lauantai 31. joulukuuta 2016

2016 (1/2)

Hyvää uutta vuotta! Vaikka vanhassa sananlaskussa vanhojen muistelijaa uhataan tökätä tikulla silmään, päätän silläkin uhalla hieman katsella taaksepäin ja muistella, mitä vuonna 2016 oikein tapahtuikaan.

Kun ajattelen kulunutta vuotta, en osaa oikein sanoa, oliko se hyvä vai huono. Tuntuu, että 2015 oli paljon helpommin hahmotettavissa (tuskainen kevät yläasteella, upea kesä ja helpotus lukion alkaessa, vaikka rankkaa olikin), mutta 2016 oli vuosi, josta oli vaikea saada otetta. Tätä vuotta ajatellessa saattaa tulla mieleen ne hetket, jolloin itkin milloin mitäkin ahdistuksen aihetta, vannoin lopettavani lukion kesken ja ryhtyväni rekkakuskiksi, kieltäydyin poistumasta kotoa ihmisten ilmoille enää ikinä (vain raahautuakseni seuraavana päivänä taas kouluun), ikävöin kaukana asuvia rakkaita tai olin kiireinen ja stressaantunut. Toisaalta muistan kaikki ne ihanat hetket vuoden varrelta, jolloin juoksin juna-asemalla halaamaan ystävää, nauroin mahan kipeäksi, keräsin metsässä mustikoita täydellisessä hiljaisuudessa ja rauhassa, uppouduin hyvään kirjaan, kävin syvällisiä keskusteluja, kuuntelin rakastamaani musiikkia ja lopulta tajusin olevani onnellisempi kuin koskaan juuri siinä nimenomaisessa paikassa sillä nimenomaisella hetkellä. Ehkä sitten vanhana ja kärttyisenä tätinä osaan sanoa mielipiteeni tästä vuodesta, mutta nyt se on hieman vaikeaa. 

Mutta mitä minä sitten tänä vuonna tein? 
Vuonna 2016 minä

• aloitin ranskan opiskelun, josta olin haaveillut ala-asteelta asti. Vaikka monet hetket olenkin viettänyt hampaita tuskaisena kiristellen passé composen, epäsäännöllisten verbien ja täysin epäloogisten kielioppisääntöjen parissa, olen kuitenkin pitänyt kielen opiskelusta. (Vähän tosin kammottaa pitkä tauko kurssien välillä: seuraavan kerran palaan kielen pariin vasta maaliskuussa.)



• kävin pohjoisempana kuin koskaan ennen elämässäni, Rovaniemellä. Matkustin myös ensi kertaa yöjunalla samaisen reissun aikana ja koin elämäni ensimmäiset kirjajulkkarit. 

• lauloin koulun kuorossa ja esiinnyinkin muutaman kerran. Loppuvuoden kiireiden takia kuorossa käyminen jäi pois, mikä oli harmillista, mutta onneksi ensi vuonna pääsen taas takaisin kuvioihin. 

• olin musertua koulutöiden alle. Milloin logaritmit ja derivaatat aiheuttivat epätoivoa, milloin deadlinet puskivat päälle, milloin piti jatkuvasti lukea sanakokeisiin, milloin oli koeviikko. Vaikka kouluarkea olikin tasoittamassa koulun tapahtumat, hyppytunnit, kevyemmät kurssit ja lomat, lukio on silti raskasta. Pelkkä ajatuskin siitä, että ensi vuonna alkaa kirjoitukset ahdistaa vähän. 

• vietin ihanan keväisen viikonlopun Helsingissä. Lempikaupungissani oli kaunis toukokuu, Kruununhaassa ihania jugend-linnoja (joihin muuttaa rikkaan aviomiehen rahoilla) ja Aleksanterinkadulla oli valoisaa.



• koin ystävällisiä kasoja. Eräs yökyläily, kasautuminen ja kyyneleitäkin kirvoittanut keskustelu puoleen neljään asti on yksi parhaista asioista, joita tänä vuonna on tapahtunut. 

• olin parhaiden ihmisten kanssa hauskalla piknikillä, jolla leikittiin murhaajaa ja syötiin ihan hirveästi viinirypäleitä. 

