Tähän minä jään – Helsingin kirjamessut 2016

Kun väsynyt bloggaaja raahautui messuviikonlopun jälkeen kotiin, hän kaatui sänkyyn ja nukahti lähes saman tien. Raskas viikko vaati raskaat huvit, mutta paljon parempaa hupia kuin Helsingin kirjamessut ei olisi voinut lokakuun viimeiselle viikonlopulle keksiä.

Hyvät kaikenkarvaiset ystäväni (/lukijani/satunnaiset ohikulkijat/anonyymit stalkkerit/ulkomaalaiset robotit), tässä on Lasisipulissa-blogin virallinen raportti Helsingin kirjamessuilta vuodelta 2016.

Omaperäinen kuvavalinta tähän alkuun, eikö totta?

Lauantai 29.10.

Kokoonpano: 

valehtelematta maailman paras messujengi: Kirjaneito, Susi, Ellen, Timo, Maria ja Mysteeri-Nalle.

Ohjelma:

Don Rosa & Ankkaklassikot

Saavuin messuille vähän tiukalla aikataululla ottaen huomioon, että Don Rosan haastattelu alkoi 10.30, vain hetkeä myöhemmin kuin bussi lauantaiaamuna parkkeerasi messukeskuksen pihaan. Kävin heittämässä takkini pressitiloihin ja nappaamassa mukaani pari minua ystävällisesti odottanutta ystävää ja he opastivat minut syöksymään Aleksis Kivelle. Don Rosa on yksi ehdoton suosikkini Aku Ankka -taiteilijoista niin piirtotyylinsä kuin käsikirjoitustensa osalta ja hänen juttujaan olisi ollut kiinnostavaa kuunnella, mutta koko haastattelu meni minulta melko lailla ohi. Olin nimittäin niin kovilla kierroksilla päästessäni pitkän odotuksen jälkeen messukeskukseen ja nähdessäni ystävät pitkästä aikaa, etten kyennyt seisomaan paikallani ja kuuntelemaan hiljaa höpöttämättä joka väliin jotain omaa juttua. Hieman harmittaa, mutta toisaalta näin Rosan heittelevän chilejä yleisöön ja kuulin myös muutaman jutun haastattelusta. 

Nuori Aleksis -palkinnon jako

Vietin kesäni lukien suomalaista kaunokirjallisuutta Nuorta Aleksista varten, joten olihan se pakko mennä katsomaan palkinnonjakoa. Finaaliin päässeistä kirjoista olin lukenut kolme eli puolet (Kauheimmat runot, Taivaalta tippuvat asiat ja Kun aika loppuu). Voittajaksi julistettiin Elina Hirvosen Kun aika loppuu, jota olin toivonutkin voittajaksi. Hirvonen piti hienon puheen, jossa hän kertoi, kuinka paljon nimenomaan nuorten valitsema palkinto hänelle merkitsee. Lisäksi hän muistutti, että ihan jokaisen on mahdollista muuttaa maailmaa. 

Suomen kirjailijaliitto esittää: Steampunkin kirjalliset maisemat

Seuraavaksi menimme kuuntelemaan steampunk-paneelia, jossa keskustelivat Magdalena Hai, Anni Nupponen ja J. S. Meresmaa. Keskustelua johti Paula Havaste. Paneeli oli todella kiinnostava: keskustelu kulki steampunkin termistön ja alalajien määrittelyn kautta lopulta kirjailijoiden vaatevalintoihin, jotka olivat todella mielenkiintoisia, valintaan oli käytetty selvästikin aikaa ja harkintaa. (Ja ne olivatkin aivan ihania!) Ehkä mielenkiintoisinta oli huomio steampunkin feministisyydestä: monissa genren romaaneissa ja novelleissa pääosissa on nimenomaan tiedenaisia tai muuten vain rattaista ja höyrystä kiinnostuneita naisia. Lopussa kirjailijat vielä jakoivat steampunk-aiheisia kirja- ja elokuvavinkkejä, joita en tosin enää muista. Milloinkohan opin kirjoittamaan asioita muistiin? 

