lauantai 30. toukokuuta 2015

Kaikki päättyy joskus

"Hän oli kuin valkea lintunen lyhyessä mekossaan. Käsissään hänellä oli kukkia, huulilla voitonriemuinen hymy." (Tekstistä Lintunen)

Se oli sitten siinä. 

Kolme pitkää vuotta on ohi silmänräpäyksessä. Kuudennesta luokasta on pitkä aika, mutta seiskaluokasta vain vähän. 

Todistuksen keskiarvo oli 9,4 ja oon siihen erittäin tyytyväinen :) Pääsen nyt erittäin varmasti siihen lukioon, johon haluankin. Koko kevätjuhla meni tosi hyvin, en kompastunut omiin jalkoihini tms tai pudottanut todistusta maahan. Selvisin jopa itkemättä, mikä oli pienoinen ihme. (Kuudennelta päästessäni itkin itseni melkein hengiltä.) 

On ihmisiä, joita tulen kaipaamaan, on ihmisiä, joita en tule. Yläaste ei ole ollut mun elämän parasta aikaa, mutta on ihmisiä, joita en olisi tavannut ilman. On asioita, joita en olisi kokenut. Joitain asioita olisin halunnut jättää kokematta, mutta ne on nyt mennyttä. Mä en muistele niitä. Piste. 

Seiska ja kasi menivät helposti, mutta ysiluokka oli tosi vaikea. Voisi melkein sanoa, että elämäni henkisesti rankin vuosi. Monesti tuntui, ettei tämä päivä koittaisi ikinä. Ettei kevät tulisi koskaan. Että elää olisi ikuinen marraskuu. Että mä en jaksaisi kevääseen. Mutta mä selvisin. Mulla oli rakkaita kavereita, jotka nosti mut pystyyn ja ettivät mun itsetunnon. Mulla oli kynä, jolla purin tuntoni paperille. Mulla oli musiikki, joka toi mulle lohtua. Mulla omat pilvilinnat, joihin piilouduin ympäröivää maailmaa. 

Mutŧa se on ohi nyt. Nyt nautitaan kesästä. Vapaudesta. Syksyllä on ihan uudet kuviot, uusi koulu, (toivon mukaan) uudet kaverit. 

Kiitos teille, kun ootte kannustaneet mua kun oon angstannut! Ootte rakkaita kaikki<3  Ihanaa kesälomaa kaikille!

(Anteeksi tämä fiilistely ja sekavuus, mutta oon vieläkin vähän sekaisin. En tajua, että peruskoulu on oikeesti ohi. Ja että mä oon lomalla. Mut kyllä se tästä ;))

Kirjankansibingo #2

Bingoruutuun rasitetaan kohdat sininen ja valokuva.
Kirjat ovat Corneilia Funken Rosvoruhtinas (kansi) siniseen ja Donald Spoton Lumous- Audrey Hepburnin elämä (kansi) valokuvaan. 


perjantai 29. toukokuuta 2015

Life couldn't get much sweeter

(Otsikko Marina&the diamondsin FROOTista.)

Enää yksi kouluaamu.

Eilen istuttiin kaksi tuntia auringossa, nojaten koulun seinään. Kukaan ei jaksa enää tehdä mitään. Jos totta puhutaan, se ei myöskään haittaa ;) 


Sain vuoden kuvistyöt kotiin, näette saalista yllä. 
(Vasemmasta yläkulmasta: Lionheart-akvarellityö, puuväripiirros, Red shoes-mustetyö, Pöllö-grafiikantyö, puolikas julkkis Audrey, perspektiiviharjoitus, Muodonmuutos-mustetyö, Gustav Klimtia mukaileva maalaus ja John Lennon-mustetyö.)

Mulla on päällä Beatles-paita. Olen erittäin onnellinen. Tiedättkö sen hetken, kun teillä on joku kiva vaate päällä ja teidän mieliala ja itsetunto kohenee aina kun muistette sen? Mulla on se olo just nyt. 

Tänään oli vika kässä ikinä. 

