Heathers Book Tag

Pari vuotta sitten tein blogissa Booktubessa kiertäneen Hamilton Book Tagin. Carrie Hope Fletcher, joka näytteli Veronicaa West Endin ensimmäisessä Heathers-produktiossa vuonna 2018, teki musikaalikirjatägistä oman versionsa kanavalleen, ja koska Heathers on ehdottomasti eräs lempimusikaaleistani, tahdoin tehdä sen itsekin. Pääset katsomaan alkuperäisen videon tästä. 

1. Beautiful: The prettiest book cover in your collection

Vaikea kysymys heti alkuun, omistan paljon äärimmäisen kauniita kirjoja! Ehkä päädyn tällä kertaa kuitenkin nostamaan esiin L. M. Montgomeryn Annan unelmavuodet. Rakastan tämän painossarjan kansia, jotka on tehnyt Eeli Jaatinen (ja kahden viimeisen osan kansien takana on Maija Karma). Unelmavuosien kansissa on upea värimaailma ja ihanan romanttinen tunnelma. Kirjan lukeneet myös tietänevät, millainen jännite kannen kuvaamassa kohtauksessa väreilee. Tämä kansi myös sinetöi aikanaan päätökseni siitä, millaisena painoksena sarjan hyllyyni haluan, kun sen bongasin lähikirjastoni poistokärrystä ja kotiutin sen ihmeempiä harkitsematta. 

Taustalla näkyy myös muita kirjoja, joissa on kauniit kannet: esimerkiksi noissa Muumi-kirjoissa on aivan järjettömän ihanat! 

2. Fight for me: A character that’s loyal to the end

Josir Jalatva Siiri Enorannan kirjasta Josir Jalatvan eriskummallinen elämä. Josir ei ehkä ole ihminen, jonka kanssa olisi helppoa tulla toimeen: hän on hieman suuruudenhullu ja hyvin itsepäinen, mutta hän huolehtii sirkuksestaan ja sen jäsenistä uskollisesti, puhumattakaan poikaystävästään Micholeista, jota vaivaa kirous, joka tekee heidän yhteisestä elämästään välillä hyvinkin haastavaa. Vaikka kirjan miljöössä eläminen tai sen hahmojen kanssa toimiminen ei aina ole helppoa, Josir pysyy uskollisena sirkukselleen ja tärkeille ihmisilleen loppuun asti. 

3. Dead Girl Walking: The steamiest book you’ve ever read

En osannut päättää kahden trilogian välillä, enkä edes valita niistä yksittäistä osaa tähän, joten tämän kohdan täyttävät Annukka Salaman Faunoidit-trilogia (erityisesti Piraijakuiskaaja ja Harakanloukku) ja J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit. Kummassakaan sarjassa ei mitenkään peitellä hahmojen seksuaalisuutta ja sen toteuttamista, ja eteenkin Keskilinnan ritareissa seksikohtauksia on runsaasti genrenkin puolesta. Faunoidit puolestaan ovat virkistävää vaihtelua amerikkaisiin paranormaaleihin (YA-)romansseihin, jossa väkivallalla mässäilyä ei pelätä, mutta seksuaalisuus on kauhistus. Molempia trilogioita olen erehtynyt lukemaan julkisella paikalla, ja hieman ovat korvat punoittaneet. 

4. The Me Inside of Me: A book that made you feel less alone

Rainbow Rowellin Fangirl. Olen lukenut kyseisen kirjan kahdesti, ensin lukion ensimmäisenä syksynä, toisen kerran fuksisyksynäni. Molemmilla kerroilla olen tuntenut oloni jotenkin yksinäiseksi uusien ihmisten keskellä (ja varsinkin fuksisyksynä olo oli yksinäinen, kun olin juuri muuttanut omilleni vieraaseen kaupunkiin), ja uusiin opiskeluympyröihin tottuminen on vienyt todella paljon energiaa. Fangirlin päähenkilö Cath on molemmilla kerroilla ollut minulle hyvin samaistuttava henkilö, ja mielestäni erittäin hyvä osoitus siitä, että fiktiiviset henkilöt voivat tuoda turvaa ja lohtua ihan samalla tavalla kuin oikeankin elämän ihmiset.

