lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä


Oli kerran pieni tyttö punatakkinen, ruskeatukkainen ja sinisilmäinen, ihan vähän jääräpäinen. 



Hän asui maassa kirjojen, yksin, sivut seuranaan. Muut katselivat ja nauroivat, tyttö kai on päästään sekaisin, kun vaan lukee, lukee, lukee. Tyttö kuunnellut ei, hän luki vain. Kunnes kerran hän avasi kirjan ihan uuden, ja löysi sieltä tarinan, tarinan kahdesta ihmisestä. He kutsuivat toisiaan ystäviksi ja välittivät toisitaan. Tyttö laski kirjan käsistään ja sanoi: "Ystävän haluan minäkin."



Tyttö luki ja luki, etsi tietoa, karttoja. Mielessään hänellä oli kysymys yksi ainoa: "Mistä minä ystävän saan?" 


Kertoi sivut kellastuneet: "Ystävää ei löydä, jos ei koskaan ketään tapaa." Tyttö neuvoa noudatti, kirjansa sulki, pakkasi laukkunsa ja matkaan lähti, kauas vaeltamaan, ystävää itselleen. 



Kauan tyttö yksin vaelsi näkemättä yhtäkään. Hän näki vain pimeitä ikkunoita, ja kuuli kiireisten kenkien kopinan. Suuressa maailmassa ei pientä löydetä. Tyttö istui maahan laukkuineen ja itki yksinäisyyttään. 



Sattui paikalle jänis punaisine kaulaliinoineen. Se näki tytön itkevän ja tuli tämän luo. 


"Mitä itket, tyttöpieni?"
"Olen yksin, enkä löydä ystävää", vastasi tyttönen. Jänis istui tytön viereen ja rutisti lujaa. 
"Minä voin olla ystävä sinulle", tämä sanoi ja tyttö hymyili. 


He kattoivat pöydän, siihen paikkaan. He joivat teetä ja söivät pikkuleipiä tytön leipomia. Kahdesta yksinäisestä tulikin ystävykset, eikö se olekin ihanaa?❤️
***
Tämän myötä Lasisipulin väki toivottaa ihanaa ystävänpäivää ja lähettää virtuaalihalin kaikille :)

2 kommenttia:

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)