tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun luetut

Maaliskuussa luin 6 kirjaa, joista neljä oli spefiä.

Sisältää hyvin todennäköisesti spoilereita.

Holopainen, Anu: Varjoja (Syysmaa #5)
Chang, Jung: Kiinan viimeinen keisarinna
McAllister, M.I: Orrin ja korppisota (Orrin #4)
Strandberg, Mats&Elfgren, Sara B.: Tuli (Engelsfors #2)
Thor, Annika: Lumpeenkukkalampi (Saari meren keskellä #2)
Enoranta, Siiri: Nokkosvallankumous

Syysmaan viides osa oli positiivinen yllätys heikohkon edeltäjänsä perusteella. Lorana on edelleen raivostuttava, ja Zaran sekoaminen pelottavaa. Kirja oli nimensä mukaan synkkä, mutta parhaasta päästä kuitenkin. Kirja loppui jälleen cliffhangeriin, ja aion lainata kirjastosta seuraavan (viimeisen?) osan mahdollisimman pian. 

Kiinan viimeinen keisarinna oli tiukkaa faktaa ja kertoi nimensä mukaan keisarinna Cixin tarinan. Kirja oli kiehtova, ja 1800-luvun Kiinasta oli kiinnostavaa lukea, siitä kun ei fiktiivisissä kirjoissa juurikaan puhuta. (Ainakaan niissä, mitä olen itse lukenut.) Kirja nappasi alussa heti mukaansa, mutta muuttui pian pitkäveteiseksi. Kirja oli kovin raskaslukuinen, ja sen lukemisessa meni kauan, vaikka aihe olikin kiinnostava. Cixiä itse ei voi kuitenkaan kuin ihailla. Keisarin jalkavaimosta koko Kiinan keisarinnaksi, ei voi kuin nostaa hattua. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille, joilla riittää kärsivällisyyttä kahlata pitkää tarinaa läpi. Plussaa hienoista kuvaliitteistä. 

Orrin-sarjan viimeinen (?) osa oli tuttua tavaraa. Kansi hämää pörröisillä eläimillään, mutta kirjan sivuilla soditaan. En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisistä osista, mutta hyvä kirja tämäkin toki oli. Kyyneleitäkin tuli vuodatettua. Kaiken kaikkiaan, mukava sarja. 

Tuli oli Piirin tavoin valtava järkäle, jonka näkeminenkin puudutti ensi alkuun. Kun kirja lähti käyntiin, ei tylsistymisen ongelmaa ollut. Edellisessä osassa pettymyksen tuottanut noitakuvio ei enää haitannut ja pidin Valittujen välisistä suhteista. Positiivista (hui, ei tuota sanaa tämän kirjan yhteydessä!) oli Linnéan ja Idan näkökulmat, jotka puuttuivat edellisestä osasta. Pahan voimat olivat pelottavat, ja demonien siunaama henkilö yllätti minut täysin. Myös erään henkilön kuolema ja sen kuvaus oli erittäin vaikuttava.  Taitava juoni, jään innolla odottamaan jatkoa. 

Lumpeenkukkalampi oli surullisella tavalla kaunis kirja, ja parempi kuin edeltäjänsä. Päähenkilö ei enää ärsytä, ja teksti on muutenkin kypsempää. Luin tämän nopeasti ja innostuneena. Tykkäsin kirjasta erittäin paljon ja jatko-osa odottelee jo kirjahyllyssä. Hämmentävänä asiana kirjasta jäi mieleen yhden tytön villakankainen voimistelupuku. Siis villakankainen, kuinka epäkäytännöllistä! Kirjan nimi inspiroi myös edellisessä postauksessa julkaistuun Lumpeet-runoon. 

Nokkosvallankumouksesta on vaikea sanoa äkkiseltään muuta kuin upea. Kirja on parhaita koskaan lukemiani dystopioita, kauniisti kirjoitettu, julma ja ihana yhtä aikaa. Kirja on pakko kokea itse, ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Kirja saa nauramaan ja itkemään, se rikkoo lukijan maailman palasiksi ja korjaa haavat. Ja se loppu. Vaikuttava teos. Lukekaa. Lukekaa ja ajatelkaa. (Hämmentävähkö yksityskohta: Vauy ja Dharan ovat luonteiltaan lähes täysin samanlaiset kuin Pusun Thomas ja Avrell. Varsinkin Thomasin ja Vauyn välillä on huomattava yhtäläisyys.)

