sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pitsipuita

En oikein tiedä, mitä tekisin. Tekemistä olisi, mutta päättäminen on vaikeaa. Huoh. 

Haluaisin editoida Pusua. Vaikka voin välillä samaistua tekstiim paremmin kuin hyvin (tässä tarkoitan lähinnä tänään löytynyttä repliikkiä "Mitä minä oikein sekoilin?"), välillä taas suunnilleen kierin lattialla, kun hahmoilla menee hyvin ja teksti rullaa. Editointi tuntuu mielekkäältä tekemiseltä. Mutta toisaalta: pystyn editoimaan suunnilleen kaksi sivua päivässä, koska illat menevät lähinnä matikanläksyihin. 

Haluaisin kirjoittaa nanoa. (Kutsun häntä tästä lähin JL:ksi.) Nyt ulkona olisi sopiva sää, pakkanen paukkuu ja puiden oksat on kirjottu pitsillä. Tarina polttelee (voiko tulipalopakkasille sijoittuva tarina poltella?) ja tahtoisin päästä eteenpäin. Päähenkilöni ei suostu edelleenkään käyttäytymään miellyttävästi, mutta hänellä on nyt seuraa, joten hän on paljon siedettävämpi. Mutta arvatkaapa, mikä syö kirjoitusaikaa iltaisin? Matematiikkapa hyvinkin. 

Haluaisin lukea kirjoja. Lukulistalla on monia kiinnostavia kirjoja ja lukeminen tuntuu sujuvan. Lukeminen arkena kuitenkin jää lähinnä luvun tai parin lukemiseksi ennen kouluunlähtöä ja illalla ennen nukkumaanmenoa lueskeluksi. Viikonloppuisin, tai silloin kun aikaa olisi, valinta on vaikea: lukea vai kirjoittaa vai editoida vai jotain ihan muuta? 

Ja sitten haluan tehdä sataa muutakin juttua: haluan neuloa (!!), oppia virkkaamaan (!!!!), katsoa leffoja, kuunnella musiikkia, nähdä kavereita, nukkua, käydä metsässä valokuvaamassa pitsipuita. Miksi vuorokaudesta on vain 24 tuntia? 


2 kommenttia:

  1. Olisi kyllä ihanaa, jos päivässä (ja yössä) olisi muutama tunti lisää... Kouluun kuluu liikaa aikaa :(

    VastaaPoista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.