Editointimerkinnät, nuo kirjoittajansa mielestä maailman hauskin juttu, ja muiden, ilman kontekstia niitä lukevien mielestä tappavan tylsä. Ketään ei kiinnosta, mutta se ei haittaa: JL:n editointimerkintöjen parhaimmistoa, olkaa hyvät. (On ehkä vähän noloa, että nauran omille jutuilleni näin paljon.)
"Laimein cliffhanger ikinä."
"[Henkilöä] verrataan kukkaan jo toista kertaa, how about no."
"Pluskvamperfekti ois varmaan ihan kova juttu."
"[Henkilö] kuulostaa psykopaatilta."
"MIKSI [henkilö] MIKSI"
"Voihan ällösöpöys."
"Mikä päivä nyt on?"
"Onko kolmas kukkaan vertaaminen liikaa?"
"[Henkilö] mitä teet."
"Rikkooko murhayritys tunnelman?"
"Oot pärjännyt aiemminkin! Nainen, ryhdistäydy!" ("En tiedä, miten pärjään ilman sinua," valittaa henkilö tekstissä.)
"Voi luoja, miten voikaan oma tarina itkettää näin paljon."
Voi jestas, fiilaan suuresti tätä. Itselläni on aina samankaltaisia ajatuksia, kun luen vanhoja tekstejäni: "Ohh helllll no, kirjotetaas uudestaan tää ja tää kohta"
VastaaPoistaHahaa, hyvä (?) että samaistut :D toisaalta jossain vaiheessa on pakko päättää, että teksti on valmis, eikä sitä enää muokkaa. Vaikka jotkut vanhemmat tekstit aiheuttavatkin itkua ja hammastenkiristystä, itse en yleensä muokkaa tekstejä, jotka olen "lopettanut". Muuten olisin jo tässä vaiheessa uponnut loputtomaan muokkauksen suohon, kun kirjoittaisin uudelleen ja uudelleen jotain 12-vuotiaana kirjoitettua novellia :D
Poista