Elina Pitkäkangas: Kuura

Lokakuun koosteen lukeneet tietävät, miten paljon pidin Elina Pitkäkankaan Kuurasta. Lauantain ensimmäinen KirjaKallio-ohjelma oli siis luonnollisesti Pitkäkankaan haastattelu. Kuuran teemoja ja henkilöitä pohdittiin todella syvällisesti ja kiinnostavasti, eikä vain pintapuolisesti kerrottu hahmoista ja juonesta. Kirjan äskettäin lukeneena keskustelua oli erittäin mielenkiintoista seurata: kirjan tapahtumat olivat vielä kirkkaina mielessä ja keskustelu ravisteli joitain asioita eri suuntiin. Pitkäkangas kertoi monen asian saavan tarkempaa käsittelyä keväällä ilmestyvässä Kajossa, jota odotan entistä suuremmalla innolla. 

Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita

Heti Elina Pitkäkankaan jälkeen KirjaKalliolla alkoi Maria Turtschaninoffin haastattelu hänen uutuuskirjastaan Naondel. Naondel on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Maresille, jota rakastin suunnattomasti (kuten myös muita Turtschaninoffin kirjoja). Turtschaninoff kertoi, ettei yleensä juurikaan ajattele, onko hänen kirjoittamansa asiat sopivia tai kenelle kirja soveltuisi, mutta Naondelin kanssa hän oli joutunut oikeasti pohtimaan, voiko hän kirjoittaa sellaisista asioista, joista kirjassa puhutaan. Avatessaan uutiset hän kuitenkin tajusi, että samaa tapahtuu koko ajan todellisuudessakin, joten miksei niitä voisi käsitellä fiktion keinoin? Odotan innolla Naondelin lukemista. (Pakko myös mainita kirjailijan ihana punainen mekko!!)

Muita ajatuksia lauantaista: 

• Kaikki kirjailijat esiintuivät kovin luontevasti ja puhuivat älykkäästi aiheesta kuin aiheesta. Arvostan.

• Mikko Kuustonen käveli ohitseni pari kertaa. Helsingissä on siis mahdollista tavata kenet tahansa. 

• Muut kirjabloggaajat olivat hyvin älykkäitä ja aikuisia ihmisiä. Tavatessani bloggaajalauman ensi kertaa lauantaina Boknäsin pisteellä koin valtaisan ujouskohtauksen sekä iän ja melko pienen ja tuntemattoman blogin aiheuttaman alemmuuskompleksin ja pakenin kuuntelemaan steampunk-paneelia. Paneelin jälkeen uskalsin tulla takaisin, vaikka olo oli edelleen melkoisen lapsellinen muiden puhuessa viisaasti yliopistojen eroista ja erilaisista murteista. Hienoa joukkoa kirjabloggajat ovat kaikesta huolimatta ja oli oikeasti tosi kiva nähdä teitä kaikkia, vaikken hirveästi uskaltanutkaan jutella! 

• KirjaKallion ohjelmat olivat parhaita. Kysymykset olivat oikeasti kiinnostavia ja huolella mietittyjä, sellaisia, että kirjailijatkin joutuivat miettimään niihin vastauksia. Haastattelijat olivat perehtyneet hommaansa lukemalla käsiteltävän kirjan ja myös kirjailijan aiempia haastatteluja. Puhe-esitykset kirjoista olivat loistavia ja kohdat hienosti perusteltuja. 

Harmituksia:

• Ruokamessuille eivät alle 18-vuotiaat päässeet ilman huoltajia. Olin erittäin pettynyt. Toivottavasti tämä korjataan ensi vuonna. 

• Nurkka ei ollut yhtä tyhjä, hiljainen ja tilava kuin viime vuonna. 

Tähtihetkiä: 

• Messuporukka. Hieman epäilytti, miten viime vuodesta kaksinkertaiseksi paisunut joukko toimii, mutta vastaus oli erittäin hyvin. Oli ihana nähdä ihmisiä, joita on ollut niin kova ikävä, että melkein sattuu, saada lämpöisiä halauksia ja viettää aikaa messukeskuksen pöytien välissä höpötellen milloin kirjoista ja milloin rakkaudesta Adlibris-karkkeihin. 

• "Tähän minä jään." Näin joku meistä sanoi jossain vaiheessa päivää (muisti toimii kuin unelma, kuten huomaatte!) ja näistä kolmesta sanasta tuli messuviikonlopun motto. Siihen hetkeen, niiden ihmisten seuraan todellakin tahtoisin jäädä, jos vain suinkin voisin. (Tunnistaako joku muuten, missä kirjassa samaiset sanat esiintyvät?)

• Nimmaroidut kirjat ja nimmarit ylipäänsä. Lauantain saalis oli Don Rosan (!!!!!!!!!), Elina Pitkäkankaan ja Maria Turtschaninoffin nimikirjoitukset. 

