2016 (1/2)

Hyvää uutta vuotta! Vaikka vanhassa sananlaskussa vanhojen muistelijaa uhataan tökätä tikulla silmään, päätän silläkin uhalla hieman katsella taaksepäin ja muistella, mitä vuonna 2016 oikein tapahtuikaan.

Kun ajattelen kulunutta vuotta, en osaa oikein sanoa, oliko se hyvä vai huono. Tuntuu, että 2015 oli paljon helpommin hahmotettavissa (tuskainen kevät yläasteella, upea kesä ja helpotus lukion alkaessa, vaikka rankkaa olikin), mutta 2016 oli vuosi, josta oli vaikea saada otetta. Tätä vuotta ajatellessa saattaa tulla mieleen ne hetket, jolloin itkin milloin mitäkin ahdistuksen aihetta, vannoin lopettavani lukion kesken ja ryhtyväni rekkakuskiksi, kieltäydyin poistumasta kotoa ihmisten ilmoille enää ikinä (vain raahautuakseni seuraavana päivänä taas kouluun), ikävöin kaukana asuvia rakkaita tai olin kiireinen ja stressaantunut. Toisaalta muistan kaikki ne ihanat hetket vuoden varrelta, jolloin juoksin juna-asemalla halaamaan ystävää, nauroin mahan kipeäksi, keräsin metsässä mustikoita täydellisessä hiljaisuudessa ja rauhassa, uppouduin hyvään kirjaan, kävin syvällisiä keskusteluja, kuuntelin rakastamaani musiikkia ja lopulta tajusin olevani onnellisempi kuin koskaan juuri siinä nimenomaisessa paikassa sillä nimenomaisella hetkellä. Ehkä sitten vanhana ja kärttyisenä tätinä osaan sanoa mielipiteeni tästä vuodesta, mutta nyt se on hieman vaikeaa. 

Mutta mitä minä sitten tänä vuonna tein? 

Vuonna 2016 minä

• aloitin ranskan opiskelun, josta olin haaveillut ala-asteelta asti. Vaikka monet hetket olenkin viettänyt hampaita tuskaisena kiristellen passé composen, epäsäännöllisten verbien ja täysin epäloogisten kielioppisääntöjen parissa, olen kuitenkin pitänyt kielen opiskelusta. (Vähän tosin kammottaa pitkä tauko kurssien välillä: seuraavan kerran palaan kielen pariin vasta maaliskuussa.)

• kävin pohjoisempana kuin koskaan ennen elämässäni, Rovaniemellä. Matkustin myös ensi kertaa yöjunalla samaisen reissun aikana ja koin elämäni ensimmäiset kirjajulkkarit. 

• lauloin koulun kuorossa ja esiinnyinkin muutaman kerran. Loppuvuoden kiireiden takia kuorossa käyminen jäi pois, mikä oli harmillista, mutta onneksi ensi vuonna pääsen taas takaisin kuvioihin. 

• olin musertua koulutöiden alle. Milloin logaritmit ja derivaatat aiheuttivat epätoivoa, milloin deadlinet puskivat päälle, milloin piti jatkuvasti lukea sanakokeisiin, milloin oli koeviikko. Vaikka kouluarkea olikin tasoittamassa koulun tapahtumat, hyppytunnit, kevyemmät kurssit ja lomat, lukio on silti raskasta. Pelkkä ajatuskin siitä, että ensi vuonna alkaa kirjoitukset ahdistaa vähän. 

• vietin ihanan keväisen viikonlopun Helsingissä. Lempikaupungissani oli kaunis toukokuu, Kruununhaassa ihania jugend-linnoja (joihin muuttaa rikkaan aviomiehen rahoilla) ja Aleksanterinkadulla oli valoisaa.

• koin ystävällisiä kasoja. Eräs yökyläily, kasautuminen ja kyyneleitäkin kirvoittanut keskustelu puoleen neljään asti on yksi parhaista asioista, joita tänä vuonna on tapahtunut. 

• olin parhaiden ihmisten kanssa hauskalla piknikillä, jolla leikittiin murhaajaa ja syötiin ihan hirveästi viinirypäleitä. 

