tiistai 15. marraskuuta 2016

Tähän minä jään – Helsingin kirjamessut 2016

Kun väsynyt bloggaaja raahautui messuviikonlopun jälkeen kotiin, hän kaatui sänkyyn ja nukahti lähes saman tien. Raskas viikko vaati raskaat huvit, mutta paljon parempaa hupia kuin Helsingin kirjamessut ei olisi voinut lokakuun viimeiselle viikonlopulle keksiä.

Hyvät kaikenkarvaiset ystäväni (/lukijani/satunnaiset ohikulkijat/anonyymit stalkkerit/ulkomaalaiset robotit), tässä on Lasisipulissa-blogin virallinen raportti Helsingin kirjamessuilta vuodelta 2016.

Omaperäinen kuvavalinta tähän alkuun, eikö totta?

Lauantai 29.10.

Kokoonpano
valehtelematta maailman paras messujengi: Kirjaneito, Susi, Ellen, Timo, Maria ja Mysteeri-Nalle.

Ohjelma:

Don Rosa & Ankkaklassikot

Saavuin messuille vähän tiukalla aikataululla ottaen huomioon, että Don Rosan haastattelu alkoi 10.30, vain hetkeä myöhemmin kuin bussi lauantaiaamuna parkkeerasi messukeskuksen pihaan. Kävin heittämässä takkini pressitiloihin ja nappaamassa mukaani pari minua ystävällisesti odottanutta ystävää ja he opastivat minut syöksymään Aleksis Kivelle. Don Rosa on yksi ehdoton suosikkini Aku Ankka -taiteilijoista niin piirtotyylinsä kuin käsikirjoitustensa osalta ja hänen juttujaan olisi ollut kiinnostavaa kuunnella, mutta koko haastattelu meni minulta melko lailla ohi. Olin nimittäin niin kovilla kierroksilla päästessäni pitkän odotuksen jälkeen messukeskukseen ja nähdessäni ystävät pitkästä aikaa, etten kyennyt seisomaan paikallani ja kuuntelemaan hiljaa höpöttämättä joka väliin jotain omaa juttua. Hieman harmittaa, mutta toisaalta näin Rosan heittelevän chilejä yleisöön ja kuulin myös muutaman jutun haastattelusta. 


Nuori Aleksis -palkinnon jako

Vietin kesäni lukien suomalaista kaunokirjallisuutta Nuorta Aleksista varten, joten olihan se pakko mennä katsomaan palkinnonjakoa. Finaaliin päässeistä kirjoista olin lukenut kolme eli puolet (Kauheimmat runot, Taivaalta tippuvat asiat ja Kun aika loppuu). Voittajaksi julistettiin Elina Hirvosen Kun aika loppuu, jota olin toivonutkin voittajaksi. Hirvonen piti hienon puheen, jossa hän kertoi, kuinka paljon nimenomaan nuorten valitsema palkinto hänelle merkitsee. Lisäksi hän muistutti, että ihan jokaisen on mahdollista muuttaa maailmaa. 


Suomen kirjailijaliitto esittää: Steampunkin kirjalliset maisemat

Seuraavaksi menimme kuuntelemaan steampunk-paneelia, jossa keskustelivat Magdalena Hai, Anni Nupponen ja J. S. Meresmaa. Keskustelua johti Paula Havaste. Paneeli oli todella kiinnostava: keskustelu kulki steampunkin termistön ja alalajien määrittelyn kautta lopulta kirjailijoiden vaatevalintoihin, jotka olivat todella mielenkiintoisia, valintaan oli käytetty selvästikin aikaa ja harkintaa. (Ja ne olivatkin aivan ihania!) Ehkä mielenkiintoisinta oli huomio steampunkin feministisyydestä: monissa genren romaaneissa ja novelleissa pääosissa on nimenomaan tiedenaisia tai muuten vain rattaista ja höyrystä kiinnostuneita naisia. Lopussa kirjailijat vielä jakoivat steampunk-aiheisia kirja- ja elokuvavinkkejä, joita en tosin enää muista. Milloinkohan opin kirjoittamaan asioita muistiin? 