• vietin varsin vauhdikkaan kesän. Milloin olin Satakunnan kiertoajelulla, milloin Tampereella syömässä jäätelöä koskea katsellen, milloin matka vei sukujuhliin. Tuntui, että olin koko ajan menossa johonkin. On aina mukava päästä edes hetkeksi pois kotikaupungista, mutta matkailu on pidemmän päälle tpdella uuvuttavaa. Oma sänky on paras sänky, tuli kesän aikana todettua useampaan kertaan. Yksi kesäreissujen hienoimmista saavutuksista oli se, kun päädyin paikkaan nimeltä Pöljä. 

• kiertelin heinäkuussa pitkin ja poikin Etelä-Englantia. Brighton, Bath ja Winchester tulivat matkan aikana tutuiksi, sampin kuin lukuiset pikkukylät ja kauhua takapenkkimatkustajissa aiheuttaneet moottoritiet. Vaikutuin Stonehengestä, fangirlailin Austen-kohteissa, päätn ryhtyä isona kartanonrouvaksi ja opin siihen tulokseen, että jo muinaiset roomalaiset osasivat saunoa, ainakin jotenkuten.



• olin toista kesää isosena riparilla. Leiri oli kaikin puolin paljon parempi kuin viime vuoden vastaava, vaikka sinne lähteminen vähän jännittikin. (Omaa riparia ei tietenkään voita mikään, mutta tämä pääsi hyvin lähelle sitä tunnelmaa, joka omasta leiristä teki niin mahtavan!) Mahtavat isoset, ihanat pikkuiset ja monet upeat hetket tekivät viikosta ikimuistoisen, vaikka vastoinkäymisiäkin koettiin. Jos ensi vuonnakin pääsisin vielä leirille, toivoisin kuitenkin parempaa säätä: olen viettänyt kolme leiriä kylmässä ja sateisessa säässä. 

• täytin elokuussa 17 vuotta. Blogi täytti saman kuun lopussa kaksi vuotta! Molemmat luvut hämmentävät hiukan: välillä olen aivan varma, että olen yhä 15-vuotias ja pidän blogiani edelleen ihan vastasyntyneenä. Jokin osa alitajunnastani on näköjään jumittunut vuoteen 2014. 

• koin tulevaisuusahdistusta useaan otteeseen. Ehkä ryhdyn rekkakuskiksi. (Vaikka minulle huomautettiinkin, että pääsen todennäköisemmin ylioppilaaksi kuin opin ajamaan rekkaa.) 

• jatkoin sanataidekoulun harrastamista. Vuoden aikana varastoihin kertyi paljon tekstejä, tärkeitä oppeja ja hauskoja hetkia upeiden ihmisten kanssa. Loppuvuoden itsenäisen kirjoittamisen jaksoilla järjestimme porukalla ihania kirjoitusmiittejä, joissa tosin kirjoittamisen tai luovuuden tuskan purkamisen sijaan keskityttiin enemmän puhumaan mm. vegaanisesta ruuasta ja ala-astekokemuksista. 

• neuloin seitsemän pari tossuja. Allekirjoittaneelta loppuu pian tossuttomat kaverit.


•  en katsonut niin paljon musikaaleja kuin olisin halunnut. Musikaalien katsomista estivät paitsi kiireet, myös kirjaston suppeat valikoimat ja se, ettei kaikista musikaaleista ole tehty elokuvaa. Koen nimittäin vaikeaksi kuunnella ja keskittyä pelkkään musiikkiin, jos en tiedä, mitä lavalla tapahtuu. Mutta ehkä kokeilen sitä ensi vuonna! Teatterilavalla näin kolme eri musikaalia, joista kaikista pidin kovasti! 

• kävin Helsingin kirjamessuilla toista kertaa. Toinen kerta oli tietyssä mielessä parempi kuin ensimmäinen, nyt kun tiesin, miten messukeskuksessa toimitaan. Viikonloppu oli yksi syksyn ja koko vuoden parhaista, täynnä ihania ihmisiä, kirjoja, älykkäitä ja aikuisia bloggaajia ja ihailemiani kirjailijoita.



• olin ensimmäistä kertaa kuumeessa sitten viidennen luokan. Sairastuminen sattui juuri keskelle pahinta kiirettä ja stressiä, joten voitte uskoa, kuinka ärsyyntynyt olin huonosta tuuristani. 

