Ihana Tallinna

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, matkakertomus kuvallisena.

Matkalla Helsinkiin näimme pellollisen joutsenia.

Laiva. Tallinnan lautta soi taas vaihteeksi päässä.

 "Vie mut heiluvaan Tallinnan lauttaan/missä aikuiset kompuroi/teinit mulkoilee pöydästä niitä/me olla ikinä niin kuin noi" (Maija Vilkkumaa)

 Paikalla ei kylläkään ollut kompuroivia aikuisia, ei meno- eikä tulomatkalla, mikä oli ihan hyvä.

 (Periaatteessa tämä kuva tässä on huijausta. Kuva on nimittäin otettu keskiviikkona Tallinnassa, ei sunnuntaina Helsingissä... Sama laiva se oli molemmilla kerrolla, joten ei se haittaa. Kukaan ei saa koskaan tietää.)

Laivalla matkustamisen parhaita puolia: noutopöytä! Kuvassa oma alkupala-annokseni. Lisäksi söin vielä pääruuan ja jälkiruuan. Ei jäänyt nälkä!

Saapuessamme Tallinnaan oli jo melkein pimeää, vaikka kello oli vasta 18. Kävelimme satamasta vanhaan kaupunkiin, missä huoneistomme sijaitsi. Kyseessä oli vanhaan taloon tehty hotelli. Meidän huoneistossa oli yhdistetty keittiö ja olohuone, kaksi makuuhuonetta ja vessa, eli paljon tilaa ainakin oli :)

Nukuttuamme yön yli lähdimme tutkimaan kaupunkia.

Hotellin edessä oleva Rataskaevu. Se on ihana♥

Ortodoksikirkko. Kirkon sisällä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia, mutta se oli upea. Tuohuksista tulee ihana tuoksu.

Yksityiskohtia kirkon ympäriltä. ("Mä otan kuvan noista kaikista taloista! Ja kaikista ovista! Ja ja ja ja...")

Katulamppu, taustalla Viron eduskuntatalo.

Kaunis portti.

Kirkon ihastelimisen jälkeen nousimme Toompean kukkulan päälle ihastelemaan maisemia japanilaisturistejen kanssa.

Näköala-alue oli matkamuistopuotien ympäröimä ja yhden seinässä oli tämä teksti. Okei, lause selvästikin kertoo omalla tavallaan neuvostoajasta, mutta miksi se on englanniksi? Ja miksi Times on kirjoitettu isolla kirjaimella?

Toompealta laskeuduimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja päätimme mennä päiväkahvilleteelleViron vanhimpaan kahvilaan, Maiasmokkiin, joka on perustettu vuonna 1864. Ihanaa kakkua, pahaa teetä. Kaunis paikka, vaikkakin puoliltapäivin erittäin täynnä.

Maiasmokkin katto♥

KahviTeehetken jälkeen lähdimme katsomaan Tallinnan kaupunginmuseota. Museo oli mukava ja informaatiota antava, mutta ei mikään tajuntaaräjäyttävä. Kyllä siellä mielellään silti kävi. Museosta ei ole kuvia, mutta seuraavan kohteen kyltistä on. Kyseessä oli intialainen ravintola nimeltä Elevant, jossa oli erittäin hyvää ruokaa. Pidän kovasti intialaisesta, mutten tulisesta ruuasta. Yleensä intialaisissa ravintoloissa on ongelmana juuri tulisuus, tuntuu että miedotkin ruuat polttelevat suuta. Elevantissa syömäni ruoka oli sopivan, muttei liian mausteista.

Matka jatkui ensin hotellille lepäämään ja sitten uudemman kaupungin puolelle kauppakeskus Kaubamajaan. Matkalla kuvasin upeaa, koko kadun mittaista kukkatoria, mutta se näyttää hienommalta pimeällä.

Kaubamajassa oli hassu kuva lastenosastolle vievien portaiden seinässä. Siinä oli paljon tuollaisia örvelöitä, ja kaikilla luki jotain puhekuplassa. Tuo oli ehdottomasti hauskin teksti koko seinässä. Google kääntäjän avulla selvisi, että siinä lukee: "4. kerros: paketointi."

Kävimme kirjakaupan (♥) kahvilassa juomassa kupposet teetä. Söin lisäksi lämpimän omenastruudelin ja join ihanaa piparminttuteetä=tuoreita piparmintun lehtiä kuumassa vedessä. Tuo vaalea tuossa kupissa ei ole voita, vaan vaniljajäätelöä.

Pankkiautomaatti ruokakaupassa :)

Seuraavana päivänä suuntasimme Kalamajan aluelle, missä sijaitsi Suva-sukkien (tehtaan?)myymälä.

Suloinen patsas

Leipomon rinkelikyltti

Sukkasaalis

Sukkaostoksilta päästyämme jatkoimme matkaa kohti Lennusadamia, missä sijaitsi merenkulkumuseo. Matkalla näimme vähän vanhempia, viehättävästi ränsistyneitä taloja.

Kaikissa ikkunoissa erilaiset verhot :)

Kalma saun :D

Merenkulku aiheena ei ole niin paljon itseäni kiinnostava, mutta museo oli kiva. Siellä esiteltiin erilaisia laivoja ja aseita, siellä oli tietokoneita, joilta sai lisätietoja ja mikä parasta: oikea, käytössä ollut sukellusvene, jonka sisälle pääsi käymään. On siinä ollut ahdasta. Näen sieluni silmin lehti-ilmoituksen: "Värvätään: sukellusveneen miehistöä. Max. pituus: 120 cm." :D

Museon seinällä oli koko seinän kokoinen mustavalkoinen seinämaalaus, josta tässä tärähtänyt yksityiskohta.