• Illan aikana kävelin kolme kertaa Alivaltiosihteerin ohjelman ohi aina eri puolella messuhallia. Jokaisella kolmella kerralla kerroin seurueelle lapsuusmuiston liittyen Simo Frangeniin. 

• Ei enää varsinaisesti messuihin liittyvä, mutta lauantaihin kuitenkin: Hirviöasiakaspalvelun ääneenluku yöpaikassa, ystävällisen kasan muodostaminen, eeppinen Wikipedia-peli ja patjakierintä. 

Sunnuntai 30.10.

Kokoonpano: suurin piirtein sama kuin lauantainakin

Ohjelma: 

Chick littiä yli genrerajojen

Aamun ensimmäinen paneeli käsitteli itselleni melko vierasta aihetta, chick littiä. Puhumassa olivat Niina With, Tuija Lehtinen, Anna Hallava, Tiina Piilola ja Liliana Lento ja puhetta johti Maria Carole. (Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kirjailijoiden olisi pitänyt istua samassa järjestyksessä kuin heidät mainittiin taustakankaalla.) Keskustelua oli meillyttävä seurata, mutta koska en ole erityisemmin chick littiä lukenut, en usko saaneeni paneelista kaikkea irti.  Mielenkiintoista olivat ajatukset chick litin feministisyydestä. Täytyy myöntää, ettei chick lit ollut ensimmäinen tyylilaji, joka tulee mieleen feministisestä kirjallisuudesta. Keskustelu kuitenkin osoitti, että näin on. Emme kuunnelleet tätä paneelia loppuun asti, koska meillä oli kiire seuraavaan ohjelmaan, joten en tiedä, miten keskustelu päättyi. 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

J. S. Meresmaa kertoi pienoisromaaninsa Naakkamestarin synnystä KirjaKalliolla. Vaihtoehtohistorialliselle Tampereelle sijoittuva tarina kuulosti erittäin kiinnostavalta. Oli ihana kuulla, kuinka Meresmaa oli saanut idean romaaniinsa ja kuinka syvällisesti hahmojen toimintaa päästiin analysoimaan. Tätä(kin) keskustelua olisi voinut kuunnella kauemmin!

Lumi

Seita Vuorelan kuollessa keväällä 2015 häneltä jäi kesken romaanikäsikirjoitus nimeltä Lumi. Kustantaja pyysi Vuorelan ystävää, kirjailija ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarista viimeistelemään Vuorelan viimeisen romaanin. Huotarinen luki Vuorelan hänelle lähettämiä sähköposteja saadakseen apua työssään. Myös H. C. Andersenin Lumikuningatar-satu liittyy romaaniin vahvasti ja siitäkin oli apua, kun ei tiennyt, miten jatkaa kirjoittamista. Odotan tämänkin, aiheeltaan varsin ajankohtaisen kirjan lukemista innolla. 

Muita ajatuksia:

• Helsingissä ratikkakuskeja ei pidä kiittää. Aamulla ratikkaa kuljettanut kuski katsoi pahasti, kun huikkasin tottuneesti kiitokset noustessani messukeskuksella pois. 

• Yleensä en pidä paikoista, joissa on paljon ihmisiä. Sunnuntaina ihmisiä ei ollut enää niin paljon kuin lauantaina, mutta kumpanakaan päivänä en ahdistunut ihmismäärästä juuri lainkaan, vaikka ehkä bloggaajien narikkaa lukuunottamatta joka paikka oli täynnä ihmisiä. Tiedä sitten, mistä se johtui, mutta se oli erittäin hieno asia.

• Aino- ja Kullervo-lavat eivät sijaitse messuhallissa hälinän keskellä vaan omissa oloissaan kauempana. Suljetut huoneet ovat rauhallisempia verrattuina muihin lavoihin, mutta se nostaa kynnystä tulla kuuntelemaan tai lähteä pois kesken kaiken. 

Harmituksia: 

• En ehtinyt nähdä kaikkia ystäviä niin paljon kuin olisin halunnut.

• Kolusin antikvariaatit läpi etsien Nokkosvallankumousta ja/tai Rosvoruhtinasta. Kumpaakaan ei löytynyt ja olin surullinen. 

• Edelleen ne ruokamessut. 

• Messujen loppuminen ja se, että seuraavia pitää odottaa vuoden verran. 