• olin mukana koulun näytelmäprojektissa. Se oli yksi isoimmista syksyn stressin ja ahdistuksen aiheuttajista, mutta toisaalta se tarjosi myös tähän mennessä lukion hauskimman kurssin. Näytelmä oli valtavan suuri projekti, jonka vuoksi hermot rupesivat varsinkin loppupuolella olemaan aika kireällä ja pienetkin vastoinkäymiset aiheuttivat hermoromahduksen. Esitysilta oli kuitenkin yksi elämäni parhaista, kaikki meni mahtavasti ja kehuja sateli. Lisäksi tutustuin kurssilla niin moniin upeisiin ihmisiin, että en kadu yhtään mukaanlähtöä! 

• vietin joulun, joka oli ihanan rauhallinen ja kiireetön.



• katsoin hyviä elokuvia. Lempileffojani tältä vuodelta olivat How to steal a million, Sunset Boulevard, Amelie ja Fantastic beasts and where to find them. 

• järjestin kaveriporukan kanssa useita lautapeli-iltoja, jotka sisälsivät juttelua, ihan liikaa herkkuja, enemmän tai vähemmän verisen Alias-pelin ja muita vähemmän verisiä lautapeliotteluita ja hyvin usein myös Macarenan tanssimista. 

• kirjoitin. JL:n ensimmäinen versio valmistui kesäkuun alussa, Suudelman ensimmäinen editointikierros on jatkunut vaihtelevalla tahdilla koko vuoden. Sanisprojekti P:a on kirjoitettu kolme lukua, jotka myt odottavat palautetta. Lisäksi saniksessa syntyi useampia pikkutekstejä ja vähän joka välissä läjä ajankohdasta riippuen enemmän tai vähemmän angstisia runoja (niillä on niinkin iloisia nimiä kuin esimerkiksi Ahistaa ja Väsymystä). Novelleja on yhä työn alla pari, prequel-osa P:lle ja goottinovelli, jota harkitsin Vaskikirjojen antologiaan, mutta joka ei ehtinyt valmistua ennen deadlinea eikä sitten valmistunut ollenkaan. Jospa ensi vuonna molemmista tulisi valmista? Vaikka paljon kuluneen vuoden aikana kirjoitinkin, tuntuu kuin olisin kirjoittanut vähemmän kuin viime vuonna. Hassua. 



• kuuntelin musiikkia. Loin blogille omat Spotify-tunnukset (niitä pääsee tutkimaan vasemmasta sivupalkista), tanssin pitkin taloa milloin minkäkin laulun tahdissa, makasin huoneeni lattialla kuunnellen jotain tärkeimmistä biiseistä, löysin ihmisen, jolla on lähes samanlainen musiikkimaku kuin minulla ja Spotifyn yhteissoittolistatoiminnon. Uutta musiikkia lempiartitsteiltani ei juurikaan ilmestynyt, mutta Rajattoman Salaisuuteen rakastuin ensikuuntelulla, Kate Bushin ensimmäisestä julkaisusta sitten vuoden 2011 nyt puhumattakaan. (Vaikka Before the dawn onkin "vain" livetallenne, Katen tapauksessa sekin on Tapaus.) Kovin paljon en uusiin bändihin tai artisteihin tutustunut, mutta tammikuussa kuolleen David Bowien Ziggy Stardustia ja Queenin kokoelmalevyä on tullut kuunneltua jonkin verran ja tein vakaan päätöksen tutustua paremmin Olavi Uusivirtaan. Opin myös soittamaan parin biisin melodiat pianolla ja tajusin haluavani isona ihan oman, fyysisen levykokoelman.


• en blogannut niin paljon kuin oisin halunnut. Laitan kiireen (teko)syyksi joka kohtaan, mutta ne söivät aikaa bloggaamiselta ja joskus ei vain yksinkertaisesti ollut voimia bloggaamiseen, vaikka motivaatioita ehkä olisikin ollut. Toivottavasti ensi vuosi olisi parempi tämän asian suhteen! 

• sain uusia ystäviä/kavereita/tuttavuuksia, rakastuin entistä enemmän vanhoihin. Kesäiset hetket laiturilla, kaksi tuntia kestävät puhelut, junan vierellä juokseminen, yhteiset hyppytunnit ja eväiden osto lähikaupassa, halaukset, ahistuksenpurkukeskustelut, tieto siitä, että joku välittää, että jollekin merkitsen jotakin, että joku oikeasti laittaa viestiä, kysyy mitä kuuluu ja kuuntelee vastauksen. Olette rakkaita ja korvaamattomia! Kiitos kun kuulutte elämääni.



