torstai 10. elokuuta 2017

Välineurheilua(ko)

Kirjoittamisen hienous on se, että ei tarvita kuin paperia, kynä ja mielikuvitusta. Kaikki muu on turhuutta, joka vie ajatukset pois taiteesta.

Noh, ainakaan minulle asia ei ole näin yksinkertainen. Kirjoitan kyllä käsinkin, mutta paljon mieluummin tietokoneella. Kadehdin ihmisiä, jotka kirjoittavat pitkät pätkät tekstiä käsin nätteihin vihkoihin, mutta itse olen laiska, enkä tee niin. Onhan käsinkirjoittamisessa oma viehätyksensä, puhumattakaan siitä, kuinka teksti purkautuu paperille sensuroimattoma ja aitona, sitä en kiistä. (Tästä syystä kirjoitan runoja lähes aina käsin!) Minulle näppäimistö on kuitenkin se nopeampi ja sopivampi tapa kirjoittaa. 

No mutta onhan nopeat sormet ja näppäimistö vähän samankaltainen pari kuin legendaarinen kynä ja paperi, eikö niin? Muuta Todellinen Taiteilija ei tarvitse, eihän? Ehkä en ole Todellinen Taiteilija (tai sitten tuo kuviteltu hahmo kuuluu jonnekin 1800-luvun hämäriin), mutta omassa kirjoitusprosessissa näyttelee tärkeää osaa myös muut asiat kuin pelkkä tietokone ja tyhjä tekstitiedosto. Esimerkiksi:

Karmea läjä vihkoja

Tällä hetkellä kirjoittamiseen liittyviä vihkoja on kolme: inspisvihko, suunnitteluvihko (ai että tuo sana tuo mieleen kuviskouluajat!) ja "pöytälaatikkopäiväkirja". Inspisvihkosta olen puhunut ennenkin, sinne kirjoitan käsin lähinnä runoja, mutta myös proosapätkiä (esimerkiksi P:n lopetuksen). Inspisvihko on paikka sanaoksennukselle, joka ei varsinaisesti välttämättä vaikuta pidempiin teksteihin, mutta se on paikka tyhjentää päätä ja järjestellä ajatuksia, joka auttaa muuta kirjoittamista. Suunnitteluvihko sisältää synopsiksia, hahmokarttoja, aikajanoja, jopa horoskooppilistauksen. Teen ehkä maailman huonoimpia synopsiksia (esimerkiksi JL:n suunnitelmassa lukee yhden luvun kohdalla pelkästään "jotain liibalaabaa"), mutta se tyyli sopii minulle. Pöytälaatikkopäiväkirja on uusin lisä vihkoarsenaaliini. Sen virallinen nimi olisi ehkä kirjoituspäiväkirja, mutta pöytälaatikkopäiväkirja on mielestäni hauskempi. Merkkailen sinne sanamääriä ja fiiliksiä, jotta pystyn myöhemmin tarkistamaan niitä tarvittaessa. 


"P:a 472 sanaa ja ysiluku done. Hyi hirvitys, kuinka vihaan [toista kertojahahmoa]." (13.7.2017)

Ranteenlämmittimet ja villasukat. 

Minulla on aina kylmä. Villasukat ovat olleet vakiovaruste jo vuosia, ranteenlämmittimet sain viime syksynä valitettuani sormien palelua. Tietysti kesäaikaan niitä harvemmin tarvitsee (tai no, Suomen kesä nyt on mitä on), mutta syksymmällä ja talvella on hyvä lämmittää itsensä, kun istua kököttää paikallaan naputtelemassa. 

Post-it -laput. 

Ostin elämäni ensimmäisen pinon post-it -lappuja viime syksynä ja ihmettelen, miten olenkaan pärjännyt ilman niitä. Kirjoitan isoille lapuille esimerkiksi deadlineja ja muistutuksia itselleni (niitä on välillä liimailtuna ympäri huonetta, joskin osassa lukee jotain erittäin epätaiteellista, kuten "muista pyykit"). Pikkulappuja vasta hankin, mutta tulen merkkailemaan niillä editointipinkan juttuja ja muita vastaavia. Laput toimivat yhtä lailla tsemppaajina ja potkijina: sanisprojektin aikana deadlinelapussani luki paitsi läjä päivämääriä, myös kannustusviestejä.  

Kuulokkeet (ja musiikki). 

