Proosarunokokeilu

Syntymät

Ensimmäinen syntymä:

sinisilmä, tummatukka. Vajaahampainen hymy, huomion keskipiste. Pyöreät posket, pulleat jalat. Aina nenä tukossa. 

Toinen syntymä:

lyhyt. Liivihame. Polkkatukka, balettihaave, kova ääni. Leikkelee mainoksista kuvia irti, silppua silppua silppua. Metsäretkillä kantojen takana peikkoja, lapsen kirkas, ärrävikainen ääni laulukivellä: "laula tyttö sinisilmä"

Kolmas syntymä:

koirareppu ja rako etuhampaiden välissä. Into, pakko päästä parrasvaloihin, halu olla paras. Tahto erottua joukosta. Ässävika, kieli sujahtaa hampaiden eteen. Maanatai ja keskiviikko. Matikantunnilla keksii ammatteja, joissa ei tarvittaisi matikkaa. 

Neljäs syntymä: 

silmälasit, suihkun jälkeen lettikiharat. Eräänä kesänä lettejä ei enää tarvita. Terävimmät kulmat hioutuvat, mutta puhuminen ei lakkaa. Drama queen. Maanantai, tiistai, torstai. Halu näyttelijäksi. Löytää sen haaveen, joka yhä kantaa. Itkee kevätjuhlassa ja viimeisenä iltana uimarannalla. 

Viides syntymä: 

kohtaa todellisen elämän. Silmätikkuna, kirjan takana, kokeista hyviä numeroita yrittämättä. Vaaleanpunaisia haaveita, hihitystä, raivoa, muutosta. Maanantai, keskiviikko, tiistai, torstai, sunnuntai. Laskee päiviä, samaistuu joka toiseen lauluun, tarttuu rystyset valkeina niihin paloihin, joista saa otteen. Tanssii: ruskea mekko, ruutuhame, punainen mekko ja valkoiset kengät, sininen mekko ja revenneet sukkahousut. 

Kuudes syntymä:

hiljaisuus. Vilkuilee muita arkana, epäonnistuu, ei tahdo yrittää. Kirjoittaa kuin kone, tutustuu sattumalta, tapailee ukulelen sointuja. Raivoaa vuorotellen omalle peilikuvalleen ja koko maailmalle. Näkee unia elokuun öistä, katuu hiljaisuutta. Keskiviikko ja maanantai. Revitään irti juuriltaan, tappelee piilolinssien kanssa. Nauraa näyttämöllä, puhuu kirjoista: on oma itsensä. 

Seitsemäs syntymä:

rapsuttaa kynsilakkaa irti. Soittaa virallisia puheluita, jättää hyvästejä. Odottaa, hymyilee. Vanhat tähdet syttyvät silmiin takaisin. 

(4.8.2018) 

***

Olen kirjoittanut tämäntyyppistä ennenkin, mutta en ole pitänyt niitä proosarunoina, enemmänkin "välähdyksinä" tai "pikkuteksteinä". En tiedä, täyttääkö tämäkään varsinaisesti proosarunon määritelmää, mutta ainakin voin vedota taiteiljan vapauteen ja väittää, että tämä sellainen on ;)