjasti, SMG, tästä on hyvä jatkaa! 



Edit: Ja kaikki biisilainauksethan ovat siis tosiaan Terhi Kokkosen kynästä, kunnia sille jolle se kuuluu.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin viisi kirjaa, joista kaksi oli spefiä ja yksi uusinta.

Saattaa sisältää spoilereita. 

Rowling, J.K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter #3) [U]
Parkkola Seita&Repo, Niina: Ruttolinna
Bronte, Emily: Humiseva harju
Shriver, Lionel: Poikani Kevin
Colfer, Eoin: Siipimies 

Kolmas Harry Potter oli uusintaluvussa jälleen kerran. Azkabanin vanki on aina ollut yksi suosikeistani. Harryn ja kavereiden elämä on jotenkin vielä niin helppoa, vaikka ilmassa leijuukin uhkaava varko. Kirjassa esitellään myös kaksi lempihahmoani, Lupin ja Sirius. Rowling osaa yllättää lukijansa monta kertaa. Muistan elävästi, kuinka pikku-Cele suorastaan haukkoi henkeään uusien asioiden paljastuessa ja jännitti polvet suussa loppuratkaisua. Jokaisella lukukerralla hoksaa aina jotain uutta. Tälläkin kerralla tajusin, jotain Rääkyvässä röttelössä (jonka luulin vuosikausien ajan olevan Rääkkyvä röttelö) tapahtuvasta loppukohtauksesta. Miettikää huviksenne kaikkia talossa olevia aikuisia. Sen jälkeen voitte käpertyä nurkkaan itkemään. Kaikesta tästä huolimatta tai kenties juuri siksi rakastan tätä kirjaa.

Ruttolinna aiheutti lokakuun häiriintyneimmät painajaiset. Loistavasti rakennettu kirja, kaikkiin henkilöihin muodostuu jonkinlainen tunneside. Lukijaa hämmenetään urakalla, eikä lopulta enää tiedä, mikä on totta vai ei. Kirja osaa pelottaa ja koukuttaa yhtä aikaa. Loppuluku jää kirjailjoiden tyyliin kuuluvasti hieman auki, mutta kaikki kuitenkin selviää. Ainakin jotenkuten. Hahmoista kukaan ei ole täydellinen. Lempihahmoikseni nousi Halla, Kusti, Mikael ja Silja. Pihlasta en voinut pitää millään. Hän oli samalla kiinnostavimpia hahmoja koko kirjassa. Mahtava ristiriita! Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. 

Ah, Humiseva harju. Höpötyksiäni lukeneet ja kuunnelleet tuntevat hullun Kate Bush-faniuteni. Olen vuoden ajan popittanut muun muassa Wuthering heightsia, ja jatkuvasti olen sanonut itselleni: "luen sen kirjan vielä joskus" mutta ennen tätä en ollut saanut sitä aikaiseksi, vaikka kirja kotihyllystä löytyykin. Nyt tämäkin kirjallisuuden klassikko on luettu, ja täytyy myöntää, että kyseessä oli upea kokemus. Kirja oli niin synkkä, ei juuri ketään mukavaa henkilöä. Jylhä ja karu nummimaisema, kylmyys, niin sään kuin ihmisen puolelta. Rakastin tuota miljöötä, rakastin hahmoja, rakastin tapaa, jolla tarina kerrottiin. Heathcliff on sairas mies. Olkoonkin hän kokenut kurjia, ei hänellä ole siltikään oikeutta käyttäytyä niinkuin käyttäytyy... Joka tapauksessa rakastin kirjaa, ja olen onnellinen, koska ymmärrän nyt Katen biisin sanojen syvimmän olemuksen. "Heathcliff! It's me, Cathy, I've come home. I'm so cold, let me in-a-your window!"

Poikani Kevin on aivan järkyttävä kirja. Sairas, ahdistava, kammottava. Upeasti kirjoitettu, mutta inhottava. Ei todellakaan iloa tuova kirja. Koukuttava, pelottava. En suosittele heikkohermoisille, en olisi suositellut välttämättä itsellenikään. Kirja koukuttaa kaikessa kauheudessaan. "Pakko lukea vielä vähän, ei kai tässä voi näin käydä..." Kyllä voi. 

Siipimies mursi lopullisesti muurin minun ja Eoin Colferin väliltä. Olen kertonut huonosta suhteestani tähän kirjailijaan jo aiemmin, mutta ensimmäinen Artemis Fowl todisti, että toivoa on. Siipimies oli kuitenkin se kirja, joka avasi sydämeni Colferin tuotannolle. Miljöö, hahmot, juoni, kaikki oli kohdallaan. Aikakausi osui ja upposi ja kirjaa oli ihana lukea. Kiitos Colferille tästä kirjasta. (Ja kaikille lukemaan painostaneille.) Upea, upea, kirja. 

Lokakuuta odotin kuin kuuta nousevaa ja paljon kivaa tapahtuikin. Syyslomalla kävin ihmettelemässä Riikaa ja fiilistelin SMG:n uutta, ihanaakin ihanampaa Baabel-levyä. (Jonkinlaista levyarvostelua olen yrittänyt kyhäillä, mutta katsoo nyt.) Sitten olikin jo messuviikonloppu, joka oli niin ikään mahtava ja loistava ja ihana ystävien, ruuan, kirjojen, kirjailijoiden ja naurun täyttämä kaksipäiväinen. Kova ikävä messuille on edelleen, mutta yritän parhaani mukaan toipua. Lisäksi näin ainoita yläasteelta kaipaamiani ihmisiä pitkästä aikaa. Oli todella hauska nauraa ja jutella kuukausien taon jälkeen.

Lokakuussa luin hyviä, mutta varsin synkkiä kirjoja. Lokakuussa minulla oli kiire ja hurjasti koulujuttuja. Olin väsynyt ja masentelin, mutta opin taas kirjoittamaan runoja. Se tuntuu hyvältä. On kuin jokin pato olisi auennut, ja tekstiä virtaa inspisvihon sivuille hämmentävän helposti. Lokakuun isoin kirjoitukseen liittyvä juttu oli kuitenkin rakkaan Pusun ensimmäisen version valmistuminen. En ole ikinä saanut mitään noin isoa projektia näin nopeasti (9kk) valmiiksi! Teksti on nyt lähtenyt esilukijoille ja piiloon omilta silmiltä. Palaan sen pariin aikaisintaan joulukuussa, vaikka vähän veikkaankin, että tammikuun puolelle menee. Uusi vuosi ja uudet voimat, eikös niin :)


Marraskuun voi tiivistää yhteen sanaan: NaNoWriMo. Ensikertalaisena ollaan mukana ja olen jo valmiiksi pudonnut kyydistä. Hyvin menee, kaveri, hyvin menee. Marraskuulle sattuu kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, kuten koeviikko ja muita aikaa ja energiaa vaativia tapahtumia. Mutta no. Ehkä mä selviän, tai sit en. Ensimmäinen vaihtoehto olisi aikasta jees. 

Mutta eipä varmaan muuta tällä kertaa. Iloista marraskuuta kaikille, vaikka onkin kovin pimeää. Kohta on kummiskin joulu ja saa laittaa jouluvalot :3