Maaliskuussa luin verrattaen vähän, ja syyllisetkin ovat selvillä. 
1. Kiinan viimeinen keisarinna. Lukemisessa meni todella kauan.
2. Lampun lapsien kakkososa. Harvinaisen tylsä kirja. En jaksanut lukea loppuun, mikä on mulle todella harvinaista. Se kuitenkin jumitti ja pitkään. 
3. Ikävä sanoa Pusua syylliseksi, mutta. Olen vaan kirjoitellut eteenpäin, enkä lukenut. 

Maaliskuu on ollut vaihteleva kuukausi. Ensin olin semi-iloinen (inhoan sanaa semi!), sitten todella hyvällä tuulella, sitten pahalla tuulella lähes kaksi viikkoa ja loppuajan sellaista vuoristorataa ettei mitään rajaa. Väsyttää. Syytän kesäaikaa. Pusu etenee. FROOT ilmestyi.

Huhtikuussa luen toivon mukaan enemmän. Pääsiäisloma on kohta, jos silloin vaikka lukisi jotakin ;) 

Nyt, rakkaat otukset, joita lukijoiksikin kutsutaan, poistun kirjoituskammiooni Pusun poikien pariin. Ihanaa huhtikuuta kaikille! 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Runotyttö vuoristoradassa

Lumpeet
Unessa seisoin lammen rannalla
Tummassa kuusikossa
Kiharat valtoimenaan
Kostein silmin katsoin pimeään veteen
Jonka pinta oli valkoisenaan lumpeita
Valkeat kukat olivat kuin peitto
Tuoksuva, petollinen peitto
Pohjalla väreili kultainen valo
Tiesin mitä löytäisin
Jos pohjaan sukeltaisin
Laskin käteni kyynärpäätä myöten veteen mustaan
Harkitsin muutaman hetken
Ja kullan perään hyppäsin
Lumpeiden sekaan sukelsin
***
Jos ihan totta puhutaan, en ole koskaan nähnyt yllä kuvattua unta ;) 

Elämä on ollut vähän tunteiden vuoristorataa. Välillä menee tosi hyvin ja tosi lujaa, välillä haluaisi vaan jäädä peiton alle mököttämään koko päiväksi. Olen kuunnellut parin viime päivän aikana todella paljon Across the universe-leffan soundtrackia, ja se helpottaa jälkimmäistä oloa. Beatlesiahan ei löydy Spotifystä, harmin paikka, joten pitää tyytyä tähän :) Leffa itsessään on keskiverto, mutta coverit ovat loistavia! Pääosan esittäjällä on ihana aksentti, ah. 


Keksin loppukäänteen Pusuun. Hykertelen jo valmiiksi, koska tykkään siitä niin paljon :) Vähän suunnitteluahan se vaatii, mutta olen silti ihan täpinöissäni. Kirjoittaminen on ollut tällä viikolla vähän tahkeaa, mutta kyllä se tästä. Ussan tutkielmakin on nyt poissa jaloista, joten nyt on aikaa kirjoittaa muutakin kuin faktaa. 


Kaipaan kevättä. Viime viikon aurinko on välillä kurkistellut pilviverhon välistä, mutta on satanut niin vettä, räntää kuin luntakin. Kaivoin keskiviikkona kuitenkin yhden keväisen asian varastosta, nimittäin rakkaan polkupyöräni. Yöllä oli satanut lunta, joten aamulla varsinkin meno oli varsin jännittävää. Mutta kyllä se tästä. Pyöräily on kivaa ja elämä helpottuu sen myötä suuresti. Tähän väliin yksi pyöräilyaiheinen biisi. "Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää"

Ehkä maanantain (saattaa olla tiistainkin) säätila.

SMG:stä puheenollen, bändi on julkaissut uuden biisin. Rakastan sitä! Edellinen albumi, Terminal 2 oli hienoinen pettymys upean Manner-levyn jälkeen, mutta tämä uutuus kuulostaa hyvältä. 

Elämä kai rullailee omalla painollaan etiäpäin. Kyllä se tästä, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei kykene mihinkään. Beatlesia lainatakseni "We can work it out." Niinhän se on. 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Aamiaisaikaan

Syksyllä tein paperinukkepostauksen, jossa esittelin metsässä elelevät Stefanin ja Magdan vaatekaappeineen. Postauksen kommenteissa jatkoa kaipailtiin, joten tässäpä sitä olisi.

