Tajusin, että edellisestä puhtaasta kuulumispostauksesta oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, joten tässäpä sellaista sitten.
Opinnot pyörähtivät taas joululoman jälkeen käyntiin, ja tässä vaiheessa olen jo kaulaani myöten upoksissa tehtävien töiden suossa. Ehdin jo vetäistä pienen opintopistekriisinkin tammikuun ratoksi, mutta ensipaniikin jälkeen sain asiat sille mallille, että siitä on mahdollista selvitä. Note to self: vaikka ennen joulua pää olisi kuinka sotkuinen ja väsynyt, kevään kurssit kannattaa katsastaa jo silloin. Aloitin folkloristiikan sivuaineena, ja se on kivaa! Vaikka hyppäsinkin liikkuvaan junaan, olen pysynyt kärryillä melko hyvin. Pääsin riemukseni pätemään eräällä luennolla Grimmin saduista ja Disney-leffoista, mikäs sen mukavampaa.
Yksin asumisessa on puolensa. Viihdyn yksikseni oikein hyvin: olen jo melko pienestä asti tottunut viihdyttämään itseäni. Raskaan ja hälyisen päivän jälkeen on ihanaa tulla paikkaan, jossa tietää olevan hiljaista. Ruokaan saa laittaa niin paljon valkosipulia kuin haluaa ilman, että kukaan tulee tuomitsemaan. Silti välillä tulee sellainen olo, että olisi kiva, jos kotona olisi joku muukin kuin minä itse. Vaikka asumismuodostani johtuen tapaankin naapureitani ja juttelen heidän kanssaan ehkä enemmän kuin tavallisessa yksiössä elävä, on olo kuitenkin välillä vähän yksinäinen. Onneksi on nykytekniikka, jonka avulla voi puhua kolme tuntia kestäviä Skype-puheluita ja kutsua ystävän viestillä lettukesteille.
 |
| Tänä vuonna lähetin ystävänpäiväkortteja, joissa oli eläinhahmojen sijasta lainauksia :) |
Minulla on kesken kauhean hyviä kirjoja, ja kirjastolainapinossa odottelee kiinnostavia uusia tuttavuuksia, mutta huomaan olevani niin upoksissa omissa tarinoissani, etten malta keskittyä muihin kirjoittamiin kovin hyvin. Usein esimerkiksi aamu- ja iltapaloilla, jolloin usein luen kirjoja, huomaan valitsemani mieluummin Pusun läpiluvun. Tosin sain sen projektin pari päivää sitten loppuun, mikä oli hurjaa: olin kaksi viikkoa omasta aikataulustani edellä! Ajattelin kokeilla nyt vähän tiukempaa aikataulutusta Pusun kanssa, siitäkin huolimatta, että olen joskus aiemmin blogissa puhunut, miten helposti luisun tiukkojen aikataulujen ja suunnitelmien ulkopuolelle. Toisaalta itse asetetut deadlinet ovat hyviä potkijoita. Alustava suunnitelma onkin, että kolmosversio olisi valmis 1.6. Voi olla erittäin utopistinen ajatus, mutta katsotaan, kuinka käy :) Harkitsen myös vakavasti osallistuvani Novaan, mutta se riippuu täysin siitä, saanko novellin valmiiksi ja editoitua deadlineen mennessä.
Eräs tämän vuoden tavoitteista oli opetella pitämään päiväkirjaa säännöllisesti. Joskus viime vuoden lopulla tulin ajatelleeksi eräällä kurssilla sitä, miten vähän nykyajan ihmisistä jääkään jälkiä, kun kaikki viestintä tapahtuu sähköisesti. Ahdistuin ajatuksesta todella paljon, joten otin tavoitteekseni vuodelle 2019 kirjoittaa päiväkirjaa vähintään kerran viikossa. Olen ollut todella epäsäännöllinen päiväkirjanpitäjä (esimerkiksi vuonna 2018 kirjoitin kuusi merkintää), mutta nyt ajattelin kokeilla ainakin vuoden verran, miltä tuntuisi kirjoittaa aktiivisemmin. On toki fakta, ettei maailmankaikkeutta kiinnosta, mitä joku Celestine on tehnyt helmikuussa 2019, mutta ehkä siitä on iloa minulle itselleni tai jälkipolville myöhemmin. Toistaiseksi olen onnistunut tavoitteessani: olen tainnut jättää vain yhden viikon väliin!
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Mitä teille kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)