Saariämpärin tyhjennys

Vaikka syyskuun alku oli jälleen luonnottoman lämmin, nyt syksy tuntuu virallisesti alkaneen sateiden ja koleuden myötä. On siis jälleen aika katsoa, mitä alkukesästä ämpärilistalleni heittelin. 

 

Kesällä 2025 minä
 
☀ seuraan pyöräiltyjä kilometrejä. Seurasin! Latasin pyöräiltyjä matkoja mittaavan sovelluksen ennen Ahvenanmaalle saapumista ja sen mukaan kahden kuukauden aikana kertyi 392 pyöräiltyä kilometriä. Tosiasiassa kilometrejä kertyi vielä tätäkin enemmän, koska monesti unohdin laittaa laskurin pyörimään, kun lähdin liikkeelle. Arvatkaa vain, ärsyttikö, kun pyöräili vaikka kaupalle ja takaisin ilman laskuria, ja jäi saamatta 14 km plakkariin :D 

 
☀ kehityn ruotsin puhumisessa. No jaa, miten sen nyt ottaa. Museolitaniat oppi nopeasti ulkoa, ja tavallinen asiakaspalvelu sujui ihan hyvin, mutta heti, jos poikettiin käsikirjoituksesta, olin vähän pulassa :D Oli monta tilannetta, jolloin en ymmärtänyt, mitä minulle yritettiin sanoa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni. Jälkimmäisen huomasin turhauttavan itseäni todella paljon. Koko identiteettini pohjautuu voimakkaasti kieleen ja sanoihin, joten tuntui, että ruotsia puhuessa iso osa identiteetistä oli poissa. Hankalista tilanteista ja tunteista huolimatta tulin kuitenkin useimmiten ymmärretyksi, ja se on tärkeintä. Ruotsin sönkkääminen hävetti aina (häshtäg eniten hävettää kaikki), mutta selvisin siitä. Eli vissiin kehityin? 
 

☀ uin. Enemmän kuin parina edellisenä kesänä, kyllä, mutta en ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Suurin uintia estävä tekijä oli heinäkuun helteiden aiheuttama valtava sinilevälautta omassa rannassa, minkä takia en uinut loppukesänä melkein ollenkaan. Parhaita hetkiä oli ehdottomasti mennä suoraan rantasaunasta uimaan <3
 
☀ käyn Maarianhaminassa museossa. En käynyt. Ainoa vapaapäiväni viikossa oli sunnuntai, ja tuntui, että melkein joka sunnuntai oli jotain menoa, tai sitten olin liian väsynyt lähteäkseni koko päivän reissulle. Tämä jäi vähän harmittamaan, mutta lohdutin itseäni sillä, että eiköhän Maarianhaminan museot pysy ja sinne pääse joskus toisenakin kesänä. Haaveilin kovasti myös Anni Blomqvistin kotimuseosta Vårdössä, mutta sielläkin vierailu jää hamaan tulevaisuuteen. Tänä kesänä riitti ehkä se, että olin kuusi päivää viikossa museossa itse :D 
 

☀ tutkin kotisaaren nähtävyyksiä. Sen tein! Kävin suurin piirtein kaikissa saaren nähtävyyksissä, usein kämppisteni kanssa. Myönnettäköön, että nähtävyyksiä ei ollut ihan hirveän paljoa :D Mutta saari on kyllä ihana ja kaunis, ja siellä on paljon hienoja paikkoja ja maisemia! 
 
☀ luen Nälkäpelit uudelleen. Luin! Sarjan uudelleenluku oli ihana kokemus, kirjoitin niistä enemmän heinä- ja elokuun koosteissa. 
 

☀ saan P:n version 2.1. valmiiksi. Valmista tuli! Versio valmistui kesäkuun lopussa, vaikka vähän tuskastuttikin, kun viimeisten lukujen kohdalla yliopiston Word-lisenssin käyttöoikeus loppui, ja jouduin kirjoittamaan kässärin loppuun Libre officella, jonka käyttö on vähän kökköä. Yllättävä, vähän liikuttavakin hetki viimeisten lukujen editoinnin aikaan oli se, että päädyin mainitsemaan tekstissä rohtoraunioyrtin eräässä dialogissa. Kasvi valikoitui vähän satunnaisesti, ja kun tutkin asiaa, tajusin, että kyseessä on juuri se kasvi, joka kasvoi suurina puskina työpaikan ja kesäkodin pihoissa. Vaikka rohtoraunioyritti ei ole juonellisesti merkittävä, dialogi, jossa se mainitaan, on tärkeä, ja kasvilla onkin aika suuri symbolinen arvo. Se, että se ilmestyi myös oikeaan elämään, tuntui tärkeältä <3 

☀ saan JL:n läpiluvun loppuun. Eipä onnistunut. Läpiluku eteni parin luvun verran, mutta ei sen enempää. Oli vaikea löytää samanlaista rutiinia läpilukuun kuin kirjoittamiseen tai romaanien lukemiseen, joten se sitten jäi. 

 

Semmoinen kesä! Hyvin sain ämpärilistan kohtia suoritettua, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että ei olisi haitannut, vaikka kaikki kohdat olisivat jääneet suorittamatta. Kesäni oli niin erityinen ja omanlaisensa, että se on arvokas itsessäänkin. Välillä oli myös raskasta ja hankalaa, mutta pääasiassa muistelen kesää lämmöllä. Se oli oma, maailmasta erillinen kuplansa, jossa oli ihmeellistä ja ihanaa olla <3 Saari pysyy sydämessäni ikuisesti, ja jonain päivänä palaan, ihan varmasti.