Kiitämistä ja kirjahyörinää: Helsingin kirjamessut 2018

Vuoden suurin kirjatapahtuma on tältä vuodelta ohi. Arki on alkanut taas, mutta messukooma ja -ikävä jatkuu. Onneksi voin blogin varjolla muistella tuota ihanaa viikonloppua! Hyvät kaikenkarvaiset ystäväni, tässä Lasisipulissa-blogin virallinen messuraportti vuodelta 2018!

Postauksen kuvien laatu on mitä on, mutta eipä tässä blogissa ole ikinä erityisen hyvälaatuiset kuvat :D

Perjantai 26.10.

Perjantaina kiidin Helsinkiin suoraan tentistä ja ehdin hieman lukea junassa seuraavan tentin materiaaleja ja nukkua jopa pienet päiväunet. Saavuttuani messukeskukseen ja bloggaajapassini haettuani etsin heti ystäväni, minkä jälkeen jämähdin heidän kanssaan istumaan kahden euron kirjojen lähellä oleville sohville. Yhtä lukuun ottamatta kaikki perjantaille suunnitellut ohjelmat menivät sivu suun, enkä myyntipöytiäkään ihmeemmin ehtinyt kiertää, mutta ainakin sain juorut vaihdettua heti kättelyssä!

Ohjelma:

Sukupuolena ihminen (Maiju Ristkari, Nina Suni ja Vesa Tyni, haastattelijana Kallion lukiolaiset)

Perjantain ainoaksi ja viimeiseksi ohjelmaksi osaltani jäi keskustelu juuri ilmestyneestä tietokirjasta Sukupuolena ihminen, mutta se olikin aivan nappivalinta lyhykäisen messupäiväni kruunuksi. Sukupuolen moninaisuudesta kertova kirja oli tekijöilleen alun perin pelkkä haave valokuvanäyttelyn oheen, mutta kun se voitti Tammen järjestämän tietokirjakilpailun, muuttui haave todeksi. Mielestäni keskustelun parasta antia oli pohdinta siitä, miksi tämä kirja on tärkeä. Eniten minua liikutti se, kun tekijät kertoivat vanhempien ottaneen heihin yhteyttä ja kertoneen, että kirja oli auttanut heitä puhumaan sukupuolen moninaisuudesta lastensa kanssa. <3

Ajatuksia: 

• Olisipa joskus tilanne, jolloin voisin viettää messuilla kaikki neljä päivää! 

Harmituksia: 

• Viime vuonna taisin sanoa, että hahmotin messukeskusta paljon paremmin kuin ennen. Nyt tilanne oli taas aivan päinvastainen, ja ehdin olla viikonlopun aikana hukassa useamman kerran. Lavojen paikkojen siirtely (?) ainakin vaikutti omaan kykyyni hahmottaa aluetta. 

Tähtihetkiä: 

• Ystävät, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan! 

• Osasin junailla itseni majapaikkaani onnistuneesti. 

• Vaikka perjantai jäikin vähän tyngäksi, oli silti kivaa tulla messuilla jo silloin. 

Lauantai 27.10. 

Ohjelma:

John Lennon minussa (Heidi Silvan, haastattelijana Kallion lukiolaiset)

Päivän ensimmäinen ohjelma käsitteli nuortenkirjaa, jota en ole lukenut, mutta John Lennonin mainitseminen on varma tapa saada minut paikalle. Tavallisesta haastattelusta tämä poikkesi siinä, että kirjailija Heidi Silvan ei ollutkaan päässyt paikalle, joten lavalla oli vain haastattelijat keskustelemassa kirjasta. Vaikka tilanne oli heille takuulla hankala, mielestäni he suoriutuivat tilanteesta oikein hyvin! Silvaniin saatiin haastattelun puolivälissä puhelinyhteys, jolloin haastattelijat pystyivät kysymään häneltä mieltään askarruttaneen kysymyksen kirjan seksuaalista ahdistelua sisältävästä kohtauksesta. Monella tavalla erikoinen haastattelu tämä oli, mutta mielenkiintoinen avaus lauantaipäivälle!