Olkoon 2017 hieno vuosi, täynnä seikkailuja ja onnellisia päiviä meille kaikille. Ensi vuonna tavataan! 

torstai 29. joulukuuta 2016

Naisellinen joulu

Joulu toki jatkuu loppiaiseen, mutta tulinpa kertomaan vähän kuulumisia lempijuhlani vietosta. 

Sattuipa niin, etten kiireiltäni ehtinyt tai jaksanut käydä kirjastossa, mikä tietenkin aiheutti ensin pientä huolta. Sitten kuitenkin muistin omankin hylkyn pursuilevan lukemattomia kirjoja, joten en huolestunut asianlaidasta. Puolivahingossa jouluna luettujen kirjojen teemaksi muodostui naiset, eivätkä mitkä tahansa naiset vaan "vahvat naishahmot", joita ihailen suunnattomasti.  (Täytyy myöntää, että vaikka vähän inhoankin tuota ilmausta, hairahdun aina välillä käyttämään sitä itsekin.)

(Jouluaattona luin loppuun myös Keskilinnan ritareiden yhteisniteen, mutta Nerulaa lukuunottamatta siitä ei kyllä mieleenjääviä naishahmoja löydy, joten se ei päässyt kuvaankaan.) 

Kirjamessuilta hankitun Naondelin parissa vietin jouluaaton ja -päivän, enkä millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaikka vähän väliä tuli suorastaan fyysisesti paha olo kesken lukemisen. Maresin tavoin teoksessa käsitellään naisen asemaa hienosti. Joululahjaksi saamaani Kate Bush -kirjaa lähinnä selailin ja lueskelin parhaita paloja sieltä täältä, olinhan lukenut sen jo viime syksynä (x). Auringonnousu Manhattanilla on vielä kesken, mutta mikäs siinä lempielokuvasta ja ihanasta Audreysta lueskellessa. Kirjan alaotsikko on Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen, mikä sopii joulun kirjojen teemaan hienosti. 

Ihaniin naisiin, tarkemmin sanottuna Kate Bushiin liittyy myös Bushin livealbumi Before the dawn, joka ilmestyi marraskuussa ja jonka tonttu minulle toi. En ole viikkoon mitään muuta kuunnellutkaan. Ensimmäisellä kuuntelukerralla piti välillä muistutella itselleen hengittämisen tärkeydestä, kun unohduin kuuntelemaan musiikkia suu ammollaan ihmetyksestä ja ihailusta. Lupaan käsi inspisvihon kannella kirjoittaa blogiin tästä levystä, kun olen kuunnellut sitä vielä sen verran, että osaan tiivistää fangirl-ääntelyni kirjalliseen ja järkevään muotoon. 

Julkaisen tässä postauksessa vielä piirroksen, jonka olisi pitänyt alunperin ilmestyä joulukalenterin luukussa 18. Kuvassa on kolme keskeistä hahmoa P:sta, jonka hahmokaartissa on joukko voimakastahtoisia naisia. Heistä yksi esiintyy myös tässä piirroksessa.



"Hän erottui muiden maalaistyttöjen joukosta kuin fasaani varpusparvesta ja hän tuntui tietävän sen itsekin, vaikkei tehnyt asiasta numeroa. Veli rakasti lintuja, mutta hän oli myös umpisokea. Pujottaessaan sormuksensa naisen sormeen hän luuli luokseen lennähtäneen varpusen, eikä hän tajunnut, kuinka hänen tuleva morsiamensa olikin todellisuudessa jotakin aivan muuta. Ei sellainen ilmestys sopinut tuollaisen nuoren ja hölmön pojan käsipuoleen kylänraittia kulkemaan, ei suinkaan. Hän kuului sellaiselle soturille, joka ymmärsi tummien silmien ja kultaisten hiusten arvon, soturille, joka erotti hänet varpusparvesta ja nosti oikeaan asemaan. Päivällispöydän yli vaihdettu katse kertoi naisen ajattelevan samaa." 

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 24. luukku

Tänään aukeaa blogijoulukalenterin vuosimallia 2016 viimeinen luukku. Kuva ja tekstinpätkä ovat esiintyneet blogissani aiemminkin (joskin eri yhteyksissä), mutta koska ne olivat mielestäni niin jouluisia, päätin laittaa ne aaton luukkuun.