Elina Pitkäkangas: Kuura

Lokakuun koosteen lukeneet tietävät, miten paljon pidin Elina Pitkäkankaan Kuurasta. Lauantain ensimmäinen KirjaKallio-ohjelma oli siis luonnollisesti Pitkäkankaan haastattelu. Kuuran teemoja ja henkilöitä pohdittiin todella syvällisesti ja kiinnostavasti, eikä vain pintapuolisesti kerrottu hahmoista ja juonesta. Kirjan äskettäin lukeneena keskustelua oli erittäin mielenkiintoista seurata: kirjan tapahtumat olivat vielä kirkkaina mielessä ja keskustelu ravisteli joitain asioita eri suuntiin. Pitkäkangas kertoi monen asian saavan tarkempaa käsittelyä keväällä ilmestyvässä Kajossa, jota odotan entistä suuremmalla innolla. 


Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita

Heti Elina Pitkäkankaan jälkeen KirjaKalliolla alkoi Maria Turtschaninoffin haastattelu hänen uutuuskirjastaan Naondel. Naondel on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Maresille, jota rakastin suunnattomasti (kuten myös muita Turtschaninoffin kirjoja). Turtschaninoff kertoi, ettei yleensä juurikaan ajattele, onko hänen kirjoittamansa asiat sopivia tai kenelle kirja soveltuisi, mutta Naondelin kanssa hän oli joutunut oikeasti pohtimaan, voiko hän kirjoittaa sellaisista asioista, joista kirjassa puhutaan. Avatessaan uutiset hän kuitenkin tajusi, että samaa tapahtuu koko ajan todellisuudessakin, joten miksei niitä voisi käsitellä fiktion keinoin? Odotan innolla Naondelin lukemista. (Pakko myös mainita kirjailijan ihana punainen mekko!!)

Muita ajatuksia lauantaista

• Kaikki kirjailijat esiintuivät kovin luontevasti ja puhuivat älykkäästi aiheesta kuin aiheesta. Arvostan.

• Mikko Kuustonen käveli ohitseni pari kertaa. Helsingissä on siis mahdollista tavata kenet tahansa. 

• Muut kirjabloggaajat olivat hyvin älykkäitä ja aikuisia ihmisiä. Tavatessani bloggaajalauman ensi kertaa lauantaina Boknäsin pisteellä koin valtaisan ujouskohtauksen sekä iän ja melko pienen ja tuntemattoman blogin aiheuttaman alemmuuskompleksin ja pakenin kuuntelemaan steampunk-paneelia. Paneelin jälkeen uskalsin tulla takaisin, vaikka olo oli edelleen melkoisen lapsellinen muiden puhuessa viisaasti yliopistojen eroista ja erilaisista murteista. Hienoa joukkoa kirjabloggajat ovat kaikesta huolimatta ja oli oikeasti tosi kiva nähdä teitä kaikkia, vaikken hirveästi uskaltanutkaan jutella! 

• KirjaKallion ohjelmat olivat parhaita. Kysymykset olivat oikeasti kiinnostavia ja huolella mietittyjä, sellaisia, että kirjailijatkin joutuivat miettimään niihin vastauksia. Haastattelijat olivat perehtyneet hommaansa lukemalla käsiteltävän kirjan ja myös kirjailijan aiempia haastatteluja. Puhe-esitykset kirjoista olivat loistavia ja kohdat hienosti perusteltuja. 

Harmituksia:

• Ruokamessuille eivät alle 18-vuotiaat päässeet ilman huoltajia. Olin erittäin pettynyt. Toivottavasti tämä korjataan ensi vuonna. 

• Nurkka ei ollut yhtä tyhjä, hiljainen ja tilava kuin viime vuonna. 

Tähtihetkiä

• Messuporukka. Hieman epäilytti, miten viime vuodesta kaksinkertaiseksi paisunut joukko toimii, mutta vastaus oli erittäin hyvin. Oli ihana nähdä ihmisiä, joita on ollut niin kova ikävä, että melkein sattuu, saada lämpöisiä halauksia ja viettää aikaa messukeskuksen pöytien välissä höpötellen milloin kirjoista ja milloin rakkaudesta Adlibris-karkkeihin. 

