2018 (1/2)

Hyvää vuoden viimeistä päivää!

Yleensä vuoden lopussa tulee sellainen olo, ettei ole vuoden aikana tehnyt yhtään mitään, mutta vuosi 2018 ei ollut sellainen. Minulle ei ole varmaan ikinä tapahtunut näin paljon yhden vuoden aikana! Pidemmittä puheitta, siirtykäämme vuosikatsaukseen! Perinteisesti kirjavuoteen kurkistaminen (ja Helmet-haasteen kooste) ilmestyty ensi vuoden puolella.

Vuonna 2018 minä

- sain äänestää ensimmäisen kerran. Kävin äänestämässä presidentivaaleissa vanhalla yläkoulullani, ja hui että, kun oli muuten jännää! (Sekä koululla käyminen että äänestäminen...) Vaikka ääneni ei dramaattisesti muuttanut vaalien tuloksia, eikä äänestämäni henkilö päässytkään presidentiksi, oli silti hienoa vaikuttaa.

- sain uudet lasit! Edelliset olivatkin ehtineet keikkua nenällä jo kolme vuotta. Samalla ylitin haamurajan, jota olin pitänyt hyvin huonon näön haamurajana (-4.0), vaikka tiedän ihmisiä, joiden laseissa on miinusta vielä enemmän. Tajusin myös syksyllä viettäneeni 10 vuotta elämästäni enemmän tai vähemmän likinäköisenä. Voidaan miettiä, onko se juhlan aihe vai ei :D

- juhlistin lukion loppumista ensin potkiaisissa ja sitten penkkareissa. Molemmat tapahtumat olivat tosi kivoja! Potkiaisissa tuli naurettua ja laulettua abilauluja, penkkaripäivän rekan lavalla huristelu ja siellä huutaminen oli paljon hauskempaa kuin alun perin kuvittelin, vaikka aikataulu olikin todella tiukka, enkä ollut varma, ehdinkö vetää Elfaba-asuni päälle ennen rekkaan menoa. Muiden lähtiessä abiristeilylle menimme kaveriporukalla pizzalle, mikä oli ihana tapa kruunata ihana päivä. Kävin myös koululla katsomassa wanhoja, ja sekin oli ihanaa!

Päätön Suomi-neito. 

- villiinnyin kansallispuvusta. Lukiossani on ollut perinteenä jo 1920-luvulta asti, että penkkaripäivän aamuna pukeudutaan kansallispukuun. Aluksi en ollut ideasta kovin innoissani, mutta kun lopulta sain isoäitini vanhan Ylä-Savon puvun ylleni, hurahdin kansallispukujen maailmaan täysin. Rakastan katsella kuvia kansallispuvuista ja metsästän tilanteita, joihin voisin laittaa puvun päälle. Oma pukuni on niin kaunis, että tekisi mieli pitää sitä päällä joka ikisissä kissanristiäisissä. Kansallispuvussa voi pönöttää, mutta ei ole missään nimessä pakko, ja haluaisinkin ravistella pölyjä pois niistä.

- kuuntelin musiikkia. Spotifyn mukaan vuoden kuunnelluin artisti oli Samae Koskinen, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Samaen lisäksi kuuntelin paljon Olavi Uusivirtaa ja Queenia, joskin molemmilta on vielä kuunneltavaa jäljellä. Vanhoista tutuista kuuntelin hurjasti ABBAa, kiitos uuden Mamma Mia! -elokuvan. Livenä näin Olavi Uusivirran ja Scandinavian music groupin. Smg:n jäseniltä sain myös nimikirjoituksia Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyn kanteen! Vuodelta 2019 on toivon mukaan odotettavissa suosikkieni kokonaisia albumeita yksittäisten singlejen sijaan.

<3

- luin hiki päässä kirjoituksiin. Kirjoitin keväällä äidinkielen, englannin, historian ja uskonnon, ja varsinkin kaksi laajaa reaalia veivät aikaa ja energiaa. Onneksi ne sentään tukivat toisiaan jonkin verran! Lukulomalla motivaatio meinasi lopahtaa useampaan otteeseen, mutta sain onneksi luettua ja kerrattua lähes kaiken. Laskin tuossa yksi päivä, että istuin kevään aikana lähes 30 tuntia YTL:n piknikeillä. Ihan kiitettävä suoritus!

