Jatkumo-haasteen kooste

Yöpöydän kirjojen Jatkumo-lukuhaaste päättyy tänään. Luin haasteeseen 26 kirjaa 18 eri sarjasta ja saavutin sillä tason Sarjastaja. (Kuukausikoosteiden lukumäärät heittävät vähän, syyttäkää humanistin matikkaa! Tuon luvun pitäisi nyt kuitenkin olla oikein.)

Luen paljon sarjakirjoja muutenkin, joten tähän haasteeseen osallistuminen ei vaatinut kauheasti vaivannäköä: annoin määrän kasvaa itsestään, enkä erityisemmin miettinyt lukemisiani haasteen puitteissa. Toki se motivoi esimerkiksi jatkamaan Anna-sarjan uudelleenlukua entistä rnemmän. Olisin toivonut saavani sen projektin tämän haasteen aikana loppuun, mutta viimeisen osan lukeminen englanniksi on hidasta. 

Haasteeseen kuului lukemisen lisäksi muutamia kirjasarjoihin liittyviä lisätehtäviä. 

Ota kuva omaan kirjahyllyysi hankituista kirjasarjoista

Minulla on tällä hetkellä oikeastaan kaksi kirjahyllyä, toinen nykyisessä kotikaupungissa ja toinen kotikotona. Satuin käymään viime viikonloppuna sopivasti kotikotona, missä kuvasin sieltä löytyvät kirjasarjat. Tein tässä tehtävässä rajauksen: otin mukaan vain hylly(i)stäni löytyvät kokonaiset sarjat. Jos olisin ottanut mukaan myös yksittäiset osat ja vajaat sarjat, ei tämä postaus loppuisi ikinä. 

Grimmin sadut on oikeastaan yhteisestä hyllystä, mutta olivat niin esteettisiä, että otin ne tähän mukaan. Annukka Salaman Faunoideista Harakanloukun hankin heti sen ilmestyttyä, kaksi ensimmäistä on ostettu pari vuotta myöhemmin kirjakaupan loppuunmyynnistä hyvin halvalla. Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogiasta kaikki on ostettu Akateemisesta kirjakaupasta. Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjaa keräilin antikvariaateista noin kuuden vuoden ajan ennen kuin kaikki osat olivat hyllyssäni. 

Nykyisestä kotihyllystäni löytyvät seuraavat kirjasarjat:

Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita on ainoa sarja, jonka kaikissa osissa on kirjailijan omistuskirjoitus. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla näyttää todella hyvältä hyllyssä, mutta on vielä lukematta. Cornelia Funken Mustesydän-trilogian ensimmäistä osaa etsin vuositolkulla tuloksetta, kunnes lopulta kaverini bongasi pokkarin rovaniemeläisestä antikvariaatista. J. K. Rowlingin Harry Potterit haluaisin itselleni myös englanniksi (ja kuvitettuna!), enää kuusi jäljellä :D L. M. Montgomeryn Anna-sarjan keräilemisestä olen puhunut tässä ja tässä postauksessa. (Kollaasin viimeinen kuva ei varsinaisesti liity mihinkään, se on siinä vain esteettisistä syistä :D) 

Oma lukunsa on myös sarjojen yhteisniteet: 

J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit oli seuranani joulukuun 2016, joka oli varmaan stressaavin joulukuu koko elämäni aikana. L. M. Montgomeryn Runotyttöä en ole ehkä lukenut niin monta kertaa kuin Annaa, mutta sen vaikutukset varsinkin pikku-Celeen olivat melkoiset. Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on tullut mukaani kotikodin lastenkirjahyllystä, koska se oli lapsuuteni rakkaimpia kirjoja ja tietynlainen turvakirja edelleen: mitäs muuta sitä vieraaseen kaupunkiin muuttava tarvitsisi? Douglas Adamsin Linnunrata-trilogiaan liittyvä pakkomielteeni on hieman laimentunut yläasteajoilta, mutta trilogia on vaikuttanut huumorintajuuni melkoisesti. Olen muuten aina inhonnut tuota Linnunradan kantta, se ei liity juuri millään tavalla itse sarjaan ja on kaiken lisäksi melkoisen ruma. Pari vuotta sitten ilmestynyt uusi yhteisnide on oikeasti superhieno ja kaiken lisäksi liittyy aiheeseen!

Olen tuskaillut jo useamman vuoden sitä, että minulla ei ole (paria poikkeusta lukuun ottamatta) yhtäkään sarja-asultaan täydellistä sarjaa: on eri painoksia, pokkareita kovakantisten seassa, kesken kaiken muuttuneita sarja-asuja (Faunoidit, looking at you)... Vaikka täydelliset sarjat näyttävätkin paremmalta hyllyssä, en aio vaihtaa jo omistamiani mihinkään edes yhtenäisten sarja-asujen toivossa. 

