torstai 7. kesäkuuta 2018

Toukokuun luetut 2018

Toukokuussa 2018 luin kolme kirjaa (1217 sivua), joista kaksi oli spefiä.

Zafón, Carlos Ruiz: Tuulen varjo (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #1) 647 s. 
Rowling, J. K.: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus 293 s. 
Montgomery, L. M.: Anna opettajana (Anna #4) 277 s. [U]

kotimaisia: 0
käännöskirjoja: 3
omasta hyllystä: 2
kirjastosta: 1
muualta: 0

Jatkumo-lukuhaaste: 7 kirjaa (Valikoiva sarjalukija)

Tuulen varjo jatko-osineen on parinkin ystäväni lempikirjoja, joten minäkin päädyin ostamaan tämän Suomalaisen pokkarialesta muutamaa vuotta sitten. Kirjan paksuus ja ohuet sivut hieman pelottivat, mutta otin sen silti reissulukemiseksi Tukholmaan. Lukemisessa meni todella kauan, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi nauttinut lukemisesta! Tämä kirja on maaginen ja sen kuvailema rakkaus kirjoihin on varmasti monille lukijoille, minullekin, samaistuttavaa. Tapahtumapaikka, toisen maailmansodan ja sisällissodan runtelema Barcelona on miellyttävän erilainen ja salaperäisen taianomainen paikka, melkein kuin henkilö itsekin. Henkilökaartissa on hahmoja, joilla on omia salaisuuksiaan, jotka valehtelevat, rakastavat ja tekevät virheitä. Oikeastaan ainoa hahmo, josta en ihmeemmin pitänyt, oli Bea. En vain ymmärtänyt, mitä Daniel hänessä näki. Toki en voi sanoa myöskään pitäneeni Fumerosta, mutta hahmo on niin kammottavaksi ja hyytäväksi luotu, ettem voinut kuin ihmetellä ja ihailla Zafónin taitoja kirjoittaa. Useassa aikatasossa kulkeva tarina vaatii hieman keskittymistä, ja lukemisessa olleet tauot saivat minut toisinaan pyörälle päästäni. (Pitkät kursiivipätkät tosin ärsyttivät.) Välillä kirja pelotti niin paljon, että valojen sammuttaminen illalla ei tuntunut enää hyvältä vaihtoehdolta. Ihastuin Tuulen varjoon ikihyviksi, enkä edes hoksannut erästä juonikuviota ennen kuin se paljastui, vaikka se ehkä olikin melko kliseinen käänne. Seuraavaksi lukulistallani on Enkelipeli, ja sen myötä myös loput Zafónin teokset, niin lujasti Tuulen varjo minuun vaikutti. 

Aivan aluksi on sanottava, että rakastin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvaa. Ihastuin 1920-luvun New Yorkiin ja amerikkalaiseen velhoyhteisöön, hahmokaartiin ja otuksiin (haisku!). Aloittaessani elokuvakäsikirjoituksen lukemista tiesin jo etukäteen, että kirja ei tule tarjoamaan mitään uutta tietoa, eikä tarjonnutkaan, joten vältin pettymyksen, joka monilla on tuntunut lukemisen jälkeen olevan. Käsikirjoitusmuotoa oli ihan hauskaa lukea, varsinkin, kun se liittyy erääseen vapaa-ajan projektiin. Sen takia myös sanasto kirjan lopussa oli todella hyvä! Itse käsikirjoituksestakin pidin: tarina ei ehkä ole ongelmaton, mutta se on viihdyttävä ja mielenkiintoinen kaikin puolin. Ajoin melkein oman pysäkkini ohi, kun luin tätä bussissa :D Sen lukeminen toimi myös kivana muistutuksena ensimmäisen elokuvan tapahtumista, kun toinen osa tulee elokuviin loppuvuodesta. Hahmot tosin tuntuivat tässä käsikirjoitusversiossa ohuemmilta kuin elokuvassa. En tiedä, ovatko ne myös oikeasti, vai tuoko näyttelijöiden työ henkilöihin niin paljon enemmän syvyyttä kuin pelkkä käsikirjoitusteksti. Esineenä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on todella kaunis! Aina kannesta fonttivalintaan ulkonäkö on todella onnistunut ja ihana. 

Koska Annan lukeminen vähensi stressiä ennen kirjoituksia, päätin kokeilla samaa kikkaa myös pääsykokeiden kanssa. Anna opettajana on kirjoitettu vasta alkuperäisen sarjan jälkeen, eikä se ole koskaan ollut ykkössuosikkini, vaikka siinä on samoja aineksia, joita Montgomeryssä ja Annassa rakastan: sukujuoruja, mielenkiintoisia persoonia ja ihanan aurinkoista asennetta. Tässä osassa tosin Annan valoisa elämänasenne ja takakannenkin mainitsema "kuuluisa hymy" tuntuivat hiukan alleviivatuilta. Lisäksi kirjassa on aivan liian vähän Gilbertiä! Annan kirjeistä on sensuroitu ne ihanimmat rakkaudentunnustukset, eikä Gilbert esiinny kuin nopeina mainintoina, kun Viherbaarassa käydään. Muutenkin vanhojen hahmojen osuus on todella pieni, mikä on harmittavaa. Toki uudetkin tuttavuudet, kuten lesket, Rebecca Dew, Katharine Brooke ja pikku Elizabeth ovat ihastuttavia, mutta koska heidän esiintymisensä jää tähän kirjaan (joskin niin ikään myöhemmin kirjoitetussa Annan perheessä taitaa ainakin joku heistä esiintyä, ellen nyt aivan väärin muista), ei heihin ehdi kiintyä samalla tavalla kuin Vihervaaran ja Avonlean väkeen. Se, että Anna opettajana ei ole lempiosiani, ei kuitenkaan estänyt sitä, että nautin lukemisesta, naurahtelin toisinaan ääneenkn ja lopulta melkein itkin bussissa, kun olin niin onnellinen kirjan loppupuolen tapahtumista. 