Noviisi-novelli on valmis. Sitä on 6,5 sivua. Pitäisi olla max. viisi. Novelli on lähtenyt esilukijoille ja nyt vaan odottelen palautetta. Muutamaan päivään en koske koko tekstiin, annan tekstin vähän lepäillä. Kesäkuu menee varmaan aikalailla Noviisin kanssa, mutta jos sitä myöhemmin vaikka pääsisi Pusun kimppuun ;)

Huomenna on viimeinen koulupäivä. Viimeinen päivä tänä keväänä, ysiluokalla, omassa koulussa, peruskoulussa. Tulen kaipaamaan muutamaa kaveria (joiden kanssa tulen kyllä treffailemaan elämässä myöhemmin, vaikkeivät samaan paikkaan hakeneetkaan) ja paria opettajaa, mutta muuten olen iloinen päästessäni pois. Jos huomenna itketään, ne on onnen kyyneleitä. 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Hyvää pyyhepäivää!


Ihan mahtavaa pyyhepäivää kaikille, niin Maassa kuin kaukaisimmisakin galakseissa!

Varokaa vogoneja, pitäkää pyyhkeet kainalossa älkääkä hätäilkö. 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Here I go again (Mamma mia! ja Helsinki-rakkautta)

(Huom. Musikaalitohtoriliittoa ei ole oikeasti olemassa, vaan se on täysin mielikuvituksen tuotetta. Reissu kuitenkin on todellinen.)

Musikaalitohtoriliiton kevätretki suuntautui tänä vuonna Helsinkiin, katselemaan Svenska Teaternin Mamma Mia!-näytelmää. Koska olen liiton arvostettu jäsen, olin tietenkin mukana. Ja kyllä nautin! 


Jo overturen (onko sille jotain suomenkielistä nimeä?) aikana olin jo ihan pähkinöinä ja sama meininki jatkui loppuun asti. Ihanan värikäs, ihanan pirteä, ihanan höttöinen. Ainoa ongelma oli kieli. Pysyin kärryillä lähes koko ajan, mutta suurin osa vitseistä ja jutuista meni täysin ohi. Se harmitti vähän, vaikka yleensä arvasinkin mistä oli kyse. Myös ne kohtaukset, jotka elokuvasta puuttuivat (mutta ovat kuitenkin alkuperäisessä näyttämöversiossa) olivat hienosti tehtyjä ja toteutettuja, kuten painajaiskohtauksen Under AttackLaulajat hoitivat hommansa loistavasti (paremmin kuin elokuvassa)  ja tanssikohtaukset olivat näyttäviä. Vaikka lavastus oli yksinkertainen ja pelkistetty, se toimi hyvin. Teatŧerirakennus on todella kaunis ja hieno, ja varsinkin samettipenkit olivat ihanat. Iso ja paksu käsiohjelma on ihana. Sitten se musiikki. Olen ollut ABBA-fani kaksivuotiaasta ja osaan kaikki biisit ulkoa. Rakastan sitä musiikkia! Tunnetta on kovin vaikea kuvailla sanoin. 


Joka tapauksessa, musikaalitohtori suosittelee musikaalia ihan kaikille. Olit sitten ABBA-fani tai et, pidit musikaaleista tai et, osasit ruotsia tai et, MENE. Jos vain on mahdollista, menkää katsomaan. Ette pety! Yksi parhaista teatterikokemuksistani koskaan. 

Ihanan reissusta teki myös Helsinki. Tiedättkö sen hetken, kun astutte keskustaan ja tunnette kuuluvanne sinne? Suomen hienoin ja ihanin kaupunki. Tahdon asua Helsingin keskustassa vanhassa kerrostalossa tai kartanossa, käydä päivittäin Akateemisessa, sopia tapaamiset Stockan kellon alle, kirjoittaa kahviloissa. Mennä kesällä Suomenlinnaan, liittyä siihen "ei elämää kehä kolmosen takana"-porukkaan, olla koko ajan tapahtumien keskellä. Asua meren lähellä. Matkustaa junalla. Rakastan Helsinkiä niin paljon.

Noviisi-novelli eteni junassa paljon :)

Mutta mä olen täällä perämetsikössä tälläkin hetkellä. Eikä Helsingin keskustaan asettauduta ilman lottovoittoa tms. Mutta haaveilla saa aina. 

Taidan kuunnella lisää ABBAA.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kirjankansibingo #1

Saan bingoni aloitettua Cassandra Claren Clockwork angelilla, jolla rastitan kohdan "mies".  