• "Tähän minä jään." Näin joku meistä sanoi jossain vaiheessa päivää (muisti toimii kuin unelma, kuten huomaatte!) ja näistä kolmesta sanasta tuli messuviikonlopun motto. Siihen hetkeen, niiden ihmisten seuraan todellakin tahtoisin jäädä, jos vain suinkin voisin. (Tunnistaako joku muuten, missä kirjassa samaiset sanat esiintyvät?)

• Nimmaroidut kirjat ja nimmarit ylipäänsä. Lauantain saalis oli Don Rosan (!!!!!!!!!), Elina Pitkäkankaan ja Maria Turtschaninoffin nimikirjoitukset. 

• Illan aikana kävelin kolme kertaa Alivaltiosihteerin ohjelman ohi aina eri puolella messuhallia. Jokaisella kolmella kerralla kerroin seurueelle lapsuusmuiston liittyen Simo Frangeniin. 

• Ei enää varsinaisesti messuihin liittyvä, mutta lauantaihin kuitenkin: Hirviöasiakaspalvelun ääneenluku yöpaikassa, ystävällisen kasan muodostaminen, eeppinen Wikipedia-peli ja patjakierintä. 

Sunnuntai 30.10.

Kokoonpano: suurin piirtein sama kuin lauantainakin

Ohjelma


Chick littiä yli genrerajojen

Aamun ensimmäinen paneeli käsitteli itselleni melko vierasta aihetta, chick littiä. Puhumassa olivat Niina With, Tuija Lehtinen, Anna Hallava, Tiina Piilola ja Liliana Lento ja puhetta johti Maria Carole. (Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kirjailijoiden olisi pitänyt istua samassa järjestyksessä kuin heidät mainittiin taustakankaalla.) Keskustelua oli meillyttävä seurata, mutta koska en ole erityisemmin chick littiä lukenut, en usko saaneeni paneelista kaikkea irti.  Mielenkiintoista olivat ajatukset chick litin feministisyydestä. Täytyy myöntää, ettei chick lit ollut ensimmäinen tyylilaji, joka tulee mieleen feministisestä kirjallisuudesta. Keskustelu kuitenkin osoitti, että näin on. Emme kuunnelleet tätä paneelia loppuun asti, koska meillä oli kiire seuraavaan ohjelmaan, joten en tiedä, miten keskustelu päättyi. 


J. S. Meresmaa: Naakkamestari

J. S. Meresmaa kertoi pienoisromaaninsa Naakkamestarin synnystä KirjaKalliolla. Vaihtoehtohistorialliselle Tampereelle sijoittuva tarina kuulosti erittäin kiinnostavalta. Oli ihana kuulla, kuinka Meresmaa oli saanut idean romaaniinsa ja kuinka syvällisesti hahmojen toimintaa päästiin analysoimaan. Tätä(kin) keskustelua olisi voinut kuunnella kauemmin!


Lumi

Seita Vuorelan kuollessa keväällä 2015 häneltä jäi kesken romaanikäsikirjoitus nimeltä Lumi. Kustantaja pyysi Vuorelan ystävää, kirjailija ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarista viimeistelemään Vuorelan viimeisen romaanin. Huotarinen luki Vuorelan hänelle lähettämiä sähköposteja saadakseen apua työssään. Myös H. C. Andersenin Lumikuningatar-satu liittyy romaaniin vahvasti ja siitäkin oli apua, kun ei tiennyt, miten jatkaa kirjoittamista. Odotan tämänkin, aiheeltaan varsin ajankohtaisen kirjan lukemista innolla. 

Muita ajatuksia:

• Helsingissä ratikkakuskeja ei pidä kiittää. Aamulla ratikkaa kuljettanut kuski katsoi pahasti, kun huikkasin tottuneesti kiitokset noustessani messukeskuksella pois. 

• Yleensä en pidä paikoista, joissa on paljon ihmisiä. Sunnuntaina ihmisiä ei ollut enää niin paljon kuin lauantaina, mutta kumpanakaan päivänä en ahdistunut ihmismäärästä juuri lainkaan, vaikka ehkä bloggaajien narikkaa lukuunottamatta joka paikka oli täynnä ihmisiä. Tiedä sitten, mistä se johtui, mutta se oli erittäin hieno asia.