Tälle kuvalle on myös soundtrack (jonka pohjalta se ja oikeastaan melkein koko tarina on syntynyt), sen voi halutessaan kuunnella tästä.

Luukku 24: Walking in the air




"He pyörivät taivaan yli, hypähdellen ja pyörien. Joskus he leijuivat vähän matkaa alas lumihiutaleiden lailla, sitten ponnahtivat takaisin ylös. Välistä olento vei hänet kauemmas, hivutti kättään pois hänen kädestään niin, että vain sormet koskettivat toisiaan, antoi hänen liukua poispäin, sitten kiskaisi tytön taas lähemmäksi ennen kuin hän ehti pudota. Tuo pelon ja helpotuksen välillä tasapainottelu sai hänen sydämensä jyskyttämään entistä lujempaa. Se oli oudolla tavalla lumoavaa. Olento ei puhunut, mutta jollain tavalla hän ymmärsi sitä. Eikä heidän toisaalta edes tarvinnut puhua, he vain kulkivat jäisen pakkastaivaan yli.

Keskiyö oli värjännyt taivaan siniseksi, tähdet loistivat kirkkaina ja kuu kahta kirkkaampana, lumihiutaleet takertuivat heidän hiuksiinsa ja silmäripsiin."

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

♥:lla: Celestine

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 20. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin! Bloggaajan kiireiden vuoksi tänään ei julkaista hahmopiirrosta, vaan pieni tekstinpätkä.

Uusi luukku aukeaa joka tiistai ja sunnuntai. 

20. luukku: Hiekkarannalla

Minä pidän tästä paikasta. Vesi loiskii kiviä vasten, koivu kumartaa kohti pintaa, hiekka on silkinsileää. Jos olisi kesä, järvi kimaltelisi sinisenä ja puut humisisivat vihreää. Mutta nyt on lokakuu, järvi on harmaa taivaan lailla ja hiekkaranta peittynyt veden alle. Syys on riipinyt puut alastomiksi ja peittänyt kiven keltaisiin lehtiin. 

Ei tämä ole salainen hiekkaranta, vaikka sillä nimellä tätä kutsunkin. Täällä on käynyt joku muukin, monta kertaa. Ohi ajaa veneilijöitä. Polku on kuitenkin vaikeakulkuinen. Täytyy olla tahtoa tulla. Istua auringon lämmittämällä kivellä, huljuttaa varpaita viileässä vedessä, muistella menneitä. Outoa, miten vahvasti johonkin paikkaan linkittyy toisen ihmisen muisto. Vielä oudompaa on olla sellaisessa paikassa yksin. 

Vesi nuolee kalliota, lipalattaa. Sen lisäksi ei kuulu ääntäkään. Tämä on minun paikkani, meidän paikkamme. Hiljaisuus täytää keuhkot, hetken on niin hyvä olla. Ikävän puhkomat reiät täyttyvät muistoilla ja rakkaudella, sulavan jään ja kesähelteiden aaveilla. Lähden pois, mutta kesän tultua lupaan palata. Silloin, kun hiekka näkyy taas. 


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 18. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin! Tälle päivälle olisi edellisten luukkujen lailla ollut tarkoitus tulla eräs hahmopiirros, mutta tilanne on nyt valitettavasti se, etten ole ehtinyt piirtää kolmeen seuraavaan luukkuun sisältöä enkä todennäköisesti tule ehtimäänkään. Elämäni on tällä hetkellä kovin kiireistä ja stressitasot huitelevat pilvissä. (Jos olisin aloittanut kalenterin tekemisen hyvissä ajoin, olisin ehtinyt tehdä nämäkin luukut, mutta omapahan oli vikani, kun en laiskuudeltani sitä tehnyt.) Korvaavana sisältönä saatte runoja ja piirrokset kenties joulun jälkeen. (Lupaan pyhästi julkaista ne viimeistään ensi vuoden puolella.) Pahoittelen kovasti tätä!

Uusi luukku avautuu aina tiistaisin ja sunnuntaisin. 

18. luukku: Päivät kuin karusellissa

Joinain aamuina pelottaa
että tämä on se päivä
jolloin valtameret kiehuvat 
ja pyrstötähdet putoavat

Joinain öinä itkettää
pelkkä ajatus ikävästä
ajasta, joka kulkee ohi liian nopeaan
vanhat virheet, jotka kaduttaa

Aamupäivän pakkasessa
hengitys huurtuu
taivas on jäinen ja kirkas
ja täynnä valoa, valoa, valoa

Talviaurinko joulukuussa
Sinä lähdit pois kaupan kulmalla
kirjaston ylimmässä kerroksessa toisiinsa tarttuvat kädet
tieto siitä, että kaikki on hetken hyvin

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 13. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin, joka tänä vuonna sattuu olemaan hahmopiirroksia. Luukku aukeaa tiistaisin ja sunnuntaisin.

