maanantai 30. maaliskuuta 2015

Runotyttö vuoristoradassa

Lumpeet
Unessa seisoin lammen rannalla
Tummassa kuusikossa
Kiharat valtoimenaan
Kostein silmin katsoin pimeään veteen
Jonka pinta oli valkoisenaan lumpeita
Valkeat kukat olivat kuin peitto
Tuoksuva, petollinen peitto
Pohjalla väreili kultainen valo
Tiesin mitä löytäisin
Jos pohjaan sukeltaisin
Laskin käteni kyynärpäätä myöten veteen mustaan
Harkitsin muutaman hetken
Ja kullan perään hyppäsin
Lumpeiden sekaan sukelsin
***
Jos ihan totta puhutaan, en ole koskaan nähnyt yllä kuvattua unta ;) 

Elämä on ollut vähän tunteiden vuoristorataa. Välillä menee tosi hyvin ja tosi lujaa, välillä haluaisi vaan jäädä peiton alle mököttämään koko päiväksi. Olen kuunnellut parin viime päivän aikana todella paljon Across the universe-leffan soundtrackia, ja se helpottaa jälkimmäistä oloa. Beatlesiahan ei löydy Spotifystä, harmin paikka, joten pitää tyytyä tähän :) Leffa itsessään on keskiverto, mutta coverit ovat loistavia! Pääosan esittäjällä on ihana aksentti, ah. 


Keksin loppukäänteen Pusuun. Hykertelen jo valmiiksi, koska tykkään siitä niin paljon :) Vähän suunnitteluahan se vaatii, mutta olen silti ihan täpinöissäni. Kirjoittaminen on ollut tällä viikolla vähän tahkeaa, mutta kyllä se tästä. Ussan tutkielmakin on nyt poissa jaloista, joten nyt on aikaa kirjoittaa muutakin kuin faktaa. 


Kaipaan kevättä. Viime viikon aurinko on välillä kurkistellut pilviverhon välistä, mutta on satanut niin vettä, räntää kuin luntakin. Kaivoin keskiviikkona kuitenkin yhden keväisen asian varastosta, nimittäin rakkaan polkupyöräni. Yöllä oli satanut lunta, joten aamulla varsinkin meno oli varsin jännittävää. Mutta kyllä se tästä. Pyöräily on kivaa ja elämä helpottuu sen myötä suuresti. Tähän väliin yksi pyöräilyaiheinen biisi. "Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää"

Ehkä maanantain (saattaa olla tiistainkin) säätila.

SMG:stä puheenollen, bändi on julkaissut uuden biisin. Rakastan sitä! Edellinen albumi, Terminal 2 oli hienoinen pettymys upean Manner-levyn jälkeen, mutta tämä uutuus kuulostaa hyvältä. 

Elämä kai rullailee omalla painollaan etiäpäin. Kyllä se tästä, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei kykene mihinkään. Beatlesia lainatakseni "We can work it out." Niinhän se on. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.