• Aino- ja Kullervo-lavat eivät sijaitse messuhallissa hälinän keskellä vaan omissa oloissaan kauempana. Suljetut huoneet ovat rauhallisempia verrattuina muihin lavoihin, mutta se nostaa kynnystä tulla kuuntelemaan tai lähteä pois kesken kaiken. 

Harmituksia

• En ehtinyt nähdä kaikkia ystäviä niin paljon kuin olisin halunnut.

• Kolusin antikvariaatit läpi etsien Nokkosvallankumousta ja/tai Rosvoruhtinasta. Kumpaakaan ei löytynyt ja olin surullinen. 

• Edelleen ne ruokamessut. 

• Messujen loppuminen ja se, että seuraavia pitää odottaa vuoden verran. 

Tähtihetkiä:

• Jälleen nimmarit. Tämän päivän saalis oli J. S. Meresmaan ja Vilja-Tuulia Huotarisen nimmarit. 

• Eräs kirjailija sanoi muistavansa minut. Turha varmaan sanoakaan, miten leijailin kolme senttiä maanpinnan yläpuolella hämmennyksestä ja ilosta. 

• Kirjabloggaajat, tänäänkin. Olette mahtavia ihmisiä. 

• Kaksi eeppistä juoksua messukeskuksen halki. 

• Ihana ja mukava metrilakumyyjä. 

•  Seisoskellessamme pienenä porukkana luoksemme tuli henkilö, joka tuli vapaaehtoisesti sanomaan, että on lukenut blogejamme. Osoitin, kuinka älykäs ja kokenut bloggaaja olin avaamalla ja sulkemalla suutani kuin kala kuivalla maalla, änkyttäen epäuskoisena: "Ai mun blogia myös???" Jotenkin olin ehtinyt jo tottua siihen, ettei minun pienestä blogistani ole moni edes kuullutkaan, ja lukijan olemassaolo tuli ihan puskista. Hämmennyksestäni huolimatta olen kuitenkin todella iloinen, että tämä henkilö tuli sanomaan moi. Mikäli luet tätä ja tunnistat itsesi, moi vaan sinullekin. Olit yksi sunnuntaini ehdottomasti parhaista hetkistä. 

Vaikka messuhulinaan ja -tunnelmaan olisi ollut ihana jäädä, arki ja velvollisuudet, koeviikosta puhumattakaan kutsuivat sunnuntai-iltana. Ryhmähalausten, kyynelten ja hymyjen saattelemana nousin junaan ja kotimatka alkoi. Matka kului metrilakua syöden, Salsa Tequilaa kuunnellen ja ranskaa opiskellen siten miten itkemiseltä pystyin. 


Kirjasaaliini:

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (Susi ja Ellen ystävällisesti painostivat, ostin osittain ylistyksen ja osittain ystävyyssuhteiden säilymisen vuoksi)

J. S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit (trilogian yhteisnide, on kiinnostanut jo pitkään)

Seita Vuorela (viimeistellyt Vilja-Tuulia Huotarinen): Lumi (hienon kirjailijan viimeiseksi jäänyt teos)

Sesse Koivisto: Tapiiri sohvapöydän alla (rakastin Koiviston kirjoja ala-asteikäisenä ja olin pitkään haaveillut jonkun hankkimisesta omaan hyllyyn, joten uutuuskirja lähti matkaan heti)

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli (toinen, enemmän aggressiivisen kuin ystävällisen painostuksen tuloksena ostettu kirja, Tuulen varjon ostin kesällä pokkarialesta)

Maria Turtschaninoff: Naondel (Maresin jatko-osa, ehdottomasti ostoslistalla!)

