maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäkuun luetut 2017

(Rakas blogger hävitti melkein valmiin postauksen. Kyllä, olen tosi katkera.) 

Kesäkuussa 2017 luin kuusi kirjaa (1564 s.), joista kaksi oli spefiä ja yksi uusinta. 

Smith, Patti: Ihan kakaroita 380 s. 
Cunningham, Michael: Villijoutsenet ja muita kertomuksia 150 s. 
Schmitt, Éric-Emmanuel: Oscar ja Roosamamma 109 s. [U]
Robinson, Joan G.: Marnie, tyttö ikkunassa 302 s. 
Riggs, Ransom: Kolkko kaupunki (Neiti Peregrinen eriskummalliset lapset #2) 391 s.
Rannela, Terhi: Frau 232 s. 

kotimaisia: 1
käännöskirjoja: 5
omasta hyllystä: 0
kirjastosta: 4
muualta: 2
Uudelleen luettua -haaste: 4 luettua kirjaa (Kaihomielinen) 

Saattaa spoilata hieman. 

Ihan kakaroista en ole kenenkään kuullut sanovan pahaa sanaa, ja liityn itsekin ylistäjien kuoroon. En ollut suunnilleen ikinä kuunnellut Patti Smithia, mutta se ei haitannut. Jäin kirjaan koukkuun heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Rakastin kuvailua, ajankuvaa, tarinaa, joka tuntui joskus jopa keksityltä. Pattista ja Robertista tuntui tulevan lukijankin ystäviä. Koska tiesin Robertin kuolemasta jo etukäteen, lukeminen raastoi välillä sydäntä melkoisesti, puhumattakaan siitä, kuinka vollotin kirjan lopussa. Ihana kirja, ei voi muuta sanoa. (Lisäihanuutta toi kaverilta lainattu pokkari, johon hän oli tehnyt alleviivailuja ja merkintöjä marginaaliin. Jos luet tätä, niin pusu sinne!) Suosittelen lämpöisesti, yksi vuoden parhaista. Jos lukijoista muuten löytyy Patti Smithin faneja, kertokaahan suosikkibiisejänne/albumikokonaisuuksia! 

Blogia pidempään lukeneet tietävät, kuinka rakastan satuja. Villijoutsenet ja muita kertomuksia lupaa kertoa vanhoja satuja uudelleen ja paljastaa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun prinssi ja prinsessa ovat saaneet toisensa. Olin odottanut suoraa jatkoa saduille satumaailmassa, joten Cunninghamin ratkaisu siirtää sadut nykyaikaan häiritsi aluksi. Päästyäni asian yli viihdyin kokoelman parissa kuitenkin hyvin. Nautin tarinoiden synkkyydestä (samalla kieroutuneella tavalla kuin nautin alkuperäisistä Grimmin saduista varpaidenleikkauksineen), mutta satumaisuus kuitenkin pehmensi julmuutta. Lempisatujani olivat Myrkytetty, Apinan käpälä (jonka alkuperäistä versiota en keksinyt), Pikkumies, Me hirviöt ja Elämänsä loppuun saakka. Myös kokoelman kuvitus on aivan ihana! 

Riparilla ollessani sain jälleen kuunnella ääneenlukua, nimittäin perinteeksi muodostunut Oscar ja Roosamamma luettiin myös sillä viikolla (ilmeisesti kirja pyritään lukemaan joka leirillä, mutta neljästä leiristäni yhdellä se jäi kesken ja toisella luettiin Lokki Joonatan). Mielipiteeni ei ole hirveästi viime vuodesta muuttunut, joskin tällä kertaa huomasin välillä ärsyyntyväni Oscarin pikkuvanhuuteen ja kirjemuodon epäuskottavuuteen. Vähän sama ongelma kuin päiväkirjaromaaneissa, liian yksityiskohtaista kerrontaa. Kirja kuitenkin sopii riparille ja ääneen luettavaksi paremmin kuin hyvin. (Ainakin paremmin kuin se Lokki Joonatan.)

