keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Olen eksynyt Latviassa (Riika, osa 1)

(No siis en oikeasti ole. Otsikko on Ultra Bran biisistä Minä suojelen sinua kaikelta ja käytin sitä, koska se sopii tilanteeseen.)

Kuulen jo ihastuneet huutonne, kun ilmoitan ilosanoman: sitä on taas kierretty maailmaa ja on matkapostauksen aika! Aika tsiljoonien tärähtäneiden kuvien ja mukahauskojen tekstien!

Ja kuvissa ei ole vesileimoja oman laiskuuden takia, mutta kaikki ne ovat minun tai jonkun perheenjäseneni ottamia. Siis oikeesti varastin naapurin Jormaperan kameran ja siirsin ne kaikki omaan blogiini.  Ethän siis vie niitä.

Riika 10.10.-13.10.2015

Lauantai 10.10.


Hei hei Helsinki!

Matka kohti Latvian pääkaupunkia alkoi lauantaina autoon pakkautumisella ja Helsinki-Vantaalle ajelimisella. Matkalla tuli kuitenkin tieto, ettei jostain syystä päästäkään varaamaamme asuntoon, mutta että ensimmäisen asunnon omistaja hankkisi meille toisen asunnon. Siinä sitten jännäiltiin, että päästäänkö mihinkään nukkumaan, mutta onneksi meillä oli saavuttuamme Riikassa asunto, joka oli iso ja melko mukava. (Mitä nyt hanoista ei tullut kunnolla lämmintä vettä ja koko kämppä oli kylmä kuin jääkaappi.)
Pikkuinen lentokone
Lento kesti vain päälle tunnin, joten se meni mukavasti Humisevaa harjua lueskellessa ja maisemia katsellessa. Perillä Riikassa ajoimme lentokentältä bussilla keskustaan (paljon kauniisti rapistunieta taloja, rujonkaunista♥) heitimme kamat asunnolle ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Il patio. Herkullista pizzaa, suosittelen lämpöisesti♥ Sitten raahauduimme asunnolle takaisin ja painuimme nukkumaan.

Asunnosta löytyi tällainen ihana uuni. Puita ei tosin ollut, ne olisivar kyllä tulleet tarpeeseen. 

Keittiö

Eteisen prameanpuoleinen vaatekaappi. 
Sunnuntai 11.10. 
Raitiovaunu

Aamiaiset syötyämme lähdimme kävelemään bussipysäkkiä kohti. Samalla ihastelimme kaupunkia päivänvalossa. Törmäsimme myös erääseen tavarataloon, johon emme uskoneet törmäävämme.



Latvian kieli on todella vaikeaa, eikä meistä kukaan osannut puhua sitä. Englannilla pärjäsi kuitenkin hyvin. Latvia kuitenkin kuulostaa todella kivalta.

Hupaisaahan oli, että näköjään kaikki nimetkin käännetään. Nauroimme aika kauan Ozijis Osbornsille.

Bussiin päästyämme ajelimme päivän ensimmäiseen kohteeseen.



Latvialaisen Laima-suklaatehtaan museo on ehkä erikoisin museo, jossa olen koskaan käynyt. Museo käsitteli siis suklaata. Ajatelkaa nyt, suklaamuseo! Mikä loistava idea. Voitte kuvitella, että kaltaiseni sokerihiiri oli ihan onnesta soikeana.


Museo oli melko pieni, siellä oli vain kaksi huonetta. Ensimmäisessä huoneessa oli kuvan suklaaputous, josta museo-opas antoi kupilliset kuumaa, sulaa, tummaa suklaata jokaiselle. Suklaa oli herkullista, mutta myös hyvin täyttävää. (Ottaen huomioon, että kuppi oli aika pieni, eikä sitä täytetty kuin puoliksi.) Huoneessa oli myös putouksen takana näkyvä tehtaan aikajana sekä vitriinejä, joissa oli mm. vanhoja suklaarasioita.

Tuo kivi vain häiritsee. "Ennen syötiin kiviä, sitten keksittiin suklaa", vai?
Suklaasta valmistettuja koruja(?!), joista löytyi tuttuja.
Lisäksi huoneessa saattoi katsella videoita kaakaopapujen keräämisestä tehtaan kuuluisimman suklaasekoituksen valmistamiseen. Siellä saattoi myös valmistaa oman suklaapatukan kääreen. Asiakas kirjoitti jonkun tekstin, jonka halusi painaa kuoreen ja museokierroksen päätyttyä asiakas saa Laiman suklaapatukan uniikilla kääreellä. Tosin kääreessä oli pakko lukea jokin teksti "minä rakastan" jollain kielellä (vaihtoehdot olivat venäjä, latvia ja englanti). Se rajoitti harmittavasti tekstivaihtoehtoja, mutta kyllä siitäkin selvittiin.