Kuuntelen musiikkia jatkuvasti. En häiriinny musiikista kirjoittaessa, vaikka siinä laulettaisiin suomeksi. Täytyy tosin myöntää, että jos kuuntelisin jotain ihan uutta musiikkia kirjoittaessani, keskittyisin varmaan enemmän siihen kuin kirjoittamiseen. Siksi vanhat tutut biisit ovat parempaa kirjoitusmusiikkia. Paras vaihtoehto on tietenkin kyseisen tekstin soittolista, joka virittelee tunnelmaan. Vaikken missään vaiheessa ole tehnyt erityistä rajausta soittolistoille ja vain mättänyt sanoitukseltaan sopivia biisejä listan täyteen, huomaan niistä kaikista kuitenkin muodostuneen ihan omanlaisensa tyyliltään. Poistin esimerkiksi P:n soittolistalta Queenin You are my best friendin, niin hyvin kuin se olisikin sanojensa puolesta sopinut. Se ei kuitenkaan sopinut muiden biisien joukkoon ja häiritsi joka kerta alkaessaan soida. Musiikkikin on kai omalla tavallaan väline, mutta konkreettisempi esine tässä kohdassa on kuulokkeet. Kotona kirjoittaessani en käytä kuulokkeita, mutta jos satun kirjoittamaan esimerkiksi hyppytunnilla tai muussa vastaavassa tilanteessa, kuulokkeet ovat kyllä paras ystävä. 


Pinterest

Loin tilin vuosi sitten. Vaikka kyseinen sivusto saattaa myös ovelasti harhauttamaan eläinkuvien selailuun, on siitä myös apua. (Etsivä löytää allekirjoittaneen tilin kyllä melko helposti, mutta kirjoittamiseen liittyvät taulut on piilotettu, sori siitä. Katsokaa vaikka niitä eläinkuvia.) 

Maisema

Miljöökuvaus on heikkouteni, koska minulla on paha tapa unohtaa, ettei lukija näe mitään, mitä minä pääni sisällä näen. Tykkään kuitenkin katsoa muutakin kuin pelkkää seinää kirjoittaessani. Lempipaikkani kirjoittaa oli ehdottomasti parvekkeella, josta pysty katselemaan niin järvellä liikkuvia veneitä kuin puissa loikkivia oravia. En kuitenkaan enää tule koskaan pääsemään sinne, mutta ainakin tämänhetkisen kirjoituskammioni ikkunasta näkyy puita. Metsässä on myös kiva käydä nollaamassa päätä ja ajattelemassa kirjoittamista. 

Teetä ja termosmuki

Teeaddikti ilmoittautuu! Hyvänmakuinen tee virittää olon luovaan tunnelmaan ja lämmittää mukavasti kylmällä säällä. Hyväksi apuvälineeksi on osoittautunut myös termosmuki, josta on tullut myös koeviikkokaveri. Termosmukilla teen saa kätevästi keittiöstä kirjoituskammiooni ja se pysyy lämpimänä, vaikka flow'n vallassa oleva kirjoittaja unohtaisi sen hetkeksi. Tätä kohtaa hallitsee toisaalta myös vainoharhainen pelkoni kaataa teetä näppäimistölle. Sijoitan mukin aina sellaiseen kohtaan, etten varmasti sitä kyynärpäälläni tai muullakaan ruumiinosalla tökkää. (Mukin suuaukon saa kyllä kiinni, mutta se ei ole erityisen tiivis.)

Nettiyhteys

Kyllä, siitä on myös apua, vaikka välillä löydänkin itseni katsomasta Youtubesta kissavideoita tai vahtaamasta blogin tilastoja. Google-aikakaudella on kätevä tarkistaa, että mikä lintu tekee pyöreitä pesiä puuhun tai vaikkapa etsiä ranskankielisiä kasvinnimiä hevosten nimiksi. (Onko minulla elämää? Ei.) Nettiyhteyttä tarvitsee myös sähköpostin käyttöön. Minun ja erään kirjoittavan ystäväni sähköpostiliikenne on sen laatuista, että sitä saatetaan myöhemmin käyttää oikeudessa meitä vastaan. "Ei kannata lyödä sitä päähän, jos ei halua aiheuttaa pysyvää aivovauriota. Kuristaminen on parempi vaihtoehto!" Minulla on muutama kirjoittamiseen liittyvä suosikkisivusto, jotka ovat kovassa käytössä kirjoittamisen aikana. Behind the namesta etsin nimiä hahmoille (kuinka yllättävää). Tykkään tehdä eläästä vähän vaikeaa, joten saatan käyttää pitkänkin ajan jonkun henkilön nimen etsimiseen, vaikka tämä esiintyisi vain muutaman maininnan verran. Toinen kovassa käytössä oleva nettisivu on nimeltään Charahub. Sinne olen luonut hahmoprofiilit kaikille keskeisille hahmoilleni. Sieltä on oikein helppo tarkistaa, milloin olikaan minkäkin hahmon syntymäpäivä :D täältäkin tilini on melko helposti löydettävissä, mutta stalkkeroiminen vaatii kirjautumisen. 