"We all live in the yellow submarine, yellow submarine, yellow submarine..." (Lennon/McCartney)

"Sukellusveneessä" ei näytetty (suureksi pettymyksekseni) kohtauksia Beatlesin Keltainen sukellusvene-elokuvasta, vaan kököhkö filminpätkä, jossa vanha sukellusveneen kuljettaja kuljetti katsojia meren pohjassa. Se olisi voitu tehdä hyvin, mutta se oli mukahauska ja epämääräinen. Ei näin.

Parasta museossa oli kuitenkin vanha jäänmurtaja, Suur Toll. Se on rakennettu vuonna 1914, eli se on satavuotias. Sillä on värikäs historia: se on ollut neljän eri valtion lipun alla. Nyt se on museolaivana ja muistuttaa hieman Ahvenanmaalla sijaitsevaa Pommernia.

Laivassa ajattelin, että se olisi todella iso. Sisällä oli kuitenkin taulu, missä kerrottiin laivan tietoja ja paljastui, että Titanic on neljä ja puoli kertaa niin iso kuin Suur Toll :)

Tässä vaiheessa alkoi olla jo sen verran nälkä, että lähdimme kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla huomasin tämän suloisen koiran erään vaatekaupan ikkunassa. Siellä se katseli maailmanmenoa. (Vähän huono kuva tuo on, kun piti ikkunan läpi ottaa...)

Hassu kyltti ravintolalla. Mikäli ette saa selvää, paistinpannulla on paistettu kananmuna ja keltuainen on lamppu :)

Ravintola Rataskaevu löytyi samasta rakennuksesta kuin hotellimme. Kerrassaan ihana ravintola. Hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua.

Tarkat ruokakuva ovat erikoisalaani. Tässä on perunajokin, kaksi grillifilettä, sinappikastiketta ja paistettuja omenan- ja päärynänpaloja.

Johdot oli viritetty mielenkiintoisesti kattoon.

Laskussa oli tarjoilijan piirtämä hymiö. Oli pakko ottaa kuva, koska tarjoilijalla oli hienot viikset ja hän oli piirtänyt ne hymiöllekin.

Ruokailun jälkeen menimme jälleen huoneistoon lepäämään. Kun olimme aikamme lepuuttaneet jalkojamme lähdimme taas ulos. Kävimme viemässä postikortteja tähän kauniiseen postilaatikkoon.

Vanhoissa kaupungeissa parasta ovat yleensä kivat ovet. Tämä on Mustapäiden veljeskunnan talon ovi. (Älkää kysykö, mikä se veljeskunta on. Liittynee keskiaikaan jollain tavalla. Olen mä tästä jonkun Aku Ankka- tarinan lukenut, mutten kykene muistamaan yksityiskohtia.)

Etsimme aikamme jotain kivaa kahvilaa, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta päädyimme uudelleen Maiasmokkiin, mikä nyt ei ollut mitenkään huono vaihtoehto. Tarjoilut olivat hieman vaihtuneet, joten otin sacherkakkua edellisellä kerralla syömäni "jäävuorikakun" sijasta. Hyvää oli sacherkin, vaikka Nutellan makuinen kuorrute hämäsikin hieman. Pahasta teestä järkyttyneenä join lisäksi todella hyvää kaakaota.

Kakkuhetken jälkeen lähdimme vielä ruokakauppaan. Matkalla pistäydyimme Eesti poodissa, joka on matkamuistokauppa, muttei made in China-kamaa täynnä oleva krääsäkauppa. Myynnissä oli erilaisia villa- ja puutuotteita, upeita käsintehtyjä muistikirjoja ja ruokaa. Tästä kaupasta löysin erittäin mieluisen tuotteen itselleni: kissasukat♥

Ostostenteon jälkeen lähdimme kohti ruokakauppaa ja kuvasin matkalla kukkakauppakatua pimeällä.

 Keskiviikkoaamuna heräsimme tavallista aikaisemmin ja lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään satamaan. (Ja kiduttamaan perässävedettäviä matkalaukkuja mukulakivillä...) Matkalla otin vielä kuvan vanhan kaupungin portista, tornista nimeltä Paksu Margareta.

Otin kuvia merestä. Laatu on nyt mitä on, sillä liikkuva laiva+ikkuna ei ole =hyviä kuvia.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka arvaa päässäni kuvanottohetkellä soineen kappaleen. Vinkki: sen nimessä mainitaan sanat Tallinna ja lautta.

"Tuo tuolla alla se ei oo vettä/se on portti uskomattomaan" (Maija Vilkkumaa)

Laivan kokolattiamatto. Olenko ainoa, joka ei pysty katsomaan tuota ilman että ajattelee Linnunrataa? :D

Kotimatkalla oli erittäin tuulinen sää, joten laiva keikkui aika pahasti. Itselle ei tullut niin paha olo ja laivan kahvilassa syöty helpotti oloa huomattavasti. Vaikeahan käytävillä oli kävellä, mutta kokemushan toki tämäkin.

Keinuvan matkan jälkeen pakkauduimme autoon ja ajoimme kotiin. Illalla kotona laitoin kissasukat jalkaan ja ihastelin matkakuvia. Tallinna on ihana kaupunki, jonne menisin mielelläni uudestaankin :)

PS. Loppuun vielä täysin aiheeseen liittymätön juttu: löysin netin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisen taideteoksen (?), nimittäin  sata Beatlesin White Albumia soimassa yhtä aikaa! Erittäin mielenkiintoisen kuuloista.