Kylmä heinäkuu

Bussipysäkillä hän tarjosi minulle takkiaan

oli kylmä, vaikka oli heinäkuu

hänen hymynsä toi mieleen talvisen auringon

ja käsiensä kosketus iholle sulavan lumen

Hän joi vain mustaa kahvia

ja kertoi synkkiä juttuja

hän nukkui aina valot päällä

ja heräsi öisin itkemään

Me luimme runoja pimeässä

puhuimme peloistamme

ja ensimmäisen kerran

hän suuteli minua porttikongissa

Sen kerran kun luotin

sen kerran kun uskalsin

enkä voi kuin kysyä

miksei sydämen särkemistä kielletä laissa

***

Vuoden vanha runo, mutta sopii heinäkuuhun (joskaan tänä vuonna ei ole ollut ihan niin kylmä kuin viime kesänä). Runosta tuli puolivahingossa Ultra bra -pastissi, ainakin kirjoitushetkellä kuulin Vuokko Hovatan äänen päässäni. (Kuunnelkaapa huviksenne Sokeana hetkenä.)