Luukku 4: Yökulkija
"Ja silloin hän näki sen taas. Olento asteli metsän
läpi suoraan häntä kohti. Nyt sillä ei ollut huppua päänsä peittona ja hän näki, että sillä oli ihmisen kasvot. Se oli nuori mies, pitkä, kalvakka ja
mustahiuksinen. Sen valtavien valkoisten sulkasiipien kärjet viistivät maata,
kun se käveli pitkin askelin, pää riipuksissa. Hän etsi piilopaikkaa olennolta,
mutta ei ehtinyt liikahtaakaan olennon nostaessa äkillisesti päänsä. Hetken he
tuijottivat toisiaan silmiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)