Postaus saattaa spoilata, luethan omalla vastuulla.
Christie, Agatha: Teetä kolmelle 234 s.
Holma, Antti: Kauheimmat runot 192 s.
Riordan, Rick: Hirviöidenmeri (Percy Jackson #2) 279 s.
McKillip, Patricia A.: Basiliskin laulu 327 s.
En ollut aikoihin lukenut Christietä, joten Teetä kolmelle oli mukava paluu englantilaisiin murhatunnelmiin. Pidin henkilöistä ja juonesta erittäin paljon, yksi parhaista Christieltä lukemistani kirjoista. Kirja on nopealukuinen, vaikkakin loppupuolen oikeussalikohtaus hieman puuduttava. Christie onnistuu taas yllättämään ja Hercule Poirot on taas viisaampi kuin päänsä puhki pähkäilevä lukija.
Olin kuuntelemassa Antti Holmaa viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, jolloin sain kuulla ensimmäiset maistiaiset Kauheimmat runot -kokoelmasta. Kirja on tosiaankin nimensä veroinen, eikä lukiessa aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kokoelmaan mahtui huonompia ja parempia runoja, mutta kokonaisuus oli kuitenkin ihan hyvä. Tarkoitus oli lukea kirja useammassa osassa, ettei loppupeleissä aika samanlaisista runoista saisi yliannostusta, mutta luinkin kirjan yhdeltä istumalta. (Jos ei lasketa sitä, että raskas kouluviikko vaati veronsa ja nukahdin suunnilleen kirjan puolivälissä. Sisällöllä tosin ei ollut osuutta asiaan.)
Aloitin Percy Jackson -sarjan lukemista viime kesänä ja lopulta kirjastosta löytyi sarjan toinen osa. Vaikka pidin Salamavarkaastakin, täytyy sanoa, että Hirviöidenmeri oli parempi. Juoni oli vetävämpi ja henkilöissäkin oli enemmän syvyyttä. Tyson on ärsyttävä ja hellyttävä reppana yhtä aikaa. Suorastaan ahmin kirjaa ja olikin harmi, kun se loppui. En voi kuin miettiä, että miksen lukenut näitä jo lapsena. Olisin varmasti pitänyt näistä silloin vieläkin enemmän! Toivottavasti seuraava osa löytyisi kirjaston hyllystä hieman nopeammin.
Basiliskin laulu oli kauniisti kirjoitettu tarina, jota oli melkein mahdotonta lukea nopeasti. Kirjassa oli melko paljon henkilöitä, joista osa jäi aika ohuiksi, ja tapahtumia, joita oli välillä vaikea ymmärtää, ellei lukenut keskittyneesti. Laaja henkilögalleria aiheutti hieman ongelmia, kun ei muistanut, kuka oikein olikaan kuka. Musiikki on hyvin keskeisessä osassa ja hieman eri tavalla esillä kuin muissa lukemissani kirjoissa. Lisäksi pidin kirjan miljöistä ja olisinkin halunnut lukea enemmän esimerkiksi Rookin lapsuudesta Lulylla. Kaikenkaikkiaan pidin tarinasta ja McKillipin tyylistä kirjoittaa. Varmasti tutustun kirjailijan muihinkin teoksiin. Superplussa kirjalle sen upeasta kannesta, jota unohtui usein kesken lukemisenkin tutkimaan.
Huhtikuu oli melko epämotivoitunut kuukausi. Kuukauden alussa ollut koeviikko söi kaiken energian ja halun tehdä mitään melkein koko kuukauden ajaksi. En saanut juurikaan luettua, vaikka olisinkin halunnut, eikä mikään oikein innostanut. Kirjoittaminen eteni, mutta vähän kökköisellä tekstillä. Sanataidekoulussa tartuin yhteen pari vuotta sitten kesken jääneeseen tekstiin, jota ryhdyin työstämään. Sain koeviikkovapaapäivänä yhden neuletyön valmiiksi ja katsoin kahdeksan tuntia Muppet Showta yhden päivän aikana. (Arvatkaa, soiko tunnari sen jälkeen päässä.) Kävin myös kaksi kertaa ihastelemassa paikallista teatteria ja näin kaksi eri musikaalia lavalla. Molemmat musikaalit kipusivat aika korkealle omalla suosikkilistauksellani. Lisäksi kyhäsin itselleni parhaista musikaalibiiseistä Spotify-soittolistan, jota kuunnellessa tulee erittäin hyvä mieli.
Koulussa alkoi kevyempi jakso ja tämä viikko on vain kolmen päivän mittainen. Silti tuntuu, että koulua on vielä ihan liian monta viikkoa ja ihan liian monta koeviikkoa jäljellä. (Tiedetään, koeviikkoja on vain yksi, mutta sekin on liikaa.) Otin myös itselleni tavoitteen toukokuulle. On teoriassa mahdollista kirjoittaa JL loppuun toukokuun aikana, ja vaikka viikot näyttävät aika täydeltä (ja on koeviikko), aion silti yrittää. Raportoin mahdollisesta onnistumisesta tai epäonnistumisesta myöhemmin.
Iloista toukokuuta kaikille lukijoille! Joko siellä on kesäinen ilma?
Tsemppiä kirjoittamiseen! Itselläni on jo paljon ideoita siitä, mitä voisin kirjoittaa kesällä. Pitäisi tosiaan keskittyä "tärkeisiin asioihin", mutta mieli harhailee jo jossain aivan muualla. :D
VastaaPoistaTuttu tunne, nyt enää ei kyllä jaksaisi keskittyä yhtään mihinkään tärkeään... Mutta jos sitä muutaman viikon jaksaisi edes yrittää!
PoistaTsemppiä sinullekin!! :)