Seurueemme suklaat. Arvaatteko, mikä on mun?

Heh, ei ollut Beatles. Ärsyttää vaan, kun en tajunnut laittaa sitä itse. Mutta rakastanhan minä kirjojakin. 
Toisessa huoneessa pyöri tehtaasta kertova video, joka oli kiinnostava. Videolla kerrottiin muun muassa, että legendan mukaan Laiman Serenade-karkki olisi syntynyt ujon suklaavalmistajamiehen rakkaudentunnustuksena rakastetulleen. Romantikko huokaili onnesta. Huoneessa oli myös valokuvauslaitteita, joissa saattoi kuvauttaa itsensä esimerkiksi valtavan (pehmo)karkin kanssa. Sieltä löytyi myös muutama vitriini.

Tuo iso rasiassa ei ole ruumis, vaan kyynärvarren mittainen suklaajänis.


Lasienkeli lahjoitettiin tehtaalle vuonna 2013 (ainakin näin muistelen) ja se totetuttaa tarinan mukaan toiveita. Lasienkeli on yli metrin mittainen,  

Yhdessä vitriinissä oli suklaanukke 1800-luvun lopulta, mutta siitä en saanut kuvaa. Voitte vain kuvitella, miltä 200-vuotias suklaa näyttää.

Naisten vessan seinä oli päällystetty kokonaan punaisten käärepapereiden kuvilla, miesten vessa sinisillä. Lisäksi vessassa oli kauniit, soikeat peilit, joiden edessä oli hyvä ottaa tärähtäneitä teinipeilikuvia,  

Luonnollisesti museon yhteydessä oli myös Laiman suklaamyymälä.




Kassit suklaata täynnä hyppäsimme bussiin ja ajoimme keskustan alueelle. Kävelimme kauniin vihreän puiston läpi.




Runoilijan valtava patsas


Saavuimme ortodoksikirkon eteen ja päätimme mennä sisään. Kirkon sisällä ei saanut kuvata, mutta se oli hyvin kaunis. Valo siivilöityi ikkunoista tajuttoman ihanasti.




Kirkossa kiertelyn jälkeen menimme teelle ja kahville Double coffee-nimiseen kahvilaan.
Kahvilan vieressä oli melkoisen komea talo. 

Kahvit/teet/kaakaot kurkkuihimme kipattuna lähdimme kohti Riian jugend-kaupunginosaa. Jugend ja art noveau ovat hyvin paljon sydäntäni lähellä, joten kiertely aiheutti ihastuksen huokailuja ja kameran muistikortin täytyymistä.





Kaupunginosasta löytyi myös art noveau-museo. Se oli kotimuseo ja hyvin pieni kooltaan, mutta lumoavan kaunis ja ihana niin sisältä kuin ulkoakin.

Museo ulkoa

Museon portaikko


Sisällä museossa kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa lisämaksu, joten sieltä ei ole kuvia. Upea se oli silti, ihania huonekaluja, kauniita esineitä ja muutenkin kaikin puolin ihanaihanaihana.










Tässä vaiheessa nälkä kaihersi vatsaa jo sen verran, että suuntasimme takaisin keskustan alueelle syömään Dada-nimiseen ravintolaan. Ihanaa ruokaa ja hauska sisustus, suosittelen!

Ruuan jälkeen tulimme asunnolle lepäilemään, mutta lähdimme vielä illemmalla kiertelemään kaupunkia.






Tämän jälkeen palasimme asunnolle nukkumaan ja kirjoittamaan postikortteja.

Jatkuu osassa kaksi.

6 kommenttia:

  1. Ihana lukea matkoista eri maihin ja nähdä kuvia :) Olen myös miettinyt Latviaa matkakohteena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän siitä :) Suosittelen Latviaa lämpimästi!♥

      Poista
  2. Cele oot ihana ja näitä on kiva lukee ja sanoinko jo että oot ihana

    VastaaPoista
  3. Reissu kuulostaa hienolta, varsinkin suklaamuseo! Hahaa, arvasin että sun oli joko kirja- tai Beatlessuklaa :D
    Ja tuo Jormapera-välihuomautus xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kiva reissu :) Heh, olet hyvä arvaamaan :D (tuskin se ihan hirveen vaikeeta on ;)) Mukava kuulla, että Jormapera nauratti muitakin kuin allekirjoittanutta :DD

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.