Kirjoituspuuhat, syksy 2020

Olen jo muutamana vuonna pohtinut näin syksyn saapuessa kirjoitusprojektieni tämänhetkistä tilaa, joten teen saman temoun myös nyt. Kirjoittelin ylös suunnitelmiani myös vuoden alussa, joten suhteutan vähän siihenkin omia suunnitelmiani.

DVR
Kuten jo tammikuussa sanoin, Dystopiavampyyriromanssi on tämän vuoden pääprojekti, ja sama tahti jatkuu syksylläkin. Tällä hetkellä DVR hiukan hirvittää, nimittäin pituutensa puolesta. Tekstiä on tämän postauksen kirjoittamishetkellä reilusti päälle 41k sanaa, eli 122 liuskaa, eikä tarina ole vielä edes ihan puolivälissä. Tiedän jo valmiiksi, että tulen ehkä itkemään katkeria kyyneliä editoidessani (tällaisen tiiliskiven tulostamisesta nyt puhumattakaan), mutta nyt on vain kuljettava loppuun asti tällä tiellä, jonka olen valinnut.

Tein DVR:aa varten suunnitelman, jonka tiedän olevan hyvin optimistinen: sen mukaan kirjoittaisin yhden luvun viikkotahtia, jolloin kässäri olisi valmis tammikuun 2021 puolivälissä. Hiljaa hyvä tulee, sanon itselleni, kun vähän meinaan turhautua siihen, että en suunnitelmieni mukaan saa ensimmäistä versiota tämän vuoden aikana loppuun, mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Toisaalta ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu, ehkä intoudun kirjoittamisesta niin, että kässäri valmistuu jo tämän vuoden aikana? Ehkä realistisempaa on kylläkin se, että viivästyn tavoitteesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

P

Ajattelin aloittaa P:n läpiluvun nyt syksyllä, sillä tarinaa polttelee jo kovasti, varsinkin kun sain vähän aikaa sitten kässäristä ihanan pitkän palautteen, joka inspiroi kirjoittamaan. Läpiluku ja kirjoittaminen ovat ainakin omalla kohdallani sen verran erilaisia prosesseja, että luulen sen onnistuvan. (Jos ei onnistu, niin P saa palata hetkeksi takaisin vaihtopenkille. Yritän olla lempeä ja kärsivällinen itseäni kohtaan.) Toisen version kirjoittamisen aion tosin ehdottomasti aloittaa vasta sen jälkeen, kun DVR valmistuu, sillä vaikka esimerkiksi 2018 editoin JL:aa ja kirjoitin P:a yhtä aikaa suhteellisen menestyksekkäästi, haluan antaa DVR:lle kaiken kirjoittamisaikani. Olen laiminlyönyt sitä sen verran usein muiden tekstien kustannuksilla, että tahdon keskittyä siihen täysillä, P saa odottaa. Pusunkin ensimmäisellä editointikierroksella läpiluvun valmistumisen ja toisen version aloittamisen välissä oli monta kuukautta, eikä teksti siitä varmaankaan huonommaksi muuttunut.

NaNoWriMo? 

Tällä hetkellä vahvasti epäilen, että nano jää minulta tänä vuonna väliin. Olkoonkin, että sattuneesta syystä marraskuussa tuskin on aivan yhtä paljon juoksemista paikasta toiseen kuin edellisinä vuosina, kaikki mahdollinen ja mahdotonkin tuntuu aina kasaantuvan tälle kuulle, minkä vuoksi kirjoittaminen voi olla todella stressaavaa. En kuitenkaan lyö mitään lukkoon, mutta tiedän sen, että jos osallistun, kapinoin jatkamalla DVR:aa. Kuka tietää, ehkä marraskuussa tarvitsenkin jonkinlaista kirittäjää projektiin.

Muuta, mitä? 

Minulla on eräs novelli, jonka olen aloittanut vielä lukiossa ollessani, mutta joka kutkuttaa kovasti mieltäni, aina kun se tulee mieleen. Se on kuitenkin vielä hyvin raakile, sillä en ole aivan varma, mihin haluan sen juonen kulkevan, mutta kiinnostaisi kuitenkin kirjoittaa se loppuun. Mietin jopa, että osallistuisin sillä ensi vuonna Novaan!

Odottelen myös edelleen vastauksia (/hylsyjä) kustantamoista. Välillä ajatukset Pususta maailmalla valvottavat, mutta ei auta kuin odotella. Kesäkuusta asti on tällä rintamalla eletty hiljaiseloa, mutta kenties syksyn tullessa liikenne sähköisen postilaatikkoni suunnalla vilkastuu taas. Eräs ystäväni sanoi, että hiljaisuus saattaa olla hyvä merkki, mutta itse pessimistinä vähän epäilen. Eniten toivoisin vastauksia niistä muutamasta A-listani talosta, jotka ovat olleet hiljaa jo yhdeksän kuukautta, mutta toisaalta näihin paikkoihin varmaan lähetetään kaikista eniten kässäreitä, enkä tiedä, onko Pusu näissä paikoissa tällä hetkellä kenties Ö-mapissa. ("Listoista" puhun tarkemmin tässä postauksessa.)

Tässä vaiheessa on ihan hyvä fiilis näistä syksysuunnitelmista! Pitää vain muistaa olla kärsivällinen ja joustava, jos elämä ei menekään aivan suunnitelmien mukaan, mutta onpahan jonkinlaiset raamit, miten edetä elämässä, ainakin kirjoitusprojektien osalta.