***
Havahduin hereille syvästä unesta. Avasin silmäni ja suljin ne saman tien auringon häikäisessä verhon raosta. Nousin istumaan ja venyttelin pitkään. Hyppäsin sängystä pois ja avasin verhot kunnolla. Hehkuvan oranssi kevätaurinko lämmitti kasvojani ikkunan läpi. Rakastin kevättä, olin aina rakastanut. Vaihdoin nopeasti yöpaidan housuihin ja villapaitaan ja kiiruhdin keittiöön kieputtaen matkalla hiukseni nutturalle. Keittiön pöydällä lojui Stefanin taskukello, josta tarkistin ajan: puoli kahdeksan. Nyökkäsin tyytyväsenä ja painelin ovesta ulos vedettyäni takin ja saappaat jalkaan.  

Ulkona oli pientä pakkasta ja värähdin villapaidasta huolimatta. Jatkoin matkaani talon taakse, johon Stefan oli kyhännyt ensimmäisenä syksynä pienen tallinkaltaisen hökkelin. Avasin oven ja astuin sisään hämärään. Prezwa hörähti lempeästi, kun tulin sen luo. Stefan ei pitänyt siitä, että ratsastin hänen hevosellaan. Prezwa oli kuitenkin rotuhevonen, eikä sitä saanut villiinnyttää. Annoin Stefanin valituksille pitkät. Hänestä ei ollut Prezwan kaltaisen hevosen isännäksi. Prezwa halusi olla villi, villi ja vapaa. Minäkin halusin. Stefan vain istua röhnötti ja valitti mökin olosuhteista. Ravistin ajatukset päästäni ja talutin Prezwan ulos tallinhökkelistä. 

Stefanin tuoma satula oli pölyyntynyt tallissa kuukausikaupalla, sillä minä en koskaan käyttänyt sitä. Prezwakin totteli paremmin ilman satulaa, ja vaikka Stefan kuinka haukkui minua rotuhevosensa selän pilaamisesta, en käyttänyt satulaa. Nousin orin selkään ja kannustin sen liikkeelle. Tämä oli meidän aamuhetkemme, rakas ja arvokas. Stefan ei koskaan voisi pilata tätä.

Ratsastimme pitkään ja lujaa. Ohut jää murtui Prezwan kavioiden alla ja meidän molempien hengitys huurusi. Aikamme riehuttua käänsin hevosen, ja ratsastin takaisin kotiin. Nautin vapaudesta ja vauhdista. Rakastin Prezwaa, rakastin sen liikkeitä ja intoa. Mökin pihaan saavuttuemme pudottauduin hevosen selstä ja päästin sen vapaaksi. Stefan moitti tätäkin tapaa. 
–Entä jos se karkaa? Mitä sinä sitten ajattelit tehdä? hän oli raivonnut minulle kuultuaan asiasta ensi kerran. Minua nauratti Stefanin raivo. Prezwa ei ikinä karkaisi. Se saattoi käydä pitkilläkin retkillä, muttei karkaisi koskaan. Luotin hevoseen kuin maahan jalkojeni alla. 

Tultuani mökkiin sisälle ja riisuttuani ulkovaatteet sytytin ensi töikseni tulen uuniin. Kun liekit alkoivat nuolla puita, lähdin koputtelemaan Stefanin ovelle. 
– Ylös sieltä, huudahdin oven läpi. Kuulin ärsyntynyttä murinaa. Huokaisin ja koputin uudelleen. 
– Stefan? On aika nousta ylös! huusin rynkyttäen ovea. Stefan oli kuitenkin lukinnut sen visusti, enkä saanut sitä auki. 
– Painu hiiteen, Stefan toivotti oven takaa. Tuhahdin. 
– Sinun olisi parasta herätä, muuten et saa aamiaista, totesin ykskantaan ja lähdin takaisin keittiöön.

Teepannun viheltäessä kimakasti Stefan raahusti kuin raahustikin keittiöön. 
– Huomenta, sanoin kohteliaasti, katsomatta kuitenkaan mieheen päin. Sain vastaukseksi katkeran kirouksen. Huokaisin syvään ja otin puhtaat kupit kaapista. Meillä oli käynyt hyvä tuuri mökin ollessa hämmästyttävän hyvin varustettu. Katoin pöydän, kaadoin kuppeihin teetä ja ojensin Stefanille veitsen leivän leikkaamista varten. Mies mulkoili minua tummien kulmiensa alta. Huokaisin syvään. 

