torstai 15. tammikuuta 2015

Lunta ja marinaa

Kun kahlaa umpihangessa ja lumipyryssä ennen aamukahdeksaa, sitä miettii, että tämäkö sitten on elämän tarkoitus.

Päässäni pyörii lähes täsmälleen samoja ajatuksia kuin kolme vuotta sitten, samoja kuin kolme vuotta siitä taaksepäin. Ajatuksia, jotka jättivät kuudennen luokan jälkeen rauhaan, kun ysiluokka oli jotain kaukaista ja saavuttamatonta. 

Näen unia, joissa syön kunnes halkean ja seison kaatosateessa kuuntelemassa Haloo Helsinki!ä. 

Aikaisin aamulla tuijotan peilikuvaani ja kysyn: "Kuka sinä olet?"

Ensi viikolla on viitenä päivänä seitsemästä jotain muistettavaa. Tai mahdollisesti kuutena. 

Perjantaihin pitäisi säätää laki, jonka perusteella koulussa ei saisi olla enää kahden jälkeen. 

Kun soittimesta loppuvat patterit juuri ennen koulumatkan tympäisevintä osaa, tekisi mieli heittää painava reppu hankeen ja marssia saman tien kotiin. 

Jos ysiluokan läksyt ja päivät tuntuvat musertavilta, miten ajattelin pärjätä lukiossa? 

Lempikenkäni vetoketju hajosi. 

Ai kun on ehanata. 

Toisaalta:

Ulkona on kaunista. Elän ja hengitän. Mä saan lukea ja kirjoittaa. Saan kuunnella hyvää musiikkia. Löysin kirjastosta Kate Bushin Lionheartin ja Never for everin. Pääsen nukkumaan muutaman tunnin päästä. Mulla on uusi, ihana Audrey-paita. 

Vaikka olisi kuinka pimeää, siellä on aina valoa. Se pitää vain osata löytää.

6 kommenttia:

  1. Voi Celestine, kiitos tästä. Samaistuminen iski täysiä päin naamaa, vaikka minulla ne ovatkin vasta kasiluokan läksyt... Haloo Helsinki! kaatosateessa kuulostaa minun korvaani taivaalta. Kannatan perjantailakia! Jos nyt sanoisin kaikki asiat, joista tavallaan liikutuin tässä tekstissä, tästä kommentista tulisi aivan järjettömän pitkä. Kiitos. Suuri kiitos tästä tekstistä, se meni suoraan sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :)

      Perjantailaki olisi tosissaan loistava!

      Poista
  2. Lukio on tasan yhtä rankkaa kuin sen tahtoo olevan. ;) Frendillä alkaa loppuvuoden ajan neljä viidestä aamusta puoli yhdeltätoista. Eikä läksyistä tarvitse nipottaa niin paljon. Jää omalle vastuulle suunnilleen kokonaan ja jos ei jaksa niin sekin on okei. Plus kokeet pakkautuu koeviikoille -> sulla on se kymmenisen viikkoa, jolloin tarvitsee lukea vain sanakokeisiin jotka ei sitten merkitse muuta kuin plussaa tai miikkaa kurssiarvosanaan. Nyt jo on haikea olo, kun kahden ja puolen vuoden kuluttua pitäisi lähteä pois...

    Kyllä se siitä. Tsemppiä ja voimia ja halaus!

    Upea aurinko sielläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Uskon sua tuon lukion suhteen :) Enköhän mä pärjää, joskus vaan tulee epävarmuuden hetkiä.

      Aurinkokuva on otettu itsenäisyyspäivänä, mutta sitähän ei saa kukaan koskaan tietää :D

      Poista
  3. Komppaan sutta. Ei se lukio ole ollenkaan niin kamalaa kun mitä pelotellaan. ;) Koeviikot on paljon parempi ja mukavampi järjestelmä kun yläasteen yhtäaikaisesti olevat kokeet ja esitelmät ja muut hommat Järjestelee asiat hyvin ja pyrkii välttämään turhaa stressiä niin kaikki on mainiosti.

    VastaaPoista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)