maanantai 3. kesäkuuta 2019

Toukokuun luetut 2019

Toukokuussa 2019 luin kaksi kirjaa (455 sivua), joista yksi oli spefiä ja sarjakuva.

Heikkinen, Avi: Valotusaika 224 s. 
Oksanen, Sofi: Baby Jane 231 s. 


kotimaisia: 2
käännöskirjoja: 0
omasta hyllystä: 0
kirjastosta: 2
muualta: 0

Valotusaika on sarjakuva, jonka piirrostyyli kiinnittää huomion heti: joka ikinen ruutu on nimittäin valokuva, joka on photoshopattu piirretyn näköiseksi. Ei tarvitse lukea kovinkaan montaa sivua, kun huomaa jo, miten kunnianhimoinen teos on sekä taiteellisesti että juonellisesti. Juoni on kiinnostava scifi-trilleri, jonka keskeisenä voimana toimii päähenkilön käsiinsä saama kamera, jolla näkee menneisyyteen. (Muistan muuten hämärästi jonkun lastenohjelman, jossa olisi ollut samanlainen idea!) Lisäksi hallitsevana teemana on tekoäly ja sen etiikka. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tarinasta puutu, mutta homma pysyy silti hienosti kasassa lähes loppuun asti. Juoni nimittäin harmittavasti leviää käsiin loppupuolella, ja aivan viimeiset sivut jäävät vähän epäselviksi. Ilmeisesti jatkoa Valotusajalle on tulossa, mikä on hyvä, sillä nautin teoksesta todella paljon! Myös tekoälykuvio jää hieman ohueksi paikoin, vaikka pidinkin esimerkiksi siitä, että Possua (lempihahmoni!) ei missään vaiheessa selitetty. Toinen lempijuttuni tekoälyyn liityen oli myös lörpöttelevät kuulakärkikynät :D Viihdyin Valotusajan parissa myös siksi, että se sijoittuu futuristiseen Jyväskylään. Koska tuo minulle hyvin tuttu kaupunki on äärimmäisen harvoin minkään teoksen tapahtumapaikkana, nautin siitä, että pystyin bongailemaan tuttuja sijainteja ruuduista. (Samalla mietin, että tältäkö helsinkiläisistä tuntuu, kun he lukevat lähes mitä tahansa kirjaa :D) Sarjakuvan "rooleissa" on useita jyväskyläläisiä sarjakuvavaikuttajia, ja pienestä roolista löytyy myös eräs minulle hyvin tuttu ihminen, mikä oli huvittavaa. Ehdottomasti kuukauden helmi, ja varmasti eräs koko vuodenkin parhaista lukukokemuksista. 

Luin Sofi Oksaselta syksyllä Puhdistuksen, joka oli vaikuttava lukukokemus, mutta myös niin inhottava, että totesin, että ennen seuraavaa Oksasta on pidettävä kunnolla taukoa. Kevään koittaessa lainasin kirjastosta Baby Janen, joka kiinnosti suurimmaksi osaksi siksi, että talvella ilmestyneessä elokuvassa pääosaa esittää Maria Ylipää, minkä takia leffan haluaisin katsoa. Kirja täytyy kuitenkin lukea ensiksi, ja niin tein. Baby Jane ei ollut yhtään sen pirteämpi tai aurinkoisempi kuin Puhdistuskaan. Toki tarina oli omalla tavallaan "pienempi": henkilöt elävät tiukasti omassa maailmassaan, johon ympäristön tapahtumat eivät suoranaisesti vaikuta, toisin kuin Puhdistuksessa, jonka tapahtumiin liittyivät kiinteästi toisen maailmansodan tapahtumat ja Neuvostoliiton vainot Baltiassa. Tavallaan Baby Janea oli helpompi lukea: vaikka sekin käsitteli ahdistavia ja rankkoja aiheita, siitä ei tullut samalla tavalla fyysinen paha olo kuin Puhdistuksesta. Kirja oli raskaista aiheistaan huolimatta todella nopealukuinen, luin siitä puolet yhdeltä istumalta, ja huomasin taas, kuinka taitava kirjoittaja Oksanen on. Baby Jane ei yltänyt mielestäni Puhdistuksen tasolle, mutta en kadu sen lukemista. Lisää Oksasta aion lukea, mutta täytyy taas pitää taukoa: kirjat tarjoavat niin toivottoman kuvan ihmisistä ja maailmasta, että niitä ei voi lukea montaa putkeen. 