Lue sarjaan kuuluva kirja, jolla on mielestäsi kaunis kansi

Päähenkilö kasvaa huomattavasti sarjan aikana

Vastaan ehkä vähän tylsästi Harry Potterin, jonka aikana Harry kasvaa sekä fyysisesti että henkisesti pikkupojasta lähes aikuiseksi. Toisaalta Anna Shirley kasvaa sarjansa aikana paljon vanhemmaksi kuin Harry, joten myös Annat sopivat tähän kategoriaan. 

Sarja, jonka lukemiseen et koskaan kyllästy

Harry Potter, Anna, Runotyttö ja Linnunrata ovat kaikki sellaisia sarjoja, jotka olen lukenut useammin kuin kahdesti, eikä kyllästymistä näy edelleenkään. (Tai no, Linnunrata on ehkä pieni huijaus: olen lukenut sarjan kahdesti, mutta kuunnellut kuunnelman läpi useampaan kertaan.)

Lue kaksi tai useampi samaan sarjaan kuuluva teos

Luin seuraavista sarjoista enemmän kuin yhden kirjan: 

Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin

Väkiveriset

Kirjanoita

Anna

Muodosta kirjoista kirjanselkämysruno

Kiven sisässä Hämäränsäteet
Sairaus, Puhdistus, Loisto, Kuolema: Anna omassa kodissaan
Tuulen varjo Kaarnan kätkössä
Lohikäärmeen etsintä, Rabbin katti, Baskervillen koira
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Neljäntienristeys, Sateenkaarinotko
Kirjanoita, Noitakirja: Elämä ja kuolema
Mifongin lunastama Annan perhe Veden vallassa
Maresin voima: Ruska
Annan unelmavuodet

Anna opettajana ja Susanna ja kullankaivajat jäivät kyydistä, kun en millään keksinyt, miten olisin tunkenut ne mukaan :D

Haasteeseen luetut kirjat: 

Muriel Denison: Susanna ja kullankaivajat (Susanna #2)
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (Sherlock Holmes) 
Jonas Gardell: Sairaus (Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin #2)

Jonas Gardell: Kuolema (Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin #3)

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset #1)

Sini Helminen: Kiven sisässä (Väkiveriset #2)
Sini Helminen: Veden vallassa (Väkiveriset #3)

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (Sukutarina #1)
Anne Leinonen: Kirjanoita (Kirjanoita #1)
Anne Leinonen: Noitakirja (Kirjanoita #2)

J.S. Meresmaa: Mifongin lunastama (Mifonki #6)
J.S. Meresmaa: Hämäränsäteet (Ursiinitrilogia #2)
Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema (Twilight #1.5)
L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet (Anna #3)
L. M. Montgomery: Anna opettajana (Anna #4)

L. M. Montgomery: Anna omassa kodissaan (Anna #5)
L. M. Montgomery: Annan perhe (Anna #6)
L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko (Anna #7) 

Sofi Oksanen: Puhdistus (Kvartetti #2)

Seita Parkkola & Niina Repo: Loisto (Rajat express #2) 

Elina Pitkäkangas: Ruska (Kuura #3)
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus (Ihmeotukset #1)
Joann Sfar: Rabbin katti (Rabbin katti #1)
Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Punaisen luostarin kronikoita #3)
Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen etsintä (Lumotun metsän kronikat #2)
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #1)

Kiitos vielä Niinalle kivasta haasteesta! 

See the colours wash away the gray

(Otsikko Autoheartin biisistä Possibility.)

Tajusin, että edellisestä puhtaasta kuulumispostauksesta oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, joten tässäpä sellaista sitten.

Opinnot pyörähtivät taas joululoman jälkeen käyntiin, ja tässä vaiheessa olen jo kaulaani myöten upoksissa tehtävien töiden suossa. Ehdin jo vetäistä pienen opintopistekriisinkin tammikuun ratoksi, mutta ensipaniikin jälkeen sain asiat sille mallille, että siitä on mahdollista selvitä. Note to self: vaikka ennen joulua pää olisi kuinka sotkuinen ja väsynyt, kevään kurssit kannattaa katsastaa jo silloin. Aloitin folkloristiikan sivuaineena, ja se on kivaa! Vaikka hyppäsinkin liikkuvaan junaan, olen pysynyt kärryillä melko hyvin. Pääsin riemukseni pätemään eräällä luennolla Grimmin saduista ja Disney-leffoista, mikäs sen mukavampaa.

