Tänään aion puhua hieman musikaalien overtureista eli kotoisammin alkusoitoista ja siitä, miksi pidän niistä. Vaikka sana alkusoitto olisi ehkä paremmin tekstiin istuva, käytän mielummin sanaa overture, vaikka se kököltä kuulostaisikin.
Ensimmäiseksi: mikä ihme se on? Overtureksi kutsutaan sitä musiikkia, joka vanhoissa musikaaleissa (ja joissain muissakin elokuvissa, esim. Tuulen viemää) soi ihan elokuvan alussa alkutekstien taustalla. Musikaalitapauksissa kyse on usein lauluista koostetusta instrumentaalista.
Omasta mielestäni overturet olivat ennen kuolettavan tylsiä ja hyppäsin ne aina yli kuunnellessani soundtrackeja. Kunnes eräänä kauniina syyspäivänä en jaksanut kurottautua painamaan levysoittimen skip-nappia Sound of musicia kuunnellessani ja tajusin, että tässähän on My favourite things ja Do-Re-Mi ja muita musikaalin lauluja yhdistettynä. Koin valaistuneeni. Kuuntelin overturet muistakin tutuista musikaaleista läpi ja valaistuin vielä enemmän.
Miksi sitten pidän näistä alkusoitoista? Eivätkö ne ole vain jotain turhaa äänimaisemaa alkutekstien taustaksi? No, voivathan ne ollakin. Itse kuitenkin olen rakastunut niihin, mikäli se ei ole tullut selväksi. Overtureilla on vaikutusta sekä ensimmäisellä että myöhemmällä musikaalin katsomiskerralla. Ensimmäisellä kerralla (sikäli kun siihen kiinnittää huomiota) voi kuunnella jännittyneenä millaista musiikkia musikaalista löytyy ja toisella ja sen jälkeisillä kerroilla voi kuunnella tuttuja lauluja ja ihastella luovaa tapaa solmia ne yhteen. Ja miksei vaikka laulaa mukanakin!
Uudemmissa musikaaleissa (tai musikaalielokuvissa) on harvemmin overtureja. Siksi Mamma Mia!n lavaversio Svenska teaterinissa sai minut suunnilleen hyppäämään ulos housuistani, koska siinä oli aivan käsittämättömän hieno overture, joka elokuvasta puuttuu. Siitä tuli kertaheitolla yksi lempiovertureistani. Toinen ääripää on West side story, joka oli pienoinen pettymys noin muutenkin, mutta myös overturensa osalta. Se oli yksinkertaisesti tylsä. (Saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että heti sen perään soitetaan lisää instrumentaaleja eikä elokuva tunnu ikinä alkavan...) Yksi mielenkiintoinen overture löytyy Funny facesta, jossa osat siitä on laulettu ("S'WONDERFUL! S'MARVELLOUS!"). Pidän siitä.
Mitenkäs te, armas lukijakunta? Mikä on suhteenne overtureihin? Onko jotain ehdotonta suosikkia?
Minulle alkusoitto tai overture on läheisimmin tuttu klassisesta musiikista, vaikka musikaaleja olenkin nähnyt sekä lavalla että elokuvina. Klassisella puolella etenkin oopperoilla ja baleteilla on alkusoittoja, joista tunnetuimpien joukossa lienevät Bizetin Carmen-oopperan alkusoitto ja Tsaikovskin Joutsenlampi-baletin alkusoitto. Alkusoittoja saattaa olla myös teemallisissa teoskokonaisuuksissa tai sitten ihan vain yksittäisinä kappaleina.
VastaaPoistaMutu-tuntumalla veikkaisin, että teatterissa ja musikaaleissa käytetyt alkusoitot ovat periytyneet juuri klassisen musiikin ja erityisesti oopperoiden ja balettien alkusoitoista.
Itselle musikaalioverturet ovat tutuimpia, oopperoita en ole nähnyt ainuttakaan ja balettejakin vain pari. Mutta hyvä huomio! En tullut edes ajatelleeksi tuota.
PoistaEn ole aiemmin ajatellutkaan tarkemmin että musikaaleissakin on alkusoittoja :). Joka päivä oppii jotain uutta. Hauskaa että musikaalitohtori kirjoittaa täällä aika ajoin :D
VastaaPoistaMusikaalitohtorin mielestä on hauskaa, että joku muukin pitää hänen jorinoistaan ;)
PoistaPhantom of the Operan overture on aika rakkaus.
VastaaPoistaS'MARVELLOUS !!!!
Oih, siihen täytyykin tutustua (kuten kyseiseen musikaaliin muutenkin)!
PoistaS'WONDERFUL!!!!!!!!