Tähtihetkiä:

• Jälleen nimmarit. Tämän päivän saalis oli J. S. Meresmaan ja Vilja-Tuulia Huotarisen nimmarit. 

• Eräs kirjailija sanoi muistavansa minut. Turha varmaan sanoakaan, miten leijailin kolme senttiä maanpinnan yläpuolella hämmennyksestä ja ilosta. 

• Kirjabloggaajat, tänäänkin. Olette mahtavia ihmisiä. 

• Kaksi eeppistä juoksua messukeskuksen halki. 

• Ihana ja mukava metrilakumyyjä. 

•  Seisoskellessamme pienenä porukkana luoksemme tuli henkilö, joka tuli vapaaehtoisesti sanomaan, että on lukenut blogejamme. Osoitin, kuinka älykäs ja kokenut bloggaaja olin avaamalla ja sulkemalla suutani kuin kala kuivalla maalla, änkyttäen epäuskoisena: "Ai mun blogia myös???" Jotenkin olin ehtinyt jo tottua siihen, ettei minun pienestä blogistani ole moni edes kuullutkaan, ja lukijan olemassaolo tuli ihan puskista. Hämmennyksestäni huolimatta olen kuitenkin todella iloinen, että tämä henkilö tuli sanomaan moi. Mikäli luet tätä ja tunnistat itsesi, moi vaan sinullekin. Olit yksi sunnuntaini ehdottomasti parhaista hetkistä. 

Vaikka messuhulinaan ja -tunnelmaan olisi ollut ihana jäädä, arki ja velvollisuudet, koeviikosta puhumattakaan kutsuivat sunnuntai-iltana. Ryhmähalausten, kyynelten ja hymyjen saattelemana nousin junaan ja kotimatka alkoi. Matka kului metrilakua syöden, Salsa Tequilaa kuunnellen ja ranskaa opiskellen siten miten itkemiseltä pystyin. 

Kirjasaaliini:

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (Susi ja Ellen ystävällisesti painostivat, ostin osittain ylistyksen ja osittain ystävyyssuhteiden säilymisen vuoksi)

J. S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit (trilogian yhteisnide, on kiinnostanut jo pitkään)

Seita Vuorela (viimeistellyt Vilja-Tuulia Huotarinen): Lumi (hienon kirjailijan viimeiseksi jäänyt teos)

Sesse Koivisto: Tapiiri sohvapöydän alla (rakastin Koiviston kirjoja ala-asteikäisenä ja olin pitkään haaveillut jonkun hankkimisesta omaan hyllyyn, joten uutuuskirja lähti matkaan heti)

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli (toinen, enemmän aggressiivisen kuin ystävällisen painostuksen tuloksena ostettu kirja, Tuulen varjon ostin kesällä pokkarialesta)

Maria Turtschaninoff: Naondel (Maresin jatko-osa, ehdottomasti ostoslistalla!)

Yhteenveto: 

Toinen kerta Helsingin kirjamessuilla oli erilainen kuin ensimmäinen, mutta aivan yhtä mahtava. Nyt kun suunnilleen tiesi, miten hommat pyörivät, pystyi keskittymään paremmin ohjelmiin ja näytteilleasettajien tarjonnan tutkimiseen. Messujen isoin harmitus olivat ruokamessut. Viime vuonna hankin suunnilleen kaiken ruuan sieltä, nyt jouduin turvautumaan alakerran (tupaten täynnä) oleviin ravintoloihin. (Ruoka oli hyvää sielläkin, ei sen puoleen.) Ohjelmat olivat todella mielenkiintoisia, ja seura mitä mainiointa. Messukeskuksen sisällä oli kokonaan oma pienoismaailmansa, jossa kaikki ihmiset olivat innostuneita kirjoista ja kirjallisuudesta. Siellä oli todella hyvä olla, turvassa lokakuiselta sateelta ja tuulelta. 

Ja vielä kiitokset:

Valtaisa kiitos Helsingin messukeskukselle bloggaajapassista. Ylistävä kiitos kustantamoille ja kirjailijoille kirjoista, tarinoista, haastatteluista. Lämmin kiitos kirjabloggaajille, joita oli hauska ja jännittävä tavata. Halaus ja kiitos messuseuralleni, olette rakkaita ja ikävä on. Kiitos ihan kaikille, jotka viikonlopustani niin hienon ja ikimuistoisen. 

Ensi vuonna uudelleen, eikös juu?