Yksin asumisessa on puolensa. Viihdyn yksikseni oikein hyvin: olen jo melko pienestä asti tottunut viihdyttämään itseäni. Raskaan ja hälyisen päivän jälkeen on ihanaa tulla paikkaan, jossa tietää olevan hiljaista. Ruokaan saa laittaa niin paljon valkosipulia kuin haluaa ilman, että kukaan tulee tuomitsemaan. Silti välillä tulee sellainen olo, että olisi kiva, jos kotona olisi joku muukin kuin minä itse. Vaikka asumismuodostani johtuen tapaankin naapureitani ja juttelen heidän kanssaan ehkä enemmän kuin tavallisessa yksiössä elävä, on olo kuitenkin välillä vähän yksinäinen. Onneksi on nykytekniikka, jonka avulla voi puhua kolme tuntia kestäviä Skype-puheluita ja kutsua ystävän viestillä lettukesteille.

Tänä vuonna lähetin ystävänpäiväkortteja, joissa oli eläinhahmojen sijasta lainauksia :)

Minulla on kesken kauhean hyviä kirjoja, ja kirjastolainapinossa odottelee kiinnostavia uusia tuttavuuksia, mutta huomaan olevani niin upoksissa omissa tarinoissani, etten malta keskittyä muihin kirjoittamiin kovin hyvin. Usein esimerkiksi aamu- ja iltapaloilla, jolloin usein luen kirjoja, huomaan valitsemani mieluummin Pusun läpiluvun. Tosin sain sen projektin pari päivää sitten loppuun, mikä oli hurjaa: olin kaksi viikkoa omasta aikataulustani edellä! Ajattelin kokeilla nyt vähän tiukempaa aikataulutusta Pusun kanssa, siitäkin huolimatta, että olen joskus aiemmin blogissa puhunut, miten helposti luisun tiukkojen aikataulujen ja suunnitelmien ulkopuolelle. Toisaalta itse asetetut deadlinet ovat hyviä potkijoita. Alustava suunnitelma onkin, että kolmosversio olisi valmis 1.6. Voi olla erittäin utopistinen ajatus, mutta katsotaan, kuinka käy :) Harkitsen myös vakavasti osallistuvani Novaan, mutta se riippuu täysin siitä, saanko novellin valmiiksi ja editoitua deadlineen mennessä. 

Eräs tämän vuoden tavoitteista oli opetella pitämään päiväkirjaa säännöllisesti. Joskus viime vuoden lopulla tulin ajatelleeksi eräällä kurssilla sitä, miten vähän nykyajan ihmisistä jääkään jälkiä, kun kaikki viestintä tapahtuu sähköisesti. Ahdistuin ajatuksesta todella paljon, joten otin tavoitteekseni vuodelle 2019 kirjoittaa päiväkirjaa vähintään kerran viikossa. Olen ollut todella epäsäännöllinen päiväkirjanpitäjä (esimerkiksi vuonna 2018 kirjoitin kuusi merkintää), mutta nyt ajattelin kokeilla ainakin vuoden verran, miltä tuntuisi kirjoittaa aktiivisemmin. On toki fakta, ettei maailmankaikkeutta kiinnosta, mitä joku Celestine on tehnyt helmikuussa 2019, mutta ehkä siitä on iloa minulle itselleni tai jälkipolville myöhemmin. Toistaiseksi olen onnistunut tavoitteessani: olen tainnut jättää vain yhden viikon väliin! 

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Mitä teille kuuluu? 

Tammikuun luetut 2019

Tammikuussa 2019 luin kaksi kirjaa (555 sivua).

Thomas, Angie: Viha jonka kylvät 393 s.
Kaseva, Tuomas, Kauppinen, Touko & Merimaa, Juhani: Tietääkö karhu, että se on karhu? ja 129 muuta visaista kysymystä, joihin saadaan valaiseva vastaus 162 s. 