Marnie, tyttö ikkunassa olisi varmaan jäänyt lukematta, ellei Studio Ghibli olisi tehnyt siitä elokuvaa. Koska tahdon lukea kirjan ennen elokuvaa (ja siskoni löysi tämän kirjastosta), otin tämän juhannuslukemkseksi siskon hehkutuksen saattelemana. Kirja oli pettymys. Sen luki nopeasti ja se oli melko koukuttava, mutta vaikka nautinkin miljööstä ja Annan kuvauksesta, siitä jäi vähän halju maku suuhun. Pääasiallinen syy oli se, että Marnien hahmo oli uskomattoman raivostuttava. Olisin myös tahtonut kunnollisen selityksen Marnielle, nyt juonikuvio jäi häiritsevällä tavalla auki. Vaikka tykkäsinkin jälkimmäisestä puoliskosta Marnien katoamisen jälkeen, kokonaiskuva kirjasta jäi vähän haljuksi. Leffan aion kuitenkin katsoa. 

Luin Neiti Peregrinen kodin eriskummallisille lapsille ehkä kahdeksannella luokalla ja muistikuvat olivat hämärtyneet sen verran, etten muistanut kuin ihan lopun ja neiti Peregrinen kohtalon. Kolkon kaupungin ensimmäiset luvut menivätkin muistellessa ja ihmetellessä. (iso kiitos kuitenkin ihanasta henkilöluettelosta kirjan alkupuolella!) Juoni ei aluksi lähtenyt vetämään niin hyvin kuin oisin toivonut, mutta kirja parani loppua kohden. Tykkään Riggsin luomasta maailmasta ja valokuvaideasta! Uudet hahmot ja uudet miljööt toivat lisää mielenkiintoa tarinaa kohtaan ja huomasinkin jossain vaiheessa suorastaan ahmivani romaania. Lopetus on niin turhauttava, että teki mieli heittää kirja päin seinää. En muista lähiaikoina lukeneeni yhtä turhauttavaa loppua. Toivottavasti myös viimeinen osa suomennetaan, toivon mukaan vähän nopeammin kuin tämä. 

Terhi Rannela on tuttu nuortenkirjailija, mutta hänen aikuisille suunnattua tuotantoa en ole lukenut. Frau on tarina Lina Heydrichista, natsipäällikkö Reinhard Heydrichin leskestä. Pohdin Goodreadsissa, saanko sanoa nauttineeni lukemisesta. Kirja kertoo hirveistä asioista ja hirveistä ihmisistä, mutta teksti soljuu miellyttävästi ja koukuttaa lukijan. Oli miten oli, lyhyessä kirjassa on paljon asiaa, mielenkiintoisia henkilöitä (voiko oikeista ihmisistä sanoa noin?) ja kiinnostavia ristiriitoja. Suosittelen lukemaan, melkoinen kokemus.  



Kesäkuu kului kesälomasta nauttien, kavereiden kanssa aikaa viettäen sekä tietenkin lukien! En ole lukenut koko vuonna niin paljon kuin kesäkuussa luin. Ai että, paras harrastus tämä. Näiden puuhien lisäksi vietin mahdollisesti viimeisen viikkoni isosena riparilla, oli kyllä huippu viikko ja ihania pikkuisia (ja isosia myös, totta kai). Talviturkinkin ehdin heittää :)

Heinäkuulle on luvassa ainakin reissaamista, mutta toivottavasti ehdin myös lukea ja kirjoittaa. Lisäksi toivoisin myös ehtiväni harjoitella virkkaamista. Kyllä, luitte oikein! Varmaan kaksi vuotta olen blogissa puhunut siitä, kuinka haluan oppia virkkaamaan ja kesäkuun lopulla ryhdyinkin sitten sanoista tekoihin. Pylvässilmukat pistävät aivoja vielä kuitenkin sen verran solmuun, etten ihan mestariksi voi itseäni nimittää :D


Kuuntelin ennen riparille lähtöä musikaalin Heathersin, enkä sen jälkeen ole suunnilleen mitään muuta kuunnellutkaan. Candy store oli tuttu biisi jo ennestään ja kuuluu suosikkeihin yhä! (Tosin on pakko myöntää, että kaikki musikaalin biisit ovat suosikkejani. No okei, Me inside of me ei ihan nappaa samalla lailla kuin muut.) Suosittelen myös leffan soundtrackia, ihanaa kasaritilutusta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.