• vietin varsin vauhdikkaan kesän. Milloin olin Satakunnan kiertoajelulla, milloin Tampereella syömässä jäätelöä koskea katsellen, milloin matka vei sukujuhliin. Tuntui, että olin koko ajan menossa johonkin. On aina mukava päästä edes hetkeksi pois kotikaupungista, mutta matkailu on pidemmän päälle tpdella uuvuttavaa. Oma sänky on paras sänky, tuli kesän aikana todettua useampaan kertaan. Yksi kesäreissujen hienoimmista saavutuksista oli se, kun päädyin paikkaan nimeltä Pöljä. 

• kiertelin heinäkuussa pitkin ja poikin Etelä-Englantia. Brighton, Bath ja Winchester tulivat matkan aikana tutuiksi, sampin kuin lukuiset pikkukylät ja kauhua takapenkkimatkustajissa aiheuttaneet moottoritiet. Vaikutuin Stonehengestä, fangirlailin Austen-kohteissa, päätn ryhtyä isona kartanonrouvaksi ja opin siihen tulokseen, että jo muinaiset roomalaiset osasivat saunoa, ainakin jotenkuten.

• olin toista kesää isosena riparilla. Leiri oli kaikin puolin paljon parempi kuin viime vuoden vastaava, vaikka sinne lähteminen vähän jännittikin. (Omaa riparia ei tietenkään voita mikään, mutta tämä pääsi hyvin lähelle sitä tunnelmaa, joka omasta leiristä teki niin mahtavan!) Mahtavat isoset, ihanat pikkuiset ja monet upeat hetket tekivät viikosta ikimuistoisen, vaikka vastoinkäymisiäkin koettiin. Jos ensi vuonnakin pääsisin vielä leirille, toivoisin kuitenkin parempaa säätä: olen viettänyt kolme leiriä kylmässä ja sateisessa säässä. 

• täytin elokuussa 17 vuotta. Blogi täytti saman kuun lopussa kaksi vuotta! Molemmat luvut hämmentävät hiukan: välillä olen aivan varma, että olen yhä 15-vuotias ja pidän blogiani edelleen ihan vastasyntyneenä. Jokin osa alitajunnastani on näköjään jumittunut vuoteen 2014. 

• koin tulevaisuusahdistusta useaan otteeseen. Ehkä ryhdyn rekkakuskiksi. (Vaikka minulle huomautettiinkin, että pääsen todennäköisemmin ylioppilaaksi kuin opin ajamaan rekkaa.) 

• jatkoin sanataidekoulun harrastamista. Vuoden aikana varastoihin kertyi paljon tekstejä, tärkeitä oppeja ja hauskoja hetkia upeiden ihmisten kanssa. Loppuvuoden itsenäisen kirjoittamisen jaksoilla järjestimme porukalla ihania kirjoitusmiittejä, joissa tosin kirjoittamisen tai luovuuden tuskan purkamisen sijaan keskityttiin enemmän puhumaan mm. vegaanisesta ruuasta ja ala-astekokemuksista. 

• neuloin seitsemän pari tossuja. Allekirjoittaneelta loppuu pian tossuttomat kaverit.

•  en katsonut niin paljon musikaaleja kuin olisin halunnut. Musikaalien katsomista estivät paitsi kiireet, myös kirjaston suppeat valikoimat ja se, ettei kaikista musikaaleista ole tehty elokuvaa. Koen nimittäin vaikeaksi kuunnella ja keskittyä pelkkään musiikkiin, jos en tiedä, mitä lavalla tapahtuu. Mutta ehkä kokeilen sitä ensi vuonna! Teatterilavalla näin kolme eri musikaalia, joista kaikista pidin kovasti! 

• kävin Helsingin kirjamessuilla toista kertaa. Toinen kerta oli tietyssä mielessä parempi kuin ensimmäinen, nyt kun tiesin, miten messukeskuksessa toimitaan. Viikonloppu oli yksi syksyn ja koko vuoden parhaista, täynnä ihania ihmisiä, kirjoja, älykkäitä ja aikuisia bloggaajia ja ihailemiani kirjailijoita.

• olin ensimmäistä kertaa kuumeessa sitten viidennen luokan. Sairastuminen sattui juuri keskelle pahinta kiirettä ja stressiä, joten voitte uskoa, kuinka ärsyyntynyt olin huonosta tuuristani. 