– Ratsastitko sinä Prezwalla tänään? hän murahti. Nyökkäsin. 
– Sinä pilaat sen, Stefan sanoi haukaten leipää. Pyöräytin silmiäni. Stefan hörppäsi teetään ja hetken maisteltuaan pärskähti.
– Mitä moskaa tämä on? Yritätkö sinä naikkonen myrkyttää minut? hän ärähti. 
– Nimeni on Magda, vastasin jäätävällä äänellä. – Ja tuota parempaa teetä et tule saamaan. Viimeisetkin varastot ovat loppuneet. Joudumme odottamaan kesää, että yksikään teehen kelpaava kasvi alkaa kukkia. 
– Minä menen kaupunkiin hankkimaan teet, jos sinä et osaa tehdä mitään oikein, Stefan huudahti vihaisena. 
– Jos menet kaupunkiin, pääset hengestäsi, totesin tyynenä. Stefan kalpeni hiukan ja söimme aamiaisen loppuun hiljaisuuden vallitessa. 

Stefan nousi pöydästä ja oli jo menossa huoneeseensa. Pomppasin pystyyn ja pysäytin hänet. 
– Sinun pitää hakata lisää puuta, sanoin topakasti. Stefanin silmät leimahtivat. 
– Sinä naikkonenhan et minua komentele! hän ärjäisi. Sisuni kuohahti. 
– Me olemme eläneet täällä metsässä yhdessä kolme vuotta jo, etkä sinä ole kertaakaan kutsunut minua nimeltä! huusin. Stefan katsoi minua silmät salamoiden. 
– Minä olen Lewonjeyn jaarli! Minua ei keittiöpiiat komentele! 
– Sinä et ole ollut jaarli enää vuosiin, etkö voi käsittää? huusin. – Minun voimani eivät riitä puiden hakkaamiseen, etkö sinä voisi tehdä sitä kun kerrankin kauniisti pyydän? 
Stefan katsoi minua kylmästi.
– Minä en tottele sinun kaltaisiasi, hän sanoi vihaisena ja mieleeni palautui taas ne lukuisat kerrat, kun hän oli humalapäissään huutanut minulle satuttavia sanoja. 
– Ilman minua sinä et olisi selvinnyt hengissä näinkään kauaa, huomautin viileästi, mutta sanojen alla kupli avoin viha.Se oli Stefanille viimeinen pisara. Hän kohotti kätensä ja iski minua nyrkillä kasvoihin ennen kuin ehdin valmistautua. Lennähdin iskun voimasta lattialle. Kipu pakotti minut pieneen kerään. 
– Minua et komentele! hän huusi ja kuulin hänen marssivan käytävää pitkin huoneeseensa ja pamauttavan oven kiinni. 

Makasin siinä keittiön lattialla sykkyrällä kauan. Kivun hellittäessä nousin hitaasti ja hoipertelin pienen, likaisen ja halkeilleen peilin luo keittiön nurkkaan. Poskellani loimotti valtava mustelma. Huomasin kasvoissani jotain muutakin outoa. Kyyneleitä. Niitä ei ollut valunut poskiani pitkin vuosiin. 

perjantai 20. maaliskuuta 2015

I never thought that I could be happy

Teidän piti saada paperinukkepostaus, muttei inspiraatio ihan riitä just nyt. Kyllä se siitä. Saatte sen joskus. Lupaan ja vannon käsi inspisvihon päällä. 

Nyt mielessä pyörii:

Väsymys. Koko ajan pitää lentää johonkin ja herätä aamulla. Nokkosvallankumous saa mut valvomaan iltaisin ihan liian myöhään. 

Koulu. Ja lähinnä se belgian tutkielma, joka pitäisi olla kahden viikon päästä valmis. Ei innosta. Ei yhtään. 

Kalenteri on sekaisin. Tai päänsisäinen kalenteri. Elän viikon etuajassa. 

Oma saamattomuus ärsytttää. Tulen kotiin, teen läksyt, syön jotain ja roikun loppuillan Risingilla tai Youtubessa. Ärsyttävää. 

Olen ylikäyttänyt FROOTIA. Se on ihana levy. Ylikäytön arvoinen. Otsikko on biisistä Happy.

