perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hymyä

Olen muutaman koulupäivän aikana hymyillyt enemmän kuin pitkään aikaan. Mulla on kamala kiire, kokeet ja päättötyöt hengittävät niskaan, mutta silti mä vain hymyilen. Sain mieltä painaneen asian selväksi, ja nyt on vain tosi iloinen olo.

Mulla piti olla yhteishaku torstaina, mutta eipähän ollut. Opo ei ollut nimittäin koulussa. Yhtään ei ärsyttänyt, ei. Mieleen ei tullut yhtään rumia sanoja. Sain onneksi uuden ajan varattua maanantaille. 

Marinalta on ilmestynyt uusi biisi, Forget. Mä odotan nyt Frootia entistä enemmän... Enää kuukausi ilmestymiseen! 

Mä olen aina inhonnut maaliskuuta. Huhtikuu on paljon kivempi, maaliskuussa on pelkkää loskaa. Maaliskuulla on identiteettikriisi. Ollako talvea vai kevättä? Kirjoitin saniksessa joskus viime keväänä runon, jonka yksi säe oli "minä vihaan maaliskuun loskaa". Kuvaavaa edelleen. 

Vaikka syyt syksyn angstiin ovat hävinneet, teksti angstaa edelleen. Yritin kirjoittaa saniksessa tekstiä ja siitä piti tulla outo ja iloinen, mutta siitä tuli traaginen ja angstinen teksti. Miten tässä näin kävi? Mä en ole juuri lukenut kirjoja, mutta mä olen kirjoittanut. Työn alla olevasta projektista on tullut lyhyessä ajassa rakas. (En vaan ikinä saa kirjoitettua sitä belgian kolmoslukua loppuun...) Sen lisäksi olen kirjoittanut puolitilaustyönä erittäin hupaisan pikkutekstin, josta ehkä lisää myöhemmin.

Sain kässäntunnilla tänään jotain aikaiseksi. Okei, oikeastaan ompelin uudelleen kaksi viikkoa sitten ompeliamani saumoja, mutta tuntui, että ehkä mun työ etenee. En siis todellakaan tykkää kässästä, mutta jouduin puolen vuoden kässänkurssille. Joten oi onnea ja iloa. 

Tanssissa ruvettiin harjoittelemaan uutta ohjelmaa. Se on tosi kiva :3 Ainakin näin alkuun, mutta veikkaan, että loppukin on kiva.

Myös ilmaisutaidon näytelmä edistyy hyvin. Harjoittelu on hauskaa ja tunteja odottaa aina innolla. En tässä puhu sen enempää asiasta, koska joku koulun oppilas saattaa lukea tätä ja näytelmä on vielä aika hyshys. 

Musikaalitohtori katsoi Mamma Mia!n. Hän suosittelee sitä heille, jotka tarvitsevat aivojen nollausta, nättejä maisemia ja hyvää musiikkia. Jos pipo yhtään kiristää, musikaalitohtori ei suosittele elokuvaa.

Kolme kuukautta koulua. Se on tosi vähän. Kolme kuukautta peruskoulua. Kolme kuukautta tuossa rakennuksessa, jota yläkouluksi kutsutaan. Hämmentävää. Kaveriporukka hajoaa, mutta pidetään varmasti yhteyttä. Viimeinen jakso alkaa kahden viikon päästä. (Viimeinen kuolemaperjantai on ens viikolla!!) Sitten on enää vähän aikaa kesälomaan. Päättötokarit. Huh. En ajattele vielä sinne asti. 

Tämä nyt oli tämmöistä perjantai-ilta-fiilistelyä, toivottavasti joku jaksoi lukea ;) Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa hymyillä!

Maisema huoneen ikkunasta tänä aamuna klo 7

2 kommenttia:

  1. Minuakin harmittaa, etten näe varmaan osaa luokkalaisistani enää ysiluokan jälkeen :( Vaikka en kaikkia tunne edelleenkään niin hyvin, ovat he mukavia :) Mamma Mia! on hyvä elokuva, itse aion katsoa yhden lempielokuvistani tänään: Jos rakastat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mä en jää todellakaan kaipaamaan kaikkia luokkalaisiani ;) Mä kyllä tulen näkemään ystäviäni varmasti, mutta hämmentävää mennä yksin yhtään mihinkään, ilman laumaa.

      Mamma Mia! on hyvin iloinen elokuva :)

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.