Suomen kirjailijaliitto esittää: Kirjailija salakuuntelijana (Essi Kummu, Anna-Leena Härkönen ja Pasi Lönn, haastattelijana Jarkko Tontti)

Täytyy myöntää, että osa tästä keskustelusta meni onnistuneesti ohi. Ensinäkin saavuin paikalle hieman myöhässä, jolloin kuuntelemassa oli jo niin suuri joukko, että jouduin jäämään seisomaan aika kauas lavasta. En siis kuullut koko ajan, mitä lavalla puhuttiin, mutta sen verran, mitä kuulin kyseessä oli oikein kiinnostava keskustelu. Keskustelun nimi oli tosin hieman harhaanjohtava: koin, että pääpaino oli enemmänkin autofiktiossa ja sen eettisyydessä kuin varsinaisesti salakuuntelussa. Keskustelusta erityisesti mieleen jäi se, että kirjailija saa kirjoittaa mitä tahansa ja kenestä tahansa, mutta tekstin julkaisemisen kanssa kannattaa miettiä, voiko siitä seurata jotakin epämiellyttävää jollekulle.

Palkintojenjako: Nuori Aleksis ja Pikku-Finlandia

Seuraavaksi ohjelmassa oli juhlallisia palkintojenjakoja. Toisen asteen opiskelijoista koostuva lukijaraati valitsi vuoden 2017 kotimaisista kirjoista suosikkinsa, joka sai Nuori Aleksis -palkinnon. Tänä vuonna voittajaksi valittiin Rosa Liksomin Everstinna. Liksom ei itse päässyt paikalle, mutta hän lähetti terveisensä raadille.

Äidinkielen opettajien liiton parhaalle kirjallisuusesseelle myöntämä Pikku-Finlandia meni puolestaan kahdelle lukiolaiselle. Maria Bešlić voitti kilpailun esseellään Kaikkein surullisin rakkaustarina ja Eero Kaarsalo sijoittui toiseksi esseellään Donna Tarttin trompe-lœil. Lähetän palkituille onnitteluni vielä tätäkin kautta. Maria sattuu olemaan hyvä ystäväni, joten sain istua yleisössä äärimmäisen ylpeänä huippuhienosta suorituksesta. Minulla on uskomattomia ystäviä! <3

Suomen kirjailijaliitto esittää: Oma huone (Jyrki Heino, Johanna Venho ja Lauri Mäkinen, haastattelijana Laura Lähteenmäki)

Lounastauon jälkeen oli vuorossa keskustelu kirjailijoiden työhuoneista. Oli mielenkiintoista, miten erilaisia työtiloja keskustelun kirjailijoilla olikaan: Jyrki Heino kirjoittaa kaiken suuressa nojatuolissaan, Johanna Venholla on kodin ulkopuolinen työhuone, kun taas Lauri Mäkinen kirjoittaa missä tahansa, eikä hänellä ole varsinaista työhuonetta. Pidin erityisesti siitä, että keskustelussa ei rajauduttu pelkästään fyysisiin työtiloihin: oma huone löytyy myös pään sisästä. Keskustelun taustalla pyörivä kuvaesitys työhuoneista oli kiva lisä! 

Pintti (Tommi Kinnunen) 

Luin Kinnusen Neljäntienristeyksen kesällä ja olen yhä sitä mieltä, että se oli eräs vuoden parhaimmista kirjoista. Kinnusen muuhun tuotantoon en ole vielä tutustunut, mutta koska Pinttiä on kehuttu todella paljon, päätin tulla kuuntelemaan Kinnusta. (En muuten saanut haastattelijan nimeä ylös, jos joku sen sattuu tietämään tai muistamaan, ilmoittakoon! Korjaan sen tähän heti, kun saan tietää sen.) Haastattelu oli todella hyvä ja sitä olisi voinut kuunnella kauemminkin kuin puoli tuntia! Kinnunen on todella hyvä puhuja, ja haastattelija hoiti hommansa erinomaisesti. Pintti (ja Lopotti) ovat ehdottomasti lukulistallani! 

