sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Helmikuun luetut

Helmikuussa luin 5 kirjaa, joista 3 oli spefiä. 

Berry, Julie: Kunnes kerron totuuden
Stiefvater, Maggie: Viettelys
Hai, Magdalena: Susikuningatar (Gigi ja Henry #3)
Kolu, Siri: Me Rosvolat ja ryöväriliitto (Me Rosvolat #5)
Meresmaa, J.S. (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja

Kunnes kerron totuuden oli kuukauden parhaita kirjoja. Surumielinen ja kaunis yhtä aikaa. Koukuttava. Lukija palaa halusta tietää, mitä on tapahtunut. Kirjasta on vaikea puhua, se on jokaisen koettava itse. Suosittelen ehdottomasti!

Viettelys jatkoi Väristyksestä tuttujen Colen ja Isabelin tarinaa. Cole ei alkuperäisessä sarjassa noussut ihan kiva-astetta korkeammalle, mutta Viettelyksen luettuani myönnän ihastuneeni. Isabel oli oma itsensä, mikä oli hieno juttu. Erilaiset hahmot, varsinkin Jeremy ja autonkuljettaja (en muista enää nimeä) olivat ihania tuttavuuksia. Kirja oli hyvä välipala ja sen oranssina hehkuva kansikuva toi lämpöä pakkaseen. Samin ja Gracen vähäinen osuus harmitti, samoin susijuttujen vähyys. Kun Väristyksessä on kylmä, Viettelyksessä on kuuma. Väristys on hentoista jäätä, Viettelys on polttava aurinko. 

Susikuningatar on viimeinen osa Gigi ja Henry-trilogiaa, ja ehdottomasti paras. Matka Pariisista Umbroviaan oli hienosti kirjoitettu, samoin henkilöiden väliset kemiat ja ihmissusien hidas kääntyminen kuningattaren puolelle. Myös erilaiset koneet ja laitteet ja niiden kuvailu oli kiehtovaa. Kirjan loppupuolella kyyneleet nousivat silmiin ja lopetus oli upea. Kaiken kaikkiaan, mahtava päätös mahtavalle trilogialle. Jätti kaipaamaan lisää. 

Me Rosvolat jatkoi tutulla Rosvolat-tyylillä. Kirja oli mukavan harmiton välipala, vauhdikas, jännittävä ja iloinen. Olkoonkin, että kohderyhmä on alakouluikäiset, kirjasta nauttii täysillä myös viisitoistavuotias. Monet kerrat naureskelin hupaisille dialogeille ja kuolailin ruokakuvauksille. Kirjan lopetus vihjasi, että sarja oli nyt tässä. Harmin paikka, Rosvoloiden iloisenvauhdikkaasta elämästä lukisin mielelläni myöhemminkin. 

Steampunk!-novelliantologia on ollut hyllyssä vuoden verran lukemattomana. (Mulla on tapana säästää oman hyllyn kirjoja matkalukemiseksi, joten ne saattavat pölyyntyä hyllyssä pitkiäkin aikoja...) Kirja kuitenkin oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Lempinovelleikseni nousivat Vaskimorsian, Augustine, Kapina tunturilla ja Joka ratasta pyörittää. Kirja sai mut rakastumaan steampunkiin, höyryyn ja hammasrattaisiin, entistä enemmän. Suosittelen kaikille steampunkista kiinnostuneille, alan asiantuntijoille kun vasta aloittelijoille. Omaa rakkauttani kirjaan lisätä se, että siinä on Magdalena Hain ja J.S. Meresmaan omistuskirjoitukset :)

Helmikuussa luin hyviä kirjoja, vaikka luinkin vähän. Syypää oli Lampun lapsien kakkososan aiheuttama lukujumi, pääasiassa. Kirjoitin enemmän kun luin, ja jos en kirjoittanut, ajatukseni askartelivat tekstin parissa. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni, vaikka siinä onkin tällä hetkellä tylsä vaihe meneillään. 

Toivottavasti maaliskuussa tulisi luettua enemmän, vaikka tulossa on paljon kokeita ja pitäisi tehdä ussan tutkielmaa. Maaliskuusta tulee näillä näkymin kiireellinen, yhteishakukin alkaa ensi viikolla. Hakuun liittyvät asiat ovat onneksi selviä, olen päättänyt mihin haen. Pääsiäsilomaan on onneksi vain kuukausi. Sitten on kuukausi vappuun ja sitten kuukausi kesälomaan. Sitä odotellessa ;)

4 kommenttia:

  1. Kunnes kerron totuuden pitäisi kyllä lukea... En vain ikinä muista lainata sitä kirjastosta :D

    VastaaPoista
  2. Gigi & Henry -sarja on kyllä jotain niin mahtavaa! ♡ Voi kun joskus pääsisi tapaamaan kirjailijaa itseäänkin. Hai on hurjan salaperäinen tapaus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on :) Mä olen tavannut Hain kahdesti, upea ihminen<3

      Poista

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.