- kävin ensimmäistä kertaa elämäni aikana Oulussa enemmän kuin junanvaihdon verran. Kirjoitusten jälkeinen reissu oli aivan ihana: sain junassa lukea ihan mitä vain halusin, eikä tarvinnut tankata enää koulujuttuja! Oulussa tapasin rakasta ystävää, jonka kanssa herkuttelin, juttelin syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, kuuntelin Kalevauvaa aamukolmeen ja saunoin. Vaikka kotimatkalla Vr tarjosikin ylimääräistä jännitystä ja saavuin kotiin lopulta tuntia myöhemmin ja eri liikennevälineellä kuin oli  alun perin tarkoitus, reissusta jäi hyvä maku suuhun.

Maailman paras museo!

- kävin ihmettelemässä Tukholman kevättä. Edellisestä kerrasta Tukholmassa oli ehtinyt vierähtää lähes tasan 10 vuotta, joten oli melkein kuin olisin vieraillut kaupungissa ensimmäistä kertaa. Parin päivän aikana ehdin tuskailla huonoa kielitaitoani, hyppiä riemusta ABBA-museossa, käydä kahviloissa, ajaa metrolla, käydä maailman parhaassa spefikirjakaupassa ja pyöriä hiukan Helsingissäkin.

- ehdin tuskailla pääsykokeiden kanssa. Mihinkään kolmesta hakukohteestani ei ollut erillistä aineistoa, joka kokeeseen olisi pitänyt lukea, joten luin samoja vanhoja lukiokirjoja uudestaan ja uudestaan. Olin ennen kokeita todella stressaantunut: ne määrittäisivät seuraavan vuoteni melko vahvasti. Onneksi kokeisiin liittyi myös positiivisia juttuja: yökyläilyä, koiranpennun paijaamista ja se uskomattoman ihana tunne, kun astuin viimeisestä kokeesta ulos lämpöiseen toukokuun iltapäivään.

Lempikirja (not). 

- lopetin sanataidekoulun. Vaikka olisikin tullut välivuosi, tämä olisi ollut edessä joka tapauksessa, sillä minusta tuli yli-ikäinen. Viisi vuotta jokaviikkoinen kirjoitus- ja höpöttelykerta oli osa elämääni. Siinä ajassa ehdin muuttua runsaasti kirjoittajana ja ehkä myös vähän ihmisen. Saniksen ihanaa porukkaa ja tunnelmaa on ollut syksyn mittaan ihan kauhea ikävä. Onneksi kevään kruunasi piknik, johon melkein koko porukka pääsi osallistumaan.

- katsoin leffoja. Suosikkejani vuoden aikana katsotuista olivat Wonder, (500) Days of Summer, Monkey business, Bohemian rhapsody ja Pride.

- valmistuin ylioppilaaksi! Yo-todistuksessani komeilee loistava LEEEMM-rivi, johon olen äärimmäisen tyytyväinen (vaikka toki valehtelisin, jos väittäisin täysin hyväksyneeni pistettä vaille laudaturista jääneen äikän). Juhlapäivä oli pitkä ja väsyttävä, mutta äärimmäisen ihana: lähes kaikki minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset pääsivät osallistumaan juhliin. Valmistumispäivä oli ehdottomasti yksi koko vuoden onnellisimmista päivistä. <3

Noilla kirjoilla ei ole sen enempää symboliikkaa, halusin vain mahdollisimman yhtenevän värisiä kuvaan :D

- sain ensimmäistä kertaa elämässäni oikeita kesätöitä. Toki olen edellisinä kesinä ollut isostelemassa, mutta sitä ei voi ehkä laskea varsinaiseksi kesätyöksi. Nyt hikoilin (kirjaimellisesti) toukokuusta heinäkuuhun töissä. Vaikka puhelinmyynti ei ollutkaan mikään unelmahomma, sain ainakin työkokemusta.

- kävin Roomassa ja Vatikaanissa. Viikon mittaisesta Rooman matkasta olettekin saaneet blogista lukea, joten ei siitä sen enempää.

- vietin aikaa ystävien kanssa, mutta tutustuin myös uusiin ihmisiin. Jälleen sain olla onnellinen, että olin onnistunut kahmimaan ympärilleni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella feminismistä pikkutunneilla, katsoa Mirandaa koulun auditoriossa kolmestaan, suunnitella projekteja, jutella kirjoittamisesta, juoruilla teekupin ääressä, puhua puolentoista tunnin mittaisia puheluita, lukea ääneen maailman typerintä kirjaa, halata hurjan lujaa, ratkoa ristikoita, lähettää kilometrin mittaisia ääniviestejä, matkustaa yhdessä, laulaa Wicked lähes kokonaan läpi ja käydä aikuisesti lounastreffeillä. Vuoden aikana ehdin tutustua myös uusiin ihmisiin, ja vaikka se olikin aluksi hurjan pelottavaa, osoittautuivat he oikein mukaviksi. En voi kuin ihmetellä, miten hyvin kemiat ovat kohdanneet! Olen kiitollinen siitä, että olen itse uskaltanut tutustua ja siitä, että nämä ihmiset ovat osoittautuneet niin ihaniksi.

