keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kylmä heinäkuu

Bussipysäkillä hän tarjosi minulle takkiaan
oli kylmä, vaikka oli heinäkuu
hänen hymynsä toi mieleen talvisen auringon
ja käsiensä kosketus iholle sulavan lumen

Hän joi vain mustaa kahvia
ja kertoi synkkiä juttuja
hän nukkui aina valot päällä
ja heräsi öisin itkemään

Me luimme runoja pimeässä
puhuimme peloistamme
ja ensimmäisen kerran
hän suuteli minua porttikongissa

Sen kerran kun luotin
sen kerran kun uskalsin

enkä voi kuin kysyä
miksei sydämen särkemistä kielletä laissa

***

Vuoden vanha runo, mutta sopii heinäkuuhun (joskaan tänä vuonna ei ole ollut ihan niin kylmä kuin viime kesänä). Runosta tuli puolivahingossa Ultra bra -pastissi, ainakin kirjoitushetkellä kuulin Vuokko Hovatan äänen päässäni. (Kuunnelkaapa huviksenne Sokeana hetkenä.)  

4 kommenttia:

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.