maanantai 30. toukokuuta 2016

Toukokuun luetut

Toukokuussa 2016 luin neljä kirjaa (1493 sivua). Kirjoista kaksi oli spefiä ja yksi uusinta. 

Postaus saatta hieman spoilata, luetahan omalla vastuulla. 

Ollikainen, Aki: Musta satu 157 s. 
Waris, Helena: Sudenlapset (Pohjankontu #2) 437 s. 
Pullman, Philip: Maaginen kaukoputki (Universumien tomu #3) 549 s. [U]
Koskinen, J. P.: Kuinka sydän pysäytetään 350 s. 

Ollikaisen Mustan sadun luin äidinkielen kurssille. En ikinä uskonut valitsevani kirjaa sen perusteella, että se on lyhyt, mutta nyt tein niin. Lyhyys ei kuitenkaan ollut helppouden merkki. Kirjan luki nopeasti, mutta se jäi kaihertamaan mieltä pidemmäksi aikaa. Kovin synkkähän tarina oli (mitä muutakaan voisi odottaa kirjalta nimeltä Musta satu), mutta siinä oli omanlaisensa kiehtova tunnelma. Lopetus oli vaikeaselkoinen, enkä edelleenkään ihan täysin ymmärrä, mitä siinä tapahtui. Ehkä olen tyhmä, ehkä lopetus on vaikea, paha sanoa. Uudeksi suosikkikirjakseni tämä ei noussut, mutta kuitenkin pidin. Ollikaisen kieli oli kirjassa ehdottomasti parasta. 

Luin Pohjankontu-trilogian aloitusosan muistaakseni kesällä 2013 (!) ja nyt viimein löysin toisen osan kirjastosta. Muistikuvat Uniin piirretystä polusta olivat erittäin hämärät, enkä muistellut pitäneeni siitä erityisemmin. Sudenlapsiin kuitenkin ihastuin heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Pidin hahmoista ja tarinasta, vaikka en aina pysynytkään perässä, että kuka oli sukua kellekin. Kirjan alun henkilöluettelosta oli kyllä suuresti apua. Kirjaa oli ihanan helppo lukea ja seurata, enkä ollut aikoihin uppoutunut mihinkään teokseen sellaisella innolla. Sitä tunnetta oli ollut ikävä. Olen erittäin iloinen, etten antanut ensimmäisen osan pelästyttää itseäni ja luin tämän. Tahdon ehdottomasti lukea vielä viimeisen osan. 

Toukokuussa saatoin loppuun Universumien tomun uudelleenluvun. Huomasin mieleni muuttuneen vuosien varrella: 12-vuotiaana Salaperäinen veitsi oli tappavan tylsä, nyt Maaginen kaukoputki sai tuon mielipiteen osakseen. Kirja tosin parani loppua kohti. Tajusin paljon enemmän juttuja (esimerkiksi kaikki uskontoa kritisoivat kohdat) kuin pienenä, eikä edes maailmojen välillä hyppiminen rasittanut niin paljon kuin silloin. Hahmoista pidin. Mary on ihana ja rohkea nainen, jota ei voi kuin ihailla. Lordi Asriel ja rouva Coulter ovat kiehtovia hahmoja ja heistä olisi tehnyt mieli lukea vielä enemmän. Lyra ja Will eivät tässä kirjassa herättäneet yhtä paljon tunteita kuin edellisissä osissa, paitsi tietenkin lopussa. Loppu nimittäin pisti palasiksi yhtä pahasti kuin neljä vuotta sitten, ja vuodatin yön hiljaisuudessa kyyneleitä tyynylleni, ihan kuin silloin 12-vuotiaana. Jotkut asiat eivät muutu. Universumien tomu on hieno trilogia, muttei kuulu suosikkeihini. Kultainen kompassi on paras osa ja siitä maailmasta myös pidin eniten. Tosin Maagisen kaukoputken mulefien maailma on hyvä haastaja Lyran maailmalle, olkoonkin, että koko eläinlaji tuntuu vähän liian erikoiselta tähän sarjaan. 

Kuinka sydän pysäytetään alkoi lupaavasti, mutta ikävä kyllä huononi loppua kohden. Olisin halunnut lukea enemmän Juhon lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta kirja keskittyi enemmän sotahistoriaan. Pidän historiasta, mutta tämä kirja oli paikoin hyvinkin puuduttavaa politiikkaa. Myös päähenkilöstä oli vaikea saada otetta, eikä kirjoitustyylikään ihan voittanut puolelleen. Kirja kuitenkin herätti ajatuksia sodan mielettömyydestä ja julmuudesta, kuin myös siitä, että itse luen mielummin siviilien elämästä kertovia sotakirjoja. Suosittelen kirjaa kuitenkin Suomen historiasta kiinnostuneille, se nimittäin tarjoaa näkökulmia Suomen tapahtumiin 1930-luvulla. 

Toukokuu hujahti ohi pikavauhtia. Alkukuukaudesta kärsin yhä huhtikuisesta motivaationpuutteesta kaikkeen, mutta se palautui hitaasti vain romahtaakseen juuri ennen koeviikkoa. Olin väsynyt, stressaantunut ja pahantuulinen. Koulussa jakso oli yllättävän rankka, vaikkei kursseja ollutkaan kovin paljon. Kuukauteen mahtui kuitenkin kivojakin juttuja: vapun juhlintaa, viikonloppuretki Helsinkiin, kesän ensimmäiset raparperiherkut, isosjuttuja, ystäviä ja mekkokelit. Kovin paljoa en lukenut omien kiireideni ja saamattomuuteni vuoksi. (Oli muuten jo kolmas kuukausi peräkkäin, kun kuun luetuiksi tuli se neljä kirjaa.) Meinasin jo jatkaa valittamistani siitä, etten saanut mitään aikaiseksi, kunnes muistin JL:n. Tavoitteenihan oli kirjoittaa käsis loppuun toukokuun aikana. No, melkein onnistuin: viimeinen luku on vielä hieman kesken, mutta muuten raakaversio on paketissa. Olisin muuten hävinnyt NaNoWriMon joka tapauksessa, vaikka olisinkin ehtinyt kirjoittaa tekstin marraskuussa loppuun, tekstiä kun on vain reilu puolikas 50k:sta. No jaa, tärkeintähän on tarina itsessään, ei sanamäärä.

Kesäloma alkaa ihan kohta, enkä ihan vielä ole tajunnut asiaa kunnolla. Vastahan oli tammikuu... Vielä tänään ja huomenna on kokeet ja lauantaina kevätjuhla, mutta sitten tämä opiskelija on pariksi kuukaudeksi vapaa! Kesälle on tiedossa kivoja juttuja, joita odotan innolla. Lisäksi rupean editoimaan Pusua tosissani ja ehkäpä kirjoitan saniksessa aloitetun tekstin loppuun. Sekä tietenkin luen hyviä kirjoja! 

Lämpöistä kesäkuuta, voimia viimeisiin rutistuksiin niille, joilla sellaiset vielä on tiedossa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.