• olin mukana koulun näytelmäprojektissa. Se oli yksi isoimmista syksyn stressin ja ahdistuksen aiheuttajista, mutta toisaalta se tarjosi myös tähän mennessä lukion hauskimman kurssin. Näytelmä oli valtavan suuri projekti, jonka vuoksi hermot rupesivat varsinkin loppupuolella olemaan aika kireällä ja pienetkin vastoinkäymiset aiheuttivat hermoromahduksen. Esitysilta oli kuitenkin yksi elämäni parhaista, kaikki meni mahtavasti ja kehuja sateli. Lisäksi tutustuin kurssilla niin moniin upeisiin ihmisiin, että en kadu yhtään mukaanlähtöä! 

• vietin joulun, joka oli ihanan rauhallinen ja kiireetön.

• katsoin hyviä elokuvia. Lempileffojani tältä vuodelta olivat How to steal a million, Sunset Boulevard, Amelie ja Fantastic beasts and where to find them. 

• järjestin kaveriporukan kanssa useita lautapeli-iltoja, jotka sisälsivät juttelua, ihan liikaa herkkuja, enemmän tai vähemmän verisen Alias-pelin ja muita vähemmän verisiä lautapeliotteluita ja hyvin usein myös Macarenan tanssimista. 

• kirjoitin. JL:n ensimmäinen versio valmistui kesäkuun alussa, Suudelman ensimmäinen editointikierros on jatkunut vaihtelevalla tahdilla koko vuoden. Sanisprojekti P:a on kirjoitettu kolme lukua, jotka myt odottavat palautetta. Lisäksi saniksessa syntyi useampia pikkutekstejä ja vähän joka välissä läjä ajankohdasta riippuen enemmän tai vähemmän angstisia runoja (niillä on niinkin iloisia nimiä kuin esimerkiksi Ahistaa ja Väsymystä). Novelleja on yhä työn alla pari, prequel-osa P:lle ja goottinovelli, jota harkitsin Vaskikirjojen antologiaan, mutta joka ei ehtinyt valmistua ennen deadlinea eikä sitten valmistunut ollenkaan. Jospa ensi vuonna molemmista tulisi valmista? Vaikka paljon kuluneen vuoden aikana kirjoitinkin, tuntuu kuin olisin kirjoittanut vähemmän kuin viime vuonna. Hassua. 

• kuuntelin musiikkia. Loin blogille omat Spotify-tunnukset (niitä pääsee tutkimaan vasemmasta sivupalkista), tanssin pitkin taloa milloin minkäkin laulun tahdissa, makasin huoneeni lattialla kuunnellen jotain tärkeimmistä biiseistä, löysin ihmisen, jolla on lähes samanlainen musiikkimaku kuin minulla ja Spotifyn yhteissoittolistatoiminnon. Uutta musiikkia lempiartitsteiltani ei juurikaan ilmestynyt, mutta Rajattoman Salaisuuteen rakastuin ensikuuntelulla, Kate Bushin ensimmäisestä julkaisusta sitten vuoden 2011 nyt puhumattakaan. (Vaikka Before the dawn onkin "vain" livetallenne, Katen tapauksessa sekin on Tapaus.) Kovin paljon en uusiin bändihin tai artisteihin tutustunut, mutta tammikuussa kuolleen David Bowien Ziggy Stardustia ja Queenin kokoelmalevyä on tullut kuunneltua jonkin verran ja tein vakaan päätöksen tutustua paremmin Olavi Uusivirtaan. Opin myös soittamaan parin biisin melodiat pianolla ja tajusin haluavani isona ihan oman, fyysisen levykokoelman.

• en blogannut niin paljon kuin oisin halunnut. Laitan kiireen (teko)syyksi joka kohtaan, mutta ne söivät aikaa bloggaamiselta ja joskus ei vain yksinkertaisesti ollut voimia bloggaamiseen, vaikka motivaatioita ehkä olisikin ollut. Toivottavasti ensi vuosi olisi parempi tämän asian suhteen! 

• sain uusia ystäviä/kavereita/tuttavuuksia, rakastuin entistä enemmän vanhoihin. Kesäiset hetket laiturilla, kaksi tuntia kestävät puhelut, junan vierellä juokseminen, yhteiset hyppytunnit ja eväiden osto lähikaupassa, halaukset, ahistuksenpurkukeskustelut, tieto siitä, että joku välittää, että jollekin merkitsen jotakin, että joku oikeasti laittaa viestiä, kysyy mitä kuuluu ja kuuntelee vastauksen. Olette rakkaita ja korvaamattomia! Kiitos kun kuulutte elämääni.

Olkoon 2017 hieno vuosi, täynnä seikkailuja ja onnellisia päiviä meille kaikille. Ensi vuonna tavataan!