Tulen laittamaan varmaan näitä bingojuttuja tänne aina kirjan luettuani, mutta tuntemuksistani kirjaa kohtaan kerton vasta perinteisesti kuukausikoosteessa ;)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kesä tulee kohisten

Ja että elämästä tulisi mahdollisimman hankalaa, niin päälleni rysähti myös flunssa. Hei c'mon, nyt on toukokuu! No jaa, yritän selvitä. Kyllä tää tästä :)

Mutta asiaan. Päätin osallistua Kirjakaapin kummitus-blogin kirjankansibingoon ja yhdistää samaan postaukseen kesäisen ämpärilistan (jonka idean pöllin törkeästi Elleniltä). 

Mukana ollaan :)

Mutta siihen listaan. En ota paineita, en hermostu tai ala pakottamaan itseäni suorittamaan listan kohtia. Pidän hauskaa ja otan asiat rennosti. Katsotaan sitten kesällä, mitä suoritin ;)

Kesällä 2015 minä
-nukun aamuisin pitkään
-kerään tyynyni alle kukkia juhannusyönä
-kuuntelen ne ainoat kuuntelemattomat Kate Bushin albumit (Sensual World ja The Red shoes)
-kuuntelen Ultra Bran koko tuotannon 
-luen kaikki Harry Potterit (taas...)
-luen Grimmin satujen viimeisen kokoelman
-luen Aamiaisen Tiffanylla 
-katson Kaikenkarvaisten ystävieni seuraavan tuottarin
-katson West Side Storyn
-pelaan Aliasta parhaiden ihmisten kanssa
-kirjoitan Pusua ja muitakin tekstejä eteenpäin
-pyöräilen järven ympäri
-olen iso ja pelottava isonen
-uin paljon
-käytän mekkoja ja hameita
-larppaan 
-hankin valokuvakansion ja sinne kuvia

Siinäpä sitä tehtävää kesälle ;)

Ja jos teillä riittää innostusta lukuhaasteisiin vielä bingonkin jälkeen, pistäkää kommenttia ;) Täältä nimittäin saattaisi löytyä jotain...

perjantai 15. toukokuuta 2015

Filosofi leipoo piirakkaa

Tein keskiviikkona piirakkaa. Pohjasta tuli kova, mutta hyvältä maistui.


Täytyy myöntää etten ollut täysin filosofi leipoessani, ajattelija olisi ehkä parempi ilmaisu. Olin juuri ennen leipomispuuhiin ryhtymistä katsonut ihanan Funny Facen ties kuinka monetta kertaa (ruotsiteksteillä tällä kertaa, ihan vaan sen takia, että saisin sisäisen hikkeni hiljaiseksi) ja ihastellut Pariisin maisemia. Siinä leipoessani tulin ajatelleeksi, että Pariisista on jokaisella se selkeä mielikuva. Eiffel-torni, Notre Dame, Seine, Louvre... Resuisia taiteilijoita baskereissa ja raitapaidoissa, patonkeja paperipusseissa, korkeita ja hienostuineita viinilaseja. Kuinka moni elokuva tai kirja tapahtuukaan Pariisissa? Kuinka moni haaveileekaan Pariisista, valon kaupungista?

Mutta onko se kaikki kuitenkin vain klisee? Iskisikö Pariisiin saapuessa pettymys? Tavallisia ihmisiä tavallisissa töissään. Näyttäisikö kaupunki sittenkään siltä kuin niissä kaikissa elokuvissa? Voiko Pariisiin pettyä? Vai kykeneekö kaupunki lumoamaan, vaikka onkin nähnyt ne sata miljoonaa elokuvaa ja lukenut ne sata miljoonaa kirjaa? Jos joku on käynyt Pariisissa, kertokoon. 

Taivas on kirkkaan sininen eikä tarvitse enää ikinä pidellä käsissä yläkoulun fysiikankirjaa. Nyt on iloinen mieli. 

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Jos kaupunki tulvisi, vesireittejä pääsisin pakoon

"Kaikki päättyy joskus/viikkokausia oli satanut" (Anni Sinnemäki)

Pyöräily sateessa on periaatteessa kivaa. Ainakin silloin, kun määränpäässä odottaa teetä. Kouluun mennessä vähemmän kiva. Ultra Bran Vesireittejä on soinut päässä maanantaista asti. (Ja otsikkohan ja yllä oleva lainaus on kyseisestä biisistä.)