5. You’re Welcome: A book where someone gets their comeuppance

Tämä kohta oli vaikea, mutta tulin ajatelleeksi vähän aikaa sitten lukemaani Jane Austenin Emmaa ja sen päähenkilöä. Emma käyttäytyy joitain kirjan henkilöitä kohtaan hyvin huonosti, ja omasta etuoikeutetusta asemastaan hän ei osaa oikein asettua muiden ihmisten nahkoihin, mutta kirjan aikana hän joutuu kuin joutuukin kohtaamaan oman käytöksensä varjopuolet ja muuttamaan tapojaan: hän tulee itse nolatuksi nolattuaan muita. Tämä ei ehkä ole sellainen tapaus, jota kysymyksen asettelussa haettiin, mutta näillä mennään nyt :)

6. Never shut up again: A book where someone has a mic drop moment 

Edward st. Aubynin Patrick Melrose -sarjassa niitä on useita, joten huijaan vähän ja valitsen koko sarjan. Toki kirjoissa on todella paljon ironiaan piilotettuja piikkejä, ja englantilaisen yläluokan tyyliin sopivasti moniakaan asioita ei sanota suoraan, mutta muutaman kerran Patrick (ja muutamat muut henkilöt) saa sievistelystä tarpeekseen ja latoo pöytään kaiken mahdollisen mädän. Harmikseni mielestäni kaikkein paras ja vaikuttavin mic drop -hetki on toteutettu vain kirjojen pohjalta tehtyyn tv-sarjaan, kun Patrick pamauttaa lopultakin totuuden isästään tämän vanhalle ystävälle. Loppujen lopuksi -kirjassa tätä sananvaihtoa ei kuitenkaan ole, vaikka kohtaus on muuten melko samanlainen molemmissa formaateissa. 

7. Our Love Is God: A moment in a book where two people have a perfect moment right before shit hits the fan 

Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneliä paljain käsin -trilogian ensimmäinen osa Rakkaus päättyy todella suloiseen ja kauniiseen kohtaukseen, jossa Benjamin ja Rasmus kulkevat yhdessä lumisateisessa Tukholmassa. Jos sarjan lukemisen lopettaisi siihen, säästyisi monilta sydäntäsärkeviltä tuskilta myöhemmin. 

8. My Dead Gay Son: A book where parents accept their kids exactly as they are 

Tove Janssonin Muumi-kirjoissa eteenkin Muumimamma on kaikessa lempeydessään mainio vastaus tähän. Hän tunnistaa Muumipeikon jopa tämän muututtua kummituseläimeksi, eikä ole ollenkaan vihainen tai kauhuissaan, vaikka hänen lapsensa on aivan eri näköinen kuin hetkeä aikaisemmin. Eikä hänen hyväksyntänsä lopu pelkästään Muumipeikkoon: myös muut lapset (ja vanhemmatkin) ovat turvassa Muumitalossa, hänen hellässä huomassaan. 

9. I Say No: A book where someone stands up for themselves 

Tätä kohtaa miettiessäni mieleeni tuli pari kesää sitten lukemani Elizabeth Acevedon Runoilija X, jonka päähenkilö Xiomara elää perheensä ja yhteiskunnan normien tiukassa puristuksessa. Hän ei ehkä aluksi vaikuta henkilöltä, joka puolustaisi itseään kovinkaan raivokkaasti, vaikka hänen kynänsä onkin terävä, eikä hän runoissaan säästele ketään. Kirjoittamisen ja lavarunouden myötä hän saa kuitenkin rohkeutta nousta eteenkin ankaraa äitiään vastaan, joten Runoilija X sopinee tähän kohtaan kuin nenä päähän. 

10. Kindergarten Boyfriend: A character who is hopeful against all odds 

Tekisi mieli sanoa F. H. Burnettin Pikku prinsessa, mutta olen lukenut sen viimeksi ala-asteella, joten en muista siitä kauheasti mitään. Sen sijaan valitsen toisen tyttökirjan, ja saan näin tämän haasteen tekemään siistin ympyrän: L. M. Montgomeryn Anna Shirley. Anna-sarjan päähenkilö on joutunut elämässään kokemaan paljon ikäviä asioita, mutta hän uskoo silti, että asiat kääntyvät vielä parempaan päin. Vaikka Anna välillä onkin omassa epätoivon kuilussaan, milloin suuremmista ja milloin pienemmistä asioista johtuen, hänellä on kuitenkin positiivinen ja valoisa elämänasenne, joka auttaa häntä eteenpäin vaikeissakin paikoissa. 

Haasteen saa ottaa mukaansa ken tahtoo!