- olin epätoivoinen opiskelupaikan suhteen. Tulokset selvisivät kesäkuussa, jolloin sain tietää, että en ole päässyt kolmesta hakukohteestani kahteen, mutta ensimmäiseen olin varasijalla kahdeksan. Vielä saman illan aikana nousin varasijalle kaksi, mutta sitten varasijajono ei liikkunut pariin viikkoon. Aina tuli uusi päivämäärä, jolloin kaiken pitäisi selvitä, mutta mitään ei kuulunut, joten olin valmis heittämään kirveen kaivoon. Heinäkuun puolivälissä siirryin varasijalle yksi, mikä tuntui vielä turhauttavammalta kuin toinen sija. Epätietoisuus oli raastavaa. Vaikka pelkäsinkin välivuotta, olisin halunnut saada kunnolla varmuuden asiasta. Sitten, kuukausi kesäkuisen tulostenjulkaisun jälkeen, sain töissä lounastauolla sähköpostin, joka sai minut ensin paniikkiin, sitten onnelliseksi ja lopulta itkemään ilosta: olin päässyt opiskelemaan!! Olin jo henkisesti valmistunut toisenlaisiin uutisiin, enkä voi kuvailla, miten onnelliseksi tuosta sähköpostista tulin. 

- juhlin kesän lopussa monta kertaa. Parikin sukulaista ehti korkeaan ikään, joten juhlistimme heitä peräkkäisinä viikonloppuina. Seuraavalla viikolla täytin itse 19 vuotta ja sain lahjaksi verhokapan, tiskirättejä ja pölynimurin. Minusta taisi virallisesti tulla aikuinen ;) Elokuun lopussa myös Lasisipulissa täytti vuosia: mittariin kilahti neljäs vuosi blogin parissa. Hurjaa!

- lähdin kesälomamatkalle Helsinkiin. Työni loppuivat heinäkuun lopussa, joten sain muutaman viikon kesäloman elokuussa ennen opintojen alkua. Ystäväni kanssa tapasimme toisia ystäviä, kävimme Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä, Linnanmäellä ja Muumikahvilassa. Harrastimme myös muita Helsinki-aktiviteetteja, kuten raitiovaunulla ajoa, ja jouduimme käyttämään Google mapsia, että löysimme ulos rautatieasemalta. Paluumatka kulki Tampereen ja Vapriikin Marilyn-näyttelyn kautta.

- viihdyin musikaalien parissa. Tämän ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä :D Vuoden 2018 aikana katsomiani tai kuuntelemiani musikaaleja olivat Rent, Viulunsoittaja katolla, Mamma mia! Here we go again, Cherbourgin sateenvarjot, Rochefortin tytöt, Let's make love, There's no business like show business, Into the woods ja Six. Lisäksi näin Rentin ja Hairin teatterilavalla, molemmat olivat järisyttäviä kokemuksia. Musikaalivuoteeni mahtui sekä hittejä (Rent ja Six) että huteja (There's no business like show business).

- aloitin yliopiston ja muutin omilleni. Blogin pitkäaikaisimmat lukijat tietänevät, että olen halunnut muuttaa pois kotikaupungistani jo vuosikaudet, ja nyt se haave viimein toteutui. Yksinasumiseen on pitänyt totutella, eikä ennestään melko vieras uusi kaupunki ole aina helpottanut asiaa. Onneksi satun olemaan yksin viihtyvää sorttia :) Yliopiston aloittaminen oli myös tosi pelottavaa. Välillä on tuntunut, että on ihan pihalla ihan kaikesta, että muut ovat paljon aikuisempia ja fiksumpia kuin itse on, että en ikinä tule tajuamaan mistään mitään. Onneksi on ollut ihania tuutoreita ja muita ihmisiä, jotka ovat auttaneet opinnoissa alkuun. Fuksisyksy oli melkoista hulabaloota, mutta siitä selvittiin! Olen ehtinyt muutamassa kuukaudessa kehittää historianopiskelijaidentiteetin, ja koen olevani juuri oikeassa paikassa. <3 

Tuska oli kova, kun piti päättää, mitkä kirjat muuttavat mukanani. Ihan kuin olisi joutunut valitsemaan lapsistaan suosikit!

