lauantai 12. toukokuuta 2018

So exciting, the audience will stop and cheer

(Otsikko kappaleesta The Pitch, musikaalista Moulin Rouge!) 

Eräs haaveistani olisi esiintyä ihan oikeassa musikaalissa. Olisin onneni kukkuloilla, jos pääsisin vaikka vain ensembleen mukaan, mutta jokin diiva minussa pyytää isompia rooleja (ja esiintymiskammo ja ramppikuume kiljuvat paniikissa pelkästä ajatuksesta). Tässä postauksessa luettelen rooleja, joita tahtoisin esittää lavalla ja joita ahkerasti kotona harjoittelen yhden naisen musikaalishow'ssa, jossa laulan kaikki osat ja kompastelen jalkoihini, kun yritän huoneessani tanssia viehkeästi.

Huom! Olen rajannut roolit sellaisiin musikaaleihin, joista on olemassa lavaversio. Jos ryhtyisin tässä luettelemaan kaikki musikaaliroolit myös elokuvista, ei listasta tulisi loppua lainkaan.

Liesl von Trapp (Sound of music)

Maria von Trapp on toki musikaalin päähenkilö ja laulaa suurimman osan lempibiiseistäni, mutta Liesl ihastutti jo ensimmäisellä katsomiskerralla. (Se oli ehkä se vaaleanpunainen mekko.) Von Trappin lapsista Lieselillä on ehkä eniten luonnetta ja myös oma laulu. Sixteen going on seventeen on huvimajatansseineen aivan ihana, samoin Edelweissin stemma. Liesl on ensimmäinen rooli, jonka tiesin haluavani joskus esittää: olen jo 12-vuotiaana kirjoittanut päiväkirjaani tämän haaveen. 

Mrs. Mushnik/Audrey II/taustalaulajat (The Little shop of Horrors)

Alkuperäisessä musikaalissa sekä Mushnik että Audrey II ovat miesrooleja, mutta olen nähnyt musikaalin lavalla kerran ja siinä versiossa molemmat roolit olivat naisen esittämiä. Mrs. (vai sittenkin Ms., en muista) Mushnik kukkakaupan omistajana ja Seymorin huoltajana ei ole musikaalin mukavin henkilö, mutta naisversio teki hahmosta miellyttävällä tavalla erilaisen. Mushnikilla ei taida olla yhtä numeroa enempää laulettavaa, mutta roolia voisi olla hauska esittää. ("Don't make me sick, just be my son!") Audrey II puolestaan on niin upea ja diivamainen kuin lihansyöjäkasvi vain voi olla. Hekottelen itsekseni kasvin repliikeille joka ikinen kerta. Ehkä minussa on jokin kieroutunut, pimeä puoli, joka tahtoo esittää tätä hirviömäistä olentoa :D 

Taustalaulajat, 1960-luvun tyttötriojen mukaan nimetyt Crystal, Ronette ja Chiffon kuljettavat tarinaa eteenpäin. Taustalaulajan statuksesta huolimatta he eivät jää vain taustalle, vaan kuljettavat tarinaa aktiivisesti eteenpäin. Heidän roolinsa sopisi myös mainiosti, vaikka oma stemmassa pysyminen on vähän heikkoa :D

Veronica Sawyer/Heather McNamara/Heather Chandler (Heathers)

Heathers tarjoaa useita rooleja, joita todellakin tahtoisin esittää. Veronica on kaikessa samaistuttavuudessaan upea hahmo, joka myös tarjoaa hienoja laulumahdollisuuksia, kuten Fight for me ja Dead girl walking repriseineen. Heather-joukosta eniten miellyttää H. Chandler ja H. McNamara, joista ensimmäinen on se koulun kuningatar ja mythic bitch, joka salaa varmasti moni epäsuositumpi toivoo olevansa. Chandlerin upeat stemmat Candy storessa ja viattomuudessaan loistava Me inside of me on hänen osaltaan myös hupaisa, vaikka se ei suosikkeihini musikaalissa kuulukaan. H. McNamara puolestaan on kiinnostava ja suloinen hahmo, jonka Lifeboat aiheuttaa joka kerta kylmät väreet. Heather Duke ei ole listallani, koska hän ei laula kovin paljon. Vaikka jollain kierolla tavalla pidänkin Shine a light reprisestä, H. Duke on sen verran vastenmielinen (vaikkakin kiinnostava!) hahmo, etten haluaisi häntä esittää. 