Aloitin eilen illalla kuuntelemaan Evaa ja Manua. Olen erittäin tykästynyt. Ylikäytän ehkä tätäkin. 

Kävellessäni tänä iltana pitkähköä matkaa yksinäni aloin haastatella itseäni Pususta. Se oli avartavaa. Opin uusia asioita tarinasta ja avasin pari solmukohtaa. Se oli hauskaa. Ihan varma en ole mihin suuntaan tekstiä jatkaa, mutta eiköhän teksti kulje omalla painollaan eteenpäin. 

Yritin (huom. yritin) piirtää Pusun pojat fykentunnilla...

Huomenna ohjelmassa tutkielmaa. Olisi kiva katsoa joku leffa, musikaali vaikka, mutta saas nähdä kuinka kerkiän. Sound of Musicin katsomisesta on jo kuukausikaupalla aikaa. 

Yritän vaan jaksaa. 71 päivää kesälomaan. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Lasisipulissa soi

Ajattelin nyt jakaa teille pari biisiä, jotka soivat Lasisipulissa ahkerasti tällä hetkellä.

The Beatles: Here comes the Sun
Kevätaurinko tuo mulle aina tän biisin mieleen. Niin kaunis ja keveä, aurinkoinen.

Marina and the Diamonds: Forget
Marinan uusin biisi, josta mainitsinkin jo jossain postauksessa.

Imogen Heap: Headlock
Biisi, jota olen kuunnellut tosi paljon. Kaunis.

                  Oh England my Lionheart
Olen ehkä kuunnellut Never for everiä enemmän kuin Lionheartia, joten tässä pari Lionheartin hienointa hetkeä. (Heartbraken video on Katen vuoden 1979 jouluspesiaalista, mutta laitoin sen tähän koreografian takia :) Katella on videolla näkymätön moottoripyörä :D)

Meryl Streep: Mamma Mia!
Tätä ja muita elokuvan biisejä on tullut kuunneltua paljon. Elokuvassa olisi ehkä saanut varioida biisejä enemmän, tehdä niistä selvästi eri versioita(kuten Across the universe-leffassa, jonka Beatles-coverit ovat upeita), mutta kyllähän näitäkin kuuntelee. Olkoonkin, että esimerkiksi juuri Meryl Streep ei laula kovin hyvin... Pääasia kumminkin on, että laulaa, ettei ole dubattu. Kyllä, musikaalien lauluääniä on dubattu monta kertaa elokuvan historiassa. Esimerkiksi Audrey Hepburnin lauluääni on My fair ladyssa dubattu, eikä Sound of Musicinkaan kapteeni von Trapp laula itse. 

Näiden lisäksi on tullut kuunneltua paria Disney-biisiä Suudelmaa varten. (Näin toissayönä jotain erittäin hämärää Tuhkimo-unta. Satuteema tunkee jo mun uniin, huoh.) Suudelma, lempinimeltään Pusu, etenee hyvin. Olen siitä erittäin iloinen.

Toinen onnellinen asia on se, että FROOT on nyt viimeinkin ulkona!! Olen kuunnellut levyä Spotifystä ja olen aivan in lööv. Haluan levyn itselleni ehdottomasti, ja aionkin mennä ostamaan sen heti, kun se saapuu läheiseen levykauppaan. 

Olette varmaan jo huomanneet, että lisäsin tuonne alareunaan tuommoiset rasti ruutuun-hommelit. Klikkailkaa niitä, annatte mulle hyvää palautetta, ja tiedän siten, mitä teksteistä ajattelette. Heitän myös palloa vähän teille: olisiko toiveita postauksien suhteen? Onko huimaavan pitkässä historiassani ollut joku mieleenjäänyt juttu, jota kaipailisitte lisää? Vai jotain ihan muuta? Kertokaa ihmeessä :)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille :)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Moon river

Laiska maanantai.

Ei harkkoja, kotona jo kahden maissa. Söin, kirjoitin puolikkaan luvun Suudelmaa (tekstilläni on nyt työnimi, jei :3) ja sitten käytin aikani hyväksi. Ei, en, lukenut matikkaa tai tehnyt ussan tutkielmaa, vaan jotain paljon kivempaa. Katsoin yhtä lukuisista lempielokuvistani, Aamiaista Tiffanylla. Ja kyllä, itkin ennen puoliväliä. 

Söpö kohtaus :3

"Oh, I'm grazy about Tiffaney's!"

