Baabel

Kuinka voi olla ihminen niin vähästä onnellinen? Muovikoteloihin piiloutuneesta kiekosta, josta kuuluu vähän musiikkia ja laulua?

Scandinavian music groupin Baabel on ehkä ihanin levy, joka tänä vuonna on ilmestynyt. (Okei, FROOT on aivan yhtä ihana.) Bändin edellinen levy, Terminal 2 ei ollut kovin hyvä, liian taiteellinen ja möhkälemäinen, siitä ei saanut otetta. Latasin siis Baabelille suuret odotukset. Helpotuksekseni ne toteutuivat. 

Nimibiisi aloittaa levyn tehokkaasti. "Olen kokenut kaiken/tiedän miltä teistä nyt tuntuu." Heti tulee odottava fiilis, rumpukomppi pistää jalan vipattamaan. 

"Sinä näytät fantastiselta." 

Frank&Claire vie sitten ihan toisiin tunnelmiin. Biisi tuntuu leijuvan jossain kaukana, kokonaisuutta voi kuvailla ehkä sanalla pehmeä. Sanat kertovat House of cardsin Frankista ja Clairesta, mutta sarjaa seuraamatonkin voi nauttia niistä, koska Frank&Claire mainitaan vain otsikossa. Sanat ovat käsittämättömän kauniit, niin kuin koko muukin biisi. 

"Luulimme että saisimme anteeksi pyytämällä/valta kasvoi käyttämällä". 

Jättiläinen on levyn kappaleista ehkä vähiten suosikkini, mutta huono se ei missään nimessä ole. Bassokuvio on todella mielenkiintoinen, biisin parasta antia. 

"Asiat, joista tiesit ennen lukemalla/olivat siinä/kätesi ulottuvilla." 

Tyhjälle taivaalle on jollain tapaa samanlainen kuin esimerkiksi Lopulta olemme kuitenkin yksin tai Rakas Maria bändin aiemmilta levyiltä. Kitaran ja laulun yhdistelmä toimii hienosti. Biisistä tulee oikeasti lentävä tai leijuva olo. Levyn tarpeeseen tuleva hengähdystauko. 

"Me nousemme ylös/tyhjälle taivaalle"

Sido tiukempaan on musiikillisesti mielenkiintoinen. Säkeistöt ovat mielenkiintoisen kuuloisia ja kertosäe heittää ihan eri maailmaan. Sanoista pidän myös hurjasti. 

"Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi/ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi"

Singlejulkaisu Suurin rakkaus vei sydämeni jo ilmestyessään. Sävel, sanat, Terhin ja Pauliinan äänet. Kappaleen ehditon huippukohta on Pauliinan mahtava "halleluuja"-osuus, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Ilmestyessään biisi vakuutti siitä, että uudella levyllä olisi toivoa paremmasta. Odotukset toteutuivat. 

"On aika kumartaa, aika kiittää/ylistää suurinta rakkautta" 

Ikaros on levyn parhaita biisejä. Sanat ovat ihanat ja Terhi ja vieraileva artisti Tuomo hoitavat lauluosuudet hienosti, varsinkin väliosa on upea. Kappale on kauniilla tavalla surumielinen. Tekisi mieli kirjoittaa tästä jotain. 

"Ikaros ei pysty enää puhumaan/joku vei sen mukanaan"

Jos olen rehellinen nousi kuitenkin lemppariksini (ja lempikorvamadokseni) tältä levyltä. Sävel nappaa heti mukaansa ja sanat ovat ihanat. Vaatimalla vaatii kuuntelemaan aina uudelleen ja uudelleen. Aamulla kuunnellessa tämä jää koko loppupäiväksi soimaan päähän, mikä ei varsinaisesti ole huono asia. Hieno biisi ansaitsee soida! Lopun "helinästä" (en keksi sille parempaakaan sanaa) pidän erityisesti. 

"Mutta mikään ei ole vielä mennyttä/eikä kumpikaan pois nukkunut"

7.kerros päättää levyn mielenkiintoisesti. Erittäin inspiroivaa kamaa tämäkin. Väliosa bassotteluineen ja vähän katebushmaisine ääntelyineen on käsittämättömän upea, ja ainakin tämän kuuntelijan mielikuvitus täydentää sen aikana sen, mitä sanat eivät kerro. Monella tapaa käsittämättömän hieno lopetusbiisi. Lopetus on yhtä aikaa surumielinen ja toiveikas. 

"Lähdimme alas muiden luokse."

Tiivistettynä Baabel on tajuttoman upea levy ja kaiken odotuksen arvoinen. Kaikki on kunnossa, musiikista kansikuvaan. Niin kauan, kun Suomella on Scandinavian music group, on Suomen musiikilla kaikki hyvin. Kiitos hurjasti, SMG, tästä on hyvä jatkaa! 

Edit: Ja kaikki biisilainauksethan ovat siis tosiaan Terhi Kokkosen kynästä, kunnia sille jolle se kuuluu.