Syyskuun luetut 2018

Syyskuussa 2018 luin yhden kirjan.

Tuomi, Elina: Itsenäisiä naisia: 70 suomalaista esikuvaa 155 s. 

kotimaisia: 1

käännöskirjoja: 0

omasta hyllystä: 0

kirjastosta: 1

muualta: 0

Tänä syksynä on ilmestynyt kolme kotimaista versiota Iltasaduista kapinallisille tytöille, ja ensimmäinen niistä lukemani oli Elina Tuomen Itsenäisiä naisia. Idea on samanlainen kuin kansainvälisessäkin versiossa: alaotsikonkin mukaan kirjassa esitellään 70 suomalaista naista, jotka eivät ole jääneet siihen perinteiseen naisen muottiin. Aivan ensiksi täytyy sanoa, että pidin kirjasta kovasti! Siinä esitellyt henkilöt ovat mielenkiintoisia, osasta en ollut koskaan kuullutkaan, mikä kertoo siitä, kuinka tärkeä tämä kirja on. Tuomen itsensä tekemä kuvitus on myös aivan ihana. Mutta kuten Iltasatuja kapinallisille tytöille, ei tämäkään kirja ole täydellinen. Vaikka kirjassa esitelläänkin monenlaisissa eri ammateissa ansioituneita naisia, on suuri osa heistä kuitenkin kulttuurialoilta. Mielestäni esimerksi tieteen parista työskennelleistä naisista olisi voinut olla enemmän mainintoja, eiköhän heitäkin ole! Useamman kerran koin myös turhaksi maininnan siitä, että esitelty henkilö meni naimisiin ja sai x määrän lapsia. Yleensä tämä ei ollut se syy, minkä takia hän on päässyt kirjaan, joten en nähnyt tarpeelliseksi mainita sitä erikseen. Myös sukupuolettoman Viima Lampisen esittely näin vahvasti naiseutta korostavassa kirjassa aiheutti tässä lukijassa irvistyksen. Lampinen on kyllä loistava esikuva, mutta tuntuu ristiriitaiselta lukea hänestä kirjassa, joka sukupuolittaa hänet väärin. 

Syyskuu oli lukemisen kannalta surkea kuukausi, mutta se kertoo omalta osaltaan siitä, miten yliopisto on vienyt aikaa ja energiaa. Perusopinnot ja pakolliset suomen kielen ja viestinnän sekä englannin kurssit aiheuttavat hirveästi työtä, ja usein illalla kaadun suoraan sänkyyn edes ajattelematta kirjan aavaamista. Tästä huolimatta syyskuu oli mukava kuukausi, jonka suurin muutos oli se, että muutin asumaan omilleni. Elokuun lopussa asuin vielä ystäväni luona, mutta kuun vaihteessa pääsin lopulta muuttamaan pieneen yksiööni. Yksin asuminen on vielä vähän opettelua (pyykkivuoro kannattaa varasta silloin, kun on vielä puhtaita vaatteita) ja hapuilua (kuinka paljon ruokaa pitää tehdä yhdelle ihmiselle?), mutta yrityksen ja erehdyksen kautta mennään. Hassusti kaikki tuntuu vain väliaikaiselta ratkaisulta, enkä ole vielä kunnolla tottunut siihen ajatukseen, että asun tässä kaupungissa ainakin seuraavat viisi vuotta. Hämmennyksen ja uuden opettelun lisäksi olen ehtinyt pyörimään opiskelijariennoissa, joissa olen viihtynyt yllättävän hyvin, vaikka bileet ja jatkot ovatkin jääneet väliin. Ihmiset ovat mukavia: lähes aina löytyy joku, joka tulee syömään samaan aikaan ja viittoo istumaan luennolla viereensä. 

Lokakuussa ohjelmassa on opiskelua, mutta myös kivoja juttuja. Kaikkein eniten odotan tietysti Helsingin kirjamessuja, mutta jo ennen sitä tapahtuu asioita, joita odotan innolla. Syyslomaa minulla ei ole, mutta toivon opiskelujen hieman keventyvän loppuvuotta kohden. 

Kuukauden biiseissä jatkuu ABBA-teema, tällä kertaa tosin ihan alkuperäisellä versiolla, vaikka tämäkin Mamma mian jatko-osasta löytyy. My love, my life on biisi, jota on tullut luukutettua syyskuun aikana todella paljon. Kaunis biisi, eikä mitenkään mahdoton soittaa ukulelellakaan. (Tosin hieman konstikas laulaa, mutta ei mennä siihen.) 

Lokakuuta kohden hymyillen!