Moninaiset kirjailijat, moninaiset hahmot (Maija Haavisto, O. E. Lönnberg, Taru Luojola) 

Päivän viimeiseksi ohjelmaksi jäi keskustelu kirjallisuuden hahmojen moninaisuudesta. Olen itse tuskaillut kirjoittaessani asian kanssa: moninaisia hahmoja pitäisi olla, mutta kuka heitä saa kirjoittaa? Keskustelu toi kuitenkin lohdullisen ajatuksen: kirjoita siitä, mistä tiedät. Jos et tiedä jostakin asiasta, ota siitä ensin selvää ja kirjoita sitten. On myös tärkeää, miten moninaisista hahmoista kirjoitetaan, eikä esimerkiksi ihonväri tai sukupuoli saa olla ainoa henkilöä määrittävä tekijä. Tätäkin olisin jaksanut kuunnella pitempään! (Pakko muuten sanoa aiheen vierestä: kaikki tämän paneelin puhujat olivat pukeutuneet tosi kivoihin vaatteisiin!) 

Ajatuksia:

• Vaikka lauantaille olin suunnitellut paljon ohjelmaa, kuuntelin niistä lopulta vain pienen osan. (Johtunee tietty osittain myös siitä pikkuseikasta, että en voinut olla yhtä aikaa kahdella eri lavalla...)  Ihmeekseni asia ei harmita minua yhtä paljon kuin olisi luullut. Vaikka päivä sisälsi runsaasti juoksemista paikasta A paikkaan B, minulle jäi myös tyhjiä hetkiä, kun jätin jotain ohjelmastani pois. 

• Kuuntelin loppuosan Maria Turtschaninoffin ruotsinkielisestä haastettelusta ja ymmärsin jotain! En kaikkea, mutta jotain, ja yllättävän paljon! Ruotsini on ruosteista, mutta ei ihan niin huonoa kuin luulin. 

Harmituksia: 

• Paria satunnaista kohtaamista ja ohijuoksemista lukuun ottamatta en nähnyt muita bloggaajia. Joko kuljin itse laput silmillä tai sitten kaikilla oli näkymättömyysviitta yllään. Olisi ollut kiva nähdä, mutta ehkä ensi vuonna sitten! 

• Kauheat ruuhkat, mutta ne nyt olivat odotettavissa. 

Tähtihetkiä: 

• Blogituttavuuksien tapaaminen! Bloggaajien piilottelusta huolimatta tapasin kuitenkin pari blogituttua, joiden kanssa oli hauska nähdä ja jutella muuallakin kuin kommenttibokseissa. 

• Pääsin halaamaan lastenosastolla herra Hakkaraista! (Kyllä, olen täysin vakavasti otettava yliopisto-opiskelija.)

• Sai bloggaajapassilla alennusta yhdestä messukeskuksen ravintolasta :D 

• Päivän päättänyt teehetki pressitilassa ystävän kanssa. Näemme toisiamme välimatkan takia todella harvoin, joten oli ihanaa rupatella livenä, jo hiljentyneessä pressitilassa. 

Sunnuntai 28.10. 

Ohjelma:

Ultra bra (Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki, haastattelijana Satu-Mari Rastas)

Celestine fanityttöilemässä UB:lle, ei pitäisi yllättää ketään? ;) Ultra bran noususta suosion huipulle kertova Sokeana hetkenä on minulla vielä lukematta, mutta se ei estänyt nauttimasta Kerkko Koskisen ja Anni Sinnemäen haastattelusta. Oli ihanaa nähdä ihailemani ihmiset yhtä aikaa lavalla! Kerkko Koskisen soolotuotanto on jäänyt hieman vieraaksi, mutta esimerkiksi tänä syksynä olen kuunnellut Hautausmaalla-biisiä enemmän kuin on ehkä terveellistä. Anni Sinnemäen sanoituksia puolestaan ihailen todella paljon, enkä varmaan koskaan lakkaa saamasta kylmiä väreitä esimerkiksi Vesireiteistä. Haastattelu oli mukavan rento ilman pönötystä, ja yleisö naurahteli useampaan otteeseen, esimerkiksi silloin, kun Koskinen kertoi, että keikkabusseissa heillä oli tapana laulaa sellaisia lauluja, jotka eivät koskaan päätyneet Ultra bran levyille ja joiden julkaiseminen johtaisi siihen, että kaikki polttaisivat UB:n koko tuotannon. Tämä(kin) haastattelu loppui aivan liian pian!

