lauantai 24. helmikuuta 2018

Hei me luetaan taas mutta ei me opita

Viime aikojen juttuja:

• Tekstitaidon yo-koe. Istuin salissa melkein loppuun asti ja kirjoitin niin raivokkaasti, että pelkäsin käteni irtoavan. Vaikka kynä ja paperi on yo-kokeessa varmempi väline, sähköisissä kokeissa on hyvätkin puolensa, totesin yrittäessäni epätoivoisesti saada kättäni jumppaamalla vähemmän kipeäksi. 

• Lukeminen. Lähinnä tietenkin koulukirjoja, mutta olen ehtinyt lukea vähän muutakin. Ehkä olen vähän hidas, mutta tajusin vasta alkuvuodesta, että bussissa lukeminen on vaihtoehto. Olenkin ehtinyt koulumatkoillani lukea ihan mukavasti "ihan oikeaa kirjallisuutta". Ostin pari päivää sitten Austenin Emman, kun löysin sen nättinä kovakantisena. Yleensä antikvariaateissa liikkuu vain rumaa kovakantista painosta kyseisestä kirjasta. Nyt omistan kaikki Austenit, jotka haluan omistaa, toisin sanoen kaikki, paitsi Kasvattitytön tarina :D 

• Juhlahulinaa. Viime viikolla kävin kotona lähinnä nukkumassa sekä vaihtamassa vaatteita ja piilareita, mutta hauskaa oli. Sain laittautua nätiksi, syödä hyvin ja nauttia tuttujen ihmisten seurasta sekä abeille järjestetyistä ohjelmanumeroista. Pienet ykköset olivat juhlissa samassa asemassa kuin minäkin kolme vuotta sitten. Aika kuluu nopeasti. 


• Kansallispuku. Koulullani on tämän suhteen pitkät perinteet, joten penkkaripäivän aamun vietin kansallispuvussa. Puvun etsiminen aiheutti pientä stressiä, mutta kun puvun päälleni sain, se istui kuin hansikas ja oli yllättävän mukava päällä. Vaikka puku oli myös todella kuuma, siinä oli silti mukavaa viettää päivää. Olisin voinut pitää sitä ylläni pidempäänkin! Olen melkein yli-innostunut kansallispuvusta, odotin melkein koko viime viikon, että saan pitää sitä päälläni. Takuulla käytän sitä myöhemminkin! (Onglemana on tosin se, etten saa pukua yksin päälle: siinä on niin paljon neppareita ja hakasia...) Olen yhä sen verran pärinöissäni kansallispuvusta, että se hivuttautui jopa piirtämiseen (ja osittain myös kirjoittamiseen, onhan kuvan hahmo eräs P:n keskeinen henkilö). 

• Penkkarit. Kansallispuvusta mainitsin jo, mutta koko päivä oli tosi kiva. Jotenkin odotin, että rekan lavalla olisi epämukavaa olla, mutta se olikin yllättävän hauskaa. Itse olin pukeutunut Wickedin Elfabaksi (tunnetaan ehkä paremmin Ihmemaa Ozin Lännen ilkeänä noitana), ja vaikka puvun vaihtamisessa ja kasvojen maalaamisessa tuli hirveä kiire ja vastoinkäymisiä, sain asuni kuitenkin ihan vakuuttavaan kuntoon viidessätoista minuutissa. Rekan kyydissä hakkasimme auton kylkeä karjuen koulumme nimeä ja laulaen abilauluja. Oli ihanaa nähdä, kuinka iloiseksi kaiken ikäiset ihmiset tulivat, kun heille heitti karkkia. Ihan parasta oli myös spotata väkijoukosta muutama yllättäväkin tuttu ja tärkeä ihminen. Ajeluiden jälkeen suurin osa porukasta lähti abiristeilylle, mutta itse menin kavereiden kanssa syömään. Sekin oli tosi kivaa, ja ainakin itselleni sopivampi tapa juhlistaa koulun loppumista kuin mahdollisesti stressiä aiheuttava risteily. Päivän kohokohtiin kuului myös kaupassa käyminen vihreänaamaisena :D 

• Kirjoittaminen ja editointi. En tosiaankaan olisi uskonut, että tässä elämänvaiheessa kummallekaan olisi aikaa, mutta niin vain olen ehtinyt tehdä kumpaakin jonkin verran. Kerralla kirjoittamani määrät eivät ehkä ole kovin suuria, mutta tammi- ja helmikuun yhteenlaskettu määrä onkin sitten aika mukava. Tarinat etenevät ja kirjoittaminen on kivaa, vaikka illan käyttäminen kirjoittamisen parissa aiheuttaakin hieman huonoa omatuntoa, vaikka kuinka olisin ehtinyt tehdä päivän koulujutut. Alunperin pelkäsin aiheuttaako yhtäaikainen raakatekstin kirjoittaminen ja toisen tekstin editointi sekoittumista ja vaikeuksia keskittyä, mutta onneksi P ja JL ovat tapahtumiltaan, tunnelmiltaan ja henkilöiltään melko erilaisia. 

Yllä olevaan kuvaan liittyvä teksti: 
"Yksin jäädessään hän oli yrittänyt kiinnittää huomionsa muihin tyttöihin, mutta hänen katseensa oli aina palannut takaisin siihen yhteen: auringonkultaisiin hiuksiin, jotka oli sidottu kirjavilla nauhoilla, heinäkuisen metsän väriä toistaviin, hieman vinoihin silmiin, siroihin, paljaisiin jalkoihin, jotka vilkkuivat valkoisen leningin monimutkaisesti kirjaillun helman alta.