Schuyler sisters/Maria Reynolds (Hamilton

Päätin sitten laittaa tähän Hamiltonin koko ihanan naisköörin. Ihanat Angelica, Eliza ja Peggy ovat kaikki rooleja, joita haluaisin esittää. Angelica laulaa useassa lempibiisissäni, mutta niin laulaa Elizakin. Olen ehtinyt jopa nähdä untakin, jossa esitin Elizan roolia (ja mokasin koko homman, koska unohdin sanat).  Peggyn ja Maria Reynoldsin kaksoisrooli on melko pieni, mutta koska rakastan Say no to this -biisiä, olisi hauska esittää tätä roolia. Say no to this on muuten yksi suihkulaulubravuureistani (olenhan hehkeimmilläni hiukset shampoovaahdossa). 

Anita (West side story)

Marialla on musikaalissa suurempi rooli kuin hänen parhaalla ystävällään Anitalla, mutta huomaan pitäväni enemmän luonteikkaammasta Anitasta kuin viattomasta Mariasta, vaikka Marian Tonight ja I feel pretty ovatkin lempilaulujani musikaalista. Anita on lopulta todella traaginen hahmo ja vaikka onneton loppuratkaisu on osittain hänen syytään, hänen tekonsa ovat ymmärrettäviä. 

Donna Sheridan (Mamma mia!

Ah, todellakin tahtoisin esittää Donnaa, vaikka taidankin olla "vähän" liian nuori siihen rooliin. Donna laulaa kuitenkin monia suosikkikappaleitani ABBAlta, kuten Winner takes it all, Slipping through my fingers ja Mamma mia!

Maija Poppanen/Mrs. Banks (Maija Poppanen)

Broadway-versiossa tästä musikaalista tahtoisin esittää lapsuuden idoliani Maija Poppasta. Tiedän kyllä, miksi jotkut ihmiset inhoavat häntä, mutta itse olen rakastanut häntä siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kuuntelin äänikirjana hänen seikkailuitaan alle kouluikäisenä. (Inspiroiduin kirjasta niin paljon, että leikin aina saunan jälkeen sinisessä kylpytakissani olevani Maija Poppanen, mutta se on kokonaan toinen tarina.) Mrs. Banks tuntuu melkoisen erilaiselta hahmolta verrattuna elokuvaversioon. Vaikka naisten oikeuksia ajava reipas elokuva-Winifred miellyttääkin, tunnen samaistuvani enemmän herkempään Broadway-versioon. Being mrs. Banks on ehkä aliarvostetuin biisi koko musikaalihistoriassa. 

Tracy Turnblad/Penny Pingelton/Motormouth Maybelline (Hairspray)

Tracy on musikaalin päähenkilö, jonka valoisa ja positiivinen elämänasenne on kadehdittava. Hänen laulamistaan lauluista erityisesti I can hear the bells on hauska laulaa. Hahmo on muutenkin niin suloinen, että häntä voisi olla hauska esittää. Tracyn paras ystävä Penny on mukava poikkeus sääntöön, jossa sosiaalisen nousun kokeva päähenkilö unohtaa entisen parhaan ystävänsä. Penny on konservatiivisen ja uskonnollisen äidin ja svengaavan 60-luvun välissä luoviva tyttö, jonka ihastus Seaweediin on todella söpö. (Faktanurkkaus: Hairspray sijoittuu vuoteen 1962, jolloin valko- ja tummaihoisten väliset seurustelusuhteet eivät olleet Baltimoressa sallittuja.) Vaikka Penny laulaakin Tracyyn verrattuna vähän, esimerkiksi Without love on hänen osaltaan suosikkejani. 

Valkoihoisena tuskin pääsen koskaan esittämään Motormouthia, mutta haaveilla voi aina. Huumorintajuinen ja ymmärtäväinen Motormouth on yksi lempihahmoistani koko musikaalissa, ja rakastan hänen laulamaansa I know where I've been -kappaletta. 

Ehkä musikaalihaaveeni eivät koskaan toteudu, mutta haaveilu ei maksa mitään, eikä siitä ole mitään haittaakaan. Esiintymis- ja laulutaitoni tuskin riittäisivät ainakaan tässä vaiheessa ainakaan suurimpaan osaan näistä rooleista, mutta yhden naisen musikaalikaraokeen olen juuri riittävän hyvä. Lapsi on terve, kun se leikkii, eikös niin? ;) 

Onko teillä jotain salaisia tai vähemmän salaisia haaverooleja, musikaaleista tai muuten vain? Vai oletteko saaneet esiintyä jossain ihan oikealla lavalla? 


2 kommenttia:

  1. En ikinä ole itse välittänyt musikaaleista, mutta tätä postausta oli kiva lukea ja ymmärrän nyt, miksi pidät musikaaleista niin kovasti. Se on yleensä merkki hyvästä kirjoituksesta :)

    VastaaPoista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.