Kirjoittamisen uusi vuosikymmen

Eikö olekin juhlallinen otsikko?

Editointivuosi

Ennen tämän vuoden suunnitelmia otetaan pieni katsaus viime vuoden kirjoitteluihin. 2019 oli todella vahvasti paitsi editointivuosi, myös Suudelman vuosi. Viime vuosina olen usein työstänyt kahta eri kässäriä vuoden aikana (paitsi 2016, jolloin kirjoitin käsittämättömästi kolmea eri kässäriä, mutta en sentään ihan kaikkia yhtä aikaa!), mutta viime vuoden pyhitin Pusulle tietoisesti. Tämä päätös tuotti tulosta: editoin kuin pieni eläin vuoden läpi, lähes päivittäin. Kesäkuuhun mennessä sain täysin omassa aikataulussani pysyen valmiiksi version 3.0, minkä jälkeen pidin kolme kuukauden editointitauon. Syyskuussa aloitin editoimaan esilukijoiden palautteen pohjalta versiota 3.1., jonka sain joulukuun lopussa valmiiksi. Nipin napin tammikuun ensimmäisen päivän puolelle meni vielä versio 3.1.1, josta korjailin kirjoitusvirheitä ja muita pikkujuttuja.

Vaikka Pusu olikin viime vuoden hallitsevin teksti, tein myös syrjähyppyjä novellien puolelle. Blogissakin puhuin projektista, jonka työnimi oli salaperäisesti Puolisalainen novelliprojekti. Salailu johtui siitä, että kyseinen novellikokoelma oli menossa joululahjaksi muutamalle ihmiselle, jotka blogiini saattavat eksyä, joten en voinut puhua siitä silloin sen enempää. Joulun jälkeen voin kuitenkin paljastaa, että kyseessä oli P-aiheisten novellien kokoelma. Kokoelma on yhtä aikaa esi-, väli- ja jatko-osa P:lle. P:ssa on todella paljon hahmoja, ja minua suretti, että vain pari heistä pääsee varsinaisessa tarinassa kunnolla ääneen, joten kirjoitin kahdeksan sivuhahmon näkökulmasta novelleja. Toiset näistä hahmoista ovat keskeisempiä kuin toiset, mutta jokaisella on silti oma elämänsä, joista P:n kertojahahmot eivät tiedä mitään. Tämä oli mielestäni hauska projekti, vaikka sen kanssa tulikin lopulta niin kiire, että en ehtinyt editoida novelleja lähes ollenkaan. Tekisi mieli joskus tehdä tästä vähän korjailtu versio, mutta tämä nykyinen versio lähti joulupaketissa P:n esilukijoille.

Aloitin myös avustajana ainejärjestömme lehdessä, ja syksyn lehdissä ilmestyikin kaksi novelliani. Jälkimmäinen novelli jopa kuvitettiin, mikä oli minulle niin suuri yllätys ja ilo, että melkein itku tuli.

P:n sivuhahmoja (ja novellien kertojahahmot) kuvitukseksi novellikokoelmaan. 

Uutta kohti

Vuodelle 2020 minulla on yksi suuri tavoite kirjoittamisen saralla: saada Dystopiavampyyriromanssin ensimmäinen versio loppuun. Aloitin käsikirjoitusta marraskuussa 2018, mutta oman elämäni sen hetkisen sotkuisuuden vuoksi minulla ei ollut voimia kirjoittaa tekstiä kuin vajaan kolmen lukua. Käsikirjoitus kuitenkin kiehtoo minua kovasti, ja olen ajatellut sitä paljon sinäkin aikana, kun olen ollut kirjoittamatta sitä.Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin kirjoittaa DVR:a huhtikuun CampNanossa, katsotaan, tekisinkö saman tempun myös heinäkuussa.  Isoin kysymysmerkki tuntuu olevan tarinan miljöö. Olen pitkään suunnitellut tätä tekstiä, ja se on sijoittunut aina New Yorkiin, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko miljöö sittenkään sellainen kuin haluan. Ongelmana on lähinnä se, että en ole koskaan itse käynyt New Yorkissa (toisaalta, eihän Mika Waltarikaan koskaan käynyt Egyptissä), ja tuntuisi helpommalta sijoittaa teksti johonkin minulle tuttuun paikkaan. Olen jopa miettinyt entistä kotikaupunkiani (nimeämättömänä kuitenkin), mutta en tiedä, olisiko se liian paksua. New York olisi kuitenkin esimerkiksi hahmojen kansallisuuksien ja maailman ongelmien vuoksi järkevä ratkaisu. No, tätä ehtii onneksi miettiä vielä. Jos jollain lukijalla on jotain aiheeseen liittyviä taustatutkimusvinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan! Pelkkä Google mapsilla ympäriinsä ajelu ei ihan tunnu riittävän.