Nyt viimeiset koerutistukset ja sitten ei tarvitse lukea kokeisiin pitkään aikaan. Lisäksi kaikkina tulevina toukokuun viikonloppuina tapahtuu jotain kivaa, joten jaksan niiden asioiden voimalla. Sitten onkin jo kesä :)

Ally Condien Rajalla ei erityisemmin nosta lukumotivaatiota, mutta olen päättänyt taistella sen loppuun. Kunhan ilma vähän lämpiää, muutan taas asumaan riippumattoon. Se todistetusti kasvattaa lukunopeutta. (Lähde: Lasisipulin lukutieteellinen tiedekunta)

Tänään ohjelmassa on "ruotsinkokeeseen lukua" eli mitä luultavammin leffa ruotsitekstityksillä ;) Huominen vapaa menee kuviksen portfolion askarteluun ja luultavasti Noviisi-novellin kirjoitteluun. Seiskalukuun edennyt Pusu joutuu olemaan nyt hetken aikaa paitsiossa Noviisin takia. 

Saatte vielä runosen :) Olen tähän itse erittäin tyytyväinen. 

Toukokuu

Toukokuun aurinko
nurmikon tuoksu
luumupuiden alla on hyvä nukkua
kukkien rypäs on valkea katto
satakielen laulua oksistossa
toisiinsa tarttuvat kädet
lämmin

Kevätlaulu hiljainen
vapaus, kuin olisi siivet selässä
hymy on aurinko

Noihin silmiin haluan herätä
tuntea selän alla tuoksuvan maan
nähdä palan taivasta kukkien takaa

Toukokuun aurinko
valkeat luumupuun kukat
hymy ja satakieli

ja piparmintulta tuoksuvat jalat


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

21.8.2011-9.5.2015

Neljä vuotta.

183 tekstiä. 

68 runoa. 

4 ficciä. 

11 laulua. (=biisikäännöstä tai -versiointia)

1 näytelmäkatkelma. 

13 irtotekstiä.

Muistoja. Naurua ja kyyneleitä. Unia ja todellisuutta. Haaveita. Kehitys niin käsialassa kuin tekstin tasossa. 

Bastasta Moon riveriin. 

Kiitos kaiksta, rakas inspisvihko. Jatkan kirjoittamista uuteen vihkoon, mutta se ei tule koskaan korvaamaan sinua. 

Viimeinen.



(Olen puhunut inspisvihosta ja kehityksestä kirjoittajana tarkemmin täällä)

torstai 7. toukokuuta 2015

Värejä ja viivaa

Olen ollut erittäin taiteellinen lapsukainen. Olen väkertänyt kuviksen päättötyötä paitsi kuvistunneilla, myös kotona ja hitaasti mutta varmasti alkaa tulla valmista.


Päättötyöni on kuvitus novelliini Puku kuin sielusi


Oheessa terveystiedon ja fysiikanvihosta löytyviä taideteoksia. Hallitsevana teemana on (yllätys yllätys) Pusu. Mulla on tapana piirrellä tekstien hahmoja kouluvihkoihin (pysyäkseni tunneilla hereillä, heh heh), mutta turhaudun usein kykenemättömyyteeni siirtää mielikuvia paperille. 

Vasemmassa yläkulmassa on George Harrison, joka ei millään muotoa liity Pusuun, mutta olen tuohon kuvaan erittäin tyytyväinen. Se on ihan näköinenkin :)

Georgen vieressä on Thomasin äitipuoli, lady Granet. 

Georgen alapuolella on Thomasin sisarpuolet, lady Granetin tyttäret Dorothea ja Annabella. 

Ladyn alapuolella on Ameen, Avrellin kehtoonsa kironnut paha haltiatar.

Viimeiset kaksi ovatkin sitten Thomas ja Avrell. Mun on ollut tosi vaikea piirtää poikia, koska esikuvat on ollut niin vahvoina mielessä. (Kuva löytyy täältä.) Avrell onnistuu jo, mutta Thomas aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Oheinen kuva on paras Thomasista saamani kuva :) Thomasin vieressä näkyvä tekstikatkelma on osa Pusun takakansitekstiluonnosta. (Joo, tiedän ettei mulla oo elämää. Mutta sillä tunnilla oli tosi tylsää.) 

Sitten asia, joka ei liity millään muotoa Pusuun, piirtämiseen tai kirjoittamiseen. Olen nykyään nimittäin FROOTin onnellinen omistaja<3 Levy on pyörinyt mankassa lähes tauotta eilisillasta asti ja olen entistä rakastuneempi siihen❤️


(Kukaan ei saa koskaan tietää, että kirjoitin postauksen välttyäkseni fysiikan kokeeseen lukemiselta.)


lauantai 2. toukokuuta 2015

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa luin 12 kirjaa, joista viisi oli spefiä, kolme uusintoja ja yksi englanniksi.

