perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luin 17 kirjaa, joista neljä oli spefiä ja kaksi uusintoja.

Teksti saattaa sisältää spoilereita. 

Lähteenmäki, Laura:  Aleksandra Suuri
Sloan, Holly Goldberg: Näkymätön poika
Thor, Annika: Avoimille vesille (Saari meren keskellä #4)
Holopainen, Anu: Matkalaiset (Syysmaa #6)
Rannela, Terhi: Goa, Ganesha ja minä (Kerttu ja Mira #2)
Maisonen, Petra (toim.): Maailma on sun –tarinoita nuoruudesta
Abedi, Isabel: Lucian
Coelho, Paolo: Alkemisti
Green, John: Kaikki viimeiset sanat
Green, John: Arvoitus nimeltä Margo
Capote, Truman: Aamiainen Tiffanylla
Kuronen, Kirsti: Paha puuska
Montgomery, L.M.: Jane ja Saaren kutsu [U]
Rydén, Daniel: Maailmassa on virhe
Saunders, Kate: Lumottu lukukausi
Lähteenmäki, Laura: Karrelle polttava helle (North End #3)
Montgomery, L.M.: Annan jäähyväiset

Aleksandra Suuresta en oikein pystynyt muodostamaan selkeää mielipidettä. Kirja oli nopealukuinen, mutta jäi aika valjuksi. Aiheesta olisi saanut paljon enemmänkin irti. Tim raivostutti usein niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään, mutta muita tunteita kirja ei oikein jaksanut herättää. 

Näkymätön poika oli kirja, jonka luin lähes yhdeltä istumalta (mitä nyt nukahdin välissä, mutta jatkoin lukemista heti herättyäni). Tarina tempaisi mukaansa heti. Loistava juoni, ihania hahmoja. Rakastuin. Itkin. Nauroin. Vaikka kirja on paikoin synkkä ja kertoo ei niin kivasta elämästä, se on lämminhenkinen ja lopulta kuitenkin onnellinen. Suosittelen ehdottomasti ihan kaikille!

Avoimille vesille päätti Steffin ja Nellin elämästä kertoneen tarinan. Olen tyytyväinen, että sarja sai arvoisensa lopetuksen ja iloinen, että luin sarjan loppuun ensimmäisen osan kömpelyydestä huolimatta. Kirja oli surullinen, mutta myös toiveikas. Nautin kirjasta todella paljon, samoin kuin melkein koko sarjasta. Myös kansikuva on kaunis.

Syysmaan viimeinen osa ei oikein päässyt vakuuttamaan. Kirjassa oli puolensa, mutta siitä jäi kuitenkin halju olo. Yvanan tarina kiinnosti vähemmän kuin Welman tyttöjen, joihin keskityttiin harmittavan vähän. Olisin kaivannut myös aina niin raivostuttavalle Loranalle jotain rangaistusta, nyt hän tuntui pääsevän kuin koira veräjästä. Loppuluku oli jotenkin kummallinen, se ei tarjonnut vastauksia niihin kaikkiin kysymyksiin, jotka lukijalle jäivät. 

Goa, Ganesha ja minä oli ihanan kepeä kesäkirja. Se toi hyvän mielen ja oli nopealukuinen. Hahmot olivat loistavia, kirjoitustyyli oli vetävä ja juoni kiinnostava. Kirja oli humoristinen vakaviampakaan sävyjä unohtamatta. Mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Vaikka oma elämäni on aika kaukana päähenkilöiden elämästä, jotain samaistumispintaa kuitenkin löytyi. Itse en lähtisi matkustelemaan Intiaan, mutta kirjan sivuilta maasta on ihana lukea. 

Novellikokoelma Maailma on sun oli ihana. Tyhmänä ajattelin, että muistaisin kyllä vielä tässä vaiheessa lempinovellieni nimet enkä siksi kirjoittanut niitä ylös, ja kuinkas sitten kävikään. Kirjassa oli kuitenkin monta kaunista ja hienoa novellia ja muutamia meh-tekstejä. Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille nuorille (ja vaikka vähän vanhemmillekin). 

Lucian lähti hyvin käyntiin, jäi junnaamaan keskivaiheelle, lähti taas käyntiin, jäi junnaamaan, kiihdytti loppua kohti ja sitten loppui. Tunteet kirjaa kohtaan vaihtelivat rajusti, välillä kirjaa rakasti täysillä, välillä kirja teki heittää seinään. Lopussa tuli vuodatettua kyyneliäkin. Spefielementit oli kuitenkin tuotu kirjaan hyvin ja paranormaalit olennotkin on hyvin keksitty, vaikka selitys olikin vähän vaikeasti tajuttava. Loppumielipiteenä sanottakoon, että kirja oli hyvä, mutten välttämättä lukisi sitä uudelleen. 