Käytättekö te jotain apuvälineitä kirjoittamiseen? 

***

Loppuun vielä fun fact: allekirjoittanut saa tästä päivästä alkaen ostaa laillisesti tähtisadetikkuja. 

8 kommenttia:

  1. Oon kateellinen ihmisille, jotka pystyy kuuntelemaan musiikkia kirjoittaessa. Itsellä ehkä just ja just instrumentaalimusiikki voi soida taustalla, mutta mielellään ei sitäkään.

    Tietokoneella kirjoittaminen on jotenkin pelottavaa, ainakin aloittaminen. Teen yleensä ensin monta versiota käsin vihkoihin, ja vasta lopullisen version voin suoltaa koneelle, kun teksti on kasvanut päässäni ja paperilla lähes valmiiksi.

    Valtava teemuki (ja vihreä tee) on ehkä ainoa lisävarusteeni. Ulkona on myös kiva kirjoittaa joskus, sisällä oon jotenkin tarkempi siitä mitä kirjoitan.

    Onnea syntymäpäivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä puolestani ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka jaksaa kirjoittaa käsin! Oon itse niin hirmuisen laiska, että kaksi sivua on aikalailla maksimi. (Tietysti flow'n yllättäessä syntyy enemmänkin, mutta se on toinen juttu.) Välillä ihmettelen, miten jaksoin alakoululaisena vääntää käsin yli kymmenen sivun tarinoita isoihin vihkoihin... Joskin niissäkin loput hieman lässähtivät, kun käsi väsyi.

      Tee on oikein hyvä lisävaruste! :) eipä niitä muita edes ole pakko olla, jos ei koe tarvetta.

      Ja hihi, kiitos onnitteluista! <3

      Poista
  2. Mulla kulkee aina mukana muistikirja, jonne löytää tiensä ihan päiväkirjatyyppiset jutut ja runot, plus proosanpätkää, koneella on pakko lähteä värkkäämään pidempiä tekstejä. Pinterest toimii inspiraationlähteenä (tässä mietiskelin, että munkin käyttäjällä se kirjoittamistaulu taitaa olla piilotettu, hupsista!) ja tee on aina teetä, paitsi silloin kun laiskottaa... Musiikin kuuntelu helpottaa kaiken muun sulkemiseksi ympäriltä ja saa sormet näpyttämään reippaammin.
    Ja loppuhuomautuksena onnea tähtisadetikuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on harvemmin muistikirja mukana esimerkiksi koulussa (pidemmillä reissuilla kyllä aina!), mutta käytän jonkin verran kännykän muistiota, jos saan valtavan neronleimauksen. Hahaa, jätin taktisesti mainitsematta tuon teelaiskotuksen! Kun ensin pitäisi raahata itsensä keittiöön, keittää vettä ja valita pusdi tai purut... Kovin rankkaa tämä taiteilijaelämä.

      Kiitos onnitteluista! <3

      Poista
  3. Kirjoittaminen näyttää olevan sinulle aivan elämäntapa. :) Tuo post-it-laput on kyllä hyvä idea, voisi kokeilla. Itse en valitettavasti paljoa kirjoita mutta saatan kuunnella musiikkia samalla (ja yrittää olla keskittymättä siihen liikaa). Rakastan myös käsin kirjoittamista ja erilaisia vihkoja eri tarkoituksiin. Mm.kirjoitan kaikki runoni samaan vihkoon.

    Vähän myöhässä paljon onnea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onhan se tavallaan ;) post-it -laput on kivoja ja vihot kanssa! Runojen kirjoittaminen käsin on kyllä asia, josta tykkään. Koneella siihen ei vain tule sitä samaa fiilistä.

      Ja kiitos sullekin :3

      Poista
  4. (Jes, en ole ainoa, joka eksyy aina tarkastelemaan blogin tilastoja)
    Ei mutta apua, tunnen itseni täysin aloittelijaksi, mitä tulee kirjoittamiseen :D itse saatan joskus jotain paperilapuille tai vihkoon kirjoitella, enimmäkseen runoja (äidinkielen vihon kannen sisäpuolet ovat oiva paikka), mutta muuten kirjoitan hyvin harvoin koneella - lähes kaiken näpyttelen kännykällä tai tabletilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Voi et todellakaan :D)
      Ja ei tartte tuntea itseään aloittelijaksi! :D pääasia, että saa kirjoitettua, ei se, että onko kirjoittamisen apuvälineenä kynä vai 10 litran muoviämpärillinen teetä.

      Poista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)