tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hetki

Kun seisoo mäen päällä ja Spotify sylkäisee kuulokkeisiin biisin, joka heittää varoittamatta viime kevään tunnelmiin. Kun tajuaa, miten onnellinen on juuri tässä ja nyt.


Viimeisten auringonsäteiden kosketteassa
painan jalkojani kallion pintaa vasten
kai joskus on taas kesä
ehkä joskus en seiso täällä yksin
ehkä kerran maailmassa
haistan männyt ja mustikat
istun hiljaa kanervikossa

Muistan salaisen hiekkarannan
ja eväshetken kivikossa
muistan kultaisen metsän vuosia aiemmin

Istun hiljaa ja unelmoin
enkä tiedä, mitä kaipaan
auringon lämpöä kasvoilla
vai aaltojen muodostamia kuvia
hylätyn venevajan hämähäkinseittejä
närheä koivun latvassa

2 kommenttia:

  1. Kaunis runo <3
    Blogissani on sinulle haaste :)
    http://iltatahdensyttyessa.blogspot.com/2016/03/sieluni-hymyt-unbookish-popular-opinions.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksinkertaiset kiitokset, pyrin vastaamaan haasteeseen pian!

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.