torstai 4. toukokuuta 2017

Huhtikuun luetut 2017

Huhtikuussa 2017 luin kolme kirjaa (465 sivua).

Otava, Merja: Priska: kesästä kesään 153 s. 
Leinonen, Anne (toim.): Kirjoita kosmos 139 s.
Gruen, Bob: John Lennon: New Yorkin vuodet 173 s.

kotimaisia: 2
käännöskirjoja: 1
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 2

Priska oli osittainen herätelainaus, mutta onnistunut sellainen. Vähän uudempi suomalainen tyttökirja, johon myönnän suhtautuneeni hieman epäillen, mutta josta yllätyksekseni pidin suuresti. Priska on todella samaistuttava hahmo kirjoitusvimmoineen, mutta myös monilla muilla tavoilla: esimerkiksi tarve hiljaiseen ajatteluhetkeen ja ahdistus aikuistumisesta tuntuivat erittäin tutuilta. 1950-luvun lopun Helsinki aukeaa lukijan silmien eteen hahmojen puhumana vanhana slangina ja elävinä miljöökuvauksina. Lähes jokainen nuorista saa romaanissa äänen ja vaikka jotkut tarinat jäävät ohuemmiksi ja irtonaisemmiksi kuin toiset, pidin siitä silti. Tämä kirja on aito ja vetävä yhä edelleen. Yksi tämän vuoden ehdottomista suosikeista! 

Sanataidekoulussa piti vinkata kirjoittamisoppaita ja sen kautta sain lopulta sysäyksen tarttua omasta hyllyssä vuoden verran odotelleeseen Kirjoita kosmos -teokseen. Erityisesti pidin kirjassa siitä, että se keskittyi nimenomaan spefikirjoittamiseen, joka on minulle se kaikkein omin ja turvallisin laji. Oppaassa käsitellään niin kliseet kuin ideatkin, novellin rakenteesta ja miljöön luomisesta puhumattakaan. Vasta genrekirjoittamiseen tutustuva saa tästä paljon irti, mutta myös enemmän harrastanut viihtyi. (Joskin täytyy myöntää, että hieman haukottelin osuuksissa, joissa selitettiin esimerkiksi konflikti rautalangasta vääntäen. Sen merkityksestä kertominen oli paljon kiinnostavampaa!) Kirja mylläsi ajatuksia uusille urille ja tekikin mieli ryhtyä kirjoittamaan ja lukemaan omia tekstejä kriittisellä silmällä. Ehdoton plussa kirjassa oli sanasto (sieltäkin suurin osa termeistä oli tuttuja, mutta löytyipä uusiakin!) ja listaus julkaisukanavista.

Bob Gruenin valokuvateos John Lennonin New Yorkin vuosista oli hyvin kiinnostava. Gruen ystävysti Johnin ja Yokon kanssa heidän muutettuaan New Yorkiin. (Pakko sanoa aiheeseen liittymättömästi, että tätä postausta kirjoittaessani alkoi yllättäen soida Lennonin (joskin Beatlesin Anthology-versio) Real love. Sopii tunnelmaan ja vähän itkettää.) Hän otti lukuisia valokuvia heistä kotonaan, esiintymässä ja studiolla. Nämä kuvat on koottu tähäm pari vuotta sitten suomeksi ilmestyneeseen valokuvakirjaan, jossa on lisäksi myös Gruenin tarinoita elämästä New Yorkissa Johnin ja Yokon kanssa. Uutta tietoa en kirjasta juurikaan saanut, mutta valokuvista useat olivat sellaisia, joita en ollut ennen nähnyt. Joulukuun 1980 kohdalle laitetut kuvat Central Parkiin kokoontuneista ja itkevistä ihmisistä olivat niin vaikuttavia, että pillahdin itsekin vollottamaan. Suosittelen tätä kirjaa puhtaasti valokuvien perusteella jokaiselle, vaikkei John Lennon tai Yoko Ono niinkään kiinnostaisi. Gruenin Lennonista ottamat New York City -kuvat ovat muuten olleet yksiä lempivalokuvistani aina! 


Huhtikuu oli raskas kuukausi koeviikkoineen ja muine vastoinkäymisineen. Väsymys oli kova ja itkettyäkin tuli vähän väliä. Positiivisia asioita olivat kuitenkin pääsiäis- ja vappulomat (olkoonkin, että toinen menikin toukokuun puolelle). Pääsiäisloman lautapelit ja kiireettömyys ja vappuviikonlopun yökyläily Ultra bra -maratooneineen takasivat tervetulleita hengähdystaukoja arkeen. Tuntuu, että oikeasti luin paljon, mutta luvut kertovat toista. Vaikka lukeminen ei luonnistunut, kirjoittaminen rullasi ja voitin elämäni ensimmäisen CampNaNoWriMon. Olen ylpeä itsestäni ja ihan hyvästä syystä! :) Toinen ylpeydenaihe on se, että opettelin soittamaan ukulelea. Kaikkea sitä tekeekin välttääkseen kokeisiin lukua! Suurin osa yksinkertaisista soinnuista sujuu ja pystyn jo soittamaan useampia biisejä. E-duuri onkin seuraaavana opettelulistalla ja haave omasta ukulelesta hieman kutkuttaisi. 


Huhtikuun kuunnelluin soittolista oli ehdottomasti P:n soittolista, jolta olen jo poiminut postauksiin muutamia paloja. Marina and the diamondsin Rootlessia en kai ole vielä maininnut, joten teen sen nyt. 

Miten teidän huhtikuunne sujui? Oliko se kuukausista julmin vai mukava kevätkuukausi? Täällä päin ainakin satoi parina päivänä lunta, vaakasuoraan. Toisaalta olen mennyt jo kerran tänä keväänä pyörällä, joka nyt on varma kevään merkki. 

2 kommenttia:

  1. Minulla huhtikuu täällä maailman toisella puolella kevätkuukausi, kuukauden aikana puut kukkivat, kukkulat vaihtoivat väriä ja lämpötila nousi kesän kuumuudeksi. Muutenkin huhtikuu oli ehkä yllättävän kiva, vaikka ahdistikin välillä. Toivottavasti sinun toukokuusi olisi parempi! <3

    P.S. Luin Priskan mutten muista siitä muuta kuin runollisen kielen ja ettei päähenkilö osannut matikkaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hohhoh, oisipa täälläkin yhtä kesäistä :D toivotaan parempaa toukokuuta itse kullekin!

      Heh juu, unohdinkin tuossa postauksessa mainita Priskan matikkainhon, joka myös on aika samaistuttava piirre!

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.