kotimaisia: 1

käännöskirjoja: 1

omasta hyllystä: 0

kirjastosta: 2

muualta: 0

Enpä olisi voinut kirjavuotta 2019 aloittaa paremmalla kirjalla kuin Viha jonka kylvät! Kirja on ollut sen verran paljon esillä parina viime vuonna, että tuntuu turhalta esitellä sitä, mutta jos joku on siltä onnistunut välttymään: kirja kertoo tummaihoisesta, 16-vuotiaasta Starrista, joka asuu ghetossa perheensä kanssa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun valkoinen poliisi ampuu Starrin lapsuudenystävän ilman syytä ja näyttää pääsevän tilanteesta ilman sen suurempia seurauksia. Viha jonka kylvät teki minut todella vihaiseksi ja surulliseksi. Vaikka henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, tällaista tapahtuu ihan oikeasti. Suomessa on ehkä helppo ummistaa silmät siltä, mitä Atlantin toisella puolella tapahtuu, mutta ennakkoluulot ja rasismi kukkivat myös täällä. Vaikka kirja on synkkä ja surullinen, ei se ole toivoton. Starrilla on rakastava perhe ja ystäviä, jotka ovat hänen puolellaan. Starr itse on äärimmäisen aito hahmo: teinityttö, jonka ei olisi pitänyt kokea sellaisia asioita, joita hän on joutunut käymään läpi. Viha jonka kylvät herätti todella paljon ajatuksia, ja huomaan yhä palaavani ajatuksissani sen pariin. Tämä on tärkeä kirja, jokaisen maailman ihmisen pitäisi lukea tämä!!! Erityisplussa täytyy antaa Kaijamari Sivillin suomennokselle, joka oli todella sujuvaa ja luontevaa. Usein jenkkiläiset YA-käännökset ovat hieman vaivaannuttavia, kun hahmojen puhekieli on yritetty kääntää suomalaiseksi puhekieleksi, mutta tässä slangi on kääntynyt uskottavan ja aidon tuntuisesti!

Tietääkö karhu, että se on karhu? sisältää Helsingin sanomista tutun lasten tiedekysymyksistä koostuvan palstan parhaita paloja. Palstan idea on aivan ihana, ja on tosi kiva, että niitä on myös julkaistu kirjamuodossa! Lasten kysymykset ovat paitsi fiksuja, myös todella suloisia ("ovatko krokotiilit iloisia, kun niille syntyy poikasia?" <3), ja kaikkiin kysymyksiin vastataan asiantuntevasti ja vakavasti. Opin tästä paljon uutta! 

*********

Tammikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Tietääkö karhu, että se on karhu? 
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Viha jonka kylvät

Tammikuussa ehdin vielä viettää joululomaa hetken, esimerkiksi käymällä Helsingissä ja miittaamalla saniskavereita. Palasin loppiaiseksi takaisin opiskelukaupunkiin, jossa minua tervehti yhä elossa olevat huonekasvit sekä pääaineen aineopinnot. Myös sivuaineena alkanut folkloristiikka on tuonut opintoihini mielenkiintoisia ajatuksia ja ehkä jopa erään ammattihaaveen. Tammikuun aikana olen ollut todella kiireinen: vaikka luentoja olisikin vähän, on ollut kaikensorttista oheistoimintaa, jonka vuoksi on pitänyt juosta paikasta toiseen. Siksi esimerkiksi lukeminen jäi todellä vähille. (Toki syynä oli lyös eräälle kurssille lukemani Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historia, jonka lukemisen jälkeen aivot olivat sen verran ylikuumentuneet, ettei muuhun kuin kissavideoihin keskittyminen ollut enää mahdollista.) Vaikka kuulostankin kauhean negatiiviselta, ei tammikuuni aivan kamala ollut: oli kivoja opiskelijarientoja, Kalevauva.fin keikka, lounastreffejä ja lettukestejä. Pakotin itseni myös useamman kerran pois omalta mukavuusalueeltani, mikä oli välillä niin pelottavaa, että hypin pitkin seiniä, mutta olo sen jälkeen oli uskomattoman hyvä. Aloitin myös kuorossa laulamisen parin vuoden tauon jälkeen, ja se on ollut todella kivaa! (Ensimmäisistä treeneistä tosin sain kauhean päänsäryn, kun keskityin stemmaan niin kauheasti :D) 

Helmikuussa kaikki viikonloput tuntuvat olevan täynnä ohjelmaa, mutta eiköhän siitä selvitä: kivaa ohjelmaa on kuitenkin tiedossa. Parin tehtävän deadlinet kummittelevat lähitulevaisuudessa, mutta jahka niistä päästään, pitäisi opintojenkin vähän keventyä. Pitää vain muistaa ottaa rennosti ja kuunnella itseään, ettei polta itseään loppuun. 

Kuukauden biisi on The King's Singersin And so it goes. Tämä biisi on kuulunut tammikuuhun jo parin vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun lauloimme sitä pari vuotta sitten kuorossa. Kuoromuistojen lisäksi tämä tammikuu toi aivan uusia merkityksiä tälle kappaleelle: se sattui soimaan taustalla erään keskustelun aikana, joka sai minut miettimään monia asioita ja myös sanomaan pohtimiani asioita ääneen. Upea kuorosovitus aiheuttaa kylmiä väreitä ja saa sanoituksen tuntumaan entistäkin alastomammalta.