Syyskuun luetut

Syyskuussa luin 13 kirjaa, joista 7 oli fantasiaa ja neljä uusintoja (merkitty uulla). Teksti saattaa sisältää spoilerita.

Cassandra Clare: Lasikaupunki (Varjojen kaupungit #3)

Seita Parkkola: Usva

Agatha Christie: Helmeilevä kuolema

Jay Asher&Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Astrid Lindgren: Kati Italiassa [U] (Kati #2)

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat (Shell's Angles #2)

Raili Mikkanen: Aurora, keisarinnan hovineito

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe [U]

Louisa Alcott: Pikku miehiä [U] (Pikku naisia #3)

Rob Reger: Emily the Strange: Pimennon päivät ( Emily the Strange #1) [U]

Grimmin veljekset: Tuhkimo (Grimmin satuja #2)

Annukka Salama: Harakanloukku (Faunoidit #3)

Lloyd Alexander: Hiidenpata (Prynaidin kronikka #2)

Sarjakirjat:

Lasikaupunki oli yllättävä sekä jännittävä, aivan kuin aiemmatkin osat. Spoilaannuin tosin vahingossa Claryn perhesuhteista, mikä vähän haittasi lukemista. Kirja oli kuitenkin tähän mennessä paras. Tahdon muuttaa Idrisiin :)

Kati Italiassa oli uusintaluvussa, edellinen lukukerta luultavasti kesältä 2011. Kirja oli ihanan huoletonta ja iloista tapahtumien ryöppyä, samantapaista kuin Merri Vikin Lotta-kirjoissa. Muistin, että Kati tapaa tulevan aviomiehensä ja muistin yllättäen lukiessani jopa kosinnan mutta sen sijaan hotelli, jonka seinällä on kuolemansyntejä esittäviä tauluja, on ilmeisesti vasta viimeisessä osassa, Kati Pariisissa.

Shell's Angles -kirja oli aivan huippu. Lainasin ensimmäisen osan vähän herätelainauksena, koska en ollut vakuuttunut mopopoikien edesottamuksista, joita tiesin kirjan sisältävän. Onneksi olin väärässä. Molemmat kirjat ovat olleet uskomattoman hauskoja ja kevyitä lukea, olkoonkin, että vaikeampiakin aiheita sivutaan välillä. Kolmas osa on luultavasti (ja toivottavasti!) tulossa, ainakin täysin puun takaa tulevasta lopusta päätellen.

Pikku miehiäkin oli uusintaluvussa, edellinen lukukerta syksyllä tai talvella 2009. Muistelin kirjan olleen mukavampaa luettavaa kuin Viimevuotiset ystävämme, mutta jouduin pariin otteeseen kiristelemään hampaitani. Ensinnäkin: Jo ei ole enää Jo, vaan täti. Äiti Bhaer, brr. Toiseksi: Kirja on välillä sietämättömään opettavainen ja jotkut opetukset ovat kamalia. (Esim. satujen lukemista paheksutaan, vaikka luulisi, että Jo antaisi poikiensa lukea.) Muistin kuitenkin kirjasta muutamia kohtia, kuten Nan Nokkosen (tai nimen ja luonteen oikeastaan) ja John Brooken kuoleman. Viimeksimainittu oli järkyttävämpi lapsena, nyt se ei juurikaan hetkauttanut. Jännityksellä odotan Plumfieldin poikien uusintaa: muistan tarkasti kirjan kannen, lukupaikan ja -ajan ja jopa silloisen mielipiteeni, mutta en lainkaan tapahtumia. En kerrassaan mitään.

Pikku miehien tapaan Emily oli uusinnassa. Mulla on omana Kumpi ja Kummempi, joka on sekin hyvä, mutta Pimennon päivät on vähän parempi omasta mielestäni. Muistikuvat pitivät paikkaansa, kirja oli yhtä mahtava ja outo kuin muistelinkin... 

Grimmin saduista olenkin jo aiemmin maininnut. Eipä juuri lisättävää.

Harakanloukku on ihana! Synkempi kuin aiemmat, mutta huumori ei jää pois. Nauroin ja itkin lukiessani. Tätä porukkaa tulee iso ikävä. (Joone+Iivari<3)

Hiidenpata oli positiivinen yllätys. En erityisemmin pitänyt edellisestä osasta (Kolmen kertomus), mutta päätin antaa toiselle osalle mahdollisuuden. Onneksi annoin! Kirjan alku oli ärsyttävää ja väsyttävää liettavaa, kunnes porukka lähtee Morvan soille. (Ne noidat on huippuja :D) Taran oli raivostuttava, mutta muuttui onneksi kirjan aikana. Tällä mielellä lähden mielelläni sarjassa eteenpäin.

Muut:

Usva oli parempi kuin heinäkuussa lukemani Viima ja elokuussa lukemani Susitosi. Kaunis kansi, kaunis tarina. Muuta en osaa sanoa. Kirja täytyy lukea itse.

Helmeilevä kuolema oli ihastuttavan elegantti ja siro (voiko noin sanoa?) kirja. Parasta kirjassa oli henkilöiden näkökulmat kirjan alussa ja toinen murha. Loppu oli vanhan vatvomista, mutta murhaaja oli yllätys. Ajattelin ensin toista, mutta kun tämä kuoli... Ihastuttava kirja!

Sinä ja minä sitten joskus oli myös positiivinen tuttavuus. Itse en ole enkä tule koskaan olemaankaan Facebookissa, mutta kirja oli kiehtova ja koukuttava. Mielenkiintoinen ajatusleikki.

Aurora oli tylsähkö. Miljöö ja pukukuvaus oli ihastuttavaa, mutta kirjoitustyyli oli tylsä ja puuduttava. Raili Mikkasella on muutenkin ongelmana tylsä teksti. Ei siitä sen enempää.

Tähtiin kirjoitettu virhe oli uusintaluvussa ja särki sydämeni uudelleen. Ostin kirjan elokuussa (leffakannella<3) ja luin sen sitten uudestaan. Se oli aivan ihana. Itkin. Muistin elokuvan paremmin, joten välillä lukiessa tuli kohtia, jolloin ajatteli: "aaa, täähän menikin näin!" Se oli mielenkiintoista. Kuinka kamalan ihana kirja voikaan olla?

Siinä oli syyskuu kirjallisena. Tuli luettua paljon jatko-osia. Tuli itkettyä ja naurettua. Tuli pettymyksiä ja ilon hetkiä. Tuli nautittua. Nyt voin lukea lisää. Niin, ja syysloma tulee! Pääsen lukemaan myös oman hyllyn kirjoja. Ja voin kuunnella Ed Sheeranin uutta levyä<3

Tällä hetkellä luen: Ikuisuus ja Taivaan paino.