- reissasin kahden kaupungin väliä. Olen käynyt kotikotona lähes joka toinen viikonloppu. Välimatka on pitkä: suoria junia ei mene, ja suora bussiyhteys kestää tunnin pidempään kuin junamatka. Olenkin hionut liikennevälineissä nukkumisen jalon taidon huippuunsa: nukahdan yleensä heti, kun bussi nytkähtää liikkeelle. Reissaaminen on välillä tuntunut vähän raskaalta, mutta toisaalta on kiva tulla paikkaan, jossa ei tarvitse itse laittaa ruokaa (ellei halua) tai maksaa pyykkivuorosta. Olen myös hämmentänyt itseäni ja muita puhumalla sekä kotikodista, että nykyisestä asuinpaikastani kotina :D "Joo mä oon nyt kotona, mut teen ton sitten, kun pääsen taas kotiin!"

- kävin kaksilla kirjamessuilla. Ensimmäinen kertani Turun kirjamessuilla oli vain päivän mittainen, mutta ehdin silti kokea paljon mielenkiintoisia ohjelmia ja tehdä ostoksia. Helsingin messuilla vietin tänä vuonna kolme päivää (tai no, kaksi ja puoli), ja se oli yksi syksyn parhaista viikonlopuista, kuten taidan joka vuosi sanoa. 

- vietin joulua. Palasin kotikotiin viettämään joululomaa. Ennen joulua ehdin käymään Kauneimmissa joululauluissa, ystävän orkesteriesityksessä, toisen ystävän tanssinäytöksessä, kolmannen ystävän kuoroesityksessä ja vielä katsomassa lukioni joulunäytelmää, minkä jälkeen totesin, että on aika linnoittautua sohvannurkkaan kirjan kanssa, eikä poistua mihinkään muutamaan päivään. Täällä on ihanan paljon lunta, ja varsinkin muutamana päivänä ennen joulua oli ihanan kirpsakka pakkanen ja maisemat kuin joulukortista. <3

- kirjoitin kuin kone. En voi varmaksi sanoa, koska arkistoni ovat epätäydelliset ja kaiken lisäksi tällä hetkellä väärässä kaupungissa, mutta ainakin tuntuu, että olisin tänä vuonna kirjoittanut enemmän kuin parina edellisvuonna. Vuosi 2018 oli erityisesti romaanikäsikirjoitusten vuosi. Runoja kirjoitin toki jonkin verran, novelleja vain yhden, ja senkin tammikuussa. (Siitä tuli kylläkin aivan täysin julkaisukelvoton :D) Sen sijaan sain valmiiksi kaksi romaanikäsikirjoitusta: P:n ensimmäisen version elokuussa ja JL:n kakkosversion marraskuussa. Näin tuottelias en ole koskaan aiemmin ollut :D Molemmat kässärit aiheuttivat välillä tuskaa, mutta onneksi valmiiksi saamisen riemu on niin ihanaa, että kestän välillä suossa tarpomiselta tuntuvan kirjoittamisen. Nanowrimoon osallistuin kahdesti: heinäkuussa voitin Campin P:lla ja marraskuussa "oikeassa" Nanossa hävisin, huolimatta siitä, että laskin yhteen paitsi uuden projetin Dystopiavampyyriromanssin, myös editoimani JL:n sanamäärän. Ehdin myös aloittaa hieman Pusun editoimista, mutta en ehtinyt edes läpilukuvaihetta loppuun. Toisaalta, eihän tässä mitään hätää kirjoittamisen suhteen ole. 

Piirsin P:n hahmokaartia! Oikean yläkulman kasaripermanenttiin en ole oikein tyytyväinen, vaikka tästä tuli muuten hyvä. 

2019 tuntuu hämmentävän tyhjältä. Mitään varsinaisia suunnitelmia ei oikein ole, kalenteri on täynnä tyhjiä sivuja. Varmaa on ainoastaan se, että opinnot jatkuvat. Palaan erään harrastuksen pariin parin vuoden tauon jälkeen. Lisäksi yritän houkutella kavereita toisista kaupungeista kyläilemään, seikkailla yhä hieman vieraassa kotikaupungissa, pitää vähän parempaa huolta itsestäni ja totta kai tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kiitos kaikille, jotka olivat tänä vuonna menossa mukana! Kohdelkoon 2019 teitä hellästi! <3