Alkemisti oli lojunut omassa hyllyssäni aika kauan lukemattomana. Pelkäsin kirjan olevan ylifilosifinen ja tekotaiteellinen, mutta se yllättikin positiivisesti. Nopealukuinen kirja, mutta ajatuksia herättävä. Kirja oli filosofinen ja taiteellinen, välillä liiankin, mutta siitä jäi hyvä maku suuhun. Eniten kirjassa kuitenkin ärsytti kansi. Se oli niin käsittämättömän ruma, että teki mieli itkeä. 

Kaikki viimeiset sanat (en tykkää yhtään tosta suomenkielisestä nimestä, tosin Alaskaa etsimässä olisi ollut vielä pahempi :D) oli Alkemistin lailla ollut hyllyssä ihan liian kauan. (Joululahjakirja kröhömkröhöm.) Kirja oli ihana, joskaan ei vetänyt vertoja Tähtiin kirjoitetulle virheelle. Miles oli sympaattinen päähenkilö, mutta Alaska oli jopa pelottavan ailahtelevainen. Mulla oli oma teoriani siitä suuresta tapahtumasta ennen ja jälkeen, ja osuinkin aika lähelle, joskaan en täysin arvannut. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille Greenistä pitäville. Ja ystävän varoitus: kannattaa pitää nenäliinoja hollilla. Hesarissa muuten oli viikonloppuna pikku-uutinen, että tästäkin tehdään elokuva! 

Kuukauden toinen Green oli Arvoitus nimeltä Margo, josta on myös tulossa elokuva, tosin jo heinäkuun lopussa. Pidin kirjasta todella paljon. Alun ninjakostoretki on loistava ja nauroin sitä lukiessani useaan otteeseen. Keskivaihe oli ehkä vähän tylsänpuoleinen, mutta kun päästiin loppupuolen hurjalle roadtripille, en voinut laskea kirjaa kädestäni. Nauroin katketakseni koko matkan ajan. Kirja oli loistavasti kirjoitettu keskivaihetta lukuunottamatta ja hahmot ovat upeita. Tosin itse Margosta en erityisemmin pitänyt. Uskon, että elokuva on hyvä, siltä se ainakin trailereiden perusteella vaikuttaa. Kirja saa plussan myös vähän persoonallisemmasta Beatles-viittauksesta, ensimmäinen kerta kun törmäsin Good morningiin kirjallisuudessa. Biisi sopii kyllä loistavasti tuohon tilanteeseen :D
(Ja kyllä, kuvassa on sormet eikä varpaat.)

Juttujani lukeneet ovat varmaan jo huomanneet, että tämänhetkinen lempielokuvani on Aamiainen Tiffanylla. Koska elokuva on niin ihana, tahdoin lukea kirjankin. Kirjassa ensimmäisenä yllätti paksuus. Kirja oli nimittäin hyvin hyvin ohut ottaen huomioon, että se sisälsi pienioisromaanin ja kolme novellia. Pienoisromaani Aamiainen Tiffanylla oli ihana. Melko erilainen kuin elokuva, mutta hyvä. Kirjassa sanottiin asiat hyvin suoraan. Jotkut hahmot puuttuvat kokonaan, toiset taas ovat paljon suuremmassa tai pienemmässä roolissa kuin elokuvassa. Myös tarinan loppu oli ihan erilainen. Kirjaa ja elokuvaa on aika lailla mahdoton verrata keskenään, niin erilaiset ne ovat, mutta molemmat ihania :3 Muista novelleista Kukkien talo ja Joulumuisto nousivat suosikeikseni, huolimatta Kukkien talon omituisesta lopusta. 

Paha puuska oli nopealukuinen ja kiinnostavasti runomuotoon kirjoitettu. Tarina oli mielenkiintoinen ja runomuoto oli hyvä keksintö ja sopi tarinaan hyvin. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan, eikä kirja sen takia ollut sellainen kuin sen oletin olevan. Hyvä yritys kuitenkin, hyvä maku jäi suuhun. 

Jane ja Saaren kutsu oli uusi suomennos kirjoista Jane Victoria ja Jane Victoria palaa kotiin. Olin lukenut vanhat suomennokset, ensimmäisen osan useampaankin kertaan. Uusi suomennos oli parempi kuin vanha, joka on paikoin hieman kömpelö. Ei ole tämä lempparini Montgomeryltä, mutta ihan mukava hyvän mielen kesäkirja. Jane on ehkä vähän liian järkevä, samaistun enemmän haaveilijoihin ;)

Maailmassa on virhe kertoo 101 historiassa tehtyä virhettä, jotka ovat vaikuttaneet nykypäivään enemmön tai vähemmän. Kirja oli tämmöiselle historianörtille oikea unelma. Kuinka pienestä virheestä voikaan seurata niin isoja tapahtumia? Virheitä oli mukava lukea, mutta kaikki eivät olleet niin kiinnostavia. Esimerkiksi kovin poliittiset tapahtumat eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. Kirja oli kuitenkin hauska ja ainakin takoi päähäni sen faktan, että kaikki tekevät virheitä. (Ja ehkä parasta oli, että kirjan etukannessa lukee isoilla kirjaimilla: MAAILMASSA ON VIHRE. Mulla meni aika kauan ennen kuin huomasin sen :D)