*********

Toukokuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus (Jaana Kapari-Jatta)
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Tuulen varjo 
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Anna opettajana (kukapa nyt ei haluaisi olla Anna?) 

Toukokuu oli melko raskas kuukausi kaikin puolin. Kolmet pääsykokeet kuljettivat minua pitkin ja poikin eteläisempää Suomea ja stressitasot huitelivat välillä pilvissä. Kokeet menvät vaihtelevasti: ensimmäisessä saatoin kirjoittaa huonoja esseitä, toisessa en ehtinyt vastata kaikkiin kysymyksiin (ja menin kokeen jälkeen vähän itkemään yliopiston vessaan), kolmannesta jäi aidosti hyvä fiilis. Tulosten odottaminen pelottaa, en haluaisi pitää välivuotta, vaikka sekin varmasti toisi uusia mahdollisuuksia ja positiivisiakin juttuja elämääni. (Eikös kaikki kirjoita sen esikoisromaaninsa välivuoden aikana?) Nyt en kuitenkaan voi kuin odottaa ja toivoa, että kokeen arvioijat olisivat minulle armollisia. Toinen väsymystä aiheuttanut asia on töiden aloittaminen. En ole kyseisessä työssä todellakaan mukavuusalueellani ja väsyn siinä hyvin helposti, mutta työpaikkani on mukava, ilmapiiri hyvä ja epämukavuusalueesta huolimatta pahempiakin hommia on. Kyllä minä tässä hommassa nyt ainakin kesän kestän! 

Positiivisia asioita toukokuussa olivat ihanan lämpimät säät, joiden ansioista saatoin käyttää vakosamettitakkia sekä hameita ja hippihousuja. Talviturkinkin kävin tuossa viime viikolla heittämässä! Myös pääsykokeisiin liittyi kaikesta stressistä huolimatta ilon hetkiä: kävin useammankin kaverin luona yökylässä, katsoin pääsykoeaiheeseen liittyvää leffaa, sain halailla pientä ja pörröistä koiranpentua ja vaihtaa pikaiset kuulumiset lihakeiton äärellä. Ja voi sitä riemun tunnetta, kun kirmasin viimeisestä pääsykokeesta ulos helteiseen iltapäivään ostamaan junaan palkintosuklaan, jolla sitten herkuttelin Annaa lukien! Toukokuuhun liittyi tietenkin myös valmistumisia, suurimpana tietysti oma ylioppilaaksi pääsemiseni. Toki virallinen tilaisuus oli vasta kesäkuun puolella, mutta tulokset tulivat jo muutamaa viikkoa aiemmin. Lukiosta pääsin loistavin arvosanoin, ylioppilastodistukseni rivi oli niinkin upea kuin LEEEMM. (Äikkä tosin jäi pisteen päähän laudaturista, mikä harmittaa ja lujaa, vaikka E käsittämättömän upea arvosana onkin!) Ylioppilasjuhlista saatan puhua myöhemminkin, mutta sen verran ainakin sanon, että vaikka päivä olikin todella raskas ja hikinen, se oli myös todella ihana: sain juhlia melkein kaikkien minulle rakkaiden ihmisten kanssa suurta päivää. Toinen toukokuun valmistuminen oli sanataidekoulun päättäminen. Viisi vuotta saniksessa antoivat minulle käsittämättömän paljon ja muuttivat minua kirjoittajana, ehkä myös ihmisenä. Vaikka "urani" oli lyhyempi kuin monilla muilla, viimeisellä kerralla ja muissa yhteisissä riennoissa vähän itketti. Todistukseni mukaan olen viettänyt 500 tuntia elämästäni saniksessa, mikä on todella paljon. Kyllähän siitä tietysti jää jälkiä ihmiseen, muistoja. (Voi kamala, meinaan ruveta itkemään tätä kirjoittaessani!) Sanis oli tärkeä osa elämääni viiden vuoden ajan. Ehkä kirjoitan siitäkin vielä ihan oman postauksensa. 


Toukokuun biisi on Hamildrop-projektin neljäs biisi, First burn. Kyseessä on Lin-Manuel Mirandan ensimmäinen versio Hamilton-musikaalin kappaleesta Burn, jonka esittää viisi Elizaa näytellyttä naista. Sanat eroavat jonkin verran "oikeasta versiosta", mikä luo kiehtovia ristiriitoja Burnin ja First burnin Elizan välille. (Haluaisin kirjoittaa tästä kunnon analyysin, katsotaan, josko saisin aikaiseksi!) 

Kesäkuulle on luvassa paitsi töitä, myös vähän pidempi lomareissu, jonka olen todellakin ansainnut! Toivottavasti lämmin sääkin tulee takaisin, olen työmatkoilla (kävelyä yhteensä ehkä kymmenen minuuttia) ja töissä palellut minkä ehdin... 

Kukkien täyttämää kesäkuuta jokaiselle! 

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon ylioppilaaksi pääsystä ja hyvistä arvosanoista! :) Toukokuusi kuulostaa rankalta mutta toivottavasti pystyt rentoutumaan kesäkuun matkalla! Minäkin olen juuri lähdössä reissuun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Reissu oli ihana ja rentouttava, tuli kyllä tarpeeseen! Hyvää reissua myös sulle! :)

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.