Luukku 13: Metsässä


"Luminen metsä oli vallan kaunis. Puut olivat valkoisen kuorruttamia, taivas kirkkaan sininen. Polkuja ei ollut, ja hän upposi pari kertaa hankeen polviaan myöten. Eniten häntä kuitenkin häiritsi hiljaisuus. Mökille oli kuulunut metsän humina, mutta nyt metsä oli ihan hiljaa. Lumessa ei näkynyt muita jälkiä kuin hänen omansa, eikä missään näkynyt eläimiä. Mökillä oli kuljeskellut muutamia peuroja ja pikkuisia siilejä, mutta täällä ei näkynyt ketään elävää olentoa hänen lisäkseen. Missä kaikki olivat? Ellei hän olisi kieltänyt itseään kuvittelemasta tyhmyyksiä, hän olisi luultavasti pelännyt jo itsensä hengiltä."

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 11. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin, joka tänä vuonna sattuu olemaan hahmopiirroksia. Luukku aukeaa tiistaisin ja sunnuntaisin.

Luukku 11: Keittäjätär



"– Itke vain, jos se helpottaa, hän sanoi hiljaa. Suljin silmäni. En tiennyt, olisinko uskaltanut nojata häntä vasten. Hän oli kuin kallio, joka ei murtuisi vaikka mitä tapahtuisi, mutta samalla hän oli lämmin ja lempeä. Jokin hänessä toi mieleeni äidin, vaikka hän ei voinut olla kuin muutaman vuoden minua vanhempi."

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 6. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin, joka tänä vuonna sattuu olemaan hahmopiirroksia. Luukku aukeaa tiistaisin ja sunnuntaisin.

6. luukku: Kiukunpuuska


"Jossain takaraivossa kuiski pieni ajatus siitä, kuinka typerältä näytin seisoessani keskellä huonetta pelkässä yöpaidassa, kulhonsirpaleet pitkin lattiaa levinneenä. Olin kuitenkin liian vihainen antaakseni ajatukselle tilaa: olin niin raivoissani, että olisin voinut heittää kokonaisen astiakaapin päin seinää."

Tämän varsin itsepäisen itsenäisen hahmon myötä toivotan blogin lukijoille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 4. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin, joka tänä vuonna sattuu olemaan hahmopiirroksia. Luukku aukeaa tiistaisin ja sunnuntaisin.

Luukku 4: Yökulkija



"Ja silloin hän näki sen taas. Olento asteli metsän läpi suoraan häntä kohti. Nyt sillä ei ollut huppua päänsä peittona ja hän näki, että sillä oli ihmisen kasvot. Se oli nuori mies, pitkä, kalvakka ja mustahiuksinen. Sen valtavien valkoisten sulkasiipien kärjet viistivät maata, kun se käveli pitkin askelin, pää riipuksissa. Hän etsi piilopaikkaa olennolta, mutta ei ehtinyt liikahtaakaan olennon nostaessa äkillisesti päänsä. Hetken he tuijottivat toisiaan silmiin."

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: 1. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin, jota voisi jo perinteiseksi kutsua! Tänä vuonna joulukalenteri on erittäin kuvallinen, nimittäin se sisältää piirroksia, tarkemmin sanottuna hahmokuvituksia eri teksteistä. Huomioittehan, että osa kuvien yhteydessä esiintyvistä tekstikatkelmista ovat erittäin muokkaamattomia, joskin blogiin sopivimmaksi räätälöity. Uusi luukku aukeaa joka tiistai (tätä ensimmäistä luukkua lukuunottamatta) ja sunnuntai.

Luukku 1: Siskokset


"Tavatessani heidät ensimmäisen kerran D oli ollut seitsemän ja A kuuden vanha. Jo lapsena heistä näki, kummasta tulisi perheen kaunotar. A vei pitkine silmäripsineen ja kauniine hiuksineen enemmän huomiota kuin D, joka tuntui syntyneen nyrpeä ilme kasvoillaan."