Teksti saattaa sisältää spoilereita. 

Lindgren, Astrid: Kati Pariisissa (Kati #3) [U]
Alcott, Louisa M.: Plumfieldin pojat ja mitä heistä tuli (Pikku naisia #4) [U]
Lähteenmäki, Laura: Iskelmiä
Sedgewick, Marcus: Miekkani laulaa
Lehtinen, Tuija: Rebekka ja yllätysten ysi (Rebekka #7)
Andersson, Henrika: Sirpale sielua
Rannela, Terhi: Amsterdam, Anne F. ja minä (Kerttu ja Mira #1)
Rannela, Terhi: Taivaan tuuliin
Rowling, J.K.: Harry Potter and the Philosopher's stone (Harry Potter #1)
Thor, Annika: Meren syvyyksissä (Saari meren keskellä #3)
Halpern, Julie: Matkalla nörttiyden ytimeen
Turtschaninoff, Maria: Helsingin alla

+Alexander, Lloyd: Llyrin linna (Prydainin kronikat #3)

Llyrin linnan luin jo huhtikuussa, mutta se ei ehtinyt koostepostaukseen. Kirja oli erittäin hyvä, joskaan ei ihan täysin pärjännyt Hiidenpadalle. Llyrin linna (tai Lyllyrin linna, kuten se meillä tunnetaan) jatkoi tarinaa hienosti ja syvensi Taranin ja Eilonwyn suhdetta. Vanhat tutut hahmot olivat yhtä hienoja kuin aina ennenkin, ja uudet olivat kiinnostavia. (Mitä nyt se prinssi sai allekirjoittaneen repimään hieman hiuksia...) Lopussa tuli vuodatettua muutama kyynelkin. Kaiken kaikkiaan, hyvä kirja, tästä on hyvä jatkaa.

Kati Pariisissa oli uusintaluvussa, edellisen osan olin lukenut muistaakseni kesällä 2010. Tämän kirjan muistin kaikista parhaiten, mutta silti erittäin huonosti. Nautin kirjan lukemisesta suunnattomasti, ihanan kepeä, iloinen ja aurinkoinen kirja. Ja tietty Pariisi, ah. Suosittelen sarjaa ihan kaikille. 

Plumfielidin pojat oli Katin tavoin uusintaluvussa, edellinen lukukerta syksyllä 2009. Tämä kirja on erikoinen tapaus, koska muistin edelliseltä lukukerralta kirkkaasti kannen, lukupaikan ja lukuajankohdan sekä sen, etten pitänyt kirjasta, mutten juonta ollenkaan. Uusintaluku oli siis paikoillaan :) Suosikkikirjaksi tämä ei nytkään kohonnut, juoni junnaili usein paikoillaan ja moraalisaarnaa ei välistä edes yritetty verhota tarinan sekaan. Kuitenkin vanhat, rakkaat hahmot (Jo ja varsinkin Laurie<3) toivat turvallisen tunteen. Sarjan paras osa on kumminkin ensimmäinen, myös henkilökohtaisista syistä. 

Iskelmiä vei puolestaan täysiin toiseen maailmaan kuin aiemmat kirjat. Vaikea aihe, mutta hieno kirja. Nopealukuinen ja kiinnostava, kirjaa ei voi laskea käsistään. Kauniisti kirjoitettu. Kirjan nimen sanaleikki on loistava keksintö, nimim. Hihkuin riemusta kun tajusin ;)

Miekkani laulaa ei oikein vakuuttanut. Tarinassa on potentiaalia, mutta ei. Kirja on halju, siitä ei saa kunnon otetta. Ja epilogi... Se on jo kokonaan eri tarinaa. Asetelmasta olisi voinut saada hyvän kirjan, mutta se mahdollisuus jäi nyt käyttämättä. En suosittele kellekään. 

Rebekka oli tuttua tavaraa, kevyt ja kepeä välipalakirja. Enempää kirjasta on vaikea sanoa. 

Sirpale sielua oli varmaan kuukauden huonoin kirja. (Ellei peräti koko vuoden huonoin...) Kökkö ja sekava juoni, typerät ja hölmösti käyttäytyvät hahmot. Kirja sai mut repimään hiuksia useaan otteeseen ja nukahtamaan kesken kaiken. Plussaa kauniista kannesta ja nimestä, mutta miljoona miinusta olemassaolosta. Olkaa kilttejä, älkää lukeko. 

