Lomareissun takia jäi kirjoittaminen kokonaan paitsioon pariksi päiväksi, mikä onkin sitten tarkoittanut hyvin raivokasta kirimistä, kun tavoitesanamäärä on niin korkea. Nyt olen kuitenkin taas tavoitteen kanssa aikataulussa, mikä on erittäin hyvä juttu. Kirjoittaminen sujuu tällä hetkellä suhteellisen kivuttomasti, mistä olen iloinen. Pyrin kirjoittamaan sanoja varastoon, jotta huonon päivän sattuessa voin joko päästää itseni helpommalla tai pitää kokonaan tauon.
Vaikka kirjoittaminen itsessään on helppoa, ei tarina ole muuttunut minulle yhtään sen helpommaksi. Kässärin pituus on tällä hetkellä 82 liuskaa, enkä tiedä, olenko edelleenkään edennyt kauhean paljoa tarinan tasolla ja se turhauttaa. Toki pitäisi muistaa se, että kirjoitan ensimmäistä versiota, ja saan dumpata siihen kaiken mieleeni tulevan ja editoida sitä sitten myöhemmin, mutta välillä tuntuu, että tekstin pitäisi olla valmiimpaa ja rytmityksen nopeampaa. Olen myös miettinyt sitä, että vaikka kaikissa neljässä kässärissäni on erilaiset teemat, hahmot ja miljööt, niissä on kuitenkin häiritsevän paljon samankaltaisia piirteitä. Olenko sittenkin vain yhden tempun poni? Noh, jospa nämä fiilikset tästä jossain vaiheessa asettuisivat. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kirjoittaminen.
 |
| Tuskailin ongelmaani myös eräälle ystävälleni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)