Joskus, jos pääsen New Yorkiin, tiedän jalokiviliikkeen, jonka edessä tahdon syödä aamiaiseni. 

Katsokaa tämä elokuva. Ja kuunnelkaa Moon River

Loppuun vielä pari runoa, jotka kirjoitin eilen illalla. 

Keijun kevein siivin 
Luoksesi tahtoisin lentää
Jättää muistoksi kimalletta
Joka ikiseen paikkaan
***
Kun Holly suutelee Paulia 
Minä itken onnesta
Ja haaveilen omasta
Suudelmasta sateessa

Iloista ja aurinkoista viikkoa kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolella :)

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hymyä

Olen muutaman koulupäivän aikana hymyillyt enemmän kuin pitkään aikaan. Mulla on kamala kiire, kokeet ja päättötyöt hengittävät niskaan, mutta silti mä vain hymyilen. Sain mieltä painaneen asian selväksi, ja nyt on vain tosi iloinen olo.

Mulla piti olla yhteishaku torstaina, mutta eipähän ollut. Opo ei ollut nimittäin koulussa. Yhtään ei ärsyttänyt, ei. Mieleen ei tullut yhtään rumia sanoja. Sain onneksi uuden ajan varattua maanantaille. 

Marinalta on ilmestynyt uusi biisi, Forget. Mä odotan nyt Frootia entistä enemmän... Enää kuukausi ilmestymiseen! 

Mä olen aina inhonnut maaliskuuta. Huhtikuu on paljon kivempi, maaliskuussa on pelkkää loskaa. Maaliskuulla on identiteettikriisi. Ollako talvea vai kevättä? Kirjoitin saniksessa joskus viime keväänä runon, jonka yksi säe oli "minä vihaan maaliskuun loskaa". Kuvaavaa edelleen. 

Vaikka syyt syksyn angstiin ovat hävinneet, teksti angstaa edelleen. Yritin kirjoittaa saniksessa tekstiä ja siitä piti tulla outo ja iloinen, mutta siitä tuli traaginen ja angstinen teksti. Miten tässä näin kävi? Mä en ole juuri lukenut kirjoja, mutta mä olen kirjoittanut. Työn alla olevasta projektista on tullut lyhyessä ajassa rakas. (En vaan ikinä saa kirjoitettua sitä belgian kolmoslukua loppuun...) Sen lisäksi olen kirjoittanut puolitilaustyönä erittäin hupaisan pikkutekstin, josta ehkä lisää myöhemmin.

Sain kässäntunnilla tänään jotain aikaiseksi. Okei, oikeastaan ompelin uudelleen kaksi viikkoa sitten ompeliamani saumoja, mutta tuntui, että ehkä mun työ etenee. En siis todellakaan tykkää kässästä, mutta jouduin puolen vuoden kässänkurssille. Joten oi onnea ja iloa. 

Tanssissa ruvettiin harjoittelemaan uutta ohjelmaa. Se on tosi kiva :3 Ainakin näin alkuun, mutta veikkaan, että loppukin on kiva.

Myös ilmaisutaidon näytelmä edistyy hyvin. Harjoittelu on hauskaa ja tunteja odottaa aina innolla. En tässä puhu sen enempää asiasta, koska joku koulun oppilas saattaa lukea tätä ja näytelmä on vielä aika hyshys. 

Musikaalitohtori katsoi Mamma Mia!n. Hän suosittelee sitä heille, jotka tarvitsevat aivojen nollausta, nättejä maisemia ja hyvää musiikkia. Jos pipo yhtään kiristää, musikaalitohtori ei suosittele elokuvaa.

Kolme kuukautta koulua. Se on tosi vähän. Kolme kuukautta peruskoulua. Kolme kuukautta tuossa rakennuksessa, jota yläkouluksi kutsutaan. Hämmentävää. Kaveriporukka hajoaa, mutta pidetään varmasti yhteyttä. Viimeinen jakso alkaa kahden viikon päästä. (Viimeinen kuolemaperjantai on ens viikolla!!) Sitten on enää vähän aikaa kesälomaan. Päättötokarit. Huh. En ajattele vielä sinne asti. 

Tämä nyt oli tämmöistä perjantai-ilta-fiilistelyä, toivottavasti joku jaksoi lukea ;) Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa hymyillä!

Maisema huoneen ikkunasta tänä aamuna klo 7

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Helmikuun luetut

Helmikuussa luin 5 kirjaa, joista 3 oli spefiä. 

