tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun luetut

Maaliskuussa luin 6 kirjaa, joista neljä oli spefiä.

Sisältää hyvin todennäköisesti spoilereita.

Holopainen, Anu: Varjoja (Syysmaa #5)
Chang, Jung: Kiinan viimeinen keisarinna
McAllister, M.I: Orrin ja korppisota (Orrin #4)
Strandberg, Mats&Elfgren, Sara B.: Tuli (Engelsfors #2)
Thor, Annika: Lumpeenkukkalampi (Saari meren keskellä #2)
Enoranta, Siiri: Nokkosvallankumous

Syysmaan viides osa oli positiivinen yllätys heikohkon edeltäjänsä perusteella. Lorana on edelleen raivostuttava, ja Zaran sekoaminen pelottavaa. Kirja oli nimensä mukaan synkkä, mutta parhaasta päästä kuitenkin. Kirja loppui jälleen cliffhangeriin, ja aion lainata kirjastosta seuraavan (viimeisen?) osan mahdollisimman pian. 

Kiinan viimeinen keisarinna oli tiukkaa faktaa ja kertoi nimensä mukaan keisarinna Cixin tarinan. Kirja oli kiehtova, ja 1800-luvun Kiinasta oli kiinnostavaa lukea, siitä kun ei fiktiivisissä kirjoissa juurikaan puhuta. (Ainakaan niissä, mitä olen itse lukenut.) Kirja nappasi alussa heti mukaansa, mutta muuttui pian pitkäveteiseksi. Kirja oli kovin raskaslukuinen, ja sen lukemisessa meni kauan, vaikka aihe olikin kiinnostava. Cixiä itse ei voi kuitenkaan kuin ihailla. Keisarin jalkavaimosta koko Kiinan keisarinnaksi, ei voi kuin nostaa hattua. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille, joilla riittää kärsivällisyyttä kahlata pitkää tarinaa läpi. Plussaa hienoista kuvaliitteistä. 

Orrin-sarjan viimeinen (?) osa oli tuttua tavaraa. Kansi hämää pörröisillä eläimillään, mutta kirjan sivuilla soditaan. En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisistä osista, mutta hyvä kirja tämäkin toki oli. Kyyneleitäkin tuli vuodatettua. Kaiken kaikkiaan, mukava sarja. 

Tuli oli Piirin tavoin valtava järkäle, jonka näkeminenkin puudutti ensi alkuun. Kun kirja lähti käyntiin, ei tylsistymisen ongelmaa ollut. Edellisessä osassa pettymyksen tuottanut noitakuvio ei enää haitannut ja pidin Valittujen välisistä suhteista. Positiivista (hui, ei tuota sanaa tämän kirjan yhteydessä!) oli Linnéan ja Idan näkökulmat, jotka puuttuivat edellisestä osasta. Pahan voimat olivat pelottavat, ja demonien siunaama henkilö yllätti minut täysin. Myös erään henkilön kuolema ja sen kuvaus oli erittäin vaikuttava.  Taitava juoni, jään innolla odottamaan jatkoa. 

Lumpeenkukkalampi oli surullisella tavalla kaunis kirja, ja parempi kuin edeltäjänsä. Päähenkilö ei enää ärsytä, ja teksti on muutenkin kypsempää. Luin tämän nopeasti ja innostuneena. Tykkäsin kirjasta erittäin paljon ja jatko-osa odottelee jo kirjahyllyssä. Hämmentävänä asiana kirjasta jäi mieleen yhden tytön villakankainen voimistelupuku. Siis villakankainen, kuinka epäkäytännöllistä! Kirjan nimi inspiroi myös edellisessä postauksessa julkaistuun Lumpeet-runoon. 

Nokkosvallankumouksesta on vaikea sanoa äkkiseltään muuta kuin upea. Kirja on parhaita koskaan lukemiani dystopioita, kauniisti kirjoitettu, julma ja ihana yhtä aikaa. Kirja on pakko kokea itse, ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Kirja saa nauramaan ja itkemään, se rikkoo lukijan maailman palasiksi ja korjaa haavat. Ja se loppu. Vaikuttava teos. Lukekaa. Lukekaa ja ajatelkaa. (Hämmentävähkö yksityskohta: Vauy ja Dharan ovat luonteiltaan lähes täysin samanlaiset kuin Pusun Thomas ja Avrell. Varsinkin Thomasin ja Vauyn välillä on huomattava yhtäläisyys.)

Maaliskuussa luin verrattaen vähän, ja syyllisetkin ovat selvillä. 
1. Kiinan viimeinen keisarinna. Lukemisessa meni todella kauan.
2. Lampun lapsien kakkososa. Harvinaisen tylsä kirja. En jaksanut lukea loppuun, mikä on mulle todella harvinaista. Se kuitenkin jumitti ja pitkään. 
3. Ikävä sanoa Pusua syylliseksi, mutta. Olen vaan kirjoitellut eteenpäin, enkä lukenut. 

Maaliskuu on ollut vaihteleva kuukausi. Ensin olin semi-iloinen (inhoan sanaa semi!), sitten todella hyvällä tuulella, sitten pahalla tuulella lähes kaksi viikkoa ja loppuajan sellaista vuoristorataa ettei mitään rajaa. Väsyttää. Syytän kesäaikaa. Pusu etenee. FROOT ilmestyi.

Huhtikuussa luen toivon mukaan enemmän. Pääsiäisloma on kohta, jos silloin vaikka lukisi jotakin ;) 

Nyt, rakkaat otukset, joita lukijoiksikin kutsutaan, poistun kirjoituskammiooni Pusun poikien pariin. Ihanaa huhtikuuta kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Musta Korppisota on ehkä paras Orrineista! Tiedä sitten miksi :D Nokkosvallankumous pitäisi kyllä lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma lempparini on varmaan Usvasaaren perillinen :)

      Lue Nokkosvallankumous. Tämä on käsky. ;)

      Poista
  2. Oi oi oi Nokkosvallankumous. ♡ Ihana kirja.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että olet ehtinyt paljon kirjoittaa, minä en oikeastaan :( Hyvä kun muistutit, Saari meren keskellä on roikkunut kauan mieleni lukulistalla ja pitäisi lukea jossain välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, toivottavasti ehdit kirjoittaa myöhemmin. Ikävää, ettei ole aikaa.

      Saarta meren keskellä suosittelen :)

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.