Yhteenveto

Toinen kerta Helsingin kirjamessuilla oli erilainen kuin ensimmäinen, mutta aivan yhtä mahtava. Nyt kun suunnilleen tiesi, miten hommat pyörivät, pystyi keskittymään paremmin ohjelmiin ja näytteilleasettajien tarjonnan tutkimiseen. Messujen isoin harmitus olivat ruokamessut. Viime vuonna hankin suunnilleen kaiken ruuan sieltä, nyt jouduin turvautumaan alakerran (tupaten täynnä) oleviin ravintoloihin. (Ruoka oli hyvää sielläkin, ei sen puoleen.) Ohjelmat olivat todella mielenkiintoisia, ja seura mitä mainiointa. Messukeskuksen sisällä oli kokonaan oma pienoismaailmansa, jossa kaikki ihmiset olivat innostuneita kirjoista ja kirjallisuudesta. Siellä oli todella hyvä olla, turvassa lokakuiselta sateelta ja tuulelta. 

Ja vielä kiitokset:
Valtaisa kiitos Helsingin messukeskukselle bloggaajapassista. Ylistävä kiitos kustantamoille ja kirjailijoille kirjoista, tarinoista, haastatteluista. Lämmin kiitos kirjabloggaajille, joita oli hauska ja jännittävä tavata. Halaus ja kiitos messuseuralleni, olette rakkaita ja ikävä on. Kiitos ihan kaikille, jotka viikonlopustani niin hienon ja ikimuistoisen. 

Ensi vuonna uudelleen, eikös juu? 

12 kommenttia:

  1. Sulla onkin ollut monipuolinen messukokemus! Itsekin huomasin että oli helpompaa suunnitella menojaan nyt kun messuilla pyöri toista kertaa.

    Ja ihanaa oli tavata, eikä alemmuuskompleksille ole tosiaan mitään syytä ❤️

    Ps. Tähän minä jään kuulostaa kovasti Runotytöltä :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtihän sitä monenlaista nähdä ja kokea, mutta niin paljon kiinnostavia ohjelmia jäi kuulemattakin... Oli tosiaan ihana nähdä millainen naama blogin takaa löytyy :3

      Ja kyllä, Runotyttöhän se!

      Poista
  2. Kuulostaa todella hauskalta viikonlopulta ja kiva postauskin! :) Minäkin muistin heti otsikosta Runotytössä olleen tarinan, ja kirjasta "Anna ja muut ystävämme" saman kuuluneen oikeastikin Monthomeryn sukutarinoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :3 Aaa, en tiennytkään, että Murrayn sukutarina oli tosi! On jo pitkään pitänyt lukea tuo Anna ja muut ystävämme, voisin etsiä kirjastosta seuraavan kerran sinne eksyessäni.

      Poista
  3. Kattava ja hieno raportti. :) Olivat muuten tänä vuonna muuttaneet ruokamessuja niin, että ruoka-annoksia ei voinut ostaa suoraan kortilla tai käteisellä. Sen sijaan olisi pitänyt mennä sellaiseen kolossaaliseen jonoon ostamaan lipukkeita, jotka vaihdettiin sitten ruokiin. Ja ainakin lauantaina ihmisiä oli niin paljon, että eteneminenkin oli vaikeaa. Joten et menettänyt mitään.

    Minäkään en muista, mitä ne steampunk-suositukset olivat. Pitäisi varmaan kysyä eräältä minua viisaammalta, joka laittoi ne ylös. Miyazaki ainakin mainittiin? Ja joku tosi tuttu sarja/kirja. Steampunk-paneeli oli tosi kiva ja sen inspiroimana ostin kirjankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhistus, jopas oli outo systeemi... Toivotaan, että ensi vuonna ruokamessuilla palattaisiin viimevuotiseen, hyvin toimineeseen tapaan.

      Ai niin Miyazaki! Liikkuvasta linnasta puhuttiin, ellei muistini vallan petä. Se on kyllä aivan ihana leffa. Mäkin tykkäsin paneelista hurjasti! Minkä kirjan ostit?

      Poista
  4. Sanopa muuta. Olihan tuo kätevämpi ruokien myyjille, mutta ei kenellekään muulle.

