keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Perhosia

Perhosia joka puolella
vatsanpohjassa
kämmenselällä
molemmilla olkapäillä
hiusten seassa

Perhosia huulilla, jotka sinnikkäästi nousevat ylöspäin
perhosia kurkussa, jossa kutittaa kikatus tai kiljahdus
perhosia silmäluomilla, silmäkulmissa

Perhosia sateisena tiistaina
läpinäkyviä, kevyitä
melkein näkymättömiä
pitkin ilmaa liihottelevina

Perhosia sateenvarjossa, kun lähden pois
perhosia perässäni liitelemässä
jäikö joku jälkeen? 

Perhosia hymykuopassa

(12.9. 2017)

***

Olen tainnut lähiaikoina kirjoittaa enemmän proosaa kuin runoja, mutta syysangstin keskeltä löytyikin palanen hattaraa. Taitaapa tämä sopia ystävänpäiväänkin, ainakin jollain tasolla. 

Lieneekö karhullakin perhosia vatsassa?
Rakastakaa ystäviänne (ja itseänne), tänään sen voi myös sanoa ääneen, jos muulloin meinaa unohtua. Pus <3

2 kommenttia:

  1. Ihana runo! "Perhosia sateenvarjossa, kun lähden pois" kuulostaa todella monitulkintaiselta. Hyvää ystävänpäivää sinulle ja hauskaa penkkaripäivää!

    VastaaPoista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)