*********


Toukokuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäValotusaika
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytBaby Jane (Helsinki, Kallio)

Huh, olipa melkoinen toukokuu! Kuukauden aikana ehdin juhlia vappua, majoittaa pariakin pääsykokeeseen menijää, esiintyä kuorokonsertissa, sairastaa kevätflunssan, käydä kuuntelemassa open micia kahteen otteeseen, katsoa Euroviisuja, stressata viimeisestä kirjoitelmasta ja esseestä, juhlia erään fuksitoverin syntymäpäivää, tuskailla helteen kanssa (kevyimmät kesävaatteeni ovat nimittäin kotikotona), päästä työhaastatteluun ja pettyä, kun en saanutkaan paikkaa, kesäahdistua, pestä ikkunat, editoida apinan raivolla, nähdä erästä kaveriporukkaa pitkästä aikaa, tuskailla lähikaupan remonttia... Täysin vapaita päiviä ei juurikaan toukokuuhun mahtunut, mutta ainakin sain paljon asioita aikaiseksi! Ei siis ihme, että lukeminen jäi vähälle. Goodreadsissa tuskailinkin, miten päivittäinen tenttiin lukeminen uuvutti niin paljon, että muuhun lukemiseen ei enää yksinkertaisesti riittänyt voimia. Fuksivuoteni yliopistossa päättyi viikko sitten, kun pääsin painelemaan viimeisestä folkloristiikan tentistä ulos. (Toivotaan, että se meni hyvin!) Ajatus tuntuu todella absurdilta: olen ollut yliopistossa nyt vuoden, suorittanut sen aikana suositellun 60 opintopistettä, ja nyt pitäisi vissiin tietää jostakin jotain? Enhän minä mitään tiedä, olen vasta pieni ja kokematon! :D 

Olen tainnut aiemminkin mainita, että siedän epätietoisuutta todella huonosti, joten täydellinen tietämättömyys kesän tapahtumista ahdistaa hieman. Onneksi tällä viikolla tulee selvyyttä asiaan. Kesäsuunnitelmista puhuin jo edellisessä postauksessa, mutta ainakin aion lukea juuri sitä, mitä tahdon ja rentoutua muutenkin kunnolla. Olen sen todellakin ansainnut! 


Kuukauden biisi on Duncan Laurencen Arcade. Kyseinen biisi voitti Euroviisut tänä vuonna, ja vaikka Alankomaat ei ihan ykkössuosikkini ollutkaan (lemppareitani olivat Ruotsi, Tsekki, Australia, Ranska, Azerbaijan sekä Islanti kaikessa hirveydessään :D), en pane sen voittoa pahakseni, ja olen kuunnellut sitä yllättävän paljon lähiaikoina. Tänä vuonna katsoin viisut rakkaan ystäväni kanssa, jonka kanssa ahmimme jäätelöä ja viinirypäleitä, siemailimme arvokkaasti alkoholitonta juhlajuomaa, dissasimme Madonnaa, tökimme toisiamme hereille pisteidenlaskun aikana ja kannustimme Ruotsia voittoon (tuloksetta). Oli hauskaa katsoa viisut tänä vuonna erilaisessa seurassa, kaikkina edellisinä vuosina nimittäin olen katsonut ne perheeni kanssa. 

Toivottavasti kesäkuu tuo teidän elämiinne valoa ja lämpöä! 

2 kommenttia:

  1. Haha, ihmettelin eka että mikä ihmeen Arcade voitti euroviisut? :D Muistan nimittäin tästä laulusta vaan "Loving you is a losing game" ja kuvittelen sen aina olevan kappaleen nimikin! Se on kyllä kiva, vaikka en olekaan kuunnellut nyt ollenkaan euroviisukappaleita.

    Epätietoisuus on inhottavaa! Toivottavasti kesä sujuu silti mukavasti ja koet unohtumattomia hetkiä :) Minulla on kesäsuunnitelmat täysin selvät, mutta ensi vuosi häämöttää mustana aukkona. En ole jaksanut enää murehtia sitä etten tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy myöntää, että itsekään en aluksi muistanut voittajakappaleen nimeä :D tuo kohta jää kyllä päähän soimaan melko tehokkaasti.

      Pitäisi ehkä olla murehtimatta tulevaa, mutta vaikeaa se on. Toisaalta lähes kaikessa on mahdollista kehittyä, miksei siis tässäkin :)

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.