Amsterdam, Anne F. ja minä oli erittäin positiivinen lukukokemus. Hauska kertojanääni, uskottavat tapahtumat, vetävä kirjoitustyyli. Tykkäsin erittäin paljon, toimi välipalakirjana. Hymyilin ja nauroin useaan otteeseen. Kerttu ja hänen äitinsä veivät sydämeni täysin ja sarjan seuraava osa Goa, Ganesha ja minä odottelee jo hyllyssä :)

Taivaan tuuliin vei sitten täysin eri tunnelmiin kuin edellinen Rannela. Järkyttävä kirja, hyvällä tavalla ahdistava. Kiinnostavia näkökulmavaihteluita, kuitenkin neutraalilla tyylillä kirjoitettu. Herätti tunteita todella paljon. Ihanan ärsyttävän avoin loppu. Lukekaa. Kiitos.

Harry Potter oli ties kuinka monennessa uusintaluvussa, tällä kertaa tosin englanniksi. Hengissä selvisin tästäkin! Kieli oli helppoa, mitä nyt Hagridin murre aiheutti harmaita hiuksia. Voitte lisätä tähän nyt mielettömän määrän hehkutusta. Tästä innostuneena voisi lukea loputkin Potterit, edellisestä koko sarjan uusintaluvusta on jo aikaa. 

Meren syvyksissä jatkoi Steffin ja Nellin tarinaa. Sarja paranee kirja kirjalta, eikä ensimmäisen osan kankeudesta ole enää juuri mitään jäljellä. Sarjan ihmiskohtalot pistävät surettamaan, varsinkin Steffiä ja Nelliä kohtaava tragedia kirjan loppupuolella. Sarjan viimeinen osa odottaa hyllyssä jo, toivottavasti sarja loppuu tyylikkäästi. 

Matkalla nörttiyden ytimeen oli pettymys. Latasin siihen todella paljon odotuksia, mutta se osoittautui vain tylsäksi. Erityisesti inhotti negatiivinen suhtautuminen nörtähtäviin tyyppeihin. "Hän olisi tosi kiva, jos ei olisi nörtti." Huoh. Kirjasta on lopulta vaikea muodostaa mielipidettä. Se oli viihdyttävä, mutta olin onnellinen voidessani sulkea kirjan lopullisesti.

Helsingin alla oli ainoa ennenlukematon Turtschaninoff. Pidin erittäin paljon! Hyvät hahmot, kiinnostava tarina. Tarina tarjosi jännitystä, jopa kauhua. Suomalaista kansanperinnettä oli sekoitettu tarinaan erittäin hyvin, olematta kökähtävää. Alvan muistamiskyky jäi vähän irralliseksi osaksi tarinaa, toivoin, että se olisi ollut ratkaisevassa osassa. Suloinen rakkaustarina. Kesäinen kirja. Rakastuin. Tahdon Helsinkiin, miksen Alistadiinkin. 

Huhtikuu oli kirjojen kannalta vaihteleva kuu. Oli uusia suosikkikirjoja, oli suuria pettymyksiä. Hyvä maku jäi kuitenkin suuhun. Huhtikuussa luin toisiksi eniten koko vuonna, vain tammikuu pääsee edelle. Saaas nähdä kuinka toukokuussa käy, yleensä toukokuu on mulla koulukuukausista se, jolloin luen eniten. Mystistä sinäänsä, koska toukokuuhunhan kaikki kokeet sun muut pakkautuu... Missä välissä mä oikein luen? :D 

Viimeinen kuukausi peruskoulua jäljellä. Siis hyvänen aika, kuukausi enää! Olen onnellinen ja hämmentynyt. Onnellinen siksi, että pääsen yläasteelta veks. Hämmentynyt, koska aika on mennyt kuitenkin melko nopeasti. Tuntuu, kun vasta olisi tullut seiskalle... 

Mutta ei juhlita vielä, tulossa on paljon työntäyteisiä viikkoja, kokeita ja niihin lukua. Mukaviakin asioita on onneksi luvassa. Katsellaan kesää kohti, hymyillään auringolle. Kyllä me jaksetaan.

Ihanaa, kukkien täyttämää toukokuuta kaikille!