• Lukuloman alku. Kavereiden kanssa pohdin, mahtaako kyseessä olla lukuloma vai lukuloma, mutta itse taidan kallistua ensimmäisen puolelle. Reaaleihin on nimittäin vielä aika paljon luettavaa... (Tosin fiilis on otsikossa lainatun abilaulun mukainen...) Ihan kokonaan en ole voinut lomalle heittäytyä, sillä minun on täytynyt vielä käydä koululla preleissä. Lukusuunnitelmaa pitää vähän uusia, mutta aion kyllä varata aikaa muullekin kuin pelkälle pänttäämiselle. Innolla odotan maaliskuun 21. päivää, kun pääsen marssimaan (toivon mukaan) viimeisen kerran kirjoitussalista ulos. 

• Wanhat. Kävin koululla katsomassa kakkosten wanhoja, ja voihan vieteri, miten kauniita ja komeita he olivatkaan! Teki mieli itsekin tanssia wanhat uudestaan. (Kävin kyllä kavereiden kanssa pistämässä parkettia uuteen uskoon yleisötanssien aikana, se oli hauskaa.) Vähän meinasi napsahtaa tätiasetukset päälle kakkosten menoa ihastellessani ja vähän meinasi myös itkettää, mutta sain hillittyä itseni ajoissa. Kahdella sanalla: ihanat wanhat. 

• Aurinko. Tämä ihmeellinen valoilmiö on ilostuttanut päiviäni kuluneella viikolla, vaikka on myös ollut hirmuisen kylmä. 

Vaikka kirjoitukset hieman ("hieman") stressaavatkin, yritän tasapainottaa urakkaa parhaani mukaan tekemällä toisinaan jotain ihan muuta. Tällä hetkellä odotan kaikista eniten pientä hiihtolomamatkaa Helsinkiin. Se tulee tosiaankin tarpeeseen! 

Mitä teille kuuluu? 

8 kommenttia:

  1. Oi olisipa kiva pukeutua kansallispukuun. :) Rohkaisevaa että olet ehtinyt muutakin kuin vain lukea kokeisiin! Kuukauden päästä ne ovat sitten ohi :) P.S. Ei saa muuttua tätimäiseksi, olin juuri tanssiessa ylpeä siitä kuinka olen wanha ja viisas. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallispuvussa oli kyllä kivaa! Jos tulee tilaisuus kokeilla, niin suosittelen :)

      Oi voi, kuukausi on yhtä aikaa tosi lyhyt ja kauhean pitkä aika... Mutta jep, onneksi tämä ei kestä ikuisesti.

      Minähän täteilin jo omissa wanhoissani :D "Ai että kun sinäkin olet jo iso!"

      Poista
  2. Tällä hetkellä on vähän sekalaiset fiilikset kiitos yhteishaun, mut eiköhän tämä vielä tästä. Ykköshakuvaihtoehto tuntuu sitä epätodennäköisemmältä, mitä enemmän yritän hakulomakkeita ja harrastustodistuksia sinne kirjoitella :D

    Mutta hiihtoloma on minun osaltani loppu, hiukan harmittaa palata taas kouluun, kun olisin halunnut tehdä ja nähdä enemmän.

    Tsemppiä (ja motivaatiota) sinulle luku-urakkaan ❤ Ja tuo aurinko on tosiaan merkillinen luonnonilmiö, se jaksaa aina näin kevättalvella yllättää vuosi toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin toissapäivänä, että vaarallisen lähellä yhteishaku on mullakin... Mutta huimasti tsemppiä sulle siihen! Itse ei onneksi tarvinnut lukioon hakiessa täyttää mitään ylimääräisiä papereita, mutta tuollaista urakkaa olen kyllä sivusta seurannut. Rankkaa se varmasti on ja aiheuttaa epätoivoa, mutta kun siitä on selvitty, on olo varmasti mahtava :) pidetään peukkuja pystyssä, että pääset sinne, mihin haluat!

      Kiitos tsempeistä! Aurinko on ihana, varsinkin pakkasaurinko<3

      Poista
  3. Kansallispuvut on hauskoja! Saanko udella, mikä puku sulla oli? Meillä on yhdessä opiskelijajärjestössä vuosittain kansanperinnejuhlat, joten puvut ovat tulleet viime vuosina tutuiksi. Käytössä on ollut Perä-Pohjolan, Laatokan-Karjalan ja Sortavalan puvut. Kivaa olisi kyllä hankkia oma, ja mieluiten ehkä se kotikunnan puku.

    Auringonvalo on kyllä piristänyt huikean paljon! Samoin näillä eteläisillä leveyksillä nykyään kovin harvinainen lumi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi kivalta nuo kansanperinnejuhlat! Mulla oli Ylä-Savon puku, tosin vanha/tarkistamaton, joten virallinen versio on hieman eri näköinen. Sukulaisia on sieltä päin kotoisin, joten koen puvun sillä tavalla omakseni, vaikka itse en ole siellä suunnalla asustellut.

      Täällä päin on onneksi ollut paljon lunta. Lehdessä sanottiin, että tällä alueella on ollut helmikuun puolivälissä yhtä paljon lunta viimeksi vuonna 2011 :D

      Poista
    2. Ylä-Savon puku ei ollutkaan entuudestaan tuttu, mutta googlettelun perusteella se on oikein kaunis. ^^ Ja ihan totta, puku voi tuntua hyvinkin omalta, vaikka se ei olisikaan omasta kotikunnasta!

      Vau, teillä on varmaan sitten oikeasti paljon lunta ja upean näköistä! Tämä talvi on varsin erikoinen, kun Roomassakin on satanut lunta.

      Poista
    3. Joo, ulkona on kyllä hurjan nättiä! (pitäisi tosin muistaa käydä siellä välillä...) Parempi tosin näin päin, musta talvi tympisi todella paljon.

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.