Riippuen siitä, mihin vaiheeseen DVR päätyy kevään ja kesän aikana, mutta minua houkuttaisi hieman aloittaa myös P:n läpilukua. Varsinainen editointi menisi joka tapauksessa todennäköisesti vasta vuoden 2021 puolelle, mutta jos DVR on pahasti kesken, enkä pysty keskittymään kahteen eri projektiin yhtä aikaa, jätän P:n siksi aikaa, että löydän sille paremmin aikaa. P:kin on joutunut olemaan vaihtopenkillä todella pitkän aikaa, ensimmäinen versiohan on valmistunut elokuussa 2018, ja mielelläni palaisin sen pariin, varsinkin, kun novellikokoelman kirjoittaminen herätti siihen taas nälän.

Harkitsin jonkin aikaa myös osallistuvani Novaan, mutta deadline tulee vähän liian pian. Minulla on olemassa novelliraakile, jolla mahdollisesti voisi osallistua, mutta haluaisin kunnolla aikaa siihen, eikä minulla riitä sille juuri nyt energiaa. Lisäksi minua kaihertelee edelleen hieman viime vuoden pettymys, joten luulen, että jätän kilpailun tällä kertaa väliin.

Sen sijaan odottelen tällä hetkellä toisenlaisia päätöksiä. Mietin pitkään ja hartaasti, että mainitsenko asiasta blogissa, mutta tulin siihen tulokseen, että kerron asiasta. Pusu nimittäin lähti kustantamokierrokselle uudenvuodenpäivänä. Tämä on pitkäaikainen tavoitteeni, jonka pääsin nyt viimevuotisen raivoeditoinnin ansiosta toteuttamaan. Käsikirjoitus lähti nyt seitsemään eri paikkaan, ja suunnitelmissa olisi laittaa se vielä keväämmällä muutamiin muihin. Tältäköhän vanhemmista tuntuu lähettää lapsensa kouluun? En voi nimittäin olla miettimättä, että onkohan se nyt tarpeeksi hyvä, osaakohan se nyt kuoria perunat, tykätäänköhän siitä, ei kai sitä kiusata... :D Vaikka totta kai toivon käsikirjoitukselleni kaikkein parasta onnea, yritän pitää jalat maassa. En voi itse tehdä asian eteen tällä hetkellä mitään, joten sen miettiminen ja spekulointi on suhteellisen turhaa. On hyvin epätodennäköistä, että kukaan saa kustannussopimuksen ensimmäisellä yrityksellä. Olen itse asiassa ehtinyt saada jo ensimmäisen hylkäyskirjeen, joka kuitenkin harmitti yllättävän vähän. Se ei ollut ihan pelkkä standardihylsy, ja kirjoittamistani kehuttiin sujuvaksi, mutta Pusu ei "tyylilajinsa puolesta" sopinut kustannusohjelmaan. En tietenkään hyppinyt riemusta tämän saatuani, mutta en myöskään lukittautunut komeroon itkemään, sillä olin varautunut asiaan henkisesti. Nyt vain toivotaan, että jostain muualta tärppäisi. Mutta onpahan nyt hylsytilikin auki! :D

Loppuun vielä biisi, jonka löysin täysin sattumalta, mutta joka sopii Pusuun niin hyvin, että itku tuli ensimmäisellä (ja parilla seuraavallakin) kuuntelukerralla. Stellan Häävalssin sanat sopivat päähenkilöiden suihin niin hyvin, että olen jo kuvitellut tämän duetoksi heidän välilleen, vaikka häitä ei tarinassa varsinaisesti tanssitakaan :D Minulla taitaa olla pientä eroahdistusta kässäriin.

Jos video ei toimi, voit kuunnella sen tästä.