Lumotun lukukauden luin joskus 11-vuotiaana ja lumouduin tarinasta niinkin paljon, että kirjoitin koulussa tarinan, joka sijoittuu kirjan maailmaan ja käyttää samoja hahmoja. (Tarina on näin sivumennen sanoen ehkä karmeinta kuraa, mitä olen koskaan kirjoittanut.) Koska kirja oli pikku-Celen mielestä tyyliin paras ikinä, päätin katsoa mitä neljä vuotta vanhempi Cele olisi kirjasta mieltä. Ja pettymyshän sieltä tuli. Idea oli kyllä hyvä, mutta ne hahmot. Päähenkilö Flora on lapsellinen ja hemmoteltu, tarkoituksellisestikin, mutta hahmo ärsytti koko kirjan ajan. Pete on myös raivostuttava, suuttuu pienistä ja on turhan ilkeä kaikille. Nuorempiin tämä kyllä luultavasti uppoaa, mutta ei enää vanhempaan. 

Karrelle polttava helle päätti North End-trilogian. Pidin molemmista edellisitä osista (ainakin niin muistelen, niiden lukemisesta on kauan aikaa), eikä tämäkään tuottanut pettymystä. En tiedä miksi, mutta North Endin lukeminen ahdistaa enemmän kuin muut dystopiat. Johtuisiko siitä, että kirja sijoittuu Suomeen? Tästä huolimatta kirja oli todella hyvä, hyvä päätösosa, joka toimi yksinkin. Luin tämän maratoonissa loppuun ja se oli kuin siihen luotu. 

Annan jäähyväiset oli hieman erilaista Montgomeryä. Kirja oli synkempi kuin mikään kirjailijan muu kirja (ainakin ne, jotka olen lukenut) ja rakennekin oli erikoinen. Kirja oli kuotenkin hyvä, huolimatta parista haljusta novellista. Blythen perheen runohetket olivat kirjan parasta antia, samoin kuin viittaukset Annan ja Gilbertin lapsenlapsiin (Gilbert Ford!!). Täysin fanityttö ei saanut tiedonjanoaan Blythejen perheen elämästä sammutettua, mutta parempi tuokin kuin ei mitään. Vaikka novellit liikkuivat hyvin epämongomerylaisissa tunnelmissa, Montgomery on aina Montgomery ja siksi niin ihana. Tämänkin kirjan luin maratoonissa, mutta kuten olen ennenkin sanonut, se ei sopinut maratooniin rakenteensa vuoksi. 

Kesäkuu oli kirjojen suhteen todellinen ennätyskuukausi. En ollut tänä vuonna lukenut missään kuussa yhtä paljon! Luin todella paljon hyviä kirjoja ja vähän huonompiakin. Kuukauden paras kirja oli luultavasti Näkymätön poika

Muuten kesäkuu oli lahnakuu, johon kuului lukemisen ja yleislöhöilyn lisäksi Noviisi-novellin raivokasta editointia ja sen suhteen angstailua. Teksti on kuitenkin nyt lähetetty eteenpäin, pidetään peukkuja pystyssä sen suhteen. Lisäksi päädyin katsomaan Uutta Sherlockia, joka on ihan mahtava! Kauhea puutostila, en millään malttaisi odottaa neljättä kautta...

Ai niin ja syy koosteen viivästymiseen oli matka. Saatte kuulla reissusta myöhemmin, valtavan kuvamäärän kanssa. Pidän teitä jännityksessä siihen asti, kunnes postaus ilmestyy ;) 

Aurinkoista heinäkuuta, jospa ne helteet vaikka olisivat tulleet jäädäkseen! :)

4 kommenttia:

  1. Hullun paljon ehdit kesäkuussa lukemaan!

    Näkymättömästä pojasta mä pidin kauheasti, se oli jotenkin tosi kaunis. Paha puuska oli ihan jees. Lucianin luin joskus pari vuotta sitten ja se oli mielestäni ihan kauhea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen tota määrää itsekin :D

      Näkymätön poika on tosi ihana!

      Poista
  2. Kirjat kuulostaa tosi hyviltä, olen noista lukenut Lumotun lukukauden sekä periaatteessa Janen (koska ne vanhemmat painokset). Itse tykkäsin niistä enemmän. Maailmassa on virhe voisin joskus lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä lasken Janen uusintaluvuksi, eihän tarina miksikään muutu vaikka käännös on uusi ;)

      Maailmassa on virhe on hupaisa kirja, suosittelen!

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.