Tuhatkuolevan kirous (Siiri Enoranta, haastattelijana Kallion lukiolaiset)

Messujen viimeiseksi ohjelmaksi jäi osaltani Siiri Enorannan haastettelu. Keskustelu käsitteli niin luonnonsuojelua, tabuja kuin rakkauttakin ja vakuutti minut entistä enemmän siitä, että Tuhatkuolevan kirous on pakko lukea! Enoranta puhui myös etäännyttämisestä fantasian keinoin, mikä on lempiaiheitani.

Ajatuksia: 

• On ihanaa, kun Helsinkiin on lyhyt matka. Usein kaameaa messuväsymystä on vielä lisännyt pitkähkö junailu takaisin kotiin, mutta nyt olin ihmisten aikaan kotona ja ehdin tehdä muutakin kuin vain kaatua puolikuolleena sänkyyn. 

Harmituksia:

• Jokavuotinen harmi: messujen loppuminen. Asia korjaantuu toki vuoden päästä, mutta silti! Lisäharmituksena jo kolmatta päivää putkeen jatkuva messukooma.

Tähtihetkiä:

• Söin ruokamessuilla perinteisesti thai-kojun ruokaa, ja ai että, kun olikin hyvää!
• Metrilaku!!
• Ostimme kahden euron pöydästä kollektiivisesti mahdollisesti maailman huonoimman kirjan (Andreas Wilhelm: Copy c@ts – seikkailu verkossa), jota luimme sitten ääneen. Jollain tasolla kirja kuulosti melko samalta kuin jotkut villissä nuoruudessani kirjoittamani tarinat, mikä oli aivan hirveää, mutta yhteinen nauraminen porukalla oli ihanaa. Kahden ensimmäisen luvun jälkeen kirja jäi sellaiseen cliffhangeriin, etten tiedä, miten maltan odottaa seuraavaa lukutuokiota! (Spoiler alert: hyvin.)

Messuostokset:

Huomasin vasta kotona, että kaikki ostokseni sattuvat olemaan naisten kirjoittamia!

Tietokilpailukysymys: onko vinossa a) kirjapino b) kuvaaja vai c) maailmankaikkeus? Oikein vastannut voi kertoa vastauksen minullekin. 

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Erään lempikirjailijani uusin teos, nimmaroituna! <3

Diane Ducret: Diktaattorien naiset

Minua kiinnostaa historiassa erityisesti feministinen historiantutkimus ja olen katsellut tätä kirjaa jo aiemmin kirjakaupassa, mutta nyt otin sen hyllyyni huiman alen houkuttelemana. 

Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Punaisen luostarin kronikoita #3) 

Turtschaninoffin fantasiasarja odotettu päätös, nimmaroituna tämäkin! 

Emily Brontë: Humiseva harju 

Pari vuotta sitten luettu klassikko pääsi nyt omaan hyllyyni. 

Anni Nupponen: Kauheat lapset

Anne Leinonen & Mia Myllymäki (toim.): Steampunk! Silintereitä ja siipirattaita (Steampunk! #3)

Steampunkia Osuuskumman alekorista kaksin kappalein. 

Patti Smith: Ihan kakaroita

Patti Smithin omaelämäkerta teki valtavan suuren vaikutuksen vuosi sitten, joten nappasin sen alesta mukaan.

Yhteenveto:

Kirjamessut oli jo neljättä kertaa peräkkäin lokakuuni ja oikeastaan koko vuoteni tähtihetki. Viikonloppu täynnä kirjahyörinää on valo tunnelin päässä, kun ulkona on pimeää ja tihkuttaa vettä. Iso kiitos messukeskukselle bloggaajapassista! Kiitos myös kirjailijoille, messujen taustajoukoille, myyntipöytien takana päivystäjille sekä tietenkin mainioille majoittajille sekä mahtavalle messuporukalle! Ensi vuotta odotellen <3