    Liikkuvasta linnasta ainakin puhuttiin joo! Se on tosiaan ihana. :3 Ennen Liikkuvaa linnaa en ollut nähnyt muita Chibli-filmejä ja muistan yhä, kuinka uskomattoman vaikutuksen se teki. Niin ja ostin sen Koneita ja korsetteja-antologian. Hortoilin Osuuskunnan kojulle ja myivät siellä kyseistä opusta vitosella. Paneelin esiintyjät olivat niin huippuja ettei tarvinnut kahdesti miettiä ostaako vai eikö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkuva linna on upea. Se ei ollut ensimmäinen näkemäni Ghibli-leffa, mutta ala-asteikäisenä sen ensi kerran näin ja olin aivan hurmioitunut :D Koneita ja korsetteja on ihana novellikokoelma! Pidin lähes jokaisesta novellista. Hyvä ostos siis :)

      Poista
  5. "Vapaaehtoisesti" tervehtimään tullut henkilö ilmoittautuu! Jouduin kyllä henkisesti pakottamaan itseni, että uskalsin :D Jos yhtään lohduttaa, niin en ollenkaan huomannut sun "kala-kuivalla-maalla"-imitaatiota, koska olin itse ihan kipsissä enkä tiennyt mitä sanoa. Mutta tästä postauksesta tuli niin hyvä mieli!! ^.^

    Kyllä tätä sun blogia on tosiaan tullut luettua enemmänkin, Kirjanidon kautta alunperin löysin teidät muut. Viime aikoina musta on vaan kuoriutunut vähän laiskempi bloginlukija, niin että tämänkin huomasin sitten vasta nyt... Mutta kyllä mä aina välillä palaan lukemaan ja kahlaan sitten kerralla useammat rästiin jääneet tekstit. Enkä meinannut sua aluksi siellä messuilla tunnistaa, kun en tiennyt miltä näytät. Suden ja Kirjaneidon kuvia oon onneksi välillä nähnyt, niin bongasin sitten teidät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kommentoin molempiin erikseen, niin ei tule sitten romaania tästä kommentista.)

      Ihanaa, että tulit moikkaamaan! Se oli niin hämmentävä tilanne, etten edes huomannut että sua jännitti :) mutta kiva kun uskaltauduit sanomaan, itsellä tuskin olisi rohkeus riittänyt moiseen :D

      Hah, tiedän itsekin, että kun naamaa ei blogissa näy, ei sitä sitten kukaan julkisella paikalla tunnista (se on hyväkin asia, mutta ei tälläisessa tilanteessa :D) ja varsinkin kun passikin saattoi välillä olla piilossa neuletakin alla ja missä sattuu niin yritä siinä sitten tunnistaa... Mutta joo, ihana kun luet blogeja ja kommentoit ja ihan parasta kun tulit tervehtimään! (Olisitpa nähnyt mut sen jälkeen: toistelin vaan hämmentyneenä "joku lukee mun blogia, joku lukee mun blogia?????")

      Poista
  6. Tää sun messuohjelma vaikuttaa kyllä ihan täydelliseltä mun makuun! Tänä(kin) vuonna jäi multa suurin osa esiintyjistä seuraamatta, mutta onneksi messut tulee aina uudestaan... Ruuan suhteen vinkki seuraavia messuja varten: samaan aikaan järjestetään varjokirjamessut ihan siinä vieressä Pasilan Rauhanasemalla, ja tänä vuona sieltä ainakin sai ihan tosi hyvää ruokaa pientä (vapaaehtoista!) maksua vastaan. Se on ihan parin minuutin kävelyn päässä, kävin molempina päivinä syömässä siellä :) Ja se paikka on kanssa mukavan rauhallinen messukeskuksen hulinan jälkeen.

    Saan harvoin aikaiseksi kommantoida, mutta sitten kun kommentoin niin kommentoidaan kunnolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aivan parhautta tämänvuotinen ohjelma! Monia esityksiä jäi kuitenkin näkemättä ja se vähän kaivelee, mutta tosiaan, ensi vuonna uudet messut ja uudet ohjelmat! :)

      Enpä ole varjokirjamessuista ikinä kuullutkaan! Tosin onko se ihmekään täällä Kehä kolmosen ulkopuolella... Pistetään mieleen ensi vuotta varten, tosin silloin kyllä ikä riittää ruokamessuillekin, mikäli sama meno jatkuu ensi vuonnakin.

      Hahaa, pitkät kommentit ovat kivoja! :D

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.