Berry, Julie: Kunnes kerron totuuden
Stiefvater, Maggie: Viettelys
Hai, Magdalena: Susikuningatar (Gigi ja Henry #3)
Kolu, Siri: Me Rosvolat ja ryöväriliitto (Me Rosvolat #5)
Meresmaa, J.S. (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja

Kunnes kerron totuuden oli kuukauden parhaita kirjoja. Surumielinen ja kaunis yhtä aikaa. Koukuttava. Lukija palaa halusta tietää, mitä on tapahtunut. Kirjasta on vaikea puhua, se on jokaisen koettava itse. Suosittelen ehdottomasti!

Viettelys jatkoi Väristyksestä tuttujen Colen ja Isabelin tarinaa. Cole ei alkuperäisessä sarjassa noussut ihan kiva-astetta korkeammalle, mutta Viettelyksen luettuani myönnän ihastuneeni. Isabel oli oma itsensä, mikä oli hieno juttu. Erilaiset hahmot, varsinkin Jeremy ja autonkuljettaja (en muista enää nimeä) olivat ihania tuttavuuksia. Kirja oli hyvä välipala ja sen oranssina hehkuva kansikuva toi lämpöä pakkaseen. Samin ja Gracen vähäinen osuus harmitti, samoin susijuttujen vähyys. Kun Väristyksessä on kylmä, Viettelyksessä on kuuma. Väristys on hentoista jäätä, Viettelys on polttava aurinko. 

Susikuningatar on viimeinen osa Gigi ja Henry-trilogiaa, ja ehdottomasti paras. Matka Pariisista Umbroviaan oli hienosti kirjoitettu, samoin henkilöiden väliset kemiat ja ihmissusien hidas kääntyminen kuningattaren puolelle. Myös erilaiset koneet ja laitteet ja niiden kuvailu oli kiehtovaa. Kirjan loppupuolella kyyneleet nousivat silmiin ja lopetus oli upea. Kaiken kaikkiaan, mahtava päätös mahtavalle trilogialle. Jätti kaipaamaan lisää. 

Me Rosvolat jatkoi tutulla Rosvolat-tyylillä. Kirja oli mukavan harmiton välipala, vauhdikas, jännittävä ja iloinen. Olkoonkin, että kohderyhmä on alakouluikäiset, kirjasta nauttii täysillä myös viisitoistavuotias. Monet kerrat naureskelin hupaisille dialogeille ja kuolailin ruokakuvauksille. Kirjan lopetus vihjasi, että sarja oli nyt tässä. Harmin paikka, Rosvoloiden iloisenvauhdikkaasta elämästä lukisin mielelläni myöhemminkin. 

Steampunk!-novelliantologia on ollut hyllyssä vuoden verran lukemattomana. (Mulla on tapana säästää oman hyllyn kirjoja matkalukemiseksi, joten ne saattavat pölyyntyä hyllyssä pitkiäkin aikoja...) Kirja kuitenkin oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Lempinovelleikseni nousivat Vaskimorsian, Augustine, Kapina tunturilla ja Joka ratasta pyörittää. Kirja sai mut rakastumaan steampunkiin, höyryyn ja hammasrattaisiin, entistä enemmän. Suosittelen kaikille steampunkista kiinnostuneille, alan asiantuntijoille kun vasta aloittelijoille. Omaa rakkauttani kirjaan lisätä se, että siinä on Magdalena Hain ja J.S. Meresmaan omistuskirjoitukset :)

Helmikuussa luin hyviä kirjoja, vaikka luinkin vähän. Syypää oli Lampun lapsien kakkososan aiheuttama lukujumi, pääasiassa. Kirjoitin enemmän kun luin, ja jos en kirjoittanut, ajatukseni askartelivat tekstin parissa. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni, vaikka siinä onkin tällä hetkellä tylsä vaihe meneillään. 

Toivottavasti maaliskuussa tulisi luettua enemmän, vaikka tulossa on paljon kokeita ja pitäisi tehdä ussan tutkielmaa. Maaliskuusta tulee näillä näkymin kiireellinen, yhteishakukin alkaa ensi viikolla. Hakuun liittyvät asiat ovat onneksi selviä, olen päättänyt mihin haen. Pääsiäsilomaan on onneksi vain kuukausi. Sitten on kuukausi vappuun ja sitten kuukausi kesälomaan. Sitä odotellessa ;)