Luukku 11: Keittäjätär
"– Itke vain, jos se helpottaa, hän sanoi hiljaa. Suljin silmäni. En tiennyt, olisinko uskaltanut nojata häntä vasten. Hän oli kuin kallio, joka ei murtuisi vaikka mitä tapahtuisi, mutta samalla hän oli lämmin ja lempeä. Jokin hänessä toi mieleeni äidin, vaikka